Unista

Taas yksi hassu uni:

Olin koulun orkesterin kanssa matkalla jossain trooppisessa viidakossa ja Gandalf oli mukana orkesterissa ja hän oli lausunut hiljaisuusloitsun, että selviäisimme hengissä pois viidakosta. Kahlattuamme kaulaa myöten niljakkaissa lammissa saavuimme vihdoin Helsingin keskustaan ja orkseteri hajaanuti pieniin ryhmiin tarkoituksena etsiä jotain syötävää kullekin ennen keikkaa. Minä menin joidenkin soittajien kanssa joista en unessa lainkaan pitänyt ja päätimme mennä pizzalle, mutta pizzeriaan johon olimme menossa(nimeltään "1") piti mennä bussilla ja minä tietysti ainoana nousin väärään bussiin nro.70 kun oikea bussi oli nro.87. No, tämä 70 vei minut Elielin aukiolle.
Joukosta eksyneenä lähdin kävelemään eduskuntatalon suunnalle, mutta eduskuntatalon sijasta siellä olikin valtava pyramidin tapainen rakennelma jonka kaltevat seinät olivat kuin valtavat portaat. "Pyramidin" eteen avautui suuri hiekka/nurmikenttä(ruudullinen kenttä ja ruuduista puolet oli hiekkaa, puolet nurmea).
Jotenkin osasin hyppiä todella korkealle joten pompin vaivatta parilla hypyllä pyramidin huipulle jolta sitten katselin kentän yli pois päin keskustasta. Sitten yhtä-äkkiä pyramidin seiniin aukeni koloja joista syöksyi esiin valtava lauma puna- ja mustapukuisia ninjoja jotka rupesivat taistelemaan toisiaan vastaan. Loppujen lopuksi mustien johtaja (joka vain sattui olemaan ninja- legenda Masaaki Hatsumi) oli ainoa henkiin jäänyt ninja(ja myös ainoa jolla ei ollut naamiota). Hän katsahti minuun ja havaitsin siinä samassa, että minulla oli katana(samurai-miekka) vyölläni. Vedin miekan tupesta ja valtavalla loikalla pyramidin huipulta kohti uhkaajaani joka oli jo lähtenyt liitämään ilman halki minua kohti miekka lyöntivalmiina. Kohtasimme ilmassa ja syöksyimme toistemme ohi lyöden yhdet iskut ja minusta tuntui, että molemmat löimme ohi. Kuitenkin alas pudottuamme Hatsumi makasi selällään maassa vatsaansa pidellen ja hänen suustaan tuli verta. Huomasin, että miekkani terässä oli verta. Hän pyysi minua täyttämään viimeisen toiveensa ja tiputin heti miekkani maahan ja polvistuin hänen viereensä. Hatsumi pyysi minua viemään miekkansa tyttärelleen joka oli käymässä Forumissa.
Tein työtä käskettyä ja tytär tietysti rupesi itkemään kun kuuli isänsä kuolemasta ja lähdin sitten itse kävelemään pois. Kuitenkin eräs huorahtava nainen rupesi yht.äkkiä syyttämään kovaan ääneen minua raiskauksesta vielä ollessani Forumin sisällä. Vartijat ottivat minut kiinni ja soittivat poliisit, mutta joku avulias mies oli ollut paikalla silminnäkijänä ja kertoi minun olevan syytön jolloin minut päästettiin menemään.
Sitten löydän ystäväni ja 5 hippiä jotka ovat aikeissa hyökätä Foorumin kellarissa olevaan vankilaan, koska siellä meinataan teloittaa nuori tyttö joka oli vastustanut väkivaltaa jossain mielenosoituksessa. Liityn heidän matkaansa ja menemme alakerran hyperhienoon huipputekniikalla varustettuun siniseinäiseen vankilaan jossa ei näy vartijoita. Sitten kun pääsemme Deathrow-osastolle kuulemme naisäänen joka kuuluttaa, että kaikki jotka ovat vähintään 30 metrin etäisyydellä teloitushuoneesta ammutaan. Sitten vartijat jo syöksyvätkin kimppuumme ja ed.main. hipit jäävät taistelemaan heidän kanssaan kun minä ja kaverini pääsemme teloitushuoneeseen ja päästämme tytön irti sähkötuolista. Kuitenkin yksi vartija tulee huoneeseen ja ampuu kaverini kuoliaaksi. Minä heitän vartijan matalasta ikkunasta ulos ja tietysti vartija vain nousee ylös ja ryntää takaisin sisälle avoimesta ovesta ja iskee minulta hampaat kurkkuun ja menetän tajuntani ennen kuin osun lattiaan. Jään vangiksi ja herään ärsyttävä "to be continued" teksti mielessäni..ain't that a bitch?

En tiedä meinaako tuo uni muuta kuin, että olen tavattoman mahtipontinen... :?
 
Luin jostain tieteislehdestä että unessa voi testata onko oikeasti hereillä vai nukkuuko katsomalla esim. kelloa tai kirjaa. Tämän jälkeen kääntää päänsä hetkeksi pois ja katsoa uudestaan. Jos aika tai teksti on ratkaisevasti muuttunut näkee todennäköisesti unta. Tämän jälkeen kannattaa tietenkin vielä harkita ennen kuin rupeaa toteuttamaan hurjumpia unelmiaan, jos sittenkin kaikki onkin totta :D . Näen unia joka yö joten olen ehtinyt jo kokeilemaankin sitä ja kyllä se usein miten pitää paikkansa. Vaikeampaa onkin sitten ottaa uni haltuunsa eikä antaa sen viedä enää itseään. Painajaisesta usein herätän itseni kohtaamalla pelkoni, mutta mukavia unia on ihan kiva jatkaakin niin kauan kuin vain mahdollista.
 
Wind Dragon sanoi:
Painajaisesta usein herätän itseni kohtaamalla pelkoni...


Tuntuu muuten vähän kuin painajainen "antaisi periksi" ja "luovuttaisi" silloin jos pakenemisen sijaan ryntää pääedellä sen kauheuden keskelle minkä pitäisi tehdä unesta painajainen. Tällainen itsensä voittaminen tuo mielestäni oikein mukavan lisäulottuvuuden kaikkiin painajaisiin ja olenkin lakanut pitämään sellaisista "gore"-painajaisista juuri tästä syystä. :twisted:
 
Tässä eräs painajaiseni. Näin sen aika kauan aikaa sitten ja se on aika pitkä, mutta laitan sen tänne silti ilman mitään selityksiä. Minulle unet ovat ennen kaikkea tunteita ja vasta sen jälkeen tapahtumia. Onko teillä unissa värejä ja ääniä? Olen nimittäin ihmetellyt kuin minun unissani ei usein ole ollenkaan ääniä :?


Peloissaan kuin jänis etsin piiloa, jota en löydä. Minun täytyy auttaa ystäviäni. Yritän tuhota tiedostoja. Kuvani on jokaisessa koneessa etsittyjen listalla. Hetkenä minä hyvänsä tulee joku, joka tunnistaa minut. Yhtä huijasin jo kömpelösti. Valheellinen nimeni ja roolini eivät huijaa enää ketään. Ehkä äskeinen nainen huomasi erehdyksensä ja on jo menossa hälyttämään apua. En voi enää kuin näyttää uhkaavalta, jos joku huomaa minut. Ehkä saan heidät pidettyä sillä hetkenaikaa poissa kimpustani. Kuulen jo askelia. Poistun viime hetkellä sivuovesta. Oven takana huudetaan ja tiedän että he tietävät minusta. En ole enää turvassa täällä, mutta olenko missään. Kohta koko talo on valmiustilassa ja he alkavat metsästää noitaa. Juoksen rappuja alas kadulle. Tie on tyhjä. Kunhan olen tarpeeksi kaukana talosta, olen hetken aikaa suojassa ennen kuin etsinnät laajennetaan sinne. Ketään ei ole täällä. Kaikki ovat teloituksessa. Taivas on uhkaavan punainen. Se ei pidä siitä mitä tapahtuu ja aikoo kostaa. Se lähestyy hitaasti maata kuin meteoriitti.

Säryn palasiksi siitä mitä näen: toivottomuutta, tuskaa ja palavaa lihaa. Näen vertajanoavia ihmisiä ja rakkaitani kuolemassa. Niin yksin ja kovin epätoivoisena seison kadulla. Neljään ilman suuntaan on joka maassa pystytetty suuret tornit. Niistä kaksi näen kaukana toisistaan. Ihmisiä, noitia, raahataan kohti niitä. Toinen torni on jo täynnä kiinni sidottuja ihmisiä. Käsistä ja jaloista heidät on kahlittu rautaan ja puuhun. En erota yksittäisiä kasvoja, mutta tiedän varmasti että siellä on ystäviäni ja tuttujani. Olen ainoita joita ei ole saatu vielä kiinni.

Toinen torni on hieman lähempänä. Noitia on torniin kiinnitetty vähemmän, mutta luokseni kuuluu yksittäisiä parahduksia. Tunnen heidän pelkonsa, hulluksi tekevän pelon. Toiset uhkailevat, toiset rukoilevat ja osa näyttää vain lamaantuneen tai ehkä he ovat jo kuolleita. Kuolemaa enemmän heitä ja minua pelottavat ihmiset. Äiti on antanut poikansa ilmi ja isä luovuttanut tyttärensä. Puolisot ovat raahanneet kumppaninsa piilosta. Heitä on metsästetty viikkoja, nyt surmattavaksi tuotuja. Ihmisiä joita ei enää ihmiseksi tunnusteta ja ihmisiä jotka ovat julmuudessaan muuksi muuttuneet. Molempien puolten viha ja pelko täyttää ilman. Olemme heille rutto, joka on päätetty lopettaa. Emme kuitenkaan koskaan häviä, aina tulee uusia. Se lohduttaa hieman, mutta myöskään pelko ja kateus eivät tule häviämää. En pysty itkemään, koska kyyneleeni ovat lopussa. Kun perhe ja ystävät kääntyvät vastaan jää niin kovin vähän. Vaikka ruumis paranisikin, sydän ei koskaan. Nyt toinen perheeni on roviolla. En koskaan ehtisi sinne ajoissa. Liekit koskettavat jo alimpia. Lopuksi tornit aiotaan singota taivaalle, aivan kuin se lepyttäisi sen.

Minulla ei ole piiloa. Ihmiset palaavat kohta koteihinsa ja täyttävät kadut. He eivät kestäisi tuoksua. Liian yksin, liian myöhään pystyisin auttamaan. Pakenisinko, mutta mihin ja miksi? Taivaskaan ei vastaa kutsuuni. Sisintäni ei täytä voima. Kuolleet ovat kohta noidat ja heidät tuominneet. Puna täyttää taivaan ja veriseksi muuttuu maa.
 
Lukematta muiden viestejä;

Jos Sandman -saaga on jotain opettanut minulle unista (ja se saaga käy kyllä termin 'unen' läpi jokaisesta mahdollisesta kuvakulmasta), niin se on Lordi Morfeuksen eräs lausahdus; <i>"It is never</i> only<I> a dream, John Constantine"</i>. Unissa on voimaa.

Hieman konkreettisempi ajatus unista; enneunet. Joskus harvoin niitäkin näen. Joku voisi viitata déjà vu -ilmiöön, joka on tieteellisesti selitetty, mutta entäpä kun olen <i>kertonut</i> kaverille unesta, jonka <i>jälkeen</i> se kävi toteen? Selitystä en keksi. Jos ihmisen aivot toimivat kuin tietokoneen kovalevy, mistä ihmeestä sinne voi tulla tietoa, joka ei ole vielä tapahtunut? Ehkäpä sattumaa, mutta logiikan mukaan aika suuri sattumaa saa olla, jos uni käy 1:1 toteen.

Painajaiset. Niistä minä nautin täysin siemauksin, pidän pelosta ja adrenaliinivirtauksesta. :) Yleensä painajaiseni ovat enemmänkin kieroutuneita kuvaelmia oikeasta maailmasta kuin konkreettisia 'mörkö tulee ja syö mut' -unia. Mutta hyvä näin.
 
Wind Dragon sanoi:
Onko teillä unissa värejä ja ääniä?

On aina. Kerrankin kuulin askeleet kun pakenin erästä henkilöä joiden silmien paikalla oli vaan jotkut valkoiset jutut (en tiedä mitkä)

Onko muilla täällä käynyt niin että kun luette jotain kirjaa ja olette väsyneitä (todella väsyneitä) ja kun laskette päänne vain vähäksi aikaa kirjan päälle (tai mihin tahansa) ja nukahdatte niin alatte nähdä unta jossa luette samaa kirjaa jota oikeasti luette sillä hetkellä ja jossa kaikki teksti tulee aivan liian nopeasti ja kaikki mitä luette on jotain joka ei sovi ollenkaan (tai saattaa se sopiakin) kirjan kanssa (jos muistatte unessanne kirjaanne)?

Itselläni menee unessani aina hermot ja pakotan itseni heräämään ja jatkamaan lukemista tai kellonajasta riippuen menemään nukkumaan? Olenko ainoa puolhullu?
 
Nefalphiel sanoi:
Onko muilla täällä käynyt niin että kun luette jotain kirjaa ja olette väsyneitä (todella väsyneitä) ja kun laskette päänne vain vähäksi aikaa kirjan päälle (tai mihin tahansa) ja nukahdatte niin alatte nähdä unta jossa luette samaa kirjaa jota oikeasti luette sillä hetkellä ja jossa kaikki teksti tulee aivan liian nopeasti ja kaikki mitä luette on jotain joka ei sovi ollenkaan (tai saattaa se sopiakin) kirjan kanssa (jos muistatte unessanne kirjaanne)?

Mulle käy niin että lukemisen sijaan alan nähdä kirjan tapahtumia kuin näytelmää. Olevinaan siis luen edelleen kirjaa, mutta en näe tekstiä. Muuten kyllä kuulostaa tutulta. Alan jossain vaiheessa miettimään että eihän tämä näin voi mennä ja avaan silmät ja näen että olen vain keksinyt päästäni kaiken.
 
Minä olen nähnyt monia outoja unia, mutta en nyt ala niitä kaikkia tänne rustaamaan. No, yksi uni oli erityisen outo. Ajattelin illalla, että millaistakohan olisi nauraa unessaan. Jonkin ajan päästä nukahdin. Unessa aloin miettimään, että minun piti tehdä jotakin kun nukahdin. Sitten muistin: minun piti nauraa! Aloin hekottaa unessa hervottomasti. Lopetin kuitenkin äkkiä, koska ajattelin että muut voisivat herätä. Jäälkeenpäin ihmettelen, että nauroinkohan minä vain siellä unessa vai myös oikeasti. :D

Olen myös yhdessä unessa sanonut kaverilleni, että "Hei, tämähän on vain unta, me voimme tehdä ihan mitä vain!" Koko loppu unen ajan sitten mietin, että kumpikohan tätä unta näkee. :lol:

*muokkaa* Ai niin, unohdin kertoa vielä yhden minun mielestäni pelottavan unen.

Makasin maassa selälläni, ympärilläni pelkkää harmaansinistä utua. Edessäni seisoi harmaisiin pukeutunut velho, jolla oli jonkin sortin sauva. Hän sanoi: -Sinut voi pelastaa vain suden purema. Makasin maassa ja katsoin taakseni (niin että näin kaiken väärin päin, päälakeni oli siis maassa) ja näin ison hölkkäävän suden tulemassa minua kohti. Sillä oli vaalean punainen pitkä kieli ja ahneat silmät. Se juoksi suoraan minun luokseni ja puraisi kipeästi olkapäätäni. Sitten heräsin. Huoah. ^-^
 
Minä näin outoa unta viime yönä.
Seisoin yksin pimeän metsän keskellä kulkevalla tiellä. Juoksin sitä pitkin eteenpäin kauhean hädissäni jostakin, kunnes tulin pellon reunaan. Sen lähellä oli yksikerroksinen omakotitalo, sellainen torppa. Silloin huomasin, ettei oikeastaan ollutkaan pimeää vaan hämärää. Juoksin talon luo ja kurkistin ikkunasta siihen huoneeseen, jonka tiesin olevan Luke Skywalkerin :)roll:) huone. Tiesin jotenkin hämärästi että minun oli pakko tavata Luke ja varoittaa häntä jostakin. Katselin hätääntyneenä ikkunasta, kun vaarini tuli talon takaa portista. Säikähdin, sillä en halunnut jäädä kiinni etsimästä Lukea. Vaari tuli luokseni ja alkoi sättimään minua jostakin. Äkkiä hän katosi johonkin kesken lauseen. Samassa Luke ryntäsi talon takaa samasta portista kuin vaarini ja juoksi saman tien ohitseni sisälle ja sulki oven. Menin perässä ja koputin. Luke avasi ja päästi minut sisään ja minä aloitin kertomaan, miksi olin tullut. Silloin oveen koputettiin ja se potkaistiin auki vastausta odottamatta. Siellä oli samanlaisia armeijamiehiä kuin Hulkissa :shock:. Ne olivat juuri niitä joista olin tullut varoittamaan. Me hyppäsimme Luken kanssa ikkunasta ulos ja juoksimme sen pellon yli metsään. Mustapukuiset miehet jäivät taloon. Niiden auto oli tiellä. Se oli musta paku.
Nuo mustapukuiset miehet johtuivat siitä, että kävin eilen katsomassa Hulkin. En kyllä tiedä, mistä se metsä, Luke Skywalker ja vaarini ilmestyivät uneen. :p

Toissayönä näin unta, jossa suutelin Harrison Fordin kanssa. Calista Flockhart tuli paikalle ja kysyi, haluaisinko vaihtaa hänen kanssaan. Minä vaihdoin Harrisonin luokkani kauheimpaan poikaan :mrgreen:. Calista sai sen luokkalaiseni ja minä Harrisonin :D.
 
Näen paljon unia, yleensä hyvin outoja, ja joitain olen selostanut tähän topicciin muinaisessa käärmeessä...

Edelleen näen turhan usein ikäviä unia autolla ajamisesta. Sinänsä tyhmää, koska ajaminen on kivaa. Viimeisin uni oli tähän mennessä ikävin. Ajoin jostain syystä takapenkiltä... Eikä auto tahtonut oikein totella. Törmäsin toiseen autoon, itse selvisin vallan mainiosti, mitä nyt auto hiukan kieppui, mutta toisen auton kuski kuoli. Ilmeisesti poliisi tuli kyselemään jotain, ja kun se oli lähdössä, mietin eikö se ollenkaan huomannut että ajoin takapenkiltä... Huomasi loppujen lopuksi, ja syyllisti kamalasti siitä että tapoin jonkun. (no tietenkin)
Inha uni. Mahdollisesti johtuu siitä että porukat puhuu jatkuvasti varovaisuudesta ja kaikesta, mikä voi mennä vikaan ajaessa.

Vielä useammin näen unta lentämisestä. Nykyisin on paljon hauskempaa, kun lentäminen oikeasti sujuu. Aikaisemmin en päässyt paria metriä korkeammalle enkä kovin pitkälle muutenkaan... Nyt lentelen täysin vapaasti minne mieli tekee. (harjoitus tekee mestarin?)

Viime yönä näin unta ilmeisesti tappajahaista. (en edes ole nähnyt koko leffaa...) Hai oli puraissut mukavasti toista jalkaa ja päästänyt sitten irti. Sitten, meressä oli yleisöpuhelin (?). Soitin jonnekin, sanoin että täällä on hai joka yrittää syödä minut, apua! Ja pyysin soittamaan siskolleni asiasta... Puhelun ajan hai uiskenteli ympärillä ja odotteli että lopetan. o_O
Sitten huomasin että ranta on lähellä. Jos saisin harhautettua haita, pääsisin ehkä maihin... Siinä vaiheessa olinkin joku muu. Olin vedessä myös, mutta minua ei oltu purtu. Loukkaantunut lähti oikealle päin kohti laituria, itse vilkaisin missä hai on ja lähdin rantaa päin. Kumpikin pääsimme rantaan. Mietin, että eikös leffassa tuon tytön pitänyt kuolla... No ei varmasti kuole, minä autan sen pois nyt. Niinpä raahasin häntä pois rannasta ja autoa kohti, että voisin viedä hänet sairaalaan. Ja sitten heräsin.

Unet on kivoja.
 
hmm... mielenkiintoisia unia. Unista tulee ainakin minulle mieleen unissapuhuminen. Viimeyönä kuulemma huusin suoraa kurkkua että "Päästä irti mun matkalaukusta! Ei, ei saa!" Ja kuitenkin muista nähneeni unta vain narulla kuivuvista pyyhkeistä. Ja mikä tulee unissapuhumisesta mieleen, on unissakävely. Eräs kamuni kävelee ja höpöttää kamalasti unissaan. Kerran hän käveli äitinsä huoneeseen (Jonne hän unissaan useimmiten menee) ja heille syntyi keskustelu (kaverin äiti oli kuitenkin hereillä):
"Äiti?"
"mmmm?"
"Anna mulle neliöitä."
"Mitä?"
"neliöitä."
"Mitä ihmeen neliöitä? Mene nukkumaan!"
"Oota kun mä mietin.....Joo, hyvää yötä."
Kamu käveli takaisin sänkyynsä hukaten peittonsa, jota hän etsi pakastimesta.

Ja viikko takaperin samaisen kaverini kanssa olimme hänen tätinsä Leenan luona yötä:
Kamu: "Leena, ootko vielä hereillä?" (Leena nukkui eri huoneessa joten vastasin Kaverini kiusaksi)
Minä: "Juu, olen"
Kamu: "No anna ne sitten mulle."
Oltiin hiljaa. Ihmettelin, että mitä piti antaa, joten päätin olla hiljaa nukkua.

Kummia juttuja.
 
Kuinka moni näkee sellaisia unia, joiden teema jatkuvasti toistuu? Itse olen laskenut kolme erilaista toistuvaa uniteemaa: silta jonka yli en pääse, uppoava laiva ja pakoon juokseminen/henkensä edestä taistelu. Olen nähnyt monta unta, jossa olen yrittänyt päästä vellovien vesimassojen ylitse, minun on ollut PAKKO päästä toiselle puolelle, vaikka en ymmärrä miksi. Seuranani on usein ollut joku hyvä ystävä tai perheenjäsen, ja unen mittasuhteet ovat usein saavuttaneet hiumat mitat, esimerkiksi katkennut silta on kulkenut pyörryttävissä korkeuksissa veden yllä jne. Olen ajatellut näiden unien liittyvän jotenkin siihen kuinka olen monen vuoden ajan pyrkinyt tavoitteeseeni (yliopistoon opiskelemaan pääsy), joka on tuntunut olevan vaikea saavuttaa (en pääse virran yli/en tule hyväksytyksi). Odotankin innolla tänä syksynä unta että jos pääsisinkin sen joen/sillan yli nyt kun pääsin yliopistoonkin... Etenkin kun yksi näistä unista käsitti sen että yritin päästä ystäväni kanssa palauttamaan hänen pääsykoetehtäviään.
Laivojen uppoamiselle en ole keksínyt vielä syytä. Laivat vaihtelevat ruotsinlaivoista Titaniciin, ja herään ennen kuin kuolen tai pelastun. Titaniciltakin meinasin pelastua, mutta pelastusveneessä minua alkoi hävettämään oma pelkuruuteni ja pyrin takaisin laivaan varoittaakseni muita matkustajia, mikä tietenkin tarkoitti sitä että jäin itse loukkuun.
Olen vain kerran nähnyt unta siitä että olen leijaillut tai lentänyt, yleensä jos unissani lennän, niin olen ollut lentokapteeni tms.
Viime aikoina uneni ovat muuttuneet entistä todentuntuisemmiksi, että olen uskonut niiden olevan totta, etenkin kun tapahtumat ovat olleet usein jokseenkin arkipäiväisiä. Aamulla herätessä tuleekin hämmennys, että eikö se ollutkaan totta ja pitääkö minun tosissaan elää uudelleen tämä päivä, mutta ilman niitä kaikkia ihania/surullisia asioita jotka jo unessani koin?
 
Minä olen kerran nähnyt unta, jossa äitini herättää minut. Yhtäkkiä herään, ja siinähän se äiti seisoo, juuri sanomassa: "Julia, herätys!"
Sama juttu on käynyt herätyskellonkin kanssa.

Mutta kerran näin kauheaa unta. Isäni täti oli kuollut edellisenäpäivänä. Unessani tämä isotätini pesi hampaitaan vaarini avustuksella. Sitten hän sylki hammastahnaa suustaan lavuaariin. Hammastahna alkoi muuttua punertavaksi. Hän sylki verta. Ja lopulta verta tuli valtavalla paineella kuin leveän letkun suusta. Siinä vaiheessa onneksi heräsin.
Unen jälkeen yöllä mietin kovasti tätä isotätiäni. Hän ei ollut ollut minulle kovin tärkeä. Olin tavannut hänet vain pari kertaa elämässäni. Mutta muutama päivä ennen hänen kuolemistaan olimme olleet hänen luonaan kylässä isäni kanssa. Muistan, kun hän kyseli koko ajan isosiskoistani. Hän olisi vielä halunnut tavata heidät, muttei saanut siihen enää koskaan tilaisuutta. :(
Unennäkemisen seuraavana päivänä mielessäni vilahteli välillä kuvia siita kaikesta verestä. Kammottavaa.
 
Tuossa pari pävää sitten näin sellaisen unen joka oli jotenkin kuin sekoitus Narniaa ja TSH:ta.
En sitä kunnolla muista,mutta oli siinnä ainakin Joitain TSH:n
hahmoja ja sitten siinnä vettä ja muuta sellaista.Jossain vaiheessa yötä heräsin siihen että nauratti kauheasti.
En muista kunnolla,mutta se oli jotain että jotkut menivät veneellä merellä.Sitten tuli näkyviin vihreä saari ja joku huusi:"Katsokaa Vihreä Saari!" :mrgreen:
En tajua mikä siinnä naurattaa.Se vain naurattaa.
Se on itsestäänselvyys.
Noh,olenhan aina ollut vähän kajahtanut tyyppi...
Että tommosia vaan..
Muuten unohdin mainita,että yleensä jos näen unta josta en pidä pystyn lopettamaan sen.siis hoen vain mielessäni että tämä on unta,tämä on unta.jos se ei tehoa,
Keskityn ja hoen sitä samaa ja puf!olen hereilläOutoa...
 
Huh huh. Viime yö oli kyllä tosi sekava.Mä hypin unesta toiseen niin tiuhasti etten itsekään enään pysynyt perässä..
Alussa olin jossain ihmepaikassa jossa minun täytyi vahtia jotain vauvaa joka itki koko ajan. Samaan aikaan minulla oli menossa jotkut häänäytelmän harjoitukset, joissa Professor Snape esitti sulhasta. Siinä hääkohtausta harjotellessa tuli sitten jotenkin, muistaakseni suutelukohtauksessa, selville että Snape olikin oikeasti rakastunut siihen vastanäyttelijäänsä joka oli myös yksi Tylypahkan opettajista, mutta vasta jossain tulevassa kirjassa.Mä taisin esittää morsiusneitoa,näin btw...
Sitten yhtäkkiä hypättiinkin Nesteelle joka oli jotenkin ilmestynyt meidän kylän ala-asteen paikalle. Siellä juteltiin sitten mun kaveriporukan kanssa,en kyllä muista mistä...mutta siinä Nesteen vessassa oli jotain pahasti vialla.
Sieltä sitten lähdettiin pyörillä pois ja minä ja yksi ystäväni ajettiin paljon muiden edellä. Sitten jossain vaiheessa huomasin että kappas, tuossa edessähän ajaa mopolla 12stonesin vokalisti Paul McCoy, ja sen peräs kulkee ambulanssi.No Paul sitten pysähtyi ja ambulanssimiehet raahas sen pois koska se oli jäätynyt koska oli niin kylmä.Ambulanssi ajoi pois ja jostakin paikalle kaahas pari Paulin bändikaveria jotka alko huutaa auton perään. Menin sit niille jotain juttelemaan ja ne otti mut ja kaverin kyytiin ja lähti viemään meitä kotiin.Tyypit puhu selvää suomea eikä ne näyttänyt todellakaan niiltä oikeilta bändin jäseniltä mutta anyway....
Mä sitten kerroin niille että mä oon 12Stonesin suuri fani, johon toinen jätkistä sanoi ettei niillä oo edes niiden omaa levyä muuta kun poltettuna. Mä kerroin että tilasin niiden levyn Amerikasta kun sitä ei saa Suomesta ja ne vaikutti aika imarrelluilta.[mä tilasin oikeastikin niiden levyn amerikasta]
Uni loppui jotenkin sekavasti siihen että mun kaveri sanoi jotain tyyliin 'tiedoks vaan, mä oon rakastunut meidän kodinhoitajan poikaan Robertiin' ja suuteli toista bändijätkää.
Mistähän se kodinhoitajakin tuli.................
Aamulla oli kieltämättä aika hämmentynyt olo. :wtf:
 
Unet on ihania, paitsi nyt viime aikoina olen nähnyt kotona ollessani runsaasti unia kissastani kun se katosi. Mm. siitä, että minun piti lopettaa se. Nyt tosin en ole nähnyt kun se kerran on kuolleena löytynyt. :cry: Poikkiksen luona pahat unet kaikkoavat. :)

Yhdessä välissä olin todella kiinnostunut lucid-unista. On jäänyt nyt vähemmälle. Valitettavasti. Täytynee taas aloittaa uudelleen kun löytyy aikaa enemmän. Olin kerran juuri vajoamassa lucid-uneen (ainoaan, jonka olen kokenut/muistan) kun tajusin sen olevan lucid. Sitten ajattelin, että voisin yrittää lentämistä. Juuri kun aion lähteä juoksemaan niin innostus oli kai liian kova ja tadaa, minä heräsin.. :!:
 
Unet on todella kiehtovia, olenkin lainannut nyt viimein kirjoja siitä mitä nukkuminen ja unien näkeminen oikeastaan on.
Kun minä näen unia en silloin tiedosta näkeväni niitä (alitajuisesti kyllä) enkä kyllä haluakaan herätä edes kesken takaa-ajo unien. Minun unissa ei ole varsinaisesti mitään ääniä, jos unessa on puhetta tuntuu kuin ääni tulisi suoraan päähäni eikä korvien kautta.

Lentounet on todella kiehtovia! Niistä hieman.
Olen lentänyt kaksi kertaa jättimäisellä kaatuneella puulla, jossa töröttää oksia. Yleisemmin kuitenkin levitoin. Se ei useinkaan ole hallittua lentämistä. Saatan toisinaan hallita korkeutta ja suuntaa hetken, mutta yleensä se vie minua minne tahtoo, ylemmäs ja pyörittää ympäri. Lennän jalat rintaa vasten ja pyörähtelen kuin hyrrä.
Usein lennän tuolla levitoinnilla naapuruston kattojen yläpuolella ja pakoilen usein jotain alhaalla olevaa uhkaa tai pahista.
Viimeisin lentouni poikkesi kuitenkin muista. Siinä lensin lohikäärmeellä ja me olimme kuin luodut toisillemme, täydellinen pari ja lohikäärme totteli käskyjäni. Sitten se alkoi liidellä omapäisesti savuttavien tehdaspiippujen yllä eikä suostunut kaartamaan pois. Viimein huomasin lohikäärmeeni muuttuneen huovaksi (!), jonka reunoja pitelin käsissäni ja yritin ohjailla. Viimein laskeuduin viidakkopolulle ja piilouduin bambujen sekaan. Vedin lennokin mukaani (peitto oli muuttunut lennokiksi).

Putoamisunet liittyvät yleensä vanhoihin taloihin, joiden lattiat ovat lahot ja joiden läpi putoan. Yleensä ne ovat synkkiä navettoja tai maalaistaloja (ja samalla seikkailen saunassa, joka on pelottava paikka polttavine tulineen). Usein nuo paikat syttyvät tuleen, mutta usein ne ovat vain pölyisiä ja ikivanhoja, joissa tuntee kuolleitten haamujen leijuvan ympärillään. Ne ovat jotenkin hyvin painostavia unia ja siksi olenkin unohtanut ne (paitsi toisinaan ne tulevat uudestaan mieleen).
Viimeisin putoamisuni tapahtui lähellä vesiputousta.

Näissä ns. painajaisissa herään aina ennen kuolemaa kun esim. ruuvimeisseli aiotaan iskeä kurkkuuni tai ihmissyöjä-alien aikoo seivästää minut vartaaseen ja grillata.
Paetessa vaaroja, juokseminen on tapavan hidasta tai sitten loikin liian hitaasti yli esteiden ja takaa-ajajat ovat miltei aina nopeampia. Se kai vihjaa hieman heikosta kunnosta. Vain kerran muistan pötkineeni karkuun täysin normaalia vauhtia. Nykyään kuitenkin huijaan takaa-ajajiani ja käytän taikavoimiani piiloutumiseen.

Hyvin usein minulle tulee tunne kuin tämä olisi tapahtunut ennenkin kuin olisin nähnyt tämän ennenkin, mutta eihän se voi olla mahdollista? Kyseessä on yleensä vain joku hetki, kuin pysäytetty tapahtuma jossa ei sanota sanaakaan. Siis aivan tavallisia, jokseenkin merkittömiä hetkiä, jotka jäävät mieleen sen oudon tunteen vuoksi, että se on koettu ennenkin. Kuin katsoisi uudestaan filmiä. Sitten on paljon tylsempiä ja mitättömämpiä. Kuten kirjoitin kerran tällaiselle foorumille ja minusta tuntui vahvemmin kuin ikinä, että enkö minä ole jo sanonut ja kirjoittanut tämän aikaisemmin? Enkö minä ole jo kommentoinut kerran tuota? No, en takuulla ole. Se oli ihan uusi viesti. Ja silti minä muistin sen ja myöhemmin muistin vielä kuinka siihen tultaisiin vastaamaan. En täysin sanatarkasti, mutta kuitenkin. Kerran taas messengerillä ollessani tuli taas tuollainen hetki, jolloin kirjoitin tietylle henkilölle ja katsoin kuollutta kärpästä lattialla. Tuntui kuin se olisi ollut vanhan toistoa. Onko muilla tuollaisia outoja hetkiä? Tunne on vähän kuin olisi hetkeksi siirtynyt kauemmas (itsestään/mielestään?) ja katsoisi hetkeä kuin unessa.
 
No... Mä näen hirveesti enne unia

Kerran näin, että mä ja meidän luokka oltiin koulussa yhden kukkulan takana. Mut se oli omituisinta, että mä kävelin sinne kukkulan taakse ja näin itseni muitten kanssa.
Mä jäin hetkeksi kattomaan mitä me tehtiin. Me pelattiin pullonpyöritystä, eikä me oltu koskaan ennen pelattu koulus pullonpyökkää. No seuraavana päivänä mun kamu tuli parin muun kaverinsa kanssa kysymään multa, että tuunks mä pitämään niiden kanssa pullonpyöritystä. Uuh...

Toinen uni oli kanssa aika inhottava :( Mä olin mun papan kanssa siinä. Se oli koko ajan hiljaa ja lähti yhtäkkiä kävelemään pois. Mä lähin juoksee sen perään ja huutelin kaikkee et: "Älä mee viel!" ja tollasta. Sit aamulla mä juttelin mun bestan kanssa mun papasta kuinka ihana ihminen se oikein on ja tollasta. Ei oltu ennen puhuttu tollasesta aiheesta. Tunnin päästä mulle soitettiin, että Pappa oli kuollu... :cry:
 
Minua edelleen kiinnostaa että näettekö unissa värejä ja kuulette ääniä niin kuin normaalissa elämässä?

Olenko siis outolintu kun minun unissani ei yleensä ole musiikkia ja äänetkin ovat paljon vaimeampia. En yleensä esim. kuule kun joku tulee taakseni vaan saan siitä viestin ajatuksena tai tunteena. Muutenkin unissani näen, liikun, tunnen kosketuksen ja kuulen kuin jostain suojapuvun uumenista eli paljon heikommin. Ovatko muiden unet samanlaisia?
 
No... Minä ainakin tunnen kaikki kosketukset ja kuulen äänet, mutta vähän vaimeampana. Väritkin ovat aivan tavalliset kuin tavallisessakin elämässä. Joskus jopa luulen, että asia on todellakin totta. Esim. näen unta, että olen voittanut lotossa. Kuitenkin vaistoan, että se on vain unta, joten menen pistämään rahat pankkiin, niin herätessäni voin sitten mennä hakemaan ne. :D Ja kun herään ajattelen vieläkin, että mä voitin lotossa. Nyt on pakko mennä pankkiin. Luulen vieläkin, että olen voittanut oikeastikkin lotossa, sillä uni oli todellakin niin aito. Herätessäni olen sitten hyvin pettynyt, kun en voittanutkaan oikeasti
 
Ylös