Unista

Mulla on sellainen käsitys että unissakävelijä pitää ihan normaalisti silmiä auki, mutta aivot on "unitilassa". Ulkopuolinen ei välttämättä edes tajua että toinen nukkuu. Vähän aikaa sitten tuli tv1:stä kaksi osainen dokumentti unista ja tuollainen jäi mieleen. Siinä yksi nainen aina käveli unissa keittöön ja alkoi syödä kaikkea. Muistaakseni se ei tiedostanut lainkaan sitä syömistään vaan söi mitä käteen sattui esim. pesuaineita ja neuloja. Toinen tarina joka jäi mieleen oli eräs nainen joka oli koko elämänsä (!) nähnyt painajaisia joka yö. Rassukka.
 
Mulla oli pienenpänä kaks sellasta kuvitteellista painajaishenkilöä, jotka aina kiusas mua. Ne oli jotain 80-vuotiaita vanhuksia, toinen oli nainen, ja toinen mies. Ne näytti mun äidin tädiltä, jota mä pelkäsin ennen ihan kauheesti.

Mä näin yhen painajaisen aina kolme kertaa peräkkäisinä öinä. Ne meinas aina syödä mut tai jotain yhtä typerää...

Nyt en oo nähny painajaisia ainakaan kolmeen vuoteen. Tai siis en oo ainakaan aamulla muistanu niistä mitään. Muistan muutenkin tosi vähän unistani, joita yöllä nään...
 
Minusta unissakävelijät (kröhöm, kuten minä) pitävät silmiä auki, ja siksi muiden on vaikea erottaa onko henkilö unessa vai hereillä. Ainakin tuohon tulva-uneeni :) viitaten voin kertoa, että vanhemmat oli pikkasen kauhuissaan kun meikä astelee ihan kuin joku zombi vessaan, pistää valot päälle, laittaa tulpan lavuaariin ja veden valumaan. Sitten tyytyväisenä takaisin huoneseen. Työ tehty :lol: . Aluksi vanhemmat oli luullu että olin vaan menossa vessaan.

Miten muuten, olen kuullut erilaisia teorioita siitä, että unissakävelijöitä ei missään nimessä saa herättää. Pitääköhän tämä paikkansa ja jos kyllä, niin miksi?
 
Minä taidan edustaa itsetuhoisia unissakävelijöitä. Nukun laivalla aina yläsängyllä, jotenkin olin päässyt sieltä alas ja lähtemässä kohti avaraa maailmaa....kun ääitini sai minut kiiinni. Ei mitään muistikuvaa. Mutta totta se on sillä äiti nappasi siitä kuvan ennen kuin otti minut kiinni. Vastuullinen aikuinen, miettii vain kuvia. :oops:

vaan mistä unissa kävely johtuu en tiedä. Joku väitti joskus että kun ihmistä jää jokin asia vaivaamaan liikaa hän alkaa kävelemään/puhumaan unissaan. Mutta tuskin se sitä on.
 
Wind Dragon sanoi:
Mites sairaus vaikuttaa teillä?

Kuumeunet on kauheita! Onneksi näin niitä viimeksi lapsena. Yleensä siinä vilistää sydänkäyrä tai jotkut neliöt pyörii pimeydessä tai julisteet kieppuvat silmissä. Sitten lakana tuntuu kamalan ryppyiselle, inhottavalle ja vaikka sen suoristaisi tuntuu siltikin kamalalle.

Pikkuveli kävelee unissaan ja niitä juttuja on aina hauska muistella.
Kerran heräsin siihen kun veljeni seisoi jalkopäässä ja kutitti jalkapohjaani. Olin vielä niin uninen etten tajunnut mitään vaan lähdin köpöttelemään jääkaapille. Hetken veli tassutteli ympäriinsä ja sytytti valot huoneeseeni, sitten se vain haki tyynyn ja meni vanhempien viereen nukkumaan. Sitten se puhuu unissaan, pyörii, potkii ja narskuttelee hampaitaan. Ihme tapaus. :D

Minä olen kerran tippunut sängystä ja vanhemmat on tulleet katsomaan mikä ääni se oli. Siellä minä vaan nukun lattialla heräämättä ollenkaan edes silloin kun minut nostetaan takaisin sänkyyn. Joskus ne väittää, että olen puhunut unissani, mutta äärettömän harvoin kyllä.

Kuorsaako kukaan ja ärsyttääkö muiden kuorsaus? Entä kova melu vai nukutko kuin tukki missä tahansa?

Minun ainakin on hankala nukahtaa jos joku kuorsaa, tuhisee ja hönkäilee. Tykkään nukkumisesta ja se pistää ärsyttämään kun ei voi nukkua semmoisessa melussa. Olen kai liian tottunut omaan huoneeseen ja yleensäkin kaikki pienikin melu saa raivostumaan ja pahalle päälle, kun väsyttää kovasti. Kerran minun piti mennä repimään ulkoa lyhty, kun se kolisi. :roll: Kuului sisälle asti ja yleensäkin yöllä kuulee kaiken paljon paremmin kun kaikki elämän äänet hiljenee.
 
Outoja unia. Mulla oli yks. Siitä sais aika hyvin kirjan tai jotain, mut se jäi hämään mua. Siinä, okei oli prinssi ja prinsessa. (en muista tätä unta kokonaan, siks tää on vähän oudosti selitetty.) Joku jossain vaiheessa varasti eli kidnappas sen prinsessan, kun se prinssi sit loppujen lopuks , siin oli menny kai jotain pari vuotta, niin löysi sen, joku oli ehtiny murhata sen prinsessan. Sit se oli niin aito tunne kun se prinssi tajus että oli menettäny sen. Mä tunsin sen unissani. Se oli kamala tunne. Siinä se prinsessa makas luurankona maassa. YhtŽäkkiä se ruumis alko hohtaan eikä se ollu enää luuranko vaan vaan se heräs henkiin. Sillon kun se prinssi makas maassa murtuneena.
Siinä unessa oli kaikkee avaruus aluksia, ja sit se kumminkin oli vähän ninnkuin keskiajalta. En tiä, mulla ei oo muutenkaan kauheen hyvä muisti, eikä unet muutenkaan tahdo jäädä mulle päähän. No niin. Tuli taas kerran nolattua ittensä. Joten aion nyt lopettaa tän roskan kirjottamisen...(Roskalla tarkotan tota omaa juttuani) :lol:
 
LilŽArwen sanoi:
Miten muuten, olen kuullut erilaisia teorioita siitä, että unissakävelijöitä ei missään nimessä saa herättää. Pitääköhän tämä paikkansa ja jos kyllä, niin miksi?

En minäkään oikein tiedä, mutta liittyisiköhän se jotenkin siihen että unissakävelijä saattaisi järkyttyä. Muistan hämärästi että joskus pienempäni kävelin unissani ja äiti sitten herätti minut. Yht'äkkiä olikin pimeässä olohuoneessa. Se oli aika pelottavaa. Muistelisin että siitä jäi paljon paljon pahempi olo kuin jos joku olisi herättänyt sängystä. Ihan kuin olisi tehnyt jotain pahaa. Tästä on kyllä sen verran aikaa (olin alle 7-vuotta) että olen saattanut jälkeenpäin lisätä jotain muistoihin.
 
Minäkin harrastan joskus tuota unissakävelyä :mrgreen:
En ole nyt vähään aikaan kävellyt, mutta 'lamppu missioita' on kyllä ollut :D Kerran pienempänä olin mennyt kysymän äidiltäni että saisinko kartonkia että tekisin kilpikonnalle nimikyltin. Ja mikä parasta meillä ei ole ikinä edes ollut kilpparia.
Yleensä olen hyvin 'ohjailtavissa' jos kävelen unissani, minulle tarvitsee vain sanoa että meneppä takaisin nukkumaan, ja minähän menen (sen jälkeen kun olen tuijottanut huuli pyöreenä vähän aikaa)

Tuli vielä mieleen etä pikkusiskoni pelkää minua kun käpöttelen. Minulla kuulemma on niin lasittunut katse ja näytän muutenkin ihan zombilta..

Näettekö muuten unia asioista joita ajattelette ennen nukkumaan menoa? Tai joistakin päivän tapahtumista?
Minulla on hyvä tapa nähdä unia esim. elokuvasta jonka olen katsonut sinä päivänä. Siis olen mukana seikkailemassa pääähenkilöiden kanssa. Nyt pitääkin katsoa näenkö tänä yönä Pirates of the Caribbean- unen :p
 
Blue Beast sanoi:
Kuorsaako kukaan ja ärsyttääkö muiden kuorsaus? Entä kova melu vai nukutko kuin tukki missä tahansa?

Mä en pysty nukkumaan isäni kanssa samassa huoneessa... Se ei kuorsaa, mutta se hengittää niin ärsyttävän kovaäänbisesti, etten saa unta... Se on raivostuttavaa! Kuulostaa tosi pikkumaiselta, mutta se kuuluu jopa toiseen huoneeseen...
 
Uskotteko te unientulkintaoppaisiin? Tai siis tiedättehän kun väitetään vaikka, että jos näkee unta vaikka itsestään alasti, niin se tarkoittaa että on epävarma ja jos näkee unta, että hampaat tippuu suusta niin on menettänyt jotain suurta, etc. :lol: Minä en ainakaan kamalasti usko noihin. Kyllä kai unet tulee ihan omasta mielikuvituksesta. :roll:
Minä en kävele unissani, mutta joskus teen jotain muuta epämääräistä. Niin kuin yhtenä yönä mökillä siskoni kertoi, että olin yöllä noussut istumaan ja ruvennut "pesemään käsiä"! :D Ja lisäksi heräsin yhtenä aamuna niin, että minulla ei ollut yhtään vaatteita päällä. Olin ilmeisesti unissani riisunut ne. Se oli kyllä vähän noloakin... :mrgreen: Onko kellään muulla samantapaisia juttuja?
 
Menegrothiel sanoi:
Uskotteko te unientulkintaoppaisiin?

Hmm... jos joku tosiaankin osaa tulkita unia, voi tulkita tämän minulle. Kaikkialla oli mustaa, pimeydessä näkyi vain 3 käärmettä. Yksi iso musta, toinen iso tumman sininen ja kolmas pieni kultainen. Musta ja sininen kietoutuivat kiinni toisiinsa, ja kultainen yritti päästä mukaan myös. Se luikerteli niiden päällä ja musta kai hermostui siihen. Se (musta) jätti sinisen ja söi pienen kultaisen. Hetkessä makasin lattialla sänkyni vieressä, en pystynyt liikkumaan. Musta luikerteli sänkyni luota minua kohti ja puri valtimon kohdalle. Aloin täristä ja yritin huutaa... Heräsin siihen että tärisin ja olin aivan hiessä, omassa sängyssäni.

Siitä tuli pieni kammo, muutamaksi yöksi.


Korjasin lainauksen toimimaan. T. Thali :)
 
Jaa... minun uneni ovatkin sitten aivan erilaisia kuin firenalla... näin taas yhtenä yönä kamalaa painajaista. Olen useinkin nähnyt unta siitä, että hullu klovni yrittää tappaa minut... mutta yksikään niistä ei ollut niin pelottava kuin tämä menin jonnekkin synkkään ja pimeään pieneen mökinpahaseen, mutta kun pääsin sisälle, se oli valtava vanhanaikainen talo. Se oli paljon suurempi, kuin olisi ulkoapäin katsottaessa uskonut. Yhtä-äkkiä kuulin kamalaa kimakkaa naurua. Hätäännyin, ja käännyin oveen päin mennäkseni pois, mutta siinä missä piti olla ovi, oli pelkkää seinää. Juoksin pelokkaana etsimään ikkunoita, mutta niitä ei ollut. Sieltä ei ollut ulospääsyä. Yritin kuunnella mahdollisia ääniä, mutta niitä ei kuulunut. Mutta sitten kuului tasainen askelten kumina, ne lähestyivät. Pelkäsin hirveästi. Käännyin ympäri, ja näin sen Klovni, joka oli aivan kalpea naamaltaan, seisoi edessäni. SE ei ollut mukavan näköinen pelle, vaan sillä oli tummanvihreä puku, ja viirut silmien päällä. Sillä oli kirves kädessään, ja se alkoi jahdata minua hitaasti kävellen minua kohti. sitten heräsin..
 
En oo nähny unia ihan hirveen pitkään, tai ainakaan unia joita muistaisin. (Johtuu ehkä sitä että oon aina ihan rättiväsyny ku meen nukkuun.) Mut ajattelin kertoo pari ihan pimeetä unta jotka oon nähny.

Mun toistuva painajainen ei ehkä kuulosta kauheelta, mut siihen liittyy sellanen ahdistavan kuristava tunne. Siinä minä ja koko meidän perhe on autossa. Mä ajan ja edessäpäin tie haarautuu kahtia. Toista haaraa pitkin pääsee ikuiseen onnellisuuden maahan, joka on vähän niinkuin taivas ja toista pitkin joutuu vähän niinkuin helvettiin, paikkaan joka näyttää tehdaskaupungilta: mustalta ja savuiselta ja missä kaikki näkee nälkää ja missä koko ajan vaan tehdään töitä. Mun pitäis painaa yhtä ainoota nappia oikeeseen aikaan ja me päästäis sinne taivaaseen, mutta en painakaan ja auto kääntyy väärään suuntaan. Koko perhe rupee hutamaan mulle ja mua ahdistaa ihan hirveesti koska on mun vika et ne joutuu kärsimään... En oo nähny tätä sitte viime kevään kuumetaudin. Muutenki yleensä törmään siihen kun oon kipee, vaikka joskus kyllä muullonki.

Sitten tää toinen uni vaan on niin pimee et mun on ihan pakko kertoo se. Muistin sen kun luin jonkun muun viestiä, oli jotain veden alla olemisesta. Siis. Tässä unessa oon jossain valtameressä, ei mitään väliä missä, ihan kauheesti vaan vettä kaikkialla yllä, alla ja sivuilla. Jotenkin mä tiedän miten veden alla hengitetään ja niin mä vaan uiskentelen siellä pitkin poikin. Mitään tai ketään ei tuu vastaan; oon ihan yksin. Uni sinällään ei oo mitenkään erityisen kummallinen, mut sit paristi jälkeenpäin kun oon ollu esim. suihkussa tai koulusta uimassa, niin musta on tuntunu ettei tarttis muutaku ruveta jotenkin suodattaan vettä samalla ku hengitän sitä niin voisin olla vaikka vuoden veden alla... :1420: Se on ihan kummallinen tunne koska hetken ajan ihan oikeesti uskon pystyväni siihen vaikka jossain syvällä tiedän etten kykene. :?: Kaiken lisäks inhoan uimista paitsi ehkä kesällä rannalla. Että sellasia ihmeellisyyksiä sikiää mun päästä... :wink:
 
LilŽArwen sanoi:
Miten muuten, olen kuullut erilaisia teorioita siitä, että unissakävelijöitä ei missään nimessä saa herättää. Pitääköhän tämä paikkansa ja jos kyllä, niin miksi?

Jostain olen lukenut, että lapset saa herättää häiriöttä koonsa vuoksi, mutta aikuiset saattavat ruveta sätkimään varsin epämiellyttävästi ja kohtalokkaasti jos yrittää herättää. Tiedä häntä :roll:
 
Minulle on taas joskus kerrottu, että jos unissakävelijän herättää kesken kaiken, hän voi mennä pahastikin sekaisin herättyään ties mistä kesken makoisten unien. Unissakävelijä kun ei välttämättä ole mielessään siellä, missä ruumis on. Parempi olisi siis taluttaa tai mieluummin puhumalla saada kävelijä takaisin sänkyynsä, jos mahdollista, ja antaa hänen herätä omaan tahtiinsa.

Mitä itse olen teini-ikäisenä unissani kävellyt, niin suosittelen kyllä tuota sänkyyn palauttamista paljon enemmän kuin herättämistä. Kerran olin seikkaillut naapurustossa ja palannut kotiin suihkuhuoneeseen, mistä äitini minut vahingossa herätti. Hämmennyin ja sekaannuin niin pahasti siitä, että itkuksihan se meni, enkä saanut kunnolla unta loppuyönä. Oudointa tuossa oli se, että muistan yhä selvästi, kuinka unissanikin olin kävellyt naapurien luona, mutta silti kun heräsin ja tajusin missä olen, se järkytti.

Aivot, mikä sekasotku. :)
 
Inhottavaa. Olen monena aamuna peräkkäin herännyt ajatellen, että "Se on vain unta, onneksi vain unta, ei asia oikeasti ole noin, eihän?". Ennen aamulla ajattelin pikemminkin, että "Voi, miksi piti jo herätä, oli niin ihana uni...". Mistä ihmeestä johtuu, että jos ennen ikävöin ystävääni, näin unta, jossa tapasin hänet ja teimme yhdessä kaikkea mukavaa, kun taas nykyään jos ikävöin ystävääni, näen unta, jossa tapaan hänet ja hän haukkuu minua ja antaa kaikin puolin ymmärtää minun olevan kurja.
Ahdistun.
 
Siis minullahan on todella värikäs unimaailma. Tällä kertaa minua hymyilytti koko seuraavan päivän ajankin olin nimittäin jossain kuuluisassa sekä suositussa rock-orkesterissa (joka oli siis kuuluisa ja suosittu unimaailmassani) ja soitin kitaraa. Elvistelin lavalla suuren yleisön edessä ihan luontevasti ja myönnettäköön, olin hiton hyvä kitaristi. Oikeastihan en osaa soittaa mitään instrumenttia, valitettavasti. Parasta oli että flirttailin bändin basistin, söpön basistin, kanssa. Keikan jälkeen mietimme, että mihinkäs lähdemme jatkopippaloihin.
Oli sitä mukava miettiä sitten aamusella, että viime yönä sitä vain oltiin tuhansien ihailemana lavalla. :D
Tuollaiset unet ovat niitä mukavia, joista jää pitkäksi aikaa tosi hyvä mieli. Samoin kuin unet, joissa on ihastunut/rakastunut johonkin todelliseen tai vähemmän todelliseen henkilöön.
 
Ylös