Työ ja sairastaminen

Husky

Ilmaanhaukkuja
Toisaalta ihminen on käsittääkseni ihan virallisestikin velvollinen tekemään sellaisia työtehtäviä, joista huolehtimista sairaus tai vamma ei estä. Työnantaja puolestaan on tietääkseni velvollinen miettimään, voidaanko työt järjestää niin, ettei varsinaiselle sairaslomalle tarvitsisi jäädä.

Toki jos ihminen jo on sillä varsinaisella saikulla, se on tarkoitettu nimenomaan toipumiseen. Sitäkään ei kuitenkaan ole pakko pitää täysimääräisenä, jos tuntee itsensä jo työkykyiseksi.
Nimenomaan tämä, että jos olet tt-lääkärin määräämällä saikulla niin sitten tosiaan olet saikulla. Et tee töitä. Et vastaa puhelimeen. Et tee tarjouksia. Et. Tee. Yhtään. Mitään. Paitsi. Nukut.

Tämä oli vielä parikymmentä vuotta sitten ihan selvä asia. Eipä ole enää. Ihmiset menevät kipeänä duuniin ja tartuttavat muutkin. Työn sankarit prkl.
 
Sairauslomatodistus on lääkärin näkemys työntekijän työkyvystä tai työkyvyttömyydestä. Työnantaja sitten hyväksyy tai on hyväksymättä tuota todistusta
 
Lisänä se, ettei sairaslomaa tosiaan ole pakko pitää, ainakaan kokonaisuudessaan. Itsellenikin on lääkäri joskus sanonut, että hän nyt kirjoittaa sen tavallisen kolmen päivän sijaan todistuksen koko viikoksi, kun flunssani on niin paha, mutta jos olo koheneekin nopeammin, töihin saa kyllä palata.

Sen sijaan työnantajan kannattaa kyllä miettiä kaksi kertaa, ennen kuin on hyväksymättä sairastodistusta. Jos virallisesti sairaaksi todistetun ihmisen pakottaa töihin ja sen seurauksena sattuukin jotain ikävää, työnantajan vakuutukset eivät käsittääkseni korvaa mitään vaan työnantaja on itse taloudellisessa vastuussa kaikesta.
 
Minä olen ollut pandemia-aikaan kahdella työnantajalla, joille on tehty pääasiassa etätyötä ja jotka ovat olleet tarkkoja siitä, että kipeänä ei tehdä töitä kotonakaan. Jos on vaikka laittanut viestiä, että tekee töitä jaksamisen mukaan, on tullut pomoilta viestiä, että nyt lepäämään siitä, ei tehdä töitä kipeänä ollenkaan. Tätä on perusteltu ensisijaisesti työntekijän toipumisella ja hyvinvoinnilla, mutta myös sillä, että jos on vaikkapa kipeänä yhteydessä asiakkaisiin ja selvästi kuulostaa sairaalta, asiakkaassa herää luonnollisesti huoli, että nuo pakottavat sairaat ihmiset töihin, onpa kauhea yritys. Ts. puolikuntoiset työntekijät ovat etänäkin jonkinlainen mainehaitta.
 
Sen sijaan työnantajan kannattaa kyllä miettiä kaksi kertaa, ennen kuin on hyväksymättä sairastodistusta. Jos virallisesti sairaaksi todistetun ihmisen pakottaa töihin ja sen seurauksena sattuukin jotain ikävää, työnantajan vakuutukset eivät käsittääkseni korvaa mitään vaan työnantaja on itse taloudellisessa vastuussa kaikesta.

Totta, todella harvoin tuota tapahtuu. Lähinnä jossain "ammattisaikuttajien" tapauksessa. Jos väitätte, ettei tälläisiä ole, niin höpö höpö.
 
Kukaan ei liene väittänyt, etteivät jotkut ihmiset saikuttaisi ns. ilman syytä, mutta silloinkin on usein kyse siitä, että senhetkinen työ on tavalla tai toisella (esimerkiksi työpaikkakiusaamisen takia) todella vastenmielistä mutta parempaakaan ei löydy, ja jollain ihmisen on kuitenkin itsensä elätettävä. Tai siitä, että työntekijän henkilökohtaisessa elämässä on meneillään jotain, joka syö voimavarat. Näissäkin tapauksissa siis viisas työnantaja selvittää, mistä "lintsaaminen" johtuu, eikä lähde suoraan siitä oletuksesta, että työntekijää vain laiskottaa.
 
Minua hämmentää tuo, että lääkärin kirjoittamasta todistuksesta huolimatta saisi mennä töihin. Menin kerran lääkärille kjovan kurkkukivun takia, koska halusin varmistaa, että ei ole angiinaa (tämä oli kauan ennen pandemiaa). Olin muuten täysin työkuntoinen ja pirteä, kurrkkuun vain sattui. Lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa, vaikka sanoin, että olisin kyllä työkuntoinen. Kun sanoin työnanatajalle, että voin hyvin tulla töihin kun todettiin, että angiinaa ei ole. En kuitenkaan saanut palata töihin ennen kuin pyysin lääkäriä mitätöimään sairasloman, koska lääkärin kirjoittaman sairasloman aikana ei kuulemma saanut mennä töihin.
 
Ymmärtääkseni sairausloma on tarkoitettu toipumiseen ja sen myötä työhön paluuseen, ei vuosikausia kestävään elannon hankkimiseen. Myös muu työyhteisö kuormittuu, kun työtehtäviä joudutaan resursoimaan uudelleen.
 
Niin, taisin yllä jo selittää, mitä syitä toistuvien sairaslomien takana voi esimerkiksi olla ja että on työnantajan tehtävä selvittää, mikä on vikana. Kyse voi olla myös siitä, että ihmisellä on heikko vastustuskyky, joka aiheuttaa toistuvia sairausjaksoja, tai krooninen vaiva, joka ärtyy työnteosta. Toistan, ettei ole asiallista lähteä siitä oletuksesta, että usein sairaslomalla oleva lintsaa, vaan työnantajan on selvitettävä, mikä on taustalla oleva ongelma.

Jos taas kyse on jatkuvasta, pitkittyneestä poissaolosta, siihen on omat proseduurinsa, joilla seurataan työntekijän toipumista ja arvioidaan jäljellä olevaa työkykyä.
 
Tällöin oikea paikka ei ole työelämä jos vähän väliä tai toistuvasti täytyy olla pois.
 
Jos ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle - mikä on monessa tapauksessa todella vaikeaa ellei lähes mahdotonta - on vain yritettävä punertaa työelämässä. Kuten sanottua, jokaisen on jostain toimeentulonsa hankittava. Lisäksi, jos työntekijä on työkyvytön, on myös työnantajan velvollisuus puuttua asiaan. Kuten edellä sanoin, siihen on oma selkeä proseduurinsa varhaisen puuttumisen malleineen.
 
Jatkuvalla paapomisella ja yliymmärtämisellä ei puututa ongelmaan vaan lakaistaan se nätisti maton alle.
 
Kukaan ei ole puhunut paapomisesta tai yliymmärtämisestä vaan siitä, että selvitetään, mikä työntekijällä on oikeasti ongelmana, ja sitten tehdään jotain sille ongelmalle. Siis tiedonhankinnasta ja ongelmanratkaisusta sen sijaan, että automaattisesti oletetaan toistuvasti sairaslomalle jäävän olevan laiska.

Minun mielestäni on hyvin kyseenalaista kutsua paapomiseksi sitä, että työnantaja pitää huolta työntekijöistään ja sitä kautta yrityksensä toimintakyvystä.
 
Onko jossain vaiheessa puhuttu laiskuudesta? Ei ole. Paapominen on juurikin sitä, ettei ongelmiin puututa, vaan lakaistaan ne sinne maton.
 
Puhuit "ammattisaikuttajista". Yleensä sillä ja vastaavilla termeillä viitataan julkisessa keskustelussa ihmisiin, jotka ovat toistuvasti sairaslomalla ja joiden oletetaan olevan tosiasiassa täysin työkykyisiä, toisin sanoen laiskottelevan teeskentelemällä hankittujen sairastodistusten turvin. Toki saattaa olla, että sinä käytät sitä jossain muussa merkityksessä, mutta silloin olisi kyllä selkeämpää käyttää jotain muuta termiä näin julkisella foorumilla.

Olen joka tapauksessa iloinen, että olemme samaa mieltä työnantajan vastuusta työntekijöiden hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäjänä.
 
Minua hämmentää tuo, että lääkärin kirjoittamasta todistuksesta huolimatta saisi mennä töihin.

Kollega on ollut töissä käsi paketissa. Teki jotain mitä pystyi tietokoneen äärellä. Silloin tuli keskustelua siitä miksi ihan joka vaivassa ei saisi/kannattaisi mennä töihin jos lääkäri on kirjoittanut sairauslomaa. Syynä on se, että jos aiheuttaa itselleen lisävahinkoa niin vakuutus ei korvaa. Tämä nyt jossain selkeässä vammassa kuten vaikka murtumassa tai vastaavassa, jossa oikeasti pitää levätä, olla pitkällään ja itseään rasittamatta. Kurkkukipuisille lääkäri on usein neuvonut, että ei puhetyötä, sillä se aiheuttaa tai pitkittää kurkunpääntulehdusta. Työkaverit ovat aamulla vain kähisseet, että on neuvottu olemaan puhumatta ja tekevät sitten töitä mitä ovat voineet tehdä.
 
Nyt kävi näköjään silleen että vedin kommentillani vahingossa tämän ketjun täysin sivuraiteelle ja etätöiden sijaan täällä puhutaankin sairaslomista ja työterveydestä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus! Toki vähän naurattaa miten asiat lähtevät polveilemaan 😄
 
Toden totta! Olisi pitänyt reagoida jo aiemmin mutta nyt viimein nämä asiat ovat omassa ketjussaan. Jatkakaa vain!

(Keskusteluille niin verkossa kuin irlannissa on toki luonteenomaista lähteä polveilemaan, ei siinä mitään. Täällä niitä nipsaistaan erilleen tuon tuostakin ja sekin kuuluu asiaan.)
 
Puhuit "ammattisaikuttajista". Yleensä sillä ja vastaavilla termeillä viitataan julkisessa keskustelussa ihmisiin, jotka ovat toistuvasti sairaslomalla ja joiden oletetaan olevan tosiasiassa täysin työkykyisiä, toisin sanoen laiskottelevan teeskentelemällä hankittujen sairastodistusten turvin. Toki saattaa olla, että sinä käytät sitä jossain muussa merkityksessä, mutta silloin olisi kyllä selkeämpää käyttää jotain muuta termiä näin julkisella foorumilla.




Olen joka tapauksessa iloinen, että olemme samaa mieltä työnantajan vastuusta työntekijöiden hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäjänä.

No, täsmennetään hieman. "Ammattisaikuttaja" tarkoittaa tässä henkilöä, joka on enemmän pois töistä kuin töissä. Juurikin näitä kikkailijoita , jotka mystisesti sairastuvat aina lomilla.

Olemmeko? Tuskin työnantajalla on loputtomasti resursseja "kaataa hyvinvointia" työntekijälle, jos ottavassa päässä pohjatulppa on auki? Tällä tarkoitan myös työntekijän omaa vastuuta omasta työkyvystään.
 
Kyllä varmasti jotkut käyttävät väärin oikeutta sairauslomaan. Jotkut myös punnitsevat kaupassa kaksi avokadoa ja lisäävät sitten pussiin kolmannen. Jotkut kävelevät tai ajavat päin punaista.

Mutta onko systeemi toimimaton kaupassa, kadulla, työpaikalla? Ei ole, vain pieni vähemmistö tekee edellämainittuja kolttosia. Yleistäminen on vaarallista myös ”ammattisaikuttajista” puhuttaessa. Jospa olisi tutkimustietoa, vaan eipä taida vielä olla.

Mitä työpaikoilla sitten pitäisi tehdä? Jos saikkua alkaa kertyä, pitäisi esimiehen keskustella työntekijän kanssa. Eikö se kuulu esimiehen velvollisuuksiin niin työnantajaa kuin työntekijääkin kohtaan? Ongelmat pitää selvittää, jotta työt sujuvat ja työntekijät pysyvät kunnossa tekemään työtään. Eli otetaan yhdessä selville, missä vika? Työtehtävissä, kollegoissa, kotioloissa? Huomatuksi tuleminen auttaa usein paljon paremmin kuin kyykyttäminen.

Ja jos joku jää tosiaan kiinni maratonilta parannellessaan muka murtuneita luitaan, työnantajalla on oikeus yhteen ja toiseen, kuten viime kädessä työsuhteen päättämiseen. Mutta kuten sanottu, vain pieni vähemmistö…

Voi vielä kysyä, onko ilmiö yleistynyt maassamme (nuorten keskuudessa?) jossa perinteisesti tullaan töihin pää kainalossa. Ja jos on (tutkimusta, kiitos!!!) mistä se johtuu.

Mutta huonoin vaihtoehto on huonontaa työntekijöiden asemaa mutu-tuohtumuksen pohjalta.
 
Ylös