Unentarve

En loytanyt tasta aiheesta keskustelua, mutta jos arvoisat kollegat kokevat taman liian laheiseksi Unettomuuteen tai Uniin yleensa niin lukitkoot.

Nukuin viime yona viisi ja puoli tuntia ja nyt olen aivan toimintakyvyton. Pitaisi tehda koulutoita mutta en vain saa aikaiseksi. Mina tarvitsen vahintaan kahdeksan tuntia unta. Ongelmani on myos se etta heraan yleensa aikaisin huolimatta siita milloin menin nukkumaan enka saa enaa unta, tanaan herasin puoli kuudelta. Yleensa yritan menna nukkumaan viimeistaan kymmenelta mutta eilen luin liian mielenkiintoista kirjaa. Unirytmini tekee minusta aika tylsan ihmisen mutta rakastan aamuja. Ja inhoan unenpuutetta, minulle tulee kuvottava olo.

Pari viikkoa sitten BBC:n uutisissa sanottiin unentarpeen olevan perinnollista, onko teilla nain? Onko parempi olla iltaihminen? Ja kuka pystyy nukkumaan paivaunet (minulle tulee aivan kamala olo)?

Ja hieno kysely

Olen ainakin enemmän ilta-ihminen.
Kiteytettynä ihanne päivärytmini olisi se, että noustaan aamupäivällä ehkä kymmen-yhdentoista aikaan, päiväunet neljältä ja nukkumaan kahden kieppeillä.
Inhoan herätä aikaisin aamulla. Tosin nykyään on vähän pakko kun on aamuisin niin kirotun valoisaa. Käynnistelen aamuja aina hitaasti, herään sikäli mielelläni pari tuntia ennen luentoja tms, että ehdin rauhasa heräillä, siis syödä ja lukea lehteä tai katsella telkkaria. Onneksi luennot alkavatkin usein vasta puolilta päivin. Illalla olen sitten usein aika hektinen, saatan ruveta touhuamaan ja ahkeroimaan siinä kymmenen jälkeen. Esim. leipomaan, kokaamaan, siivoamaan, korjaamaan tuolia, järjestämään kansioita... usein meillä syödään päivällistä joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä.

Minusta yö on kaiken kaikkiaan hyvää aikaa puuhastelulle. Arkisin mennään yleensä petiin ehkä vähän ennen yhtä (miehellä kuitenkin aikaisemmat aamut, onneksi hänkin kuitenkin muuten ilta-ihminen) Ennen nukkumaan menoa sitten vielä usein lueskelen, ja nukahdan ehkä kahdelta. Aamulla olisi sitten aina tietysti ihana nukkua vaikka kuinka pitkään...

Päiväunia rakastan suunnattomasti, ja nukun niitä usein. Päiväunilla näkee parhaat unet. Normaalien päiväunien on syytä olla alle tunnin mittaisia, muuten on ihan tokkurasa lopun päivää. Jos taas olen oikein väsynyt (esim. jos ei ole saanut nukuttua edellisenä yönä) voin nukkua päiväunia pari kolmekin tuntia. Päiväunien nukkuminen tietysti tukee tuota ilta-aktiivisuutta, samoin myöhään syöminen. Mutta tuolaiseksi se rytmi vaan on muodostunut.

OIkeastaan nukun mainiosti mihin tahansa muuhun aikaan kuin illalla/alkuyöstä. Minulla kestää normaalistikin nukahtaminen aika kauan, puolituntia on minimi (vrt. mies vieressä nukahtaa viiden hengityksen sisällä)
Yleensä se nukahtaminen menee pyörimiseksi ja peittojen järjestelyksi. Olosuhteiden täytyy olla täydelliset että voin nukahtaa. Hiljaista ja hämärää (ei pimeää) ei liian kuuma, peiton ja tyyny oltava just oikein.. jos esim. miehellä on lukuvalo, tai peräti tietokone päällä samassa huoneessa, en pysty nukatamaan, ellen ole todella väsynyt. Vähän kankalaa.

En oikeastaan ole kumpaakaan, siis aamu- enkä iltaihminen. Lapsena olin aamuihminen ainakin verrattuna vanhempiini, jotka jos saavat nukkua aamulla nukkuvat todella pitkään. Vanhemmiten ilmeisesti valvomisen myötä nukkumaanmenon myöhentyessä myös aamut ovat muuttuneet vaikeammiksi. Tosin tavallisesti yritän nousta viikonloppuisinkin viimeistään kymmeneltä, johon aikaan yleensä luontevasti heräänkin.

Vuodenajoillakin on merkityksensä unentarpeeseen. Talvisin sitä todella haluaisin olla karhu ja nukkua vaan. Kesäinen valoisuus puolestaan vähentää unentarvettani, vähemmälläkin unella olen melko virkeä. Keskimäärin varmaan unen- / levontarpeeni pyörii siinä 9 (+/-1) tunnissa. Ihanteellista olisi jos ei tarvitsisi herätä herätyskellon piippailuihin vaan omia aikojani.

Päiväunia en lapsena nukkunut, mistä tietenkin aiheutui ongelmia päiväkodissa. "Kivaa" maata tyhjänpanttina sängyssä muiden nukkuessa. Jälleen kerran tilanteet ovat muuttuneet ajan myötä. Saatan hyvinkin simahtaa, jos iltapäivällä laittaudun pitkälleni vähän lueskelemaan. Tämä nyt pääosin johtuu öisistä uniongelmistani ja terveydentilasta. Nukkumisongelmistani olenkin jo kirjoitellut tuonne unettomuus-topiikkiin.
Päiväunet sitten helposti sotkevat yöunien saantia. Lisäksi pahimmillaan sitä on päiväunien jälkeen aivan pöllämystynyt.

Minakin sain kokea sen paivakodin paivauni-ihanuuden. En nukkunut paivalla sen jalkeen kun olin noin parivuotias ja perhepaivahoidossa ollessani minua ei pakotettu. Oikeassa isossa paivakodissa mentiinkin sitten massan mukaan ja minut pakotettiin makaamaan pimeassa salissa ainakin parinkymmenen lapsen nukkuessa. Se oli oikeasti kammottavaa. Vaikka kuinka yritin en pystynyt nukkumaan. Seuraava paivakoti oli parempi ja pienempi. Ensin sain vapautuksen paivaunista, sitten minua pyydettiin lepaamaan makuuhuoneessa, joka ei ollut lainkaan pimea. Se ei haitannut minua. En tieda onko taipumukseni viihdyttaa itseani tarinoilla peraisin noilta ajoilta.
Nykyaan jos nukun paivalla minulla on pollamystynyt olo ja fyysisesti kamala, koko loppuillan kuvottaa ja on muutenkin outo olo. Enka taatusti piristy. Toisaalta olen joskus mennyt nukkumaan kahdeksalta. Jos valvon kahteen tai myohempaan voin olla varma etta seuraavana paivana en pysty tekemaan mitaan ja minulla sellainen olo kuin kuvittelen krapulan olevan.

Ereine sanoi:

En loytanyt tasta aiheesta keskustelua, mutta jos arvoisat kollegat kokevat taman liian laheiseksi Unettomuuteen tai Uniin yleensa niin lukitkoot.

Click to expand...

Ei ole tarvetta lukita, ellei keskustelu lipsahda unettomuuden tai unien puolelle. Yrittäkää siis pysytellä tässä aiheessa.

Tarinoilla itseni viihdyttämistä harrastan minä puolestani etenkin iltaisin ja öisin unta pyydystäessäni. Varmaan niitä mietiskelin myös noina pakkopäiväunien aikaan, en muista enää. Ainoita mielikuviani olivat kuinka tuijottelin kerrossängyn alapedistä yläpedin kangasta tuskastuneena. Onneksi olin vain esikouluvuoden päiväkodissa, ja keväällä meille vanhimmille annettiin peräti lupa valvoa, kun kerran koulussa ei enää päiväunia nukuta. Aiemmissa päivähoitopaikoissani ei ollut nukkumapakkoja. Muuten nuorin serkkuni laati aikoinaan ilmeisestikin vanhempiensa avustuksella mielipidekirjoituksen päiväkotien nukkumapakkoa vastaan.

Minun toisessa paivakodissani eskareiden ei tarvinnut nukkua lainkaan, mina olin viisi kun menin sinne ja ensimmaiset puolivuotta olin sitten esikoulussa vanhempien kanssa. Pakkonukutuspaikassa kauheaa oli viela se ettei sankyja ollut tarpeeksi ja mina nukuin lattialla alasangyn alta vedetyssa laatikossa. Luulen etta kerrossangyssa olisi ollut helpompaa, ei olisi tuntunut niin suojattomalta. Lisaksi huoneessa oli aivan pimeaa, mitaan ei nahnyt. Se oli oikeastaan aika kamala tehdasmainen paivakoti.

Olen ehdottomasti iltaihminen. Mua on aamuisin niin vaikea saada hereille, mä suorastaan inhoan heräämistä! En myöskään pidä nukkumisesta, mutta herääminen on kyllä kaksin verroin kamalampaa. Kun olin koulussa, niin olin varmaan joka aamu myöhässä, koska en vain yksinkertaisesti päässyt ylös sängystä. Eikä se aina edes johdu siitä, että olisin nukkunut liian vähän/paljon. Se on vaan se ajatus, että äh, pitää nousta ja herätä. Ymmf.

Mä nukun aika omituisesti, 4-10 tuntia yössä. En arvosta nukkumista tarpeeksi, menen nukkumaan vasta kun olen äärimmäisen väsynyt eikä silmät meinaa pysyä auki millään. Valvon mielelläni pitkään, monesti meen vasta kolmen jälkeen nukkumaan vaikka aamulla olis herätys kahdeksalta.. En vain osaa mennä ajoissa nukkumaan.

Ereine sanoi, että hän tarvitsee 8 tuntia unta yössä. Mä tarvitsen just sen viis, niin pärjään, saatan olla vähän väsynyt mutta jos nukun enemmän niin tulee jotenkin outo olo. Liian paljon unta? Sitten aina vapaapäivinä nukun sen 10 tuntia, niin kai siinä jotain univelkoja sitten saa hoidettua.

Päikkäreitä nukuin kun olin koulussa, nykyään en kun pääsen töistä yleensä siinä 16-20 välillä vasta. Tahtoisin niin palata päikkärirytmiin.. Se oli kivaa.

Unentarpeeni on viimeaikoina hiponut kyllä kaikkia ennätyksiä. Olen aina väsynyt. Sitä ei kai toivu pitkistä työputkista kunnolla, kun töiden jälkeen sitä voi ottaa 2 tunnin päiväunet, eikä yöuni ole siltikään häiriintynyt tai keskeytynyt. Tosin poikkeuksiakin näille öille löytyy. Viime yönäkin oli kuuma ja sitten valoisaa. Ja sitä seurasi vielä lintujen korkealta ja kovaa -sirkutus. Nukahda siinä sitten uudelleen.

Olen ehdoton iltaihminen. Usein alkuilta menee lepäillessä ja kas kummaa kun kello 23 sitä oikein omaa energiaa, jolloin voi ripustaa pyykkiä, laittaa uusia kuivumaan ja kuivat kaappiin tai muuta vastaavaa. Ja näin käy usein. Ehkei vuorotyö sovi minulle sittenkään. Iltavuoron jälkeinen aamuvuoro on tuskaa. Jos taas aamuja on säännöllisesti, rytmiin pääsee, eikä herääminenkään ole aivan niin tuskaa.

Jotenkin liitän valtavan unentarpeeni siihen, että elimistöni kai käy hieman ylikierroksilla (stressiä?) ja siksi se vaatii minut nukkumaan paljon. Oli harvinaista mennä nukkumaan klo 20. mutta näin kävi muutamaan otteeseen menneellä viikolla. Ja nytkin sanon hyvää yötä ja painun nukkumaan että jaksaisin olla olemassa.

Pienenä olin oikea aamuvirkku, pompin ylös siinä seitsemän aikaan. Päiväunille äiti ei minua saanut, jos saikin niin torkuin 15 minuuttia. Illallakin tuli valvottua, mutta vähemmän kumminkin. Taisin äidille olla aikamoinen painajainen, se kun on semmoinen torkkuja, iltaihminen.


Nyt murrosiässä olen taas mahdoton valvoja. Makselen tässä lapsuuden univelkoja. Jos koulua ei olisi, nukkuisin päivät ja valvoisin yöt. Yöllä on paljon rauhallisempaa, ei ole muita ihmisiä häiritsemässä.
Arkisin koulu rajoittaa valvomista. Koitan laittaa siinä kymmenen maissa nukkumaan, mutta ei oikein ole onnistunut. Eilen se venähti puoli kolmeen. Aamulla ei kyllä nukuta kovin, mutta odotas kun pääsee koulusta. On niin naatti. Nukahdan jo melkein kotimatkalla. EI siinä päiväunissa mitään vikaa ole, mutta kun ne venyy ja venyy, joskus kolmeenkin tuntiin. Sitten illalla ei saa unta ja nukahdan muutenkin huonosti. Ja päiväunien jälkeen on tehoton olo, kuten sanottiinkin. Vaikka onkin levännyt, ei olo tunnu muuta kuin nuutuneelta.


Kesälomalla tulee joskus laitettua aamupäivällä yhdeltätoita nukkumaan ja sitten torkunkin iltaan asti. Eli unirytmi on täysin sekaisin. Yöllä keksii vain kaikkea mukavaa tekemistä, on mukava puuhailla rauhassa. Äitikin on tähän suuntaan, mutta isä enemmän aamuihminen.

Yleensä pärjään lyhyilläkin yöunilla päivän, mutta sitten pitää ottaa päiväunet. Vähintää 8 tuntia, niin en torkahtele keskellä päivää. Mutta mielellään nukkuisin kellon ympärikin, 12 tuntia on oikea unelma. Kai minullakin on jonkinmoista stressiä havaittavissa, tai sitten koulu on vain raskasta. Pidän liikaa nukkumisesta. Ja samalla inhoan sitä. Herääminen on todellakin se inhottavin osuus. Ja unen odottelu.

Olen ehdottomasti iltaihminen. Tykkään valvoa pitkään, mutta aamut ovat tuskallisia. Arki on minulle pahinta juuri niiden aamujen takia, herääminen ja ylös nouseminen joka aamu 06.20 on niin kamalaa. Onneksi on kahvi, olen nykyään niin kofeiininarkkis että nukkusiin varmaan koulussa päivät läpi jos en saisi kahvia.

Muutamiin kavereihini verrattuna minulla on melko pieni unentarve, kun pärjään aivan hyvin kuuden tunnin yöunilla, tosin pyrin nukkumaan enemmän. Yli yhdeksän tuntia on kyllä minulle aivan liikaa, sitten on sellainen unelias olo koko päivän jos nukkuu niin paljon. Minulla tätä unta kontrolloi myös ajoittaiset univaikeudet, joka menee välillä jopa unettomuuteen. Hyvä esimerkki on viime yö, valvoin puoli yötä kuunnelle sateen ropinaa ikkunaa vasten kun en saanut unta. Kun ei ole saanut kunnolla unta, silloin myös se osa päivästä, jonka on oikeasti virkeä, lyhenee. Turha kuvitellakkaan että voisi olla koulussa koko päivän ihan terässä vähällä unella.

Nuorempana olin ehdottomasti aamuihminen, mutta nykyään enemmän iltaihminen. Onneksi aikaisia herätyksiä ei ole kovin paljon. Saatan helposti valvoa vaikka koko yön ja päivällä nukkuminen sujuu helposti. Tästä on tietysti se etu, että vuorotyö ei aiheuta ihmeempiä rasituksia. Unta kyllä tarvitsen kohtuullisen paljon, 8 - 9 tuntia, mutta toisaalta voin välillä valvoa vuorokaudenkin ilman ihmeempiä ongelmia.

Enemmän tai vähemmän vapaaehtoinen valvominen onkin sitten oma juttunsa. Harvemmin minulla on niin hauskaa, että haluaisin ehdoin tahdoin valvoa yön läpeensä. Taitaa olla vain aivan pari kertaa, kun olen biletyksen tms. takia valvonut. Opintoihin tai jonkun kerran jopa työhön liittyen on sen sijaan ollut pakko valvoa, jos on halunnut saada tehtävät ajoissa tehtyä. Hyvin vähillä unilla on ollut pakko selvitä joitakin aikoja tyypillisesti lukukausien lopuilla.

Valvotun yön jälkeen on yleensä varsin kamala olo. Eikös valvomisen sanotakin vastaavan jonkinasteista humalatilaa, hmm. pikemminkin krapulaa? Tosin vielä kamalampaa on, jos on päässyt nukkumaan vaikka tunniksi pariksi. Se itsensä ylös raahaaminen onkin sitten todella hirveää, koko kroppa tärisee kuin horkassa. Olenkin tällaisissa tapauksissa havainnut paremmaksi pyrkiä olemaan nukahtamatta, lepääminen, pitkällään olo riittää rentouttamaan ruumista ja auttaa taas jaksamaan paremmin. Mutta oikeasti nukkumaan on sitten pakko päästä heti kuin se vain on mahdollista. Sitten tuleekin otettua noita univelkoja takaisin oikein olan takaa.

Tämä näyttää selkeältä naisten keskustelulta, ainakin tähän mennessä. Joten isketään kultasuoneen ja kirjoitetaan. Minulla on monien mielestä varmastikin vääristynyt unirytmi. En pysty enää nykyisin pitämään järkevää rytmiä. Voin pitää rytmiä paikallaan parin viikon ajan, jonka jälkeen aivoni alkavat lakkoilla: ajatus ei kulje, mitään ei jaksa tehdä, kaikki tuntuu mälsältä. Ratkaisu tähän on valvoa vähän eteenpäin ja antaa rytmin soljua 24 tunnin päivärytmin sijasta 25 ja 27 tunnin väliä. Mikä johtaa tietenkin siihen, että päivärytmini muuttuu hyvin mielenkiintoiseksi. Se kuitenkin palauttaa aivoille jonkinlaisen tasapainon ja on taas mukavampi elää, vaikka nukkuma-ajat ovatkin mitä ovat.

Hyvin usein tarvitsen sen kymmenen tuntia unta. Vähemmän tulee nukuttua lähinnä vain silloin, kun olen pakosta joutunut valvomaan vieläkin pidempiä pätkiä, jotta olen voinut mennä esimerkiksi töihin. Minulla ei ole ollut aivan joka päivä töitä, joten minulla on ollut tarpeeksi ylimääräistä aikaa korjata rytmiä työtä varten.

Joten olenko ilta- vai aamuihminen? Olen yleensä heti herättyäni varsin virkeä ja illallakin pää jaksaa vielä puurtaa, riippuen siitä onko pää joutunut väsyttymään. Yllättäen esimerkiksi telkkarin katsominen väsyttää tolkuttoman paljon. Lopulta virkeydentilastani on helppo päätellä, millä tavalla olen joutunut viime aikoina nukkumaan: jos olen väsähtänyt, olen joutunut valvomaan enemmän kuin normaalisti ja olemaan epäsäännöllisessä tai tarkan säännöllisessä rytmissä. Jos olen virkeä, olen nukkunut jatkuvasti vähän edistäen.

Tällä hetkellä kärsin siitä, että jouduin parina päivänä taannoin korjaamaan unirytmiäni töitä varten. Jouduin valvomaan kahtena päivänä kohtuuttoman paljon, johtuen siitä että tasoittavat päiväuneni venyivät parista tunnista seitsemän tunnin mittaisiksi. En herännyt asettamaani herätykseen. Joten siitä johtuen olen ollut järkevässä päivärytmissä vasta pari päivää useamman päivän sijaan ja olen joutunut kärsimään epärytmistä vähän tavallista pahemmin. Mutta kyllä tämä tästä tasoittuu.

Ja vielä vähän lisää: minua ei nykyään enää kauheasti haittaa, milloin nukun. En ole hämilläni ajankohdasta herätessäni vaikka keskellä päivää. Sisäinen kello on jo tottunut siihen, että aika voi olla aivan mitä tahansa kun silmät aukaisee.

Näistä outouksista johtuen en kuitenkaan suosittele tällaiseen rytmiin joutumista kenellekään. Aivoille tasainen sama rytmi on parempi kuin jatkuvasti myöhentyvä rytmi. Itselläni tuli valvottua liian monta kertaa peräkkäin jossain vaiheessa elämää, jolloin jokin lopulta meni päässä sekaisin ja en kykene enää palaamaan normaaliin rytmiin (selkein merkki että jokin on pilalla on se, että ei tunnu oudolta herätä esimerkiksi iltapäivällä). Ja joudun välttämättä aina joskus valvomaan pidempiä pätkiä ollakseni hereillä oikeaan aikaan asioiden hoitamiseksi.

Minä olen aina ollut iltaihmisiä, olen tykännyt valvoa pitkään, minua kun ei illalla väsytä. Nykyään unirytmini on mennyt aivan sekaisin gradunkirjoittelun ja muiden juttujen kanssa, ja menen nukkumaan joskus kolmen-neljän kieppeillä. Enkä pysty nukahtamaan aikaisemmin, olen koettanut mutta eipä vain onnistu. Viime yönä katsoin kelloa viimeksi viiden jäljestä, ulkona alkoi tulla valoisaa ja linnut lauloivat, joten lähdin siitä sitten yliopistolle nukkumatta yhtään. Ei nyt oikeastaan väsytä, mitä nyt analyysit vähän hyppivät silmissä. Ei tuossa mitään jos sitä tapahtuisi silloin tällöin, mutta kun se on jokailtaista, eikä siinäkään mitään, jos voisin nukkua aamuisin pidempään, mutta kun en voi. Alkaa jo ärsyttää, mutta en minä unilääkkeitäkään hae.

Minun unentarpeeni olisi sellaiset 8-10 tuntia, silloin olen virkeimmilläni, mutta sellaista kuin "liian paljon unta" ei minulle ole, voisin nukkua miten pitkään vaan. Sellaiset viikonloput jolloin tosiaan saa nukkua pitkään ovat ihania. Päivänokosia minä voisin ottaa (ei ole mitään vaikeuksia nukahtaa päivällä), mutta koitan välttää niitä kun yritän edelleen palauttaa tuota unirytmiäni "normaaliin" päiväjärjestykseen sopivaksi. Yleensä herään aivan virkeänä, nukun sitten miten paljon tai vähän tahansa, mutta myös sitten parin tunnin päästä siitä olen aivan nuutunut, mieli tekisi mennä uudestaan nukkumaan. Meidän perheessä unentarve ei ainakaan taida olla perinnöllistä, vanhempani selviävät vähällä unella, minä tarvisin enemmän unta, ja siskollani on sama vika. Ehkä tuo virkeys on hypännyt yhden sukupolven yli.

Olen ehkä siinä mielessä enemmän aamuihminen, että alan nuokkua iltaisin aika varhain ja nukahdan kaikissa bileissä aina ensimmäisenä. Toisaalta aikaisin herääminenkin on ikävää, vaikka pystynkin siihen varsin hyvin. Ehkä olen sekä ilta- että aamutorkku . Unentarpeeni olisi nähtävästi sellaiset 9 tuntia, mikä ei arkena onnistu. Viikolla nukun 7-8, viikonloppuisin helposti 11-12 tuntia. Se johtaa väistämättä sunnuntai-illan unettomuuteen ja kauheisiin maanantai-aamuihin. Toisaalta en viitsisi viikonloppuisinkaan nukkua puolille päivin, siinä tuntuu menevän puolet päivästä hukkaan (vaikka pidänkin nukkumisesta kovasti, en silti pidä sitä järin fiksuna tekemisenä esim. aurinkoisena kesäpäivänä, kun voisi olla vaikka ulkona). Olisinpa sitä tyyppiä, jolle kerta kaikkiaan riittää viiden tunnin unet! Saisi niin paljon enemmän aikaan elämässään, kun siitä ei tuhrautuisi kohtuutonta osuutta unten mailla.

Laitoinpa että iltaihminen, sillä väsyneenä valvominen on mielestäni helpompaa kuin väsyneenä herääminen. Ja pitää nähdä tosi kivoja unia, että se päihittää hauskassa seurassa valvomisen(lue=IRC d: ). Usein partioretkillä valvominen liittyy myös etäisesti vastuuseen, kun johtajalle langetetaan pisin kipinävuoro. En kai koskaan ole pystyyn nukahtanut. Aamuheräämisen vaikeus johtuu todennäköisesti suuresti iltavalvomisesta. Mutta siis mikäli ei ole hyvää kirjaa tai levyä, joka viivyttäisi nukahtamista illalla, on herääminenkin paljon helpompaa. Lähes aina aikaisin herätessäni joudun kuitenkin käyttämään herätyskelloa. Kesäloman puolipaikkeilla, kun univelka on vähän vähentynyt, saatan nousta jo ennen yhdeksää, mikä loma-ajalla on aikaista. Kesäaamut ovat uskomattoman kauniita, ehkä pitäisi käydä petiin aikaisemmin. Vaikka on ne illatkin kyl. Unentarve tunteina vaihtelee varmaan seitsemän ja kymmenen välillä.

Miu unentarve on sellaiset 9 h(+/-1h), riippuen vuodenajasta. Olen ehkä vähän enemmän iltaihminen, vaikken tykkää valvoa älyttömän myöhään ja yleensä aamulla herääminenkään ei ole aivan toivotonta.
Ihanne olisi mennä nukkumaan klo 22-23 aikoihin ja herätä 8-10 välillä. Nyt unirytmi on loman vuoksi jotakuinkin nukkumaan klo 0.00 tienoilla ja herääminen klo 10. Olen nukkunut jonkin aikaa levottomasti, niin siitä johtunee nukkumisajan pidentyminen.

Miulle uni on hyvin tärkeää, unen täytyy olla säännöllistä ja säännöllisessä rytmissä, koska olen atoopikko ja saan huonosta unesta kutiavaa ihottumaa, joka taasen vaikeuttaa nukkumista.

En usko perineeni unentarvettani/heräämistottumuksiani porukoilta. Äiti yleensä herää 5-7 välillä ja iskä 7 aikoihin. Miulle noin aikanen herätys ois kuolema, tai no ainakin vaikea loppu päivää ajatellen. Jos olen nukkunut alle 7 tuntia ja herännyt ennen 7, niin olen nuutunut lähes koko pvän. Ylös nousen helposti, jos on menoa, mutta loppu päivän hereilläpysyminen on eri asia.

Päiväunia en muistaakseni ole nukkunut sitten päivähoidon...
Eih, taisinpa nukahtaa tässä pari vuotta sitten ruotsin kokeisiin lukiessa juu, mut sitä ei lasketa.
En osaa nukkua päivällä, en sitten millään. Levätä voi ja sängyssä maata, mutta en minä helposti nukahda siihen, vaikka väsynyt olisinkin. Hankalaa on silloin, jos on hirmu päänsärky päällä ja pitäisi koittaa nukkua se pois lääkkeen avustuksella ja ei vaan millään saa unta.

Päiväunet eivät muuten saisi olla yli 20-30 min, muuten ne nuuduttaa(ainakin suurimpaa osaa ihmisistä) ja heikentää loppu päivän suorituskykyä, parantamisen sijaan.

Jos nukkumaanmeno- ja heräämisajoilla määrittelee aamu- ja iltaihmisen, niin millaiset kellonajat ne olisivat?
Itseni määrittelen ennemmin iltaihmiseksi, koska en tykkää herätä ennen klo 8(vaikka nukkumaan menisinkin ennen kahtatoista illalla), toisin kun äitini voi noin vain herätä kuudelta ja se on täysin normaali heräämisaika hänelle. Äitiini verrattuna en siis itseäni kutsuisi aamuihmiseksi. Mutta taasen joihinkin kavereihini verrattuna, joita ei saa ylös ennen yhtätoista, niin määrittelisin itseni aamuihmiseksi.

Laitoin että iltaihminen vaikka olen oikeastaan semmoinen sekasikiö ihmeotus.. Valvon iltaisin myöhään ja varsinkin kesällä herään viimeistään seitsemältä.. Unta yössä tarvitsen jaksaakseni jonkun seitsemän tuntia vaikka kasvamisen kannalta enempi uni ei taatusti olisi pahitteeksi.. Olen melko usein väsynyt mutta se ei oikeastaan johdu lyhyistä yöunista vaan jostain..
Meneepä sekavaksi. Sanotaan vaikka että minun pitää nukkua vähintään viisi tuntia ja kahdeksan olisi hyvä kaikkien kannalta. Niin. Sellaista.

Olen etenkin talvisin iltaihminen, silloin minulla on tasainen väsymys päällä eikä huomaa pimeänkään tuloa kyllin hyvin jotta se vaikuttaisi virkeyteeni. Talviaamut ovat tuskaa, en meinaa päästä sängystä ylös ollenkaan ja viikonloppuisin nukunkin vähintään kahteentoista. Päivän mittaan väsymys vain kasvaa, mutta iltaisin taas olo on melko virkeä.

Kesällä herään yleensä viimeistään kymmeneltä ja muutenkin huomaan nauttivani aamuista paljon enemmän. Luultavasti lisääntyvällä valoisuudella on tekemistä asian kanssa, sillä olen nykyään ihan ylipäätään myös huomattavasti virkeämpi kuin pari-kolme kuukautta sitten. Tuntuu jotenkin siltä, että kesällä myös selviän pienemmillä yöunilla: kun talvisin väsymystä ei saa pois edes kahdeksalla tunnilla, pärjää kesäisin kepeästi vaikkapa kuudella. Aamuvirkkuna olo ei siis minun kohdallani sulje myöskään yövalvomista ja illoista nauttimista pois, päin vastoin.