Turku - ja muita mielikuvia kaupungeista

ghâsh sanoi:
Muoks: Ja mitä te ihmiset oikeasti ajattelette kyseisestä paikasta?

Matti Nykäsen sanoin Lahti on ihan mesta paikka ja Vohiksellekin ensimmäisenä mieleen Lahdesta tulevat mieleen mäkitornit, joista maailman kaikkien aikojen paras mäkimies on tullut alas monta kertaa. Sitten tulevat mieleen Lahden radiomastot, joita jotenkin lapsena (1980-luvulla) pidin ihmeellisinä, mutta ne ovat kai menettäneet merkityksensä teknologian kehityttyä. Niin, ja ilmaisu Suomen Chicago on tuttu ja kuvittelin sen tulleen korkeista rikoslukemista joskus aikoinaan.

Synkkä paikkahan Lahti on Vohikselle. Ihmettelen kuin lähes 100 000 asukkaan – Lahti on ollut muuttotappioalueita monena vuotena ainoana suurehkona kaupunkina Suomessa – kaupunki voi olla niin väritön. Tärkein selitys lienee yliopiston puuttuminen. Toinen selitys lienee Lahden tylsä maantieteellinen sijainti. Lahdessa ei yksinkertaisesti ole elämää. Toivotaan, että uusi oikorata integroisi sen edes jotenkin osaksi pääkaupunkiseudun menoa ja meininkiä.
 
Minä vihaan Lahtea, mutta mielipiteeni saattaa olla aika värittynyt ja liittyy aikaan jolloin asuin pari vuotta Lahden naapurikunnassa ja minulla oli kaikin puolin vaikeaa ja ankeaa. Päällimmäiseksi vaikutelma jäi jonkinlainen tyylittömyys ja sivistymättömyys, se kai tuli lahtelaisista luokkakavereistani, jotka pitivät itseään oikeastaan helsinkiläisinä ja kuvittelivat etteivät he mitään murretta puhu, hehän puhuvat Stadin slangia (huvittavinta oli etteivät he millään voineet ymmärtää jyväskyläläistä murresanaa linkki, vaikka heillä itsellään vastaava sana oli linkku). He olivat myös hyvin suurkaupunkilaisia, huolimatta siitä että melkein kaikkien vanhemmilla tai isovanhemmilla oli maatila, ei siinä tietysti ole mitään pahaa mutta hieman se ärsyttää kun sellaiset ihmiset halveksuvat pohjoisen pikkukaupunkeja, kuten vaikkapa Lahtea suurempaa ja vilkkaampaa Oulua. Tympeää porukkaa. En kyllä tutustunut muihin kuin luokkakavereihini, muut kosketukset lahtelaisiin tapahtuivat kaupoissa ja sun muissa, joissa etelässä ollaan muutenkin aika epäkohteliaita usein. Kaupunki itsessään oli minusta ikävä jalankulkijalle, tai sen keskusta oli, muualla en juuri käynyt, tuntui siltä että vain autoilla on väliä. Oli Lahdessa kyllä hyvääkin, luonto oli upeaa Ouluun verrattuna (tai erilaista), vesijohtovesi todella hyvää ja kaipaan vieläkin kaupunginkirjastoa. Muuten olen kyllä vannonut etten sinne palaa jos ei ole ihan pakko.

Oli aikamoinen shokki muuttaa Ouluun, ihmiset olivatkin ystävällisiä eivätkä kaikki vastaantulijat olleet henkkamaukkaklooneja.
 
Minulla taas on ankeampi kuva Oulusta kuin Lahdesta. Molemmissa kaupungeissa vietin muutaman kuukauden kurssitettavana: Lahdessa -88 lääkintäaliupseerikurssilla ja Oulussa -98 norjan kielen kurssilla. Olin armeijassa lähes raitis ja iltalomilla kiertelin kaupunkia etsien puistoja joissa olisi vanhoja puita. Savon Prikaatiin verrattuna Hennalan touhu oli leppoisaa ja helppoa. Lahti jäi mieleen puistojen täplittämänä porttina viikonloppuvapaille. Oulussa taas asuin samassa solussa kuuden lestatytön kanssa, myöhäissyksy oli kolea ja hammasta särki. Ainoa valopilkku oli OIEI, paikallinen larppiporukka viikottaisine tapaamisineen.
 
Turkulaisen Vessaravintolan omistaja Markku Heikkilä muistuttaa tämän viikon Pressossa, että
(Suomessa) kaikki on saanut alkunsa Turussa, paitsi sähkövalo, joka sytytettiin ensin Tampereella. Ja sekin vain siksi, koska sähkö on ihmiselle vaarallista. Piti kokeilla ensin jossain muualla.

Itse ajattelen että ideaalityyppinen kaupunki on meren rannalla ja siellä on yliopisto ja tuomiokirkko. Suomessa tämä jättää jäljelle Helsingin, Turun ja Oulun.
 
Mulla ei ole mitään valtavia tunteita näitä Suomen metropoleja kohtaan, kun ne on niin kaukana, turkulais- ja tamperelaisvitsit ei täällä ole saavuttanut kauhean suurta suosiota.
Mutta, kun itse asuu maakunnan siinä kunnassa, josta valtakunnanlaajuisesti on vitsejä (=Laihia), niin onhan meidänkin pitänyt joku kunta naurun kohteeksi ottaa ja tämän kunnian on saanut Jurva, joka edustaa kaikkea mahdollista tyhmyyttä ja jumalanseläntakaisuutta ja mitä vaan negatiivista voi yhdestä paikasta keksiä :p
 
Mä olen paljasjalkainen turkulainen jo neljännesvuosisadan, enkä ole ikinä missään muualla Suomessa asunut, ainoastaan kaksi vuotta ulkomailla.

Ennen Etelä-Espanjaan muuttoani olin varma etten haluaisi kotimaassani asua missään muualla kuin Turussa, mutta maailman avarruttua voin myöntää, että ehkä Helsingissä olisi ihan mukavaa, toisaalta Rovaniemen syrjäisyys ja rauhallisuuskin vetää puoleensa. Ja Rovaniemeltä on lyhyempi matka sinne, missä kukaan ei asu :)
 
Telimektar sanoi:
Itse ajattelen että ideaalityyppinen kaupunki on meren rannalla ja siellä on yliopisto ja tuomiokirkko. Suomessa tämä jättää jäljelle Helsingin, Turun ja Oulun.

Hmm. Jos meren rannalla sijanti on tosissaan ideaalikaupungin kriteeri, niin sittenhän mm. Pariisi, Rooma, Moskova, Praha, Wien ja Lontoo eivät kuulu joukkoon. Aika kova seula.
(Teknisesti ottaen muuten Espoohan kuuluu Telimektarin ideaalikaupunkeihin, vaadittiin meren rannalla sijaintia tai ei. Kohtalonkysymys merikriteeri on Tampereelle ja Kuopiolle.)
 
Tampere sijaitsee melkein meren rannalla. Erään Huviretki tienpientareelle -scifikokoontumisen yhteydessä Viikinsaaressa helsinkiläiset scifistit heittivät Pyhäjärveen pari pussillista merisuolaa. Järvestä tuli siis hyvin laimea sisämeri. Suolapitoisuudeltaan se on joko tuima tai ei-tuima, murteesta riippuen.

Minusta Tampere Church of Doom on hienosti rakennettu talo upeine seinämaalauksineen.
 
Ereinion sanoi:
Jos meren rannalla sijanti on tosissaan ideaalikaupungin kriteeri, niin sittenhän mm. Pariisi, Rooma, Moskova, Praha, Wien ja Lontoo eivät kuulu joukkoon. Aika kova seula.

Niin. Ne eivät ole täydellisiä. Planeetallamme on kovin vähän paikkoja joissa ihanteellinen kaupunki voisi sijaita. Lähimmäs tulee sijainniltaan ehkä Istanbul/Konstantinopoli, jonka minusta kuuluisi olla maailman pääkaupunki. Tosin Lissabon, Napoli ja San Franciscokaan eivät ole sijainniltaan aivan toivottomia.

Mitä mainitsemiini kriteereihin tulee niin ehkä kaupungille riittää sijainti, johon valtamerilaivat pääsevät (monet merkittävät kaupungithan ovat hyvin lähellä merta, esim. jonkun mereen laskevan joen suulla). Liikennöitäväksi kelpaava joki varmaan kaikissa vanhoissa merkittävissä sisämaan kaupungeissa onkin. Mutta riittävää kulttuurin kosmopoliittisuutta on vaikea saavuttaa ellei kaupungin asukkailla ole ollut perinteisiä yhteyksiä merientakaisiin maihin. Tässä mielessä ajattelin esim. Lontoota rannikkokaupunkina. Ranskalainen historioitsija Fernand Braudel muuten harmitteli sitä että Ranskan pääkaupunki ei ollut sijainnut lähempänä merta, esim. Rouenissa. Silloin ranskalaiset olisivat Braudelin mielestä ehkä innostuneet enemmän merentakaisesta politiikasta ja uusien maanosien ranskalaistamisesta.

Kun puhuin yliopistosta ja tuomiokirkosta, niin ajattelin toki tässä tehtävässä mielellään jo keskiajalta saakka toimineita instituutioita. Sikäli meitä lähin oikea kaupunki olisi kai Kööpenhamina. Nämä kolme kriteeriä yhdistyvät itse asiassa erittäin harvoissa vanhoissa kaupungeissa, Euroopan vanhimmat yliopistokaupungit olivat usein sisämaassa. Suomea lähellä olisi pari lupaavaa vanhaa merenkulku- ja yliopistokaupunkia eli Greifswald ja Rostock Saksan Itämeren-rannikolla, mutta ne eivät ole tainneet olla piispankaupunkeja. Skotlannin vanhat yliopistokaupungit sijaitsevat meren rannalla (Glasgowkin joen kautta yhteydessä mereen), mutta skotit menivät valitettavasti lakkauttamaan kirkkonsa piispanvirat 1600-luvulla. Näissä kaupungeissa on siis vanhoja tuomiokirkkoja (esim. Aberdeenissa nimensä kannalta lupaava pyhän Macharin tuomiokirkko), mutta apostolinen suksessio on valitettavasti katkennut.
 
Jos nyt nipoja ollaan, niin apostolinen suksessio on kadonnut myös Tanskassa, jossa sen jatkaminen on erikseen kielletty. Piispanvirka tanskalaisilla toki sentään on. Mutta mutta, Kööpenhaminassa ei nähtävästi ole keskiaikaista tuomiokirkkoa, sillä Själlannin hiippakunnan tuomiokirkko sijaitsi Roskildessa aina siihen saakka, kun hiippakunta jaettiin vuonna 1922 kahtia. (Näin ainakin, jos uskomme juuttiwikiä, ja miksemme uskoisi.)

Joten mistäpä siis lähin aitokaupunki? Uppsalassa ovat sekä tuomiokirkko että yliopisto keskiaikaisia, mutta pahuksen kaupunki sijaitsee sisämaassa. Tanskan arkkipiispanistuimen aiempi sijaintipaikka Lundissa taas täyttää sekä rannikkovaatimuksen että keskiaikaisen tuomiokirkon, mutta tenkkapoo tulee valitettavasti siinä, että yliopisto on vasta ruotsalaisten perustama ja siis vasta 1660-luvulta. Trondheimissa taas ei ole ollut omaa yliopistoa kuin vasta tällä vuosisadalla. Joudumme siis toteamaan, että ei löydy ihannekaupunkeja Pohjoismaista :(

Kaliningrad tai Königsberg on aika lähellä, mutta sekä sen yliopisto että piispanistuin ovat ainakin väliaikaisesti lakanneet olemasta. Sitäpaitsi sieltä taitaa olla muutama kilometri merelle.

Saksan pohjoisrannikoltakaan ei taida mitään löytyä... vaan hetkinen, sanovat jotta Lundissa oli yliopisto jo 1438 tanskalaisten perustamana. Hyväksyttäneen, vaikka ruåtsalaiset lakkauttivatkin sen kahdeksaksi vuodeksi?

Muuten kaupungit ovatkin aika vähissä. Italiasta löytyvät Napoli ja Pisa, tosin Napolinkin historiasta löytyy muutamia vuosikymmenen katkoksia yliopiston toiminnassa. (Pisasta löytyy vielä pidempikin, mutta onneksi jo keskiajalla.) Espanjassa on Valencia, ja Istanbul voidaan hyväksyä, jos joko Hagia Sofia lasketaan katedraaliksi (vaikkei se sitä ole ollut viimeiseen viiteen ja puoleensataan vuoteen) tai katsotaan Pyhän Georgioksen katedraali keskiaikaiseksi (valmistumisajasta ei wiki kerro mitään, mutta patriarkka näyttää ottaneen sen kirkokseen vasta 1600-luvulla.) Maailmassa on siis neljä tai viisi ideaalikaupunkia. Kovat on kriteerit.
 
Jatkan vielä hiukan oikealle kaupungille asetettua toivelistaa. Todellinen kaupunki on mieluiten ollut itsenäinen tasavalta ainakin suurimman osan historiaansa. Kaupungin mukaan on nimetty shakkiavaus tai ainakin variaatio. Kaupungin jalkapallojoukkue (tai edes koripallojoukue) on pelannut jonkin eurocupin finaalissa. Lisäksi olisi suotavaa, että kaupungissa olisi katakombeja, viimeistään 1700-luvulta saakka toimineita kahviloita sekä paikallinen härkätaistelu- tai edes härkäjuoksutraditio.
 
Rakastan Turkua. Rakastan Aurajokea ja puita ja laivoja sen varrella, rakastan Tuomiokirkkoa, Linnaa, vanhoja puutaloja, Halistenkoskea, muinaismuistoja ja pyöräteitä. Rakastan Ruissaloa, sen tammimetsiä, pitsihuviloita, rakastan krookuksia ja sinivuokkoja ja mustarastaita. Rakastan saaristoa ja meren tuoksua.

Rakastan Koroista, tuota kumpua raunioineen. Kesäaikaan kun mesiangervo tuoksuu, koski solisee ja osmankäämien seassa ui iltausvaa... koivut seisovat valkeina vihreällä mäellä, kostean nurmen seassa kasvaa mattoina kukkia.

Rakastan Ihalaa, kaikkia viehättäviä omakotitaloalueita. Rakastan pyöräillä vailla määränpäätä ja katsella ihmisiä leikkaamassa nurmea tai kävelyttämässä koiriaan. Rakastan kauniita taloja puiden varjossa, kiemuraisten teitten varsilla. Rakastan vanhoja paikannimiä. Rakastan kahviloista ja ravintoloista kaduille leijuvaa tuoksua.

Rakastan iltaa ja yötä, kun auringonlaskun jälkeen jokirantaan ja laivoihin syttyvät valot heijastuvat veden pinnasta.
 
Täytyypä tämä topicci nostaa pinnalle, koska vaikkapa Suomen Turun funikulaari on tuottanut ja tuottaa edelleen niin paljon iloa kaiken maailman palleroille. Jos on tylsää, niin voi käydä tsekkaamassa netistä toimiiko se, ja taas saa jännitystä elämään.

Sen sijaan Tampereella suunnitellaan spåran jatkoa vauhdilla. Vielä tämänkin topicin alkuaikoina Tampere ja Turku olivat lähes samankokoisia kaupunkeja yhteneväisellä boogiella, mutta nykyään Tampereella menee todella lujaa, Vohobitin makuun ehkä jo liiankin. Tötterötaloa pukkaa jos toistakin, onneksi edes jotain vanhaa säilyy. Mutta joutomaita ei enää keskusta-alueelta tahdo löytyä.

PS. FB:ssä oli ja on varmaan vieläkin sellainen ryhmä kuin Raitiotie Turkuun pikana, kävin lällättelemässä siellä ja sain porttarin. :22:
 
Minä olen alkanut vuosi vuodelta enemmän kokea vastenmielisyyttä "naapuri"naljailua kohtaan. Esim. Turku-Tampere, Luumäki-Savitaipale, Turenki-Tervakoski, Suomi-Ruotsi. Se on vähän kuin olevinaan vitsi, mutta se vitsi lausutaan liian usein vähän hampaat irvessä ja toista kyräillen ja tuntuu, että vitsin kertoja itsekään ei ehkä oikeasti ole ihan varma miten tosissaan on vitsinsä kanssa tai miten tosissaan vastapuoli vitsin ottaa. Ehkä en vaan ymmärrä sitä jujua, mikä näissä on. Sisaruksellinen kilpailuasetelma?

Mielikuvia kaupungeista... No minä olen niin maalainen, että en voisi kuvitella oikeasti asuvani kaupungissa, jos kaupungiksi määrittelen tiheän asutuskeskittymän palveluineen (olen kokeillut ja en voinut hyvin). Sen sijaan jonkun kaupungin alueella voisin hyvin kuvitalla asuvani. Siellä mikä paperilla on kaupunkia, mutta käytännössä maaseutua. Kuuntelin muuten juuri äsken Juicen ja Mikon Mä lähden maalle ja sen jälkeen tulin sattumalta lukemaan tätä keskustelua 😅 )
Olen kuitenkin löytänyt tähän mennessä kaksi kaupunkia, joista toisen valitsisin asuinpaikaksi, jos pitäisi oikeasti asua kaupunkialueella ja tässä ja nyt päättää mikä kaupunki se olisi. Nämä kaksi ovat Maarianhamina ja Visby. Sopivan pieniä minulle. Näiden valinnassa näkyy selkeästi kaksi kriteeriä, joita en tietoisesti ole asettanut, mutta ne nousevat esille vahvasti kun mietin näitä kahta paikkaa ja sitä, mikä niissä viehättää. Kaupunki on kaunis ja jotenkin sopusuhtaisen oloinen. Ei liian korkeita taloja (inhoan tornitaloja ja ylipäätään yli kolmikerroksisia kerrostaloja, ne tuntuvat jotenkin olevan tiellä ja ihan liikaa minulle) ja historia on vahvasti läsnä näissä kaupungeissa. Lisäksi kaupunki on fyysisesti sen kokoinen, että sen kävelemiseen päästä päähän ei mene kohtuuttomasti aikaa ja kaupungin sisällä todellakin pystyy liikkumaan joka paikkaan kävellen. Ei tarvitse hypätä bussiin tai ottaa edes polkupyörää alle jos ei tahdo kun koko kaupunki on saavutettavissa ihan jalkaisin, jopa leikki-ikäisen lapsen kanssa liikkuessa.
En väitä etteikö tällaisia kaupunkeja olisi muitakin, mutta nämä ovat ne kaksi, joissa minä olen itse vieraillut ja voin siksi rehellisesti nostaa ne esille tässä yhteydessä.

Jos siirrytään kokemuksista enemmän mielikuviin niin jostain syystä minulla on todella lämpimiä ajatuksia Kuopiota kohtaan. Mielikuvani on, että siellä on paljon puistoja ja vehreyttä, kaunis vesistö, yleistetysti ihmiset ystävällisiä ja välittömiä ja minusta savon murre on Suomen kauneimpia murteita.

Jos asetan kaksi minulle tuttua, mutta ei liian tuttua naapurikaupunkia Lappeenrannan ja Imatran vastakkain niin Imatra tuntuu lämminhenkisemmältä ja ystävällisemmältä kun Lappeenranta taas olisi vähän ylväämpi ja hankalammin lähestyttävä (kuin Irlanti (Imatra) ja Englanti (Lappeenranta)).

Jos olisi ihan pakko valita Turku, Tampere tai Helsinki niin (minua ärsyttäisi niin Melkoristi, koska en valitsisi mitään niistä) kääntyisin lopulta varmaan Tampereen suuntaan. Valitsisin sen ohi Turun lähinnä sijainnin vuoksi. Niin ja sen ihan järkyttävän ruman possuankkaveistoksen, jota en vaan kestä 😅 Katselisin mieluummin vaikka tornihotellia (jota sitäkään en oikein siedä) ennemmin kuin sitä.
Mielikuvani Helsingistä on, että siellä on stressaavaa, koko ajan tapahtuu paljon, ihmisillä on kiire ja niitä ihmisiä on joka paikassa niin ettei pakoon pääse. Ehkä liioittelen eroa Helsingin ja joidenkin muiden kaupunkien välillä tässä kiireisyydessä ja stressaavuudessa, mutta jostain syystä minulle on muodostunut mielikuva kaupungista, jossa alkaa vanne kiristää päätä aina vaan pahemmin mitä lähemmäs sitä tai sen keskustaa siirrytään. Ja itseasiassa minun kohdallani jo tuo mielikuva tekee itsestään totta. Myönnän siis suoraan arvostelevani pääkaupunkiamme todella epäreilusti verrattuna muihin kaupunkeihin. En anna sille edes mahdollisuutta kun mille tahansa muulle paikalle voisin suoda edes mahdollisuuden näyttää mitä sillä olisi minulle tarjota. Helsingille käännän selkäni jo ennen kuin kukaan ehtii edes ehdottaa sitä.
 
Turussa oli ainakin vielä edellisvierailullani jäljellä tietty viipyilevä aavistus ja muisto paremmista aikakausista, joka jää suomalaisittain aarteenomaisena muistikuvana mieleen etenkin Tuomiokirkon alueen ja mm. sen takaa yliopistolle vievien portaiden ansiosta, jotka ovat tietenkin kokemisarvoisimmillaan kesällä — kuten siinä toisessa ja armontoivoa sisältäneessä elämässä, jossa niitä ensi kertaa kapusin (ja jolloin ympärille vilkuillessa näytti moni asia vielä vehreältä).

Ja Aurajoki vie Merelle. Merelle!

1517934961277
 
Last edited:
Niin ja sen ihan järkyttävän ruman possuankkaveistoksen, jota en vaan kestä 😅 Katselisin mieluummin vaikka tornihotellia (jota sitäkään en oikein siedä) ennemmin kuin sitä.

Muistaakseni tämä Grisankan ei ole (ainakaan) niin iso (kuin tornihotelli) ja sijaitsee kai jossakin sisääntuloväylän reunalla ei niin lähellä keskustaa, joten ei sitä joudu pahemmin katselemaan. En ainakaan nähnyt sitä kun viimeksi kävin junalla Turussa. En tosin etsinytkään.

Olen joskus pitänyt turkulaisuutta kovin vakavamielisenä ja jopa herkkähipiäisenä tapana suhtautua itseen ja ympäristöön, mutta esimerkiksi juuri tämä Posankka (ja sen asema virallisena kaupunkieläimenä vuodesta 2019, kuten juuri itseäni sivistin) sekä avoimen itseironinen suhtautuminen funnykulaarin taapertamiseen ovat saaneet minut lähes muuttamaan mielipidettäni.

Tampereesta puolestaan ei ole Uros-areena-shown jälkeen kuulunut oikein mitään värikästä, kaupunki vaikuttaa vajoneeen johonkin itsetyytyväisen porvarilliseen nirvanaan.

Helsinki on tietysti aina Helsinki, tuli mitä tuli.
 
Niin ja sen ihan järkyttävän ruman possuankkaveistoksen, jota en vaan kestä 😅
Possuankkaveistoksen valitseminen kaupunkieläimeksi on Turun valtuuston onnistuneimpia ratkaisuja viime aikoina. Mutta ainakin täällä on puutoriparkki joka estää joukkokokoontumiset puutorilla painorajoituksen tähden, uusi hieno toriparkki joka johtaa pohjavedet ja savet kadun alta aurajokeen ja muutamia purkutuomion saaneita fyysisesti kallistuneita kerrostaloja Kupittaan kulmalla (kiitos moottoritien linjauksen), erittäin toimiva matkaketju jossa jokaisen satamaan tulevan pitää mennä puolivalmiille torille josta pitää osata valita oikea bussi sen mukaan haluaako junalla Tampereelle vai Helsinkiin vaiko kenties bussilla Poriin, enkä lähde erittelemään naapurikaupunkien ja Turgun yhteisiä projekteja joista yksi, Föli, on lähes onnistunut, mikäli keskustassa olisi yhtenäinen linja-autoasema. Näin ei ole. Posankan voi tulkita ylitaiteelliseksi ilmaisuksi autokaupungin lumosta. No pääsee täällä bussillakin jos viitsii kävellä neljä korttelia joka kerta kun menee keskustaan. Ei ole ihme että monet käyttävät fillaria liikkumiseen täällä, autolla liikkuessa pitää päättää jo ennen lähtöä missä järjestyksessä käy katsomassa maanpinnan parkkipaikat
 
Onko Vohobitti yksin vai ovatko muutkin sitä mieltä, että viime vuosina Helsingistä on tullu tylsä. Muistan kuinka noin 15 vuotta sitten harkitsin vakavasti Helsinkiin muuttamista. Kallio ja itäinen kantakaupunki tuntui jännältä. Johtuiko siitä, että olin pienemmältä paikkakunnalta, muuttanut Tampereelle ja jossain vaiheessa se alkoi tuntua pieneltä. Aina kun kävi Helsingissä, näki uutta ja jännää. Mutta vajaa kymmenen vuotta sitten tapahtui jotain. Tuntuu, että Helsingin kantakaupunki on niin nähty päivä- ja viikonloppumatkoilla, enää ei tee mieli muuttaa sinne, päinvastoin. Nykyään suuntaan Helsingissä mieluummin kulkuni Kontulaan kuin Kallioon (kuten hobittille sopii). Tampere tuntuu taas paljon jännemmältä nykyään, johtuuko sitten ratikasta. Mielikuva Helsingistä on enemmänkin turkulainen: kielteisen nuhjuinen, ja globaalisti tarkasteltuna tuppukylä.

Tässä yhteydessä on myös hyvä Vohobitin ihmetellä ääneen yhtä ihmistyyppiä, jota en ole koskaan ymmärtänyt: espoolaiset. Miksi joku haluaa muuttaa Espoon kaltaiseen epäkaupunkiin, jonka kaupunkirakenteesta ei ota selvää Tikli Kolonalakaan. Eikä Espoon metro paranna tilannetta. Pari kuukautta sitten kävin ajelemassa länsimetron jatkeella ja asemat ovat yhtä sekaisia kuin aiemmat ja laiturit jo valmiiksi alamittaisia. Kaupunkginvaltuutstokin taitaa olla Suomen kokoomuslaisin – ja kaupungin talous isoista kaupungeista velkaisin. Vohobitti ymmärtää jopa paremmin niitä, jotka hakeutuvat asumaan pääradan varteen Järvenpäähän tai Keravalle. Mutta itsehän asuisin joko suomalaisittain ison kaupungin kantakaupungissa, jolloin ei tarvitse autoa ja kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä (kuten teenkin nyt), tai sitten asuisi kunnolla haja-asutusalueella puolittain omavaraistaloudessa, jolloin täytyisi olla auto. Näiden näiden välimuotoa en ymmärrä.
 
Me muutimme muinoin Espooseen, koska puoliso oli saanut sieltä opiskelupaikan. Jäimme sinne, vaikka hän totesikin melko pian, ettei koulutus vastannut hänen toiveitaan eikä sitä siksi ollut mitään järkeä jatkaa. HOASin suuressa kolmiossa 70-luvulla rakennetussa talossa oli väljää ja rauhallista asua, minun oli helppo käydä junalla Helsingissä luennoilla, puoliso löysi alueelta aiempaa koulutustaan vastaavaa työtä, minä kesätyötä, meillä oli hyvät liikenneyhteydet melkein joka suuntaan, kirjasto, kaupat ja terveyskeskus ihan vieressä sekä esikoisen synnyttyä neuvola parin talon päässä, hyvät kävelymaastot joissa työntää vaunuja, perhepäivähoitaja viereisessä talossa ja monta leikkipuistoa lyhyen kävelymatkan päässä. Siinä oli ihan kylliksi syitä asua Espoossa.
 
Ylös