Unista

Uniini liittyy todella usein hallusinaatioita. Yleensä nähtyäni painajaista, saatan herätessäni nähdä pimeässä huoneessani esim. jonkun ihmismäisen hahmon, mutta useimmiten vain jonkun esineen (esim. huppari tuolin selkänojalla) heiluvan itsekseen, tai jonkun ötökän lentävän katonrajassa. Useimmiten tajuan ettei se ole todellinen, mutta kerran kun näin jonkun ventovieraan hyppäävän ikkunastani sisään, on pakko myöntää että säikähdin pahanpäiväisesti Toinen jännä juttu on se, että melkein jokaisessa unessa, tiedän olevani unessa, mutten kuitenkaan pysty kontrolloimaan untani Pystyn lisäksi herättämään itseni painajaisesta, ajattelen vain "Nyt voisi herätä, tää alkaa käymään liian pelottavaksi"

Bilbo Reppuli sanoi:

Yleensä nähtyäni painajaista, saatan herätessäni nähdä pimeässä huoneessani esim. jonkun ihmismäisen hahmon, mutta useimmiten vain jonkun esineen (esim. huppari tuolin selkänojalla) heiluvan itsekseen, tai jonkun ötökän lentävän katonrajassa. Useimmiten tajuan ettei se ole todellinen, mutta kerran kun näin jonkun ventovieraan hyppäävän ikkunastani sisään, on pakko myöntää että säikähdin pahanpäiväisesti

Click to expand...

Toi kuulostaa siltä, että olet unen ja valveen rajatilassa, ts. tietoisuus toimii jollain lailla muttet ole kokonaan hereillä. Mulle käy toisinaan niin että nukun tai olen nukahtamaisillani mutta luulen olevani valveilla, ja sitten alkaa jostain kuulua ärsyttävää naksuntaa, joka vain kovenee ellen saa silmiä auki. (En tiedä avaanko silmät oikeasti vai unessa, mutta naksunta loppuu heti.) Sitten laitan silmät kiinni ja naksunta alkaa uudelleen. Siinä vaiheessa tajuan että on pakko herätä jotta sen ärsyttävän naksumisen saa loppumaan. Mikä lie aivosähköpoikkeama tuokin.

Nuo unen ja valveen rajamailla koetut aistiharhat ovat ilmeisesti aika yleisiä. Minulle niitä tulee ainoastaan silloin, jos nukahdan selälleni. Nukun mieluiten kyljelläni, mutta varsin monena iltana nukahdan kuulokkeet päässä selälleni ja herään siihen, kun soittolista loppuu. Tuolloin näen monesti huoneessa asioita, joita siellä ei oikeasti ole. Tila kestää vain hetken eikä ole koskaan ollut ahdistava kokemus - pikemminkin olen pitänyt ilmiötä hyvin mielenkiintoisena ja jopa alkanut odottaa sitä. Yleensä näen epämääräisiä esineitä tai otuksia, en koskaan muista nähneeni ihmisiä. Ihmishahmon näkeminen sänkynsä yläpuolella voisikin olla astetta pelottavampi kokemus.

Nuorempana nukuin usein töiden jälkeen päikkäreitä valoisassa huoneessa, silloinkin selällään ja musiikkia kuunnellen. En tiedä, oliko siinäkin kyseessä unen ja valveen rajatila vai näinkö ihan vain unta, mutta koin usein tilanteita, joissa selkeästi näin huoneen, vaikka samaan aikaan jollain tasolla tiedostin silmieni olevan kiinni. En nähnyt mitään omituisia asioita huoneessa, kunhan katselin sitä. Sekä näkö- että kuuloaisti tuntuivat tavallista terävämmiltä. Musiikki teki näistä kokemuksista maagisia ja rauhoittavia, todellakin suorastaan odotin niitä.

Eilisen illan asia luikertelivat sitten viime yön uniini. Meillä oli vierailemassa pieni musta hassunhauska koiranpentu, joka kivasti retuutti mun pehmojänistäni. Ei se sitä rikkonut, mutta halusi sen kanssa painia. Unessa yhden pehmo-oravani jalka oli mennyt ihan reikaleiksi ja epätoivoisena katsoin saanko sitä kursittua kasaan. Kyseessä on se pieni oravapehmo, joka on aina miiteissäkin mukana. Oli kiva herätä ja tajuta, että orava on edelleen kunnossa. Tästä voin päätellä, että pehmokaverit ovat mulle tärkeitä, enkä kyllä haluaisi niiden menevän riekaleiksi.

Viimeisen tunnin näin unta "Tolkien Laivan lastauksesta" ja kovasti lastattiin ainakin kirjainta N ja vissiin A. Nyt tuolla onkin menossa A lastaukset.

Näin viime yönä unta meidän kissoista, edesmenneistäkin (paitsi ensimmäisenä kuollut oli jo unessakin kuollut, ja luulin hetken näkeväni sen pöydällä nukkumassa, mutta se olikin toinen kissa). Oli ilta ja huudeltiin niitä tulemaan sisälle. Sen verran eroa todellisuuteen oli, että yksi kissa oli nimeltään Klonkku (on meillä ollut Merri ja Pippin, mutta sen enempää Tolkienia en jaksanut lemmikkien nimiin ujuttaa) ja se osasi puhua. Huusin sitä sisälle ja se huusi jostain takaisin, että en tule kun te vedätte minua hännästä. Huusin takaisin että minä en kyllä vedä, ja sitten Klonkku-kissa tuli rappusille ja kaivoi jostain esiin pienen muistikirjan, josta se totesi että minä en totta tosiaan ole vetänyt sitä hännästä. Myöhemmin kyllä kävi ilmi, että Klonkku olikin ihminen, eräs ärsyttävä irl-tuttuni, jonka hiuksien tuuheutta kaikki ihastelivat.

Lueskelin tässä unipäiväkirjaa ja ajattelin laittaa tänne muutaman.

Uni #1
Sytytin tulitikun alakoulun kentällä. Tiputin sen maahan, hiekalle. Liekki kuitenkin hyppäsi kuiviin lehtiin, ja pian puoli kentää liekehti. Lähdin pakoon ja huomasin, että edesmennyt isoisä tuli vastaan autolla. Hyppäsin kyytiin. Hän sanoi, että siskoni oli liian tyhmä paetakseen. Kävi myös ilmi, että olin polttanut vahingossa melkein puoli maailmaa. Kuitenkin minua ärsytti eniten se, että kukaan ei ollut ottanut minun arvokkaita tavaroita (omistin kai jotain arvopapereita) mukaan vaan ne olivat tuhoutuneet. Yhtäkkiä olemme moottoritiellä ja pitkällä sillalla. Tiehen tulee reikiä, ja jotenkin hypimme autolla niiden yli. Sitten ajoimme hiekkarannalle, ja yritin ostaa jäätelöä. Sillä aikaa valtava aalto oli vienyt auton mukanaan.

Uni #2
Heräsin sohvalta (siis unessa). Nousen istumaan, ja huomaan, että Tony Stark huutaa minulle pelkissä alushousuissa. Aloin miettiä, mistä on kyse. Tony alkoi jahdata minua palosammuttimen kanssa (semmonen punainen möykky, onko se edes palosammutin..vai joku muu??) ja huusi minulle samalla että olin pettänyt häntä xn kanssa. Juoksin hotellin aulaan, ja siellä on satoja ihmisiä, jotka kaikki vaativat päätäni vadille pettämisestä. Joukossa ovat mm. Skadi, Uuno Turhapuro, Niiskuneiti ja joitain vanhoja luokkalaisia. Hyppään ikkunasta mutta lasi ei mene rikki. Vastassa odottaa vihaisesti hörisevä Svađilfari, joka vaatii minulta jotain Sleipnirin huoltajuuspapereita ja muutenkin lapsensa takaisin.
Muistan olleeni hyvin hämmentynyt unen aikana ja sen jälkeen. Varsinkin sen jälkeen.

Uni #3
Ajoin autolla "tie loppuu" (veteen putoavan auton kuva) -kyltin ohi ja tosiaankin ajoin suoraan mereen. Jotenkin en mennyt paniikkiin vaan annoin auton täyttyä vedellä. Pystyin hengittämään veden alla. Lähdin tutkimaan veden alaista paikkaa. Auto muuttui valaaksi ja yritti syödä minut. Nousin pintaan, mutta en pystynyt hengittämään ilmaa. Kun laitoin pään veden alle, pystyin taas hengittämään. Vastaan ui herätyskelloparvi. Ne alkoivat soittaa vimmatusti Ukko Nooaa siten, että aina "oli kunnon mies" kohdassa sanan mies kohdalla oli hirveä tuuttaus, jolloin se kuulosti tältä *vihaisesti kellonpirinällä* Ukkooo nooaa ooolii kunnoon MIES!!!!, ja heräsin siihen.

Näin unta, että minä ja siskoni olimme jollain coctail-kutsuilla, joissa oli myös Sean Astin. Keskustelimme ruuasta ja kysyin oliko Astinin syömä kakku hyvää. Hän totesi, että maista itse, ja tarjosi lusikallisen minulle. Oli hyvää. Puhuin siskolleni suomeksi, että "tästäpä tuli yksi juttu ruksattavaksi pois ämpärilistalta", kökkö suomennos bucket listille siis siksi, jottei englantia puhuva ympäristö ymmärtäisi meitä, koska olisi kai ollut noloa innostua näkyvästi. En kyllä koskaan ole hereillä ollessani haaveillut siitä, että leffa- Sam Gamgi syöttäisi minulle kakkua!

Tietokoneeni merkki unessa oli Luddite. Ymmärsin humoristisen yhteyden vasta herättyäni .

Loin verkkopelin hahmoa unessani. Käyttöliittymä oli vähän erikoinen, joten minun oli vaikea löytää mieleistäni hahmoa. En halunnut pelkästään tappelijaa tai velhoa, vaan hybridin. Toisten pelaajien luomia hahmoja näkyi kolmessa nelikentässä. Nimet olivat Ööööö-öö-tasosta ylöspäin. Asuinpaikka piti valita yhden kuvan perusteella ja niissä näkyi erilaisia erämaamaisemia. Päädyin öiseen näkymään onkaloisesta mesa-alueesta. Kuumana Pro-tippinä kuulin, että taikamahdin määräämän sormuksen voi laittaa taikahattuun, jolloin se ilmoittaa kyselijälle voimakseen 1–5-asteikolla 3. Aioin nimetä hahmoni Viherviitaksi, mutta aloin päätyä pelkkään Viheriin.

Husky sanoi:

Näin yhtenä yönä aivan kauheaa unta. Olin vakavasti sairas ja lääkäri ilmoitti, että mun täytyy tulla seuraavana päivänä ruiskeella lopetettavaksi!

Click to expand...

Luulin että tästä unesta oli lyhempi aika, mutta siitähän on jo melkein vuosi. Viime yönä näin unta, että meitä oli kymmenkunta naista jotka määrättiin ottamaan syanidia. Meille jaettiin apteekin (!) syanidikapselipakkaukset, joissa oli jokaisessa kaksi kapselia. Meitä kiellettiin ehdottomasti ottamasta molempia kerralla, syytä en tarkkaan muista mutta se oli tyyliin "jos ei vaikka kuolekaan siihen yhteen". Otimme sitten porukalla ne kapselit. Sen jälkeen en enää nähnyt niitä muita tyyppejä vaan seurassani pyöri kavereitani. Mietin koko ajan että miltähän tuntuu kuolla, en pelännyt yhtään vaan olin enemmänkin utelias, mutta kun alkoi unettaa niin torjuin nukahtamisen koska olin aika varma etten enää heräisi jos nukahtaisin.

Heräsin neljän maissa aamulla näissä tunnelmissa vessaan ja meni hetki ennen kuin tajusin etten ole syönyt syanidia enkä ole just nyt kuolemassa. Kaikennäköisiä unia sitä viittiikin katsella...

Itse näin viime yönä unta, että lähistölle oli avattu Hello Kitty kioski, jossa myytiin karkkia ja jäätelöä. Yksi erikoinen jäätelökakku oli sellainen, että siinä oli voileipäpohja, mutta muuten se oli ihan jäätelökakku kuitenkin. Muistan maistaneeni muutaman hyvän makuisen Hello Kitty jäätelöpallon. Maiskis, mukava uni. Ja miau.

Heräsin keskellä yötä hikisenä ja täristen unesta, jossa minä pyysin yhtä kaveriani ampumaan minua, koska ilmeisesti jotenkin uskoin, etten kuolisi siitä. Siinä unessa oli alusta alkaen läsnä jonkinlainen pelko siitä, että olisinkin väärässä ja kuolisin sittenkin. En muista mitä muuta unessa tapahtui, mutta kaverini ampui minua päähän ihan tyynenä ja rojahdin maahan naamalleni ja kurkussa oli semmonen outo, ahdistava tukehtunut tunne ja mietin, että tältä se varmaan tuntuu kun kuolee. En varsinaista kipua tuntenut, mutta tiesin miltä oli tuntunut, kun luoti oli osunut minuun. Sitten kaikki vaan katosi ja ilmeisesti kuolin, joskin heräsin heti tämän jälkeen.
Oli pieniä vaikeuksia nukahtaa uudelleen. Sitten näin unta ihmisestä, jota minulla on hirveä ikävä, enkä ole nähnyt kuukauteen ja kun heräsin kellon soittoon, aloin itkemään suorilta. Mielenkiintoista.

Unessani menin Englantiin, jossa selitin taksikuskille kuinka Irlanti on paljon hienompi maa kuin Englanti.
Lisäksi valitin, että molemmissa maissa vesijärjestelmät ovat todella surkeita ja Suomessa "vesi on niin puhdasta, että
voisin juoda sitä vaikka vessanpöntöstä! Teidän vesi maistuu pahalta."

Ystävystyin taksikuskin kanssa, mutta jouduimme jotenkin jengisodan keskelle, koska
minut lavastettiin jengipomon 10-v tyttären lemmikkirotan murhaajaksi. Unessa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita
sekä Pohjois-Savossa sijaitsevan mummolan perunakellarissa piileskelyä. Muistin koko ajan valittaa
pahanmakuisesta vedestä. Lopuksi saimme asiat kuitenkin sovittua ihan puhumalla ja kaikki oli hyvin (paitsi vesi,
joka oli edelleen pahaa).

^ Sulla on selvästi ollut yöllä paha maku suussa Mä näin kerran unta että söin tuubista kalanruokaa. Oli paha maku suussa koko seuraavan päivän.

Toi lemmikkirotan murhaaja oli kyllä päivän paras!

Näin unta että olin jonkun ihme tyypin hautajaisissa. Arkku oli auki, siinä makasi noin kolmekymppinen nainen. Tajusin äkkiä, että hän ei olekaan kuollut, sillä hän näytti hengittävän ja iho ei tuntunut kuolleelta. Yritin sanoa muille, että ette te voi elävää haudata, mutta minulla ei ollut enää suuta. En voinut puhua, tästä syystä. Muutuin patsaaksi ja vaan katsoin kun se nainen haudattiin, väki itki, heitteli ruusuja, hoiperteli liian korkeissa koroissaan mutaisella nurmikolla takaisin autoihinsa ja ajoivat pois suremaan omassa rauhassaan. Jäin siihen patsaana tuijottamaan.

Että tämmöisiä kivoja puolipainajaisia, jotka pelottavat unessa mutta eivät enää herättyä.

^Tuosta unesta tulee paljolti mieleen yksi leffa (tosin huono semmoinen), missä haudattiin eläviä ihmisiä. Hitsit kun en muista leffan nimeä.. Mutta se tuli tässä jokin aika sitten telkkarista. Siinä auto-onnettomuudessa "kuollut" nainen herää, kun häntä valmistellaan hautausta varten. Leffa painottuu lähinnä siihen, kun nainen ei hyväksy kuolemaansa, mutta häntä valmisteleva hautaustoimistotyöntekijä aivopesee naisen uskomaan olevansa kuollut. Ja niinpä hänet haudataan elävältä, kuten monet muutkin tämän kys. hautaustoimiston "asiakkaat". Mutta tosiaan tuommoisen leffan jälkeen on ihme, etten nähnyt itse mitään vastaavaa unta, kuin Sidhiel!

Viime yönä näin unta, jossa arvuuteltiin Vihreässä Lohikäärmeessä suomalaista paikkakuntaa, missä voisi tehdä mustaa ruutia luonnosta löytyvillä raaka-aineilla. Halti selasi vanhaa karttakirjaa kaivannaissymboleja etsien.

Kauhea komediankirjoitussavotta unissani loppuyöstä. Aivot kävivät ylikierroksilla ja olo on vieläkin jotenkin nuutunut, levoton ja sekava. Onneksi tämän tapainen on melkoisen harvinaista. Saisi yö olla lepoa!

Nyt oli sen luokan uni että se pitää kirjata jonnekin ylös ja Käärme on siihen yhtä hyvä paikka kun mikä tahansa muukin.

Päätin aika yllättäen lähteä YKSIN kiertämään maapalloa. Tarkoitus oli käydä muutamissa maissa. Minulla oli leiriytymisvälineet mukana kaiken varalta eikä mitään varattuja yöpaikkoja. Sitten vaan kyselemään väeltä minne kannattaisi mennä ja miten matkustaa kun ensimmäinen kohdemaa on venäjä ja siitä jatkaisin kierrosta ainakin kahde-kolmen maan verran.
En muista enää paikan nimeä, mutta minulle suositeltiin tutustumista pieneen saareen jossa olisi käynnissä jonkunlainen projekti ja jos osallistuisin sen toteuttamiseen niin sieltä voisi saada myös yöpaikan.

Saavuin paikalle aika sateisena ajankohtana, lisäksi rannassa tuuli hurjasti, rinkka oli märkä, mutta mieli ihan ok. Näin saaren joka oli käytännössä rakennettu täyteen kartiomaista tornia. Vaalena kellertävän saven väristä sellaista. Saareen vei silta. Minun onnekseni saaresta laahusti juuri pari Unkarin reissulla tapaamaani suomalaista (joilla ei tietääkseni ole Käärmeen tunnuksia) ja he osasivat opastaa minut oikeaan paikkaan. Sain myös vähän selville mitä saarella tehtiin. Syy tekemiselle jäi kuitenkin arvoitukseksi. Tornia kasattiin pienistä vaaleanoranssinbeigen värisistä palasista yksi pala kerrallaan.
Pääsin majoittumaan rakentajien tiloihin ja asennoiduin jo että huomenna olen rakentamassa. Sänky oli ok, mutta vessa oli todella hämmentävä. Vessaan astuessa edessä oli haalla suljettava keltainen puuovi ja sen takana seuraava ja sitten vielä yksi. Vessa oli kuin ovilla jettu kapea käytävä, jonka keskiosuuksilla ei ollut mitään mikä olisi selittänyt monet ovet. Perillä pöntön luona huomasin että vessa oli kuivakäymälä. Pönttö oli korkean jalustan päällä niin että istuinosa oli suunnilleen katseeni korkeudella. Eikä portaita. Lisäksi pöntön vieressä oli joku kuivikepölyn sotkema laita joka kallistui uhkaavasti pönttöä kohti ja huoneen kapeuden huomioiden ahdisti hiukan pöntöllä istuvaa. Ei minua, sillä en koskaan päässyt pöntölle. No hätä meni ohi itseksee (tai sitten kävin pöntöllä jotenkin, mutta tässä filmissä sitä ei näytetty).

Seuraavaksi tutustuin paikan turistikrääsäpuotiin. Paljon leluja, kyniä, terottia ja muuta pikkusälää. Olin ihan innoissani ja keräsin ostoksia koriin. En kahmien, mutta paljon huolettomammin kuin aikoihin. Sitten kuitenkin tapahtui jotain. En muista tarkasti oliko se maan tärähdys, jyrinä vai ihan hälyytyssoisso. Joka tapauksessa minä ja muutama muu lähdimme heti juoksemaan jättäen ostokset siihen missä ne olivat. Juoksimme viereiseen pikkutaloon, missä asui paikan jonkinlainen talonmies tms. Matkalla oli monille unille tyypillinen efekti että kun pitää päästä lujaa niin juoksu on kuin tervassa tarpomista. Kaaduin kerran, mutta jatkoin juoksua. En varsinaisesti ollut paniikissa, mutta todella huolissani.
Pääsimme turvallisesti sisälle ja saimme oven kiinni. Perässä tuli muutakin väkeä. Tunnelma oli aika rauhallinen, mutta ihmettelevä. Mitä oikein tapahtuu? Sitten kuului oikeasti jyrinää. Kiipesin yhden suomalaisen tytön kanssa korkean rakennustarvikesäkkipinon päälle että näkisimme ulos yläikkunasta mitä tapahtuu. Näimme että kartiorakennelman sisältä kupli sulaa laavaa. Se ei ollut ihan juoksevaa, koska suurin osa oli mustaa, mutta seassa oli tulenhehkuisia pisteitä. Näimme miten sen pinta kohosi vauhdilla, syöksyimme alas ikkunalta, siltä varalta että se menisi rikki ja yritin kaivaa itseäni säkkien alle turvaan. Aalto tuli mökille ja möäkki kesti. Kun puolen minuutin päästä nousin säkkien alta ja katsoin ikkunasta niin pihaa peitti musta atto, joka oli n. minua puoleensääreen. Sen verran että ovi oli jumittunut kiinni, mutta olin sentään elossa. Mietin niitäö kaikkia muita jotka olivat jääneet vain tekemään ostoksia. Pelastuneita oli useita, mutta enemmän oli niitä joista ei ollut mitään tietoa. Eikä myöskään tietoa siitä miten päästä ulos mökistä, jonka oven edessä oli kovettunut laavakerros. Voitiin vaan odottaa.

Kontumiittiaiheinen uni viime yönä. Jamppa lähti joltain ostarilta suoraan rituaalipaikalle keskelle tiheää metsää. Minun piti mennä hänen mukanaan, mutta minulla ei ollut lierihattuani mukana (kätevä hämähäkinseittien vuoksi), eikä älypuhelintani GPS-ominaisuuksineen, joten suunnistin miittipaikalle hakemaan niitä. Aioin yhyttää Jampan metsässä. Miittipaikka muistutti kovasti edesmennyttä Reuman sairaala-aluetta sillä erotuksella, että allasosasto oli omana suurena rakennuksenaan. Mietin aiempia miittejä samassa paikassa ja pidin uimahallireissuja niiden ehdottomina kohokohtina. Muistin samalla kauhukseni, ettei minulla ollut uikkareita mukanani! Reissusta oli sukeutumassa kallis. Teatterissa oli alkamassa TSH-näytelmä ja vahtimestari neuvoi minulle reittiä vapaalle istumapaikalle, mutta sanoin jättäväni näytelmän väliin ja lähteväni metsään huhuilemaan Jamppaa. Olin epähuomiossa riisunut maiharini ja niiden löytämisessä ja pukemisessa oli omat hankaluutensa. Samalla kuulin näytelmään kuuluvaa kuorolaulua ja irvistäen totesin olevani onnellinen, etten ollut jäänyt seuraamaan sitä.