Unista

Atheon tuntee muuminsa Onnistuit piristämään aamuani kamelinpierullasi. Räkätettiin sille lapsena veljen kanssa kun tuli telkkarista.

Minulla ei ole valitettavasti ollut unissa kehumista viimeaikoina. Enkä tarkoita nyt näkeväni painajaisia tai mitään vaan nukun niin huonosti ja heräilen puolihorroksesta niin unien muistot ehtivät kadota ennen kuin saan niistä otteen. Viime yöstä on sentään sellainen muisto missä halaan ison mahani kanssa toista isomahaista naista. Tai siis yritän halata. Se taitaa olla ainut unimuisto mitä olen viikkoon saanut napattua.

No nyt olen sitten nähnyt taas vaihteeksi muistettavia unia joka yö.
Viime yönä onnistuin näkemään unta siitä miten oltiin kontureissussa Kroatian Dubrovnikissa missä oltiin vuosi sitten Novan kanssa häämatkalla. Reissussa oli ainakin Henane ja mehdollisesti Halti. Veikkaan että Pagba ja Lathronkin.
Olen ennenkin nähnyt paikasta unta ja silloin sinne ilmestyivät yllättäen vanhempani ja veljeni. Nyt sinne ilmestyivät Mic, Freyja ja Vorlon. Freyja olisi antanut Vorlonia meille syliin, mutta epäilin osaanko pitää niin pientä sylissä ollenkaan. Nova otti kyllä Vorlonin sylittelyyn. Mic ja Freyja majoittuivat eri hotellissa jonka erotti meidän hotellista matala lahti johon tuli nousuveden aikaan ohut vesikerros, mutta laskuveden aikaan se oli kuivilla. Ja ruokailut tapahtuivat meidän hotellin puolella.
Toisessa kohdassa unta kuljeskeltiin pitkin rantoja ja Henane ihanstui rantojen pehmeään hiekkaan niin että hänen oli pakko päästä uimaan joka paikassa (pöhköä sillä tuolla ei oikeasti ole juuri hiekkarantoja vaan rannat ovat jotain hiekkakiveä tms.). Pagba varoitteli Henanea koralleista ja Henane vaan nauroi että hän on uinut niin paljon kotijärvessään ja polttanut itsensä siellä koralleihin niin pahasti etteivät nuo korallit tunnu missään. Ensimmäisenä iltana emme löytäneet enää auki olevaa ravintolaa kun olisimme halunneet illalliselle (tyypillistä minun unissa).

Heräsin välissä käymään vessassa ja kun tulin takaisin nukkumaan niin oltiin edelleen samassa paikassa. En tiedä miksi, mutta tein jonkun kanssa kaupat vanhasta autonpenkistä joka minulla oli (Eru yksin tietää mistä syystä) mukana. Vaihdoin sen uudempaan. Tämä vaihdon tekijä oli hyvin kummissaan kun hänelle selvisi ettei minulla ole edes autoa mukana vaan matkustin penkin kanssa bussin katolla. Kun bussi pääsi hotellille niin sää huonontui.
Seuraavaksi oltiin menossa aamiaiselle Novan kanssa. Muita kontulaisia ei enää ollut mukana unessa, mutta toivoin että olisimme törmänneet Miciin ja Freyjaan. olisin halunnut pyytää heitä uima-altaalle sinä päivänä. Oli kuitenkin vasta toukokuun alku eikä tuolla ollut kovin paljon väkeä ja ilmakaan ei ollut mikään super lämmin, mutta lämmitetty uima-allas houkutteli. No Miciin ja freyjaan ei törmätty, mutta meren aaltoilu kyllä yltyi aika hurjaksi. Osoitin Novalle aamiaisravintolan ikkunasta jonka ulkopuolella meri velloi miten valtava aalto nousi hitaasti merestä ja tuli kohti. Se rikkoi ikkunat ja kaikki. Tähän taisin herätä. Sekään ei ole ensimmäinen kerta kun näen unta siitä miten merestä nousee jättiaalto joka tuhoaa asioita.

Unen jälkipuoliskoon liittyy vielä toinen minulle tyypillinen piirre. Bussikuski rupesi ehdottelemaan minulle kaikenlaista ei niin kivaa ja seuraili minua jatkuvasti. Ihan liian usein joku limainen vanha äijä iskee unessa silmänsä minuun ja hänestä ei pääse eroon sitten millään. Jotain traumoja kenties?

Menneinä vuosina hampaiden putoamisuneni toistui, kunnes ne loppuivat täysin. Sen jälkeen on toistunut tämä toinen uni. Taas viimeviikolla loppuviikosta toistui se teema, että minulla on muutama lukiokurssi käymättä tai roikkumassa pahasti. Viime kertoina unessa olen ihan lirissä maantiedossa. Uni joko toistuu, jatkuu tai sitten se saa hiukan uusia vivahteita. Maantiedon käymättömän kurssin lisäksi sain unessa päänsärkyä siitä, että tiedä mitä seuraavalla liikuntatunnilla tapahtuu. En tiennyt mitä reppuun tulisi pakata. Oudointa unessa oli se, että jostain syystä olin ollut puoli vuotta käymättä koko lukiota ja olin unohtanut tyystin mitä lukujärjestyksessä milloinkin on. Hassu tunne olla ihan pihalla ja miettiä miten näistä kursseista oikein tulee selviämään.

Pitäisi kaiketi kaivaa lukion todistus esiin ja todeta, että kaikki kurssit ovat oikeasti suoritettu, eikä niitä oikeasti tarvitse enää murehtia. Sen jälkeen on käyty jo monta muuta koulua ja koulutusta läpi, joten samapa tuo, vaikka joku kurssi olisi roikkumaan jäänytkin. Kilpailu työelämään pääsemiseksikin on onnistunut kohdallani mainiosti. Mitä alitajuntani oikein murehtii ja märehtii?

Tästä unesta on jo aikaa, mutta muistelen sitä Kontu-kytkentänsä vuoksi. Olin poliisien tapaamisessa, josta lähdettiin jahtaamaan jotain rikollista. Hyppäsin yhden poliisin urheiluauton kyytiin ja ampaisimme kahdestaan matkaan. Viidenkymmenen alueella hän ajoi kahtasataa ja liimauduin penkkiin kiinni. Matkalla hän kuitenkin päätti käydä kirpparilla. Siinä vaiheessa ajajaksi oli tuntemattomasta miehestä vaihtunut Nova. Hän esitteli mielikauppaansa, jossa ei ollut myyjiä paikalla. Kaikenlaisia mukeja oli hyllyillä ja Aku Ankan taskareita. Sitten jatkettiin matkaa. Havahduin etupenkillä siihen, että auto kulki takaperin pitkin öistä katua kaupungin keskustassa ja kuski, Benedict Cumberbatch, nukkui. Tönin hänet hereille ja toin julki epäilyni: oikeasti kuljimme etuperin, mutta hän oli vain saanut minut uskomaan, että kuljimme väärään suuntaan. Auto selvisi vauhtia hidastamatta hyvin kapeasta kohdasta, johon oli pysäköity muita autoja ja se vahvisti epäilyksiäni. Harhaahan tämä.

Minä näin aika erikoisia unia viime yönä. Yhdessä jonka muista enää varsin hämärästi alkoi entokone pudota päällemme taivaalta. Se oli Saksalaiskone jolla sitten yritimme isommankin porukan voimin paeta jotain ja operaation johdossa oli Pagba.

Miittijalka selvästi jo vipattaa. Kaipa jotenkin alitajuisesti jännitän kimppakyytimme puolesta. Näin nimittäin viime yönä unen, että kokoonnuimme Jaamarin luona. Jotain evästä kasasimme Vamperin kanssa ja minulle tuli vähän kiirekin, kun Nerwende teki jo lähtöä. Surkuttelin vaan, kun olimme sekoittaneet Jaamarin huushollin täysin.

Kontulaiset ovat seikkailleet unissani kahtena peräkkäisenä yönä. Ensin istuin Tampereella Keskustorin lehtilukusalin lattialla Atheonin kanssa. Viime yönä putsasin asuntoauton rappusilla partakoneeni terää hiuksista ja sain nyhdettyä tosi ison kasan tukkaa ja vieläpä kahta eri väriä. Tuli siihen Freya ja totesin hänelle näkeväni varmaankin unta. Hän sanoi vievänsä Vorlonin kävelylenkille ja ihmettelin sen kannattavuutta, kun kerran oli kyse unesta.

Minäkin näin unta Vorlonista viime yönä! Paikkana oli The Miitti ja jostain syystä oma lapsi oli jossain muualla ja pidin Vorlonia sylissä. En kyllä muista unta kovin hyvin. Ei mitään hajua mitä muuta siinä tapahtui.

Vähän offtopiccia, mutta muistui tuosta Pagban unessa tapahtuneesta lattialla istumisesta mieleen, kuinka pienenä, ehkä n. viiden vanhana, meillä oli mummin kanssa tapana käydä silloin tällöin kansallismuseossa, ja aina käynnin yhteydessä makasimme aulan lattialla katsoen katossa olevaa kalevala-aiheista taidetta.

Siinä unessa etsiskelin vanhoista Keskisuomalaisista erästä tiettyä artikkelia. Kun nousin lattialta, Atheon oli vähän huolissaan siitä, pääsisinkö kivuttomasti ylös. Noustessani mölisin hieman irvistellen ja lähdin ulos pyörälleni. Se oli vähän heikossa hapessa: vanteista puuttui ulkorengas osittain ja joissain kohdissa kumit olivat kovia ja hauraita. Muistin kuitenkin ajaneeni sillä Keskustorille.

Näin toissa yönä ensimmäistä kertaa unta budotreeneistä - tai ainakin ensimmäistä muistamaani kertaa. Tosin sitä ennen unessani talomme takana virtaava pikku oja oli kasvanut pieneksi joeksi, ja sen takana metsä oli paksun lumen peitossa, metsänreunan tuomisto oli muuttunut tiuhaksi ja korkeaksi kuusirintamaksi, ja sen takana valvemaailmassa loivasti kohoava sekametsäinen rinne oli jyrkentynyt korkean kukkulan kuusikkoiseksi kyljeksi. Yritin päästä metsänreunasta alkavalle polulle ja puskin lumisten kuusenoksien läpi, mutta tulin lopulta umpikujaan ja tajusin äkkiä kiivenneeni ylös kuuseen. Lumen ja havujen muodostaman seinämän rakosesta näin hämärän metsään johtavan polun kaukana allani.

Sitten olimmekin Bujinkan-treeneissä kesäisellä suolla, jolla oli onneksi varjoisaa eikä ollenkaan kuuma. Shidoshimme opetti, miten sayan eli miekantupen sageo eli nauha sidotaan oikein, mutta hänen sageonsa olikin paksu villalangasta kudottu monivärinen pirtanauha, jonka toinen pää oli sinimustaraidallinen. Treenatessamme kaaduin johonkin kataan kuuluvasti selälleni (pääni vieressä oli mätäs jotain kauniin kellanvihreää sammalta), ja silloin shidoshin apuna ollut sensei, unessa ja valvemaailmassa minulle täysin tuntematon mutta Naruto-mangan Yamaton pääsuojuksella varustautunut, tuli paijaamaan naamaani. Se oli minusta hirveän hämäävää, mutta päätin olla ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, könysin pystyyn ja sensein taas mentyä kysäisin treenipariltani, kuka se oikein oli. Kuulemma kyseessä oli joku omalla dojollaan opettava ihminen, joka tuli silloin tällöin käymään meidän shidoshimme vetämissä treeneissä, kun hänellä oli omassa harjoittelussaan joku pulmakohta. Ajattelin tyytyväisenä, että sitä iholle tunkevaa kaveria ei onneksi tarvitsisi varmaan näiden treenien jälkeen nähdä, kun se häipyisi takaisin omalle dojolleen.


Sageo-teema tuli uneen selkeästi siitä, että opettelin juuri pari päivää sitten sitomaan oman sayani sageon "oikein" siinä toivossa, ettei se enää avautuisi aina treenatessa ja alkaisi lepattaa ärsyttävästi. Shidoshin villaisen sageon mustasininen osa taas oli muistuma pirtanauhasta, jonka kudoin äidilleni 23 vuotta sitten. En ole aikoihin edes muistanut koko nauhaa, mutta niin se vain ilmaantui uneeni kummittelemaan. Naamaa paijaavan sensein taas oletan syntyneen siitä, että vieressäni nukkunut Pichu on tapansa mukaan ojentanut unissaan kätensä varmistamaan, ettei unikaveri ole hävinnyt mihinkään, ja pieni haparoiva käsi on kulkenut naamani yli herättämättä minua mutta kuitenkin uneeni punoutuen.

Näin unta, että olimme Mayn kanssa aurinkorannalla ulkomailla kahdestaan. Molemmat olimme erittäin.. hmm.. väsyksissä? Noh.. hauskaa meillä nyt oli ainakin. Nauroimme niin paljon, kunnes tajusimme, että koko hiekkaranta oli täynnä Kontulaisia.

Jaamar ja Nova rakentelivat hiekkalinnaa lapsensa kanssa. Jasdril, Dracena, Vampire, Steel ja Otak heittelivät rantapalloa porukalla. Cirdan ja Merri yrittivät saada palloa kiinni. Moni vanha kontulainen pelasi rantalentopalloa, kuten esimerkiksi Incanus, jolla oli puku päällä vaikka oli todella kuuma

Siellä oli niin paljon kaikkea, mm. joku leikki haita, teki hiekkaveistoksia, oli piknikillä.

Suurimman yllätyksen koin kuitenkin siinä, että Juspe, Lathron ja Pagba päättivät ottaa käyttöönsä vesipyssyt. Merivesi oli todella kylmää! Porukalla sitten aloitimme raivokkaan vesisodan, joka päättyi siihen, että iso aalto pyyhkäisi rantaan. Jotenkin kaikki lähtivät pois kastuttuaan. Itse jäin yksin sinne lentopallon kanssa, joka muistutti ihan liikaa Castawayn Wilsonia.

Heräsin lopulta siihen, kun aurinko meni pilveen ja alkoi satamaan kaatamalla. Eli tuli kylmä, kun peitto oli tippunut lattialle..

Pakko tulla jakamaan uni joka olisi ollut ihan hirveä jos joku suodatin ei olisi tehnyt tunnelmasta edes siedettävää. Jos joku kokee samaistuivansa liiankin hyvin toisen kirjoituksiin ja kokee olevansa liian herkkähermoinen niin kehotan jättämään lukematta, vaikka en aiokaan kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkea.

Uni alkoi siitä että olin Novan kanssa leikkimässä pihalla. Ryömin kattopeltien alta ja sieltä tullessani huomasin herättäneeni liikkeelle pari käärmettä. Ne ryömivät peltien alta mukanani. Onneksi huomasin että ne eivät olleet kyitä. Selvä kuvio oli enemmän pallomainen kuin sahalaita. Silti jotenkin vähän karmi ajatus että olin ryöminyt peltien alla käärmeiden kanssa. Katsoin sinne uudestaan ja näin katossa yläpuolellani kerällä nukkuvan käärmeen. Peruutin pois ja pellit romahtivat ja sieltä tuli vielä lisää käärmeitä ja pieniä Galapagossaarten liskojen näköisiä, mutta kellertäviä liskoja. Yritin valokuvata niitä, mutta jostain syystä se ei onnistunut.
Sitten minut napattiin ja vietiin johonkin taloon missä oli korkeat ikkunat ja sisäseinät punatiiltä. Vaikutti joltain vanhalta tehdasrakennukselta. En tiennyt yhtään miksi olin siellä. Olin jotenkin niin pöllämystynyt etten edes kunnolla tajunnut mitä tapahtui ja siirryinkin tavallaan ulos ruumiistani katsomaan tilannetta sivusta. Ensin sieppaajani raiskasi minut selkä ikkunaa vasten, seuraavaksi minua muistaakseni yritettiin lyödä ja sitten suuhuni tuongettiin kourakaupalla pieniä valkoisia ja jauhoisia vähän happaman ja makean makuisia huumepillereitä (tässä vaiheessa palasin takaisin kroppaani). Pillerit maistuivat pahalta ja tekivät olon todella tokkuraiseksi. Tiesin ettei pitäisi ottaa niitä, mutta minulle vaan annettiin lisää ja lisää ja uhkailtiin. minun oli pakko jatkaa pillerien suuhun tunkemista. Muistan miten pillerinjauhoista nestettä vaan valui suupielistä kun aloin olla niin pihalla etten osannut pitää suutani kiinni vaan leuka roikkui rentona ja aina vaan käsiini mätettiin lisää pillereitä mitkä piti syödä.
Jotenkin minut pelastettiin ja vietiin Gilanin perheen kotiin joka oli Tampereella. Suuri vanha talo kosken yläpuolella. Siellä oli menossa jonkinlaiset juhlat tai bileet. Gilanin koko perhe ja suku oli siellä ja aika liuta kavereitakin. Mukana kontulaisia joita en osaa tunnistaa. Alkuun olin pillereiden takia vielä ihan pahalla ja tuijotin vaan eteeni enkä saanut silmiäni liikkumaan kunnolla. Jossain vaiheessa nukuin vähän ja olo parani.
Seisoin Gilanin ja joidenkin muiden kanssa suurten ikkunoiden edessä ja katselimme koskea. Gilanilta kysyttiin voiko joessa uida ja Gilan sanoi juovansa joka aamu kosken vettä. eli se oli puhdasta ja myös uimakelpouista, mutta kylmää. Tosin sekin oli pikkuhiljaa alkanut saastua ja rehevöityä (mistä kertoivat limaiset levät erään kivan kupeessa). Seuraavaksi päädyin vahtimaan Gilanin siskonpoikaa. Arviolta puolivuotias. Ilmeisesti tässä kohtaa heräsin.

Myöhemmin aamusta näin unta että kerroin psykologille tästä unestani ja hän vain sanoi että ei voi nyt ottaa kantaa uneen. Se ei kuulemma kuulunut hänen toimenkuvaansa eikä meillä ollut aikaa moiselle. Olin aika loukkaantunut.

Juuri eilen pohdin pitkästä aikaa ajatusta siitä, että "Joku" häiritsee unta. Nukuin myös itse levottomasti ja unessa oli tunnelmana, että pelko on läsnä. Fantasiakirjojen hahmot usein kokevat että heidän "untaan häiritään ulkopuolelta" ja he nostavat "mielen suojamuurit" unensa eteen. Unia häiritään myös tosielämässä. Osa unista nousee varmasti omasta päänupista ja sekoittuvat solmuksi unessa, jossa ei ole päätä, eikä häntää. Eikä sekava ja pelottava uni aina tarkoita, että "se joku" unta häiritsisi. Monet kuitenkin kokevat häirinnän oman mielen ulkopuolelta tulevana kiusana.

Tällä "jokulla" tarkoitan sitä, että henkisyyteen ja henkimaailmoihin uskovat ja niitä kokevat ihmiset eivät pidä kummallisena sitä, että olemme nukkuessamme suojattomia ja tietyt "mielen muurit" ovat alhaalla ja untamme voidaan häiritä. Ehkä nyt selostin asian kovin monimutkaisesti, mutta tämä topikki ei ole suoranaisesti henkisten ja hengellisten asioitten pohdintaa. Ihminen on kuitenkin niin monikerroksinen olento sieluineen ja henkineen, että olisi kummallista sulkea unimaailma pois henkisyyden ja/tai hengellisyyden kokemuspiiristä pois.

Itselleni myös unihalvaus ilmiönä ja kokemuksena oli vieras, kunnes tämä termi tuli minua vastaan jossain nettikeskustelussa. Sen kuvaukset ja ihmisten kokemukset kuulostavat jo varsin kammottavilta.

Minusta tuo FT:n unien ja henkisyyden pohdinta sopii hyvinkin tähän topikkiin. Topikin nimihän on "unista" eikä "mitä unta näit". Itse olen joskus haaveillut (tai aika useinkin) voivani välittää muille ihmisille unen kautta sellaisia ajatuksiani ja tuntemuksiani joita en muuten ole saanut heille sanotuksi tai välitetyksi. Olisin varmaan ihan hirveä maailmanvaltias Tuo ajatus on varmaan lähtenyt juurikin siitä että jos hallitsee toisen unta niin toisen on pakko kuunnella mitä sanottavaa minulla on. Ja siitä että unessa tunnetilat ovat hyvin voimakkaassa roolissa. Sanat voidaan ymmärtää väärin, mutta kun toiselle välittyisi se tunne mikä minulla on niin asia tulisi ihan eri tavalla sisäistetyksi. Aika karmea jatus sinänsä että joku pääsisi peukaloimaan MINUN uniani, mutta jos itse pääsisin tekemään niin muille niin ottaisin siitä kaiken ilon irti.

Jaamar sanoi:

Itse olen joskus haaveillut (tai aika useinkin) voivani välittää muille ihmisille unen kautta sellaisia ajatuksiani ja tuntemuksiani joita en muuten ole saanut heille sanotuksi tai välitetyksi. Olisin varmaan ihan hirveä maailmanvaltias

Click to expand...

¨
Mulla tulee jostain syystä tästä mieleen Ursula Le Guinin Taivaan työkalu, jossa päähenkilö näkee unia jotka muokkaavat todellisuutta. Kukaan muu kuin hän itse ei tajua todellisuuden muuttuneen, koska kukaan muu ei muista edellistä todellisuutta. Kun hän hakee apua, alkaa terapeutti muuttaa maailmaa mieleisekseen ohjaamalla hänen uniaan.

Näin muuten viime yönä unta, että parvekkeeltani löytyi koira, jonka otin omakseni ja joka oli siitä kovin onnellinen. Aamulla herätessä koiraa ei näkynyt, joten mulla ei liene kirjan päähenkilön kaltaista kykyä.

Jaahas, taas unia. Nyt oli miitti ja siellä pelattiin jotain aika hämäräperäistä peliä, jossa piti meditoimalla kaverin kanss kutsua jotain voimia ja jakaa niitä muiden kanssa tai jotain. Jälleen Pagba ja Lathron olivat mukana kuvassa. He loikoivat vieretysten aamulla kun hyppäsin väliin ja pyysin heitä hankkimaan pisteitä kanssani meditoimalla. Lathron ei suostunut, mutta Pagba oli heti mukana. Yhteisessä meditaatiossa olimme sylikkäin ja vihreä valo kietoutui meidän ympärillemme. Silloin Lathron heräsi haluamaan kokeilla saisiko kolmisin enemmän pisteitä, mutta leikkimielisesti Pagba rupesi vastustamaan ajatusta ja esittämään että tahtoi pitää minut ihan itsellään.

Tätä ei kannata alkaa tulkitsemaan liian Freudilaisesti. Minulla on ihana mies jota en vaihtaisi kehenkään eikä minulla tietääkseni ole mitään fantasioita kyseisistä kontulaisista, mutta oli se kieltämättä omaatuntoa hivelevää kun kaksi miestä tappeli minusta. Vaikka sitten vaan leikillään

Toisessa unessa oltiin kontuporukassa vanhempien pihalla. En muista ketä siinä oli, mutta sinne tuli autolla Samooja, Juspe, Incánus ja Tik. Jotenkin arvasin heti että se oli Tik vaikka en koskaan ollut tavannut häntä. Pieni ja laiha (varsin minun silmääni viehättävän näköinen) kiharapäinen melko nuori mies joka käytti silmälaseja. Olin ihan tohkeissani siitä että olin tunnistanut Tikin ja kun Samooja vielä huuteli häntä nicillä niin sain varmistuksen epäilyihini. Että olinkin tyytyväinen itseeni
Ja minä kun en edes ole koskaan ollut hirmuisen innokas yrittämään selvittää tai arvaamaan kenenkään kontulaisen henkilöllisyyttä.

Rohkea veto Jampalta kertoa noin eroottissävyisestä unesta! Minä näen usein rohkeampiakin näkyjä, mutten kerro niistä asianomaisille. Yhtäkin työtoveria muistin unessa napsaisseeni useaan kertaan, vaikka todellisuudessa olin halannut häntä vain kerran ja silloinkin kun hän oli juuri kuullut suruviestin.

Viime yönä näin jälleen uuden variaation tavallisesta uniaiheestani, eli reissu-unen. Tällä kertaa kävelin Lusin suoralla kuskini perässä. Hän oli jättänyt auton taaksemme ja jostain syystä jatkoimme matkaa kävellen. Sitten tajusin, että jotain oli vialla: meidän piti mennä etelään, oli ilta ja aurinko oli vasemmalla puolella. Mahtoiko edelläni kävelevä olla kuskini ensinkään? Käännyin takaisin ja hoksasin, etten muistanut, minkä näköinen auto oli. Parkkipaikalla seisoi paljon porukkaa sateessa, jonka reuna noudatti hyvin joukkoa. Itse olin poutasäässä.

Lähdin sivutielle, koska siellä kuulemma oli Yhdysvaltain tulli. Olin lentänyt viikkoa aikaisemmin Kaliforniaan, mutta olin nyt käväissyt Kanadan puolella ja piti mennä takaisin Valtoihin. Olin siis reissannut kokonaisen viikon, mutten muistanut paikoista juuri mitään. Mietin, miten kertoisin ammatistani englanniksi tullimiehille vaikuttamatta joko salamyhkäiseltä tai alentuvalta. Tullin luona oli tyttöjä, joilla oli paljon lävistyksiä korvissaan ja tuumin, että hekin ovat vaikeuksissa.

Rohkenin kertoa sen siksi että unen tunnelma ei ollut lainkaan eroottinen. Ymmärsin kyllä miten se tullaan tulkitsemaan, mutta halusin ottaa sen riskin Jos uni olisi ihan oikeasti ollut kovin eroottisesti latautunut niin olisin tod.näk. jättänyt sen kertomatta.

Työt tunkevat uniin. Juoksin eri rautakaupoissa etsimässä putkentaivutustyökalua, jolla voisi taivuttaa kahden millin alumiiniputkea. En tiedä onko niin ohutta alumiiniputkea oikeasti olemassa, mutta se on varma ettei sen taivuttamiseen mitään kummempaa työkalua tarvittaisi...