Työ ja sairastaminen

Olemmeko? Tuskin työnantajalla on loputtomasti resursseja "kaataa hyvinvointia" työntekijälle, jos ottavassa päässä pohjatulppa on auki? Tällä tarkoitan myös työntekijän omaa vastuuta omasta työkyvystään.

Tottakai työntekijä on myös itse vastuussa, mutta olen tässä jo aika monta kertaa selittänyt, miksei paljoja sairaspoissaoloja ole järkevää tulkita suoraan lintsaamiseksi. Missään kohtaa en ole myöskään puhunut "hyvinvoinnin kaatamisesta" työntekijöille vaan siitä, että työnantajan on oltava hereillä, selvitettävä toistuvien poissaolojen taustasyyt sortumatta heti oletuksiin vilunkipelistä ja tilanteen pitkittyessä ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Tässä vielä suora lainaus työterveyslaitoksen sivuilta: "Työpaikalla on hyvä ottaa käyttöön varhaisen tuen ja sairauspoissaolojen seurannan malli, jolloin kaikki tietävät, kuinka sairaustapauksissa toimitaan ja miten esimies ja työntekijä yhdessä voivat kartoittaa työkykyä tukevia tekijöitä sekä tukea työhön paluuta."
 
Kyllä, nämä kaikki keinot ovat jo käytössä ja tilanteita on joka tapauksessa seurattu vuosia. Kyse on pähkinänkuoressa siitä, ettei "työ ja tekijä" kohtaa toisiaan. Työtehtävien keventämisessä piilee taas problematiikka siitä, että millaisia työtehtäviä voidaan antaa henkilölle, joka on paljon pois, koska toistuvien poissaolojen myötä poissaolijan työtehtävät kasaantuisivat kuitenkin jollekin muulle.
 
Jos kyseessä on jonkin tietyn työpaikan ja kenties joitakin tiettyjä työntekijöitä koskeva ongelma, täytynee vain edetä keino kerrallaan huolehtien siitä, että säilyy koko työyhteisön luottamus siihen, että ongelmiin puututaan asiallisesti ja ne ratkaistaan asiallisesti. Tästä on hyötyä kaikille. Jos irtisanominen tai työkyvyttömyyseläke alkaa näyttää ainoalta vaihtoehdolta, siihenkin löytynee lopulta tie jota pitkin voi kulkea. Kieli keskellä suuta ja dokumentit kunnossa.
 
Tikin viestiin lisäyksenä, että jos on varmasti tiedossa, että sairaspoissaolot ovat aiheettomia, sairasajalta ei käsittääkseni tarvitse maksaa palkkaa. Tämän YLEn jutun mukaan sellaisessa tapauksessa työnantaja voisi ilmeisesti myös kiistää koko sairasloman tarpeen.

Todella ikävää, jos yksittäinen yritys kärsii tästä sinänsä harvinaisesta ilmiöstä, varsinkin useamman työntekijän kohdalla. Toisaalta tuon YLEn jutun lopussa olevien linkkien kautta löytyvistä samaa aihepiiriä käsittelevistä jutuista toinen tiesi kertoa, että kasaantuminen ei ole mitenkään poikkeuksellista: jos työntekijöiden kesken on sellainen henki, että valehtelu sairaslomista on ok, silloin keksittyjä sairauksia alkaa kasautua. Tottakai niitä lisää myös se, jos työilmapiiri on yleisesti huono.

Mitä tulee Tikin mainitsemaan irtisanomiseen, se kyllä onnistuu tietääkseni sairastelun perusteella vain, jos työkyvyn voidaan osoittaa alentuneen pysyvästi niin, ettei työntekijä enää kykene tehtäviinsä. Silloinkin kai pitää ensin katsoa, josko olisi tarjota jokin työkykyä vastaava uusi tehtävä. Työkyvyttömyyseläke vaatii myös hyvin vahvan näytön ennen kuin sitä myönnetään. Yleensä kuulee pikemminkin tapauksista, joissa sitä ei myönnetä, vaikka ihmisellä on nippu erikoislääkärien todistuksia siitä, ettei enää kykene työskentelemään.

Toisaalta minulla on tuttavapiirissä sellainenkin tapaus, jossa työnantaja yritti taivutella toistuvista nivelvaivoista kärsivää työntekijää eläkkeelle, ja kun tämä ei suostunut, koittaa nyt ilmeisesti pakottaa työntekijän kasaamalla hänelle lisää fyysisesti raskaita tehtäviä niiden keventämisen sijaan. Oikeuksiensa peräämisen sijaan kyseinen työntekijä puskee itsepintaisesti kaikki annetut työt todistaakseen, että kyllä hän vielä kykenee eikä häntä saa työntää eläkkeelle. Sitä on aika kurja katsella eikä se myöskään anna kyseisestä yrityksestä erityisen hyvää kuvaa.
 
Olen usein törmännyt tuttavapiirissä selitykseen, että loman alettua sairastutaan jollain tavalla, koska työn ylläpitämät stressitasot ovat pitäneet elimistön puolustusmekanismit kierroksilla. Kun stressi sitten pääsee hellittämään niin elimistössä jo mahdollisesti olleet pöpöt pääsevät helpommin vaikuttamaan. En tiedä onko tälle väitteelle mitään tutkittua tietoa taustalle.
 
Psykaa opiskellessa päinvastoin kirjassa kerrottiin tutkimuksesta, jossa tenttistressin aikana tehty altistus flunssaviruksille aiheutti useammin tartunnan kuin normaalitilanteessa tehty altistus. Eli stressi heikentää vastustuskykyä, ei tehosta sitä.
 
Ehkä Satekain esittämissä tapauksissa onkin kyse siitä, että stressi on ehtinyt ajaa vastustuskyvyn jo niin alas, että tartunta tulee helpommin? Lisäksi moni lähtee lomilla jonnekin, vaikka vain mökille tai museoon, ja tapaa ihmisiä, joita ei muuten tapaisi. Silloin heikoksi alentunut vastustuskyky yhdistyneenä omasta arkielinympäristöstä puuttuviin mikrobeihin voisi ehkä aiheuttaa sairastumisen.
 
Minä sain ensimmäiset oireet koronatartunnasta viime perjantaina työpäivän jälkeen, mutta en vetäisi pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden tapauksen perusteella. Tapaan olla saikulla noin viikon verran yhden kerran vuodessa. Nytkin on niin voimaton olo, että tuskin kykenen töihin koko loppuviikkona, vaikka kuumeilu on jo laantunut. Aina työpaineissa tulee tuumittua, että olisipa kivaa saikkuilla, mutta luonne ei salli teeskentelyä ja sairaana haluaisi vain takaisin terveeksi ja töihin.
 
Ylös