Turku - ja muita mielikuvia kaupungeista

Kun Tampereella sanoo sanan Turku, ihmisiä alkaa hymyilyttämää jollei suorastaan naurattamaan. Kun saman sanoo Turussa ihmiset – tai niin no, ei ihmiset vaan turkulaiset – suuttuvat ja kysyvät, mitä vikaa muka Turussa on?

Kertokaa millaisia mielikuvia teillä on eri kaupungeista, Suomessa tai ulkomailla. Ja missä haluaisitte asua. Vohobitti voisi kuvitella asuvansa Suomessa Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Rovaniemessä, ehkä Oulussakin, muttei Turussa tai Ylä-Ypäjällä. On mielenkiintoista miettiä miksi haluasi asua jossain tietyssä kaupungissa ja mistä se johtuu.

Minkälaisia mielikuvia te liitätte eri kaupunkeihin? Onko niillä jotain totuuspohjaa? Täytyykö niillä olla? Eikö ole mielenkiintoista kun kuvittelee kävelevänsä ensimmäistä kertaa siinä kaupungissa, jossa on asunut koko elämänsä, ja ajattelella mitä joku ulkomaalainen turisti kyseisestä kaupungista tuumaa.

Entä mitä sinä siitä ajattelisit?

No jaa. Minusta tuntuu, että joskus yritetään oikein väkisin hakea skismaa eri kaupunkien välille. Oma kotikaupunkini Kokkola ja naapurikaupunki Pietarsaari eli Jeppis ovat olleet aina hieman tukkanuottasilla ja vitsailleet toisilleen. Mutta se on sellaista leikkiä, ei kukaan ota sitä tosissaan. Tai en ole ainakaan kuullut koskaan moisesta, vaan kaikki ovat osanneet suhtautua siihen oikealla tavalla. Pilke silmäkulmassa.

Olenkin hieman yllättynyt siitä, kuinka tosissaan joissain kaupungeissa (nimiä mainitsematta, ettei tule tomaatteja niskaan) otetaan tällainen kaupunkikuittailu. Aikoinaan lähdin Tampereelle opiskelemaan, jossa törmäsin ensimmäisenä iltana jeppisläiseen. Me siinä sitten hieman kisailimme kaupunkien hengessä, ja muut seurueen väestä luulivat, että olimme tosissamme. Saimme kuulla myöhemmin, että olisimme riidoissa tms., kunnes onnistuimme korjaamaan asian ja vakuuttamaan kaikille, ettemme vihaa toisiamme vain sen takia, mistä olemme kotoisin.

Joten ei, minusta kaupunkeihin liitetyillä mielikuvilla ei ole oikeastaan minkäänlaista todellisuuspohjaa. Jokainen ihminen muodostaa omat käsityksensä, ja miten ihmeessä eri ihmiset voisivatkaan ajatella tietyistä kaupungeista samalla tavalla? Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Itse pidän Tampereesta, sinne liittyy paljon rakkaita muistoja. Viihdyn vallan mainiosti myös Turussa, se on kaunis ja minulle sopivan kokoinen kaupunki, kuten Tamperekin. Vaasa on myös ihan kiva, Oulukin, ja Jyväskylä. Jos nyt isompia kaupunkeja listataan. Helsingissä tykkään myös vierailla, mutta näin pikkukaupungin tyttönä en välttämättä halua siellä asua. Välillä Turussakin iskee ahdistus, kun liikennettä on liikaa. Joku toinen taas haluaa ehdottomasti asua Helsingissä, ja samahan se minulle on. En rupea moittimaan häntä "jupiksi" tai muuksi vastavaksi.

Minulla puolestaan on tiettyjä ennakkokäsityksiä, mitä eri kaupunkeihin tulee.
Imatrahan sijaitsee aivan rakkaan itänaapurimme Venäjän rajalla, eikä ole päivää jolloin en kuulisi "saatanan ryssistä", jotka törttöilevät kaupoissa, liikenteessä tai muuten vaan.

Imatran kaupungin ja vähän matkaa rajan takana sijaitsevan Svetogorskin pikkukaupungin välille on jonkinlainen Ystävyyskaupunki - projekti, mutta siitäkin huolimatta lukiossani tehty kysely osoitti, että suuri osa alueen nuorista suhtautuu epäillen ja jopa torjuen venäläiskaupunkeihin asukkaineen.
Eli, en voisi siis asua Venäjällä. Minulla on lyhyiden vierailujeni ja ennakkokuvieni takia käsitys jatkuvasta köyhyydestä, kyräilevistä ihmisistä ja rikollisuudesta. Sitä tietty varmasti myös on, mutta ei jokainen "saatanan ryssä" voi olla samanlainen.

En ole koskaan tuntenut mitään suomalaista kaupunkia kohtaan erityisempää närää tai hupia. Itse asiassa kotikaupunkini Imatra on varmasti eniten hilpeyttä herättävä, täältä me landepaukut lastaudumme lehminemme junaan ja menemme ostoksille, ah, niin suunnattomaan Lappeenrantaan.

Toisaalta suurkaupungit ahdistavat, niissä tuntuu olevan liian vähän tilaa omalle itselle. Helsingissä en voisi ikinä asua.
Sen sijaan Joensuu on jostain syystä minulle jäänyt mieleen kauniina, ystävällisenä ja ihanana kaupunkina. Kadehdin siellä asustavia..

Ainakin osittain tämä "missä haluaa ja missä ei halua asua" perustuu siihen, että joko tuntee tai ei tunne kyseistä kaupunkia. Eli tietynlainen tuttuus vaikuttaa asuinpaikan valintaan. Tästä ollaan siis maantiedon tunnilla puhuttu. Ja minä olen kyllä asiasta tuota mieltä. Mieluummin minä Tampereelle muuttaisin kuin Turkuun, toisaalta olen myös käynyt Tampereella huimasti useammin. Tai mieluummin valitsen Espoon Kirkkonummen sijaan jne. Tämä on tietysti vain yksi selitys asialle, varmasti löytyy muitakin

Minun mielikuvillani ei ainakaan paljolti totuuspohjaa ole, eikä sillä ole niin väliäkään. Esim. Turkulaisille kommentointi tuntuu olevan hyvinkin Suomen laajuista toimintaa, vaikka sille tuskin järin paljoa perusteluja on. Mikäs sen hauskempaa

Sami sanoi:

Esim. Turkulaisille kommentointi tuntuu olevan hyvinkin Suomen laajuista toimintaa, vaikka sille tuskin järin paljoa perusteluja on.

Click to expand...

Mitä? Eikö niitä Turkulaisia enää voikkaan verrata ruotsalaisiin . Nyt meni sitten koko vitsivarasto uusiksi. Ja asiaan...

Itse olen asunut Helingin lisäksi Hangossa (se on se pieni kesäkaupunki ihan etelässä). Nyt voisin sanoa, että asuisin siellä paljon mielummin, mutta syyskuussa asia olisi toisin, koska Hangossa ei ole talvisin mitään tekemistä. Eri kaupungit ovat toisia parempia eri tavoin. Turussa on paljon mukavampi ilmapiiri kuin Helsingissä, ainakin pikaisten visiittien aikana. Toisaalta Helsingin paljon haukuttu joukkoliikenne on oikeasti todella hyvin toimiva järjestelmä.

Mnulle on sinäänsä ihan sama missä asun. Jos opiskelu veisi minut Yli-Iihin, niin tuskinpa se kovin paljoa haittaisi. Eri kaupungeissa tutustuu eri ihmisiin ja eri alakultuureihin. Murteet ja asenteet ovat erilaisia, ja kiehtovia. Kaupungissa pitäisi asua vähintään se vuosi ennen kuin voi sanoa onko se hyvä vai huono paikka asua. Pienissä kaupungeissa on se huono puoli, että kaikki tuntee toisensa. Toisaalta Helsingissä tuskin kannattaa odottaa apua naapureiltaan. Riippuu ihan ihmisestä mistä pitää. Kasvottomuus Helsingissä voi olla joillekkin ihmisille onni ja autuus. Toiset saattavat vain ahdistua siitä.

En pidä Helsingistä, en sitten lainkaan. Viime aikoina olen löytänyt itseni jankuttamasta, etten halua asua pääkaupunkiseudulla, enkä Kanta-Hämeessä. Olen tälläinen pakenija, joten vastustus näihin alueisiin on kai ilmeinen: en halua tulla löydetyksi (tai jotain sinne päin). Kaikkein mieluiten asuisin Turussa tai Tampereella. Tiedä sitten miksi nämä kaupungit, mutta näin vain on.

Vohobitti sanoi:

Kun Tampereella sanoo sanan Turku, ihmisiä alkaa hymyilyttämää jollei suorastaan naurattamaan. Kun saman sanoo Turussa ihmiset – tai niin no, ei ihmiset vaan turkulaiset – suuttuvat ja kysyvät, mitä vikaa muka Turussa on?

Click to expand...

Raumalaissyntyisenä en voi olla hymyilemättä. Rauma ja Pori kun ovat aina olleet ŽtukkanuottasillaŽ. Raumalla haisee metsäteollisuus ja Porissa Rosenlew. Tasapeli siis? Ja kyllä muuten haisee muuallakin. Ja kenellä ne suipot korvat lopulta ovat? Jotkut vitsit ovat käännettävissä, mutta eivät toki kaikki.

Miksi mieleeni tulee naisvankila, kun kuulen sanan Hämeenlinna? En tiedä onko muualla Suomessa naisille tarkoitettua vankilaa. Ja miksi Rovaniemeen tulee yhdistettyä porot? Täytyy ajaa pikkasen maalaiskunnan puolelle, ennenkuin poroja oikeasti näkee. Eikä Rovaniemi ole oikeaa Lappia nähnytkään. Turisteja vedetään höplästä antamalla vaikutus, että he ovat todella pohjoisessa, kun ovat napapiirillä. Sitten filmataan jalat molemmin puolin Arctic circleä. Tämä ei tarkoita etten pitäisi Rovaniemestä, päinvastoin. Odotan jo kesää ja Lappia.

Helsinki aiheuttaa väristyksiä. Enää pari viikkoa ja sinne pitäisi mennä omalla autolla. Eniten hirvittää raitiovaunut, joita pitäisi osata väistellä. Sinne en muuttaisi ikinä. Tähän voi lukea myös muut kaupungit Helsingin kupeessa. Itselleni sopii mainiosti nykyinen asuinkuntani Armonlaakso eli Naantali, joka muuten on hyvin samankaltainen Rauman kanssa. Pidän muuten etuna sitä, että Turku on tuossa sopivan lähellä (kaukana?) leffateattereineen kaikkineen.

Hassua. Minulla ei ole koskaan ollut suurempia ennakkoluuloja eri kaupunkeja kohtaan. Itse asun Turun vieruskaupungissa ja minusta Turku on aivan ihana kaupunki. Jotenkin pidän tunnelmasta. Helsinki on.. noh.. pääkaupunki. Menoa ja meininkiä, paljon liikennettä, mutta sekin ihan kiva. Tampereella voisin asua, miksei Jyväskylässä tai Oulussakin. Rovaniemi tuntuu olevan liian kaukana, ja kyllä, ne porot tuntuu helposti liittävän Romaniemelle. Ruotsinkielisiä, siis oikeen valtaosalta, olevia kaupunkeja jotenkin pelkään. Sellaiseen en välttämättä ihan heti muuttaisi.

Tuleehan tuossa välillä Tamperelaisista ja Helsinkiläisistä väännettyä vitsiä, mutta yleisesti huomaan olevani aika neutraali eri kaupunkeja kohtaan.. ^__^

Itselläni ei ole mitään ennakkoluuloja mitään kaupunkia kohtaan (paitsi no, Helsingissä en asuisi, koska pidän pienemmistä kaupungeista), olen valmis muuttamaan melkein minne vaan, mistä löytyy töitä.

Rehellisesti sanoen itseäni kyllästyttää koko vastakkainasettelusysteemi, kaupunki kun kaupunki. En minä mene sanomaan että joku toinen kaupunki on jonkun syyn (tai useimmiten ilman syytä) takia parempi kuin toinen. Jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Hämeenlinna on sellainen kaupunki, johon mahdollisesti voisin kuvitella muuttavani.. mutta sen näkee kunhan valmistun. Tai voisin myös kuvitella jääväni Tampereelle, tai siirtyväni takaisin Turun suuntaan.. tai jonnekin muualle.

No kuitenkin, tällä hetkellä opiskelen turkulaisena Tampereella, nyt neljättä vuotta, ja täytyy sanoa että aina välillä kuulee jotain ystävällismielistä heittoa murteesta sun muusta.. Siinä yleensä muuten tutustuu ihmisiin.

Vohobitti sanoi:

Kun Tampereella sanoo sanan Turku, ihmisiä alkaa hymyilyttämää jollei suorastaan naurattamaan. Kun saman sanoo Turussa ihmiset – tai niin no, ei ihmiset vaan turkulaiset – suuttuvat ja kysyvät, mitä vikaa muka Turussa on?

Click to expand...

Niin, eihän me täällä Turussa ihmisiä olla turkulaisia vaan Ja tämähän on aivan loistava kaupunki, kuka täältä nyt pois haluaisi.

Olen huomannut, että ainakin Helsingin suunnalta olevilla ja tamperelaisilla on aina hyvin hauskaa kun kerron olevani "Turuust". Suunnatonta hupia tuottaa myös välillä se seikka, että poikaystäväni asuu Tampereella. Ja on sitä tullut muutenkin huomattua että ihmiset heittävät vitsiä Turusta aivan huvikseen. Taisi Hesarin Nyt-liitteessäkin joskus olla juttu siitä jos Turku olisi pääkaupunki ja oli kuulemma hyvin hauska. Ja Tampereelta teekkarit tulevat joka vuosi ja iskevät Turun rajalle kiiloja irrottaakseen Turun muusta Suomesta. En ole ikinä huomannut ihmisillä olevan niin suuria ennakkoluuloja mitään muuta kaupunkia kuin Turkua kohtaan.

Sami sanoi:

Esim. Turkulaisille kommentointi tuntuu olevan hyvinkin Suomen laajuista toimintaa, vaikka sille tuskin järin paljoa perusteluja on. Mikäs sen hauskempaa

Click to expand...

On se tullut huomattua. Olen kuunnellut turkulaisvitsejä jatkuvasti viimeiset kolme vuotta ja siihen alkaa jo tottua. Itse tosin osaan usein parempia turkulaisvitsejä kuin ne, ketkä aloittivat.

Turku on sitäpaitsi joskus ollut Suomen pääkaupunki, ennen kun Helsinki rupesi isottelemaan venäläisten toimesta

Mitä ihmettä kaikilla on Turkua vastaan, sehän on vanha hieno kulttuurikaupunki? Tamperelaiset ovat vain kateellisia, kun heillä ei ole yhtä hienoa kaupunkia

Itse olen asunut sen verran monissa kaupungeissa jo tähän mennessä, että Helsinki on ainoa paikka, jota kohtaan minulla on todellisia ennakkoluuloja. Ja ehkä aivan pienet kaupungit. Luulin pitkään, että haluaisin asua sellaisessa, aivan pienessä kaupungissa siis. Sellaisessa, jossa tuntisin ulkonäöltä suuren osan asukkaista ja tietäisin melkein kaikki jotakin kautta (kaverini sedän tyttöystävän lapsi tms). Sitten asuin vuoden eräässä nimeltä mainitsemattomassa pienessä kaupungissa ja olin todella tyytyväinen kun kyse oli vain vuodesta.

Oikeastaan Helsinki ja Turku ovat ainoat kaupungit (Tamperetta ei lasketa), joihin kohdistuviin ennakkoluuloihin olen törmännyt. Etenkin pohjoisessa tunnutaan paikoin suhtautuvan Helsinkiin vähän ylimielisesti.

Saatan kuulostaa kliseiseltä, mutta teini-iästä lähtien halusin Helsinkiin asumaan, ja nyt pian yhdeksän vuotta täällä oltuani en edelleenkään halua mihinkään muualle. Tietysti, jos tarkkoja ollaan, en ole pitkiin aikoihin asunut Helsingissä vaan Espoossa, mutta lähellä Helsingin rajaa joukkoliikenteen risteyskohtaan kehittyneessä kaupunginosassa.

Olen kasvanut Pohjois-Karjalassa pienessä maaseututaajamassa parinkymmenen kilometrin päässä Joensuusta ja oikeastaan siitä lähtien kun tajusin, että sieltä voi päästä pois, myös halusin sieltä pois. Sillä ei ole kauheasti väliä, että Helsinki on pääkaupunki tai että olisi jotenkin hienoa asua siellä, enemmän nautin suurkaupungin toimivasta joukkoliikenteestä, lyhyistä välimatkoista ja palveluiden läheisyydestä.

Pidän siitä, että voin kävellä juna-asemalle tai bussipysäkille melkeinpä katsomatta aikataulua, koska seuraava bussi tai juna tulee joka tapauksessa kymmenen tai enintään kahdenkymmenen minuutin sisällä. Tämä on juhlaa verrattuna kotikylääni, jossa joka paikkaan oli kuljettava omalla autolla, koska busseja kulki suunnilleen tunnin-puolentoista välein (ei tietenkään säännöllisesti!) eikä iltaisin ollenkaan, ja joka paikkaan matka on liian pitkä käveltäväksi.

Pidän myös siitä, että peruspalvelut ovat melkein vieressä, joten ruokakaupassa tulee käytyä oikeastaan melkein joka päivä. Huomasin jo jokin aika sitten tulleeni huonoksi suunnittelemaan aterioita monta päivää eteenpäin, koska yleensä mietin ja ostan kerrallaan vain huomisen ruuat, ja käyn sitten kaupassa taas uudelleen.
Myös matkakortin latauspaikka, pankki, posti ja kierrätysjätteiden (lasi, metalli, paristot) vastaanottopaikat ovat kävelymatkan päässä, ja monien muiden kierrätettävien (biojäte, paperi, pahvi) huolehtii taloyhtiö. Omakotitalossa ja varsinkin kotiseudullani kaikki nämä (paitsi biojäte) pitäisi omalla autolla viedä kierrätyskeskukseen ehkä useamman kymmenen kilometrin päähän.

Ainakin minusta tuntuu, että maaseudulla ollaan kaavoihin kangistuneempia kuin kaupungissa, ja naapureita kytätään enemmän. Elämää säätelee paljon enemmän se, että kun näin on aina tehty, pitää edelleenkin tehdä näin ja mitä muutkin ajattelisivat, jos tekisin toisella tavalla? Ja mikä naapuriin on mennyt, kun se tekee noin? Joidenkin mielestä kaupunkilaisten välinpitämättömyys tuntuu pahalta, mutta itse ainakin pidän siitä, ettei naapurien tai vastaantulijoiden mielipiteistä tarvitse välittää eikä heitä tuntea (sääntöjä pitää tietysti noudattaa) eikä heidän menoistaan piitata. Apua ja tukea varten ovat sitten sukulaiset ja ystävät, puolin ja toisin tietysti.

Meillä Rantasalmella jostain kumman syystä katsotaan juvalaisia hieman syrjäsilmällä. Tuon alkuperää ei kukaan tiedä, mutta aina niille tulee naureskeltua. Juvalaisten fiilikset Rantasalmesta taas ovat kuulemma aika ookoo, joten Suomi-Ruotsi -vertailua on ilmassa.

Mutta ei nyt tosissaan, ei ne ihmiset miksikään muutu vaikka asuinpaikka olisikin eri. Sain kavereiltani osaksi vähintääkin ihmettyneitä katseita, kun sanoin, että yliopistokaupungeista Turku olisi minulle mieluisin jatko-opiskelupaikka. "Miten sie voit siellä asua, nehän on turkulaiset sisäänpäinkääntyneitä ja juroja. Kaverin kaverin tutun koiranulkoiluttaja kävi ja sanoi, että joku oli irvistänyt". Itselläni suurimmat kokemukset turkulaisista taas on Konnun kautta, enkä ole huomannut oikein eroavaisuuksia muihin ihmisiin. Kaupunki kuin kaupunki.

Helsinkiäkin kohtaan näin maalla tuppaa olemaan hieman ennakkoluuloja. Ainut valtaosan tapaama helsinkiläinen oli snobi nirppanokka -> ergo kaikki helsinkiläiset ovat sellaisia. Negative, sanon minä.

Joka paikkakunnalla on varmaan persoonansa ja mustat lampaansa, mutta niiden perusteella on huono koko paikkaa arvostella. Jos joku arvioisi Rantasalmeakin puhtaasti minun kauttani, pettymys (tai iloinen yllätys) olisi edessä, kun tapaisi toisenkin.

Missä tahansa kaupungissa, tai kunnassa, voisin kuvittevani asua. Kyllä avoin ihmismieli aina seuraa löytää, vaikka kuinka olisivat paikalliset jöröjä. Opiskelukaupungeissa nuoriso kun vielä koostuu niin monen muunkin paikkakunnan, kuin juuri sen, nuorista, joten vaikka paikalliset olisivatkin "ihan törppöjä", eihän sitä itsekään muutu miksikään asuinpaikkaa vaihtaessaan. Tai mistäs minä tiedän, koko ikäni olen samassa paikassa asunut.

Noh..otetaanpa nyt hiukan esille Kauniaisten, Espoon ja Helsingin välisiä suhteita x) (minä olen siis Kauniaisista). Espoossa asuu köyhälistö, se on Kauniaisten slummi. Hyvä. Espoolaiset tuntuvat pitävän kauniaislaisia kovinkin rikkaina ja pöyhkeinä ja kaikenlisäksi ruotsinkielisinä (ruotsinkielisiä n. 38%). Myös helsinkiläiset ja vantaalaiset katsovat karsaasti kauniaislaisia (minusta lähinnä koomista). Jos mennään Kirkkonummea pidemmälle, niin lähes kukaan ei tiedä, missä Kauniainen on. Hyvä tilanne. Homman idea on se, että kauniaislaiset kettuilevat muulle pkseudulle ja muu pkseutu meille.

Osaisiko joku selittää minulle pikkuiselle, mikä se Turku-juttu oikein konkreettisesti on? Huumorin tajua pitäisi riittää niin että saa sanoa ihan suoraan, mutta ärsyttää kun kaikki aina nauravat turkulaisuudelle eivätkä sanoa mitä siinä sitten on niin hauskaa.

Toisaalta, en itsekään osaisi selittää miksi rakkaat tamperelaiset ovat niin... sellaisia. Olen asiassa vahvasti puolueellinen, ja olen ehtinyt kehittää melkoisen vastakkainasettelun etenkin Tamperetta ja Hesaa vastaan... Tamperetta nyt kuuluu mollata ja hesalaiset ovat (siis vitsillä) ylimielisiä kukkoilijoita, joiden nesteet on noussut hiusrajaan. Oikeasti en haudo mitään pahoja ajatuksia ketään vastaan, sukua ja tuttuja kun on joka puolta Suomea niin kaikki ennakkoluulot on aikaa sitten karisseet...

Gandar sanoi:

Sain kavereiltani osaksi vähintääkin ihmettyneitä katseita, kun sanoin, että yliopistokaupungeista Turku olisi minulle mieluisin jatko-opiskelupaikka. "Miten sie voit siellä asua, nehän on turkulaiset sisäänpäinkääntyneitä ja juroja. Kaverin kaverin tutun koiranulkoiluttaja kävi ja sanoi, että joku oli irvistänyt".

Click to expand...

Tuota minäkin sain kuunnella ennen Turkuun muuttoani, ja en kyllä todellakaan ymmärrä, miksi muualla luullaan turkulaisia sisäänpäinkääntyneiksi. Ensimmäisten viikkojen aikana törmäsin muun muassa postissa, kampaajalla ja optikolla kerrassaan ihaniin aito-turkulaisiin, jotka olivat vain vilpittömän iloisia että tänne uskaltaa muualtakin ihmisiä muuttaa. Eivätkä uudet tuttavuudetkaan ole minua vielä mulkoilleet. Päinvastoin. Herramunjee, minullahan on turkulainen mieskin. Mikä se sellainen juro turkulainen on, joka noin vain vieraan maakunnan tytön vie vihille?

Eikä kukaan ole minulle täällä irvistellyt. Kyllä tänne voi muuttaa.

Tuosta turkulaisuudesta tuli mieleeni. Isäni siis asuu vaimonsa kanssa Turussa, ja siellä on tullut käytyä useampaankin otteeseen. Mukava kaupunki, mikä siinä, mutta se liikenne on vähän liikaa tällaiselle maalaiselle :wink:
Joka tapauksessa, olin pari vuotta sitten kaverini kanssa viikon verran Turussa. Istuimme eräänä iltana Aura-joen rannalla, kun siihen sitten pölähti kaksi turkulaista poikaa.
Keskustelu oli lähinnä sitä, että nämä kaverit tiukkasivat meiltä, että miksi ihmeessä olimme tulleet Turkuun. Heidän mielestään kun kukaan järkevä ihminen ei astunut jalallaan Turkuun .
No juu. Samat kaverit myös tarjosivat meille huumeita, että ehkä kyseessä ei ollut aivan kaupungin kerma...

Minulle Turku on tuttu kaupunki samasta syystä kuin Eredille (aika yllättävää kun meillä on samat vanhemmat) ja pidän siitä. Asuin Turussa pari vuotta sitten pari kuukautta, ja viihdyin, tosin asumistilanteeni ja muutenkin elämäni siellä olivat kaukana ihanteellisesta. En ole varma haluaisinko palata Turkuun pysyvästi, mutta se johtuu lähinnä siitä että Turku on liian etelässä minulle. Minulla on kyllä hieman negatiivisia kokemuksia turkulaisia, luulen että se johtuu murteesta, turkulaiset kuulostavat melkein aina töykeiltä, ainakin keski-suomalais-savolaisessa murreperinteessä kasvaneelle. En kuitenkaan usko että he ovat olleet oikeasti epäystävällisiä, ehkä vain vähän töksähteleviä. Muuten Turku on upea kaupunki, käyn siellä ainakin viisi kertaa vuodessa ja ainoa puoli on tuskallisen pitkä junamatka Ouluun.

Asuinpaikkani on tähän mennessä määräytynyt ensin vanhempien mukaan, sitten opiskelujen, en ole erityisesti päättänyt asua jossain tietyssä kaupungissa. Kaupunki on tuossa se määräävä termi, aivan pienille paikkakunnille en enää halua, lähinnä johtuen autottomuudestani mutta myös muusta. Sinne Yli-Iihin en lähtisi, olen kyllä siellä vieraillut. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, valmistumiseni jälkeen mahdollisia asuinpaikkoja olisivat Kuopio, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Tampere. Toisaalta, jos saan jostain koulutustani vastaavaa työtä muutan melkein minne vain.

Asun tällä hetkellä Oulussa. Kun muutin tänne melkein kaksi vuotta sitten ei minulla ollut juuri ennakkokäsityksiä, muuta kuin että Oulussa haisee (ei aina mutta haju on aivan kamala, kuin keitettäisiin kaalia) ja että se on mukava paikka asua (sanoivat kaikki entiset oululaiset joiden kanssa puhuin). Jotakin ehkä olin kuullut tervaporvareista, muuten Oulu oli täysin vieras kaupunki. Se kuitenkin tuntuu omalta, pidän täällä asumisesta. Erityisesti pidän siitä että olen aika pohjoisessa, vaikkakin Lapin näkökulmasta etelässä. Pidän myös ihmisten ystävällisyydestä (kuulostaa kliseeltä mutta Etelä-Suomen jälkeen yllätyin siitä miten mukavia ihmiset voivat olla) ja merestä, vaikka se onkin minulle vieras. En tiedä kyllä jäänkö tänne opintojen jälkeen, luonto on vähän turhan karua minulle.

Kirjoitan tätä viestiä vähän nurinkurisessa järjestyksessä, oikeastaan ennen Oulua minun olisi pitänyt puhua kaupungista jota inhoan, ja jonne en palaa ellei ole pakko. Se on Lahti. Luulen että mielipiteeseeni vaikuttaa se millaistani elämäni oli Lahden aikoinani, varsinkin se etten asunut Lahdessa vaan maaseudulla bussien armoilla. Silti Lahdesta on jäänyt aika negatiivinen kuva. Ihmiset olivat töykeitä ja pinnallisia, turhan muotitietoisia ja omahyväisiä. Lahtea pidettiin suunnattoman suurena ja oikeastaan Helsingin naapurina, he tuntuivat olevan ylpeitä siitä etteivät tienneet mitään muusta Suomesta (Jyväskyläkin oli Oulun vieressä erään tytön mielestä). Lahti on myös äärettömän ruma kaupunki, jota ympäröivä luonto pystyy vähän pelastamaan. Lahtelaiset tuntuivat olevan kumman maalaisia kaupunkilaisiksi (ei mikään huono juttu). Lahdessa puhutaan myös varmaan Suomen ruminta murretta. Mielipiteeseeni vaikuttaa luonnollisesti se etten kahden vuoden aikana tutustunut kuin koulukavereihini, mutta siltikin. Lahdesta löytyy kyllä kolme hyvää puolta, upea luonto, hyvä juomavesi ja Lahden kaupunginkirjasto. Muuta en ole sieltä kaivannut. Lahden jälkeen tulin siihen tulokseen etten halua asua Etelä-Suomessa.

Jyväskylä on kotikaupunkini ja sen vioista huolimatta pidän siitä. Jyväskylällä ei oikeastaan mitään suhdetta toisiin kaupunkeihin, ei mitään Turku-Tampere tyylistä. En tiedä johtuuko se siitä että suurin osa jyväskyläläisistä on tullut muualta. Toisaalta Jyväskylä on vähän omahyväinen pikkukaupunki (aika vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan) toisaalta suuri opiskelijoiden määrä tekee siitä vilkkaamman tuntuisen kuin Lahti. Pikkukaupunkilaisuutta on kai se että kaupunkilaisuutta korostetaan ja maaseutuun ei tunnu olevan suhdetta, minä en ole vieläkään oikein perillä kaikista Jyväskylän naapurikunnista. Jyväskylä ja jyväskyläläiset ovat sekoitus vähän kaikenlaista, ei ole merkittävää historiaa, ei murretta eikä mitään erityisiä stereotypioita. Yliopiston merkitys ehkä korostuu mielikuvissa. Oulussa olen huomannut että opiskelukavereistani suurin osa on oulalaisia, Lahdessa ihmiset tulivät lähikunnista. Jyväskylässä tuntui luonnolliselta että lähdetään muualle opiskelemaan, aika harva tutuistani jäi Jyväskylään, niin hassulta kuin se tuntuukin, sen verran paljon opiskelumahdollisuuksia siellä olisi. Jos vanhemmat aikoinaan ovat tulleet opiskelemaan Jyväskylään muualta voi olla luontevampaa lähteä itsekin toiseen kaupunkiin, Oulussa, Lahdessa ja Turussa ihmiset tuntuvat jäävän kotikaupunkiinsa helpommin.

Minulla ei ole hirveästi ikäviä mielikuvia Suomen kaupungeista, johtuen varmaan siitä että en ole vielä joutunut astumaan minkään kovin punaniskavoittoisen taajaman maaperälle... vaan onkohan niitä sellaisia aitoja maalaiskomedian aiheita tai muuten vaan ahdasmielisiä junttiloita vielä jossakin? Kuten Gandar jo sanoikin, tietysti varmaan joka kaupungista löytyy myös vähemmistönä sellaisia tyyppejä enempi tai vähempi. En tiedä sitten mitä mieltä minusta ollaan oltu pääkaupunkiseutulaisena, johtuen ehkä siitä etten ole pannut juurikaan merkille mitään suurempaa... sikäli kuin olen ihmisten kanssa yleensä ollut tekemisissä.

Vaan entäs Turku sitten. Hemmetin kaunis kaupunki, huomenna ollaan taas menossa sinnepäin kaverin tilaisuuden johdosta. Eikä mitä, siellähän on mieltänostattavaa aina vierailla varsinkin kesäisin. Koskas ne Hansapäivät taas olikaan... pitänee tarkistaa tämän jälkeen. Voisin hyvinkin asua Turussa jos en asuisi Espoossa; keskustan kaupunkikaava on kätevä; paljon kiintoisia ja kauniita rakennuksia ja valikoimaltaan loistavat levykaupatkin lähellä.

Tampere on myös hauska paikka. ?-P Minä olen varmaan niin pahasti tottunut kaupunkiympäristöön (toiselta puolelta luonnetta), että siitäkään ei ole kuin positiivisenpuoleisia "olemuksia" päässyt päätymään päähän asti. Tai sitten yksinkertaisesti johtuu siitä että nuo vierailut ovat tapahtuneet enimmäkseen kesäaikaan. Mutta onhan Tampereella hyviä "mestoja", niin kuin minä oudolla uusvanhalla tavallani sen käsitän... "Keskuskatu" ja sen liikkeet, hieno tori ja puistoja, pari hyvää antikvariaattiakin (niissä on aina pakko käydä)... kirjasto (jossa en ole käynyt)... ja Särkänniemi.
Sekä joki. Joki on aina plussaa. (Hakaniemeen siirryttäessäkin minulla tulee aina jostain syystä mieleen Tampere...)

Kuopio on jäänyt mieleen sellaisena jotenkin hienoisesti uinuvana mutta virikkäänä savolaiskaupunkina. Sekä tietysti METSISTÄ, niistä vihreistä seinistä kukkuloilla ajoradan sivulla, jotka tuntuvat jatkuvan ikuisuuksiin asti. Isän veljen asuinpaikkahan tuo on ja on ollut se "läpikulkupaikka" aina mentäessä isän synnyinkodilla Varpaisjärvellä käymään. Kovasti huipputeknisen näköisessä sairaalassakin tuli kymmenisen vuotta sitten käytyä tervehtimässä mummoa, jonka elämä päättyi sitten vähän sen jälkeen.

Lappeenranta on muualtakin tuttu kuin Kontumiitistä, äidin synnyinpaikka nimittäin. "Vanhan" radan yli on historiassa käppäilty monesti käymään sen toisella puolella olevissa milloin missäkin paikoissa. Vesitornia oli hauska kavuta ylös lapsena (tosin ihan portaat vain)... Myös sen uudemman (nyt jo vanhan) ostarin piha-alue on hienosti nivottu vanhan hautausmaapuiston yhteyteen. Alempaa kirkkoa lähellä oli myös joskus lapsen mieltä paljon lämmittäneet lelukauppa ja divari, jotka kuitenkin ovat nyt kai jo lopettaneet. Tosin Sokoksenhan lähelle ilmaantui joskus se uusi ostoskeskus, jonka menestyksestä sittemmin en tiedä. Linnoituksen aluetta, satamaa ja Saimaan kanavan risteilyä ei sovi unohtaa myöskään. Kaupunki yhtä rempseä kuin karjalainen fiilis.

Oulussa olen kauan sitten kerran käynyt, ja nimenomaan talvella. Minulla ei ole kovin tarkkoja muistikuvia siitä muuta kuin että vierailtiin ilmeisesti kahden eri sukulaistyypin luona, joista ensimmäisen asunnossa oli sellainen jännittävä vaatekaappi josta pääsi huoneesta toiseen... deep stuff... Lisäksi niillä oli koira, jonka rotua en tosin vaan enää muista. Olisiko ollut labradorinnoutaja. (Taidettiin tulla toimeen aika hyvin kun ei ole muutakaan muistikuvaa jäänyt)

Paljon menneitä seikkailuja, paljon kohteita joissa voisi asuakin...

Tämän jälkeen ei tarvitse enää kysyä mikä Turussa ja turkulaisissa niin naurattaa. Kootut Turku-vitsit osa 1:

1. Miksi Turku on suomen afrikkalaisin kaupunki? Koska kun turkulaisil tulee makeennälkä ne menee kioskil ja sanoo: "Nami bia!" ja kun niil on jano niin "An gola!"

2. Miksi turkulaiset lisäävät sipseihin suolaa? Koska pussissa lukee "Pan suola".

3. Sitä paitsi Turussa asuu pelkkiä "Tutui ja Hutsui".

4. Mikä on turkkulaisten yleisin sukunimi? - Mulkukka. Kaik turkkulaise ain tiukka ruakatunnilt palates, et onk Mulkukka soittanu.

5. Yks turkulaine poliis tul aamuyäst ihan munasillas työpaikalles. Kaverit kysys kui sää tollai tän tuut? Munasillas oleva vastas: "Mää oli illal yksil kutsuil, ja kahrentoist aikka sammusiva valo, ja joku huus, ett ny äkkiste vaattee pois ja hommiin. Ja tääl mää ny oon."

6. Ilmoitus Turun sanomissa: Autokoulut täynnä, vain peruutuspaikkoja jäljellä.

7. Mitä turkulainen sanoo, kun häneltä kysytään, paljonko kello on?
- Ai nyvvai?