Unista

Minut on murhattu unessa nyt monena yönä peräkkäin. Ainoana poikkeuksena toissayö, joka oli vielä pahempi, sillä silloisessa unessa paras kaverini oli kuolemassa ja minun piti koettaa lohduttaa ja tehdä hänen viimeisistä päivistä mahdollisimman mukavat (ja suojella häntä isolta käärmeeltä). Elikkä painajaisia on nyt tullut nähtyä. Kaikissa näissä unissa pelko tuntuu todella aidolta ja koetan aina myös puolustautua. Yleensä yritän unissa ampua murhaajaa taljajousella mutta jousi tai nuolet ovat aina rikki, hajoavat ampuessa tai en vain ole tarpeeksi nopea ja minut tapetaan. Tiedä sitten mitä nämä unet meinaa mutta tuskinpa mitään positiivista.

Lumppe sanoi:

Minut on murhattu unessa nyt monena yönä peräkkäin.

Click to expand...

No eipä ole sullakaan mieltä ylentäviä unia. Tuskinpa tuo nyt mitään enteentapaista meinaa, mutta voi toki kertoa jotain muuta vaikkapa nykyisestä elämäntilanteesta. Tuollaiset sarjana toistuvat unet ovat mielenkiintoisia, joskin hyvin rasittavia. Joku ajukopan tuntija voisi analysoida tunnistamattomista peloista tai muuta vastaavaa.

Minä näin taas kerran sen saman unen, jossa minulla on lukiokursseja suorittamatta. Tällä kertaa olin unessa toki vasta aloittamassa lukion kolmatta vuotta ja olin äärimmäisen väsynyt ja vielä kun pohdin siinä että ensimmäisen ja toisen vuoden kursseja on kourallinen rästissä. Nämä rästissä olevat kurssit ovat aina ne samat. Maantiedon kurssit 1 ja 2. Oikeassa elämässä nuo kurssit ovat eräitä parhaiten suorittamiani kursseja, joten olen aina tyytyväinen herätessäni että kaikki on suoritettu.
Mutta mitä ihmettä nämä rästikurssit oikein tarkoittavat? Tällä kertaa tulkitsin sen liittyvän nykyhetkeen, koska palaan huomenna loman jälkeen töihin, enkä ole muiden vuosien tapaan mitenkään levänneen ja levollisen oloinen. Minua oikeastaan kauhistuttaa palata töihin koska koko samperin työvuosi on edessä ja oma henkinen tilani on tällainen -lässähtänyt- en vain jaksa innostua mistään.

Näin viime yönä pitkästä aikaa miittiunta. Miittiä pidettiin jossain vanhassa koulurakennuksessa jossa majoitustiloja oli kahdessa kerroksessa ja patjat aika huonot. Nukkuminen tapahtui hyvin sekalaiseen järjestykseen huoneisiin tungetuissa sängyissä joissa oli josminkämoista patjaa ja pehmikettä. Minä nappasin itselleni alakerran huoneesta viimeisen vapaan sängyn joka sattui olemaan nurkkasänky missä oli joku ehkä 5cm leveä futoni ja sen alla ylipehmeä vaahtomuovipatja.
Jonkun ajan päästä kun hengailtiin yläkerrassa kun portaita könysi ylös @Henane selkä kipeänä ja valtavan painavien kassien kanssa joita oli ainakin viisi tai kuusi. Koska hänen oli hankala nousta portaita ehdotin sänkyjen vaihtoa vaikka futonin menetys kirpaisikin. Autoin sitten Henanea kantamaan oikeasti sikamaisen painavan putkikassin alakertaan.
Katselin sitten ihan rauhassa miittipaikan ikkunasta ulos kun huomasin kaksi pandaa läheisessä männyssä. Ja edes unimaailmassa se ei ollut millään tavoin tavanomainen havainto. Nuo pandat muodostivat hetken päästä ilkeän pandajengin ja kuivit päässä ja aurinkolasit silmillä kulkivat terrorisoimassa ympäristöä.

Jaamarin yo. uneen liittyen

Tästä on jo varmaan pari viikkoa aikaa, mutta kun Kontuun liittyvästä unesta on kyse, pitäähän se kertoa.

Tykkään havainnoida eläimiä, mutta unessani tapahtui tavanomaista ällistyttävämpi eläinkohtaaminen, kun pihallemme ilmestyneessä liikennemerkissä kiipeili ilmi elävä pesukarhun poikanen. Ajattelin, että tästä tapauksesta pitää kiireesti räpsäistä valokuva Henanelle näytettäväksi ennen kuin otus karkaa, ja ehdinkin kaivaa kännykkäni esiin ja napata yhden otoksen, kun pesukarhu äkkiä muuttuikin vihreä-oranssiin trikooasuun pukeutuneeksi supersankari-Henaneksi, joka oli sitä mieltä, että hänestä pitää ehdottomasti ottaa kuva myös ihmishahmossaan. Olin kuitenkin vain kuvaavinani, koska toivoin, että Henane muuntautuisi taas pörheään pesukarhumuotoonsa ja saisin lisää pesukarhukuvia.

Viime yönä uneksi että olin töissä. Ei mitenkään outoa. Olin myös ensikertaa ihan uuden ryhmän nukkarissa. Ryhmän jonka kaikkia lapsia en edes tuntenut. Ei myöskään tavatonta että päädyn tällaiseen tilanteeseen. Mutta kaikki lähti alusta asti menemään pieleen. Ensinnäkin minulla oli kaksi erillistä vierekkäistä haitariovella eroteltavaa nukkaria (nukkumahuonetta) valvottavana. Kun sain toisen jotenkin järjestykseen tuli toisessa aina ongelmia. Lapset olivat levottomia ja minä kompastelin vähän sikinsokin leviteltyihin valkoisiin sänkyihin ja keerossänkyihin. Jossain vaiheessa myös tajusin unohtaneeni sulkea toisen puolen sälekaihtimet. Sen puolen missä esimerkiksi @Merri ja @Lindëalda vaan supisivat keskenään eivätkä tuntuneet aikovankaan rauhoittua nukkumaan.
Oli kyllä stressaava uni. Onneksi todellisuus on yleensä rauhallisempi

Voi apua mikä uni! xD
Me onneksi sentään vain supisimme, emmekä leikkineet kutitus- tai tyynysotaa tai painimatsia.
Aiheessa pysyäkseni pitänee kertoa omastakin unestaan.
Näin tässä joku aika sitten unta, että eräs huonomaineinen ja -taitoinen lennonopettaja Malmilta oli linnoittautunut kerhotiloihimme. Hänen lennonopetuksen tasonsa ei täytä ilmailualan standardeja ja turvallisuusvaatimuksia, joten voidaan suurentelematta puhua vaarallisesta ihmisestä (ja kyllä, trafi on hänen kimpussaan). Hän on ainoa joka ei tajua surkeaa opetuslaatuaan ja yrittää kepulikonstein pitää koulu(j)aan pystyssä.
Hän tosiaan oli tehnyt päätöksen, että hän asuu kerhotiloissamme. Menimme luonnollisesti porukalla häätämään häntä sieltä pois. Onnistuimme yrityksessämme, ja saimme hänet + omaisuuden tuupittua kerhon ovelle. Ovella hän kääntyi vielä katsomaan minua, ja kysyi: "etkö sinä voisi lähteä mukaani lentämään, kun nuo muut eivät luota minuun?" Vastasin hänelle: "kiitos kutsusta, mutta olen vasta parikymppinen, ja minulla on vielä paljon elämää elämättä. En halua lähteä kanssasi lennolle, jolla on suuri todennäköisyys muuttua pakkolaskuksi pöpelikköön." Ilmailukaverini repesivät totaalisesti ympärilläni, ja uni päättyi siihen, kun näin hänen kasvojensa punehtuvan raivosta.

Törmäsin facebookissa ihan pöljiin unimuistoihin muutamien vuosien takaa. Muistan jopa nämä unet jollain tapaa nyt kun luin ne. Ekassa hätistelimme kaverini kanssa jossain pyöräkellarissa Robinia (sitä laulajaa, joka oli ihan teini vielä tämän unen aikaan) ulos koska hän ei olisi saanut olla siellä kellarissa, ja pihalla tyyppi sitten heittäytyi ojaan ja muuttui Klonkuksi (!) joka sätki ojan pohjalla ja karjui "en oo tehny mitään, antakaa mun olla RAUHASSA". Ei hyvää päivää... Toisessa unessa taas hiippailin keskellä yötä jossain virastossa varastelemassa asiapapereita, varastelu liittyi jotenkin siihen että RKP oli luvannut jokaiselle ruotsinkieliselle äänestäjälleen aatelisarvon.

Uni noudatti vanhaa kaavaa: menen johonkin hissilliseen rakennukseen ja seikkailen sen sisätiloissa. Kaava saattaa juontua ilmaislehtien jakeluhommista, joita tein nuorena. Tässä unessa olin tuulisella Tampereella vaimoni kanssa. Meillä oli vaikeuksia pitää sateenvarjojamme menemästä nurin ja siinä rytäkässä kadotin hänet näkyvistäni. Vieressä oli hotelli Torni ja päätin mennä sen ylimpään kerrokseen. Ensimmäinen kokeilemani hissinovi oli aivan liian pieni tavarahissi, mutta toisen kohdalla onnisti ja pääsin nopeasti katolle. Siellä oli jokin kuntosalin tapainen ja avoin kattoterassi istutuksineen. Hivuttauduin lähemmäs reunaa ja näin aivan upean maiseman Ratinan suuntaan. Värivalot valaisivat pimeyttä ja siellä oli maailmanpyöräkin ja ilotulituksia. Aloin kaivaa puhelinta repustani ottaakseni kuvia maisemista, mutta en päässyt unessani koskaan kuvaamiseen asti.

Näin taas vaihteeksi kontu-unta. Siihen liittyi paljon asioita, mutta nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen.
Ensinnäkin @Dracaena kritisoi miittipaikkaa, koska sen yhteydessä oli vain pieni pyöreä tekolampi johon pääsi sukeltamaan suoraan päärakennuksessa sijaitsevan saunan terassilta. Lampi on kuulemma epähygieeninen kun se on pieni eikä siinä pääse vesi vaihtumaan ja siellä ui paljon ihmisiä. Pitäisi olla kunnon järvi.
Minä jostain ihan käsittämättömästä syystä saunaan mennessä päätin että ensin käyn uimassa. Juoksin laiturille ja hyppäsin vauhdilla lampeen. Olin ilmeisen hyvä hyppääjä, koska onnistuin laskeutumaan ihan keskelle lampea. Paha vaan että pinnassa oli n. puolen sentin jääkerros. Rusahdin sen läpi, mutta ihmeekseni en satuttanut itseäni eikä vesi edes tuntunut kylmältä. Ehdin juuri ajatella että toivottavasti hypyn vauhti ei saa minua painumaan pohjaan, koska se on mutainen ja saatan jäädä sinne jumiin kun upposin nilkkaa myöten mutaan.
En jäänyt kiinni vaan muta oli lammen syvimmässä kohdassa (eli keskellä johon laskeuduin) pehmeää ja enemmän sellaista kasvihöttöä kuin savea, mutta seuraava huoli oli että saanko jään rikottua noustessani pintaan, koska en välttämättä nouse samasta kohdasta mihin hyppäsin sekä hapen loppuminen. Pääsin pintaan vaurioitta ja jääkin murtui helposti, mutta kyllä päivittelin jälikäteen että minkä ihmeen takia menin tekemään sen.

Täysikuun aika ja hullut unet! Olin salibandytreeneissä, paitsi että aloimmekin pelata 2vs2 futista. Maalit olivat 30x30 cm kokoisia ja protestoin sitä kovasti, koska puolustamiseen ei tarvittu muuta kuin että pelaaja meni seisomaan maalin eteen, mutta valmentaja väitti että kyllä se pallo sinne menee. Ja niin menikin, nimittäin joka kerta kun itse yritin varjella maalia pallo muuttui soikeaksi ja kimposi jalastani jotenkin oudosti maaliin. Lisäksi hyökätessämme parillani oli niin pitkä jalka, että vaikka mulla oli pallo, hän onnistui monen metrin päästä kurottamaan siihen ja potkaisemaan sen maaliin nenäni edestä. Yhtäkkiä hallin jumbotronille tuli ylimääräinen uutislähetys, jossa kerrottiin että Pekka Haavisto on kuollut. (Tässä kohtaa heräsin ja oli ensimmäiseksi pakko ottaa puhelin käteen ja mennä katsomaan oliko Haaviston kuolema unta vai totta.)

Isilmírë sanoi:

Tästä on jo varmaan pari viikkoa aikaa, mutta kun Kontuun liittyvästä unesta on kyse, pitäähän se kertoa.

Tykkään havainnoida eläimiä, mutta unessani tapahtui tavanomaista ällistyttävämpi eläinkohtaaminen, kun pihallemme ilmestyneessä liikennemerkissä kiipeili ilmi elävä pesukarhun poikanen. Ajattelin, että tästä tapauksesta pitää kiireesti räpsäistä valokuva Henanelle näytettäväksi ennen kuin otus karkaa, ja ehdinkin kaivaa kännykkäni esiin ja napata yhden otoksen, kun pesukarhu äkkiä muuttuikin vihreä-oranssiin trikooasuun pukeutuneeksi supersankari-Henaneksi, joka oli sitä mieltä, että hänestä pitää ehdottomasti ottaa kuva myös ihmishahmossaan. Olin kuitenkin vain kuvaavinani, koska toivoin, että Henane muuntautuisi taas pörheään pesukarhumuotoonsa ja saisin lisää pesukarhukuvia.

Click to expand...

*total reps!* Mie oon nähny muutama kuukausi sitten samankaltaista unta, jossa huomasin olevani animaagi ja kiipeilin Helsingin kaduilla, milloin valotolppaan, milloin kerrostalojen röpelöseiniä pitkin ja yhdessä kohtaa jopa bussipysäkin kyltin päällä. Kauhistutin ihmisiä muuntautumalla vähän väliä. Aika hurja lukea Käärmeestä oma uni vähän eri versiona

Yleensä kontulaisuneni sijoittuvat miitteihin ja erityisesti yöpymisjärjestelyihin. On outoja taloja vielä oudommilla vuoteilla ja pähkäilen, mihin menisin nukkumaan. Tällä kertaa kuitenkin uni sijoittui juhlatilaisuuteen. Sali, jossa oli pöytiä valkoisine liinoineen ja kattauksineen. Unen alussa esitettiin pöytien välissä jokin tappelukohtaus suoraan Macbethista. Näyttelijöillä oli lateksimiekat. Yksi röyhelöpaidoista oli Shetain päällä. Hän nyökkäsi minulle esityksen jälkeen ja tuumin, että moikkaushalaus saisi odottaa. Hän vaihtoi vaatteitaan, kuten myös tämänvuotisen Kuvastaja-raadin puheenjohtaja. Siirryin toisen pöydän päähän ja siellä istui pyörätuolissa Heathertoes. Hänellä oli kylmä ja hän pyysi vilttejään. Katselin tarkasti ensimmäisen viltin asettamista, jotta olisin voinut myöhemmin auttaa siinä, mutta se vain kietaistiin edelleen taiteltuna kaulalle.

En ole väsynyt, en... Flunssasta lienee kuitenkin selvinnyt, nikamat rassaa toki edelleen ja lihaksisto alaselässä ei tiedä mennäkö kramppiin vai ei... Mutta asiaan.

Näin unta että heräsin 2½ tunnin yöunien jälkeen, heräsin oikeasti ja totesin että 4 tuntia on enemmän kuin uni lupasi.

Kirjastot ovat tavallisia tapahtumapaikkoja unissani, erityisesti Jyväskylän kaupunginkirjasto. Tämä oli jokin sivukirjasto, jonka alakerroksessa oli virkailijan työpisteessä sisäpuhelin. Virkailijalta tiedusteltiin hänen olinpaikkaansa ja hän sanoi sisäpuhelimeen olevansa alhaalla. Virkailija poistui työpisteestä, mutta sisäpuhelimen langan toisessa päässä oleva taisi jotenkin innostua ilmoituksesta, koska hän alkoi leperrellä: "Alhaalla... alhaallah... allahaalla... allahallahaallah..." Tuumin, että joku kirjaston asiakkaista saattoi olla muslimi, joka loukkaantuisi moisesta sanaleikittelystä.

Puuhailin kirjaston ullakkokerrokseen jotakin tapahtumaa, mutta tilan, jossa oli joitakin sohvia ja muita huonekaluja, lattia oli kovin heikossa kunnossa. Jos tapahtumaan osallistujat malttaisivat liikkua paikasta toiseen vain lattian alla olevien tukevien parrujen päällä, ei ongelmia tulisi. Mutta malttaisivatko he?

Muoks. Näin viime yönä Kontu-aiheisen unen. Se alkoi tavallisella teemalla, eli nukkumapaikan valinnalla, mutta sitten aloin etsiä rojuistani kameraa tai puhelinta aikoen ottaa kuvia. Miittipaikka muistutti epäilyttävästi lapsuudenkotiani. Caele se istui nojatuolissa ja leikki lakanan kanssa, mutta filmille ikuistettavaa näkyi vasta, kun Lathron ohitti minut ilkoisen alasti. En saanut häntä kiinni kuin vasta ulkona, missä hänellä oli jo vaatteita yllään ja hän oli etsimässä saunaa. Paikka oli jokin isompi leirikeskus useine vuokrattavine paikkoineen ja jouduin Lathronin suruksi kertomaan, että savusaunaa (sanoin ensin vahingossa höyrysaunaa) ei ollut varattu meille, vaan pelkästään sisätilojen sähkölämmitteinen sauna. Lohdutin häntä sanomalla, että savusaunasta meidät olisi ajettu pois jo parin tunnin päästä, mutta sisäsaunaa saamme käyttää vaikka viisi tuntia. Makasin rähmälläni hangessa näitä juttuja kertoessani ja hieroin lunta hiuksiini.

Olen näköjään tämän topikin suurkuluttaja, mutta onneksi näiden lukeminen on kaikille vapaaehtoista

Monesti ihmettelen mistä ihmeestä mieleni taikoo noita tarinoita, mutta joskus taas kaikki on hyvin selkeää. Viime yönä oli sellainen yö.
Olin jonkunlaisella matkalla tai reissulla. Mahdollisesti yhdistetty miitti, työ ja lomamatka. Minulle piti olla varattuna pesco ruoka, mutta kun sitä ei tullutkaan ruokakärryn mukana niin otin sitten tavallista ruokaa jotain pastaa ja lihakastiketta tms. Kun olin syönyt ehkä puolet annoksesta keittäjä toi kiireellä minulle hernekeittoa. hernekeittoa jossa oli LOHTA! Olin jo melko täynnä kun olin syönyt ja olin myös todella epäluuloinen tuota lohihernesoppaa kohtaa. Rupesin kuitenkin syömään. Kävin välissä vessassa ja kun tulin takaisin niin joku, mahdollisesti joku @eowynofmay n lapsista (nuorempana kuin oikeasti ovat) sai jonkun hepulikohtauksen. Siis hyppi ja nauroi ja riehui ihan hepulissa ja tuli kourimaan minua takamuksille. Yritin työntää häntä pois, mutta kun hän ei mennyt aloin laulaa Samu Haberin Hanuria (linkki vie Youtubeen). Tämä herätti myös Mayn huomion ja hänkin puuttui riehujan toimintaan.
Lahjaksi tästä unesta sain korvamadon. Minä myös opin välillä kappaleiden sanoja kun näen kappaleista unta. Niin kävi nytkin. Tajusin aamulla osaavani ainakin tuplasti niin paljon kyseisen kappaleen sanoja mitä luulin osaavanikaan.

Niille jotka eivät halua avata linkkiä niin laulun sanat menevät näin:

Älä koske vierasta hanurii
Se on paikka toiselle intiimi
Ilman lupaa ei saa suorittaa hiplauksii
Ei vieraan hanurii, hanurii, hanurii

Hormonihiet hirmuilee
Korkkarit jalkaan ja baanalle
Piukasta pyllystä haaveilee
Puuma kuuma nälkäinen
Viiniä nassuun ja jne.
Koht on hotti ku Sieppinen
Punasta kynsiin ja huulille
Miss on poitsut pyllyineen

Muista aina liikenteessä
Me ei koskaan urpoilla
Järki eikä peppu käteen jee, jee

Älä koske vierasta hanurii
Se on paikka toiselle intiimi
Ilman lupaa ei saa suorittaa hiplauksii
Ei vieraan hanurii, hanurii, hanurii (mitä?!)
Hanurii, hanurii, hanurii

Ookko nähny mun sihteerin?
Sil on mies ja perhekin
Palkankorotusta lupailin
Ja vähän tarakkaa kokeilin
Reittä pitkin ja jne.
Työ tekijän palkitsee
Mut se lähtikin kälppimään
Sen lakimies korvaan läähättää

Muista aina liikenteessä
Me ei koskaan urpoilla
Järki eikä peppu käteen jee, jee

Älä koske vierasta hanurii
Se on paikka toiselle intiimi
Ilman lupaa ei saa suorittaa hiplauksii
Ei vieraan hanurii, hanurii, hanurii, (mitä?!)
Hanurii, hanurii, hanurii

Mieki kerran herpaannuin
Varattuun pyrstöön tarrauduin
Se oli liikkeessä ukkoineen
Se heitti mut ruusupensaaseen
Piikkejä poistelin naamastain
Ja päätin oppia mokastain
Jatkossa hiplaan ainoastaan
Kultani peppua muhkeaa (mitä?!)

Älä koske vierasta hanurii
Se on paikka toiselle intiimi
Ilman lupaa ei saa suorittaa hiplauksii
Ei vieraan hanurii, hanurii, hanurii (mitä?!)
Hanurii, hanurii, hanurii

(Hanurii, hanurii, hanurii)
https://lyricstranslate.com

Unen taustoista sen verran että olen seurannut Lähiömutsin (bloggari) kummimatkaa Keniassa ja ollaan itsekin lähdössä tässä kuussa käymään Tallinnassa. Lisäksi mietin tuossa joku päivä töistä ajaessa miittejä ja yhdistyksen juttuja.
Olen myös tilannut töihin pesco ruuan, mutta en ole vielä saanut sitä ja olen nyt syönyt ihan normaalia sekaruokaa. Ensi viikolla odotellaan ja katsotaan tuleeko keittiöltä minulla oikea ruoka.
Tuon Hanurin kuuntelusta on aikaa varmaan viikon verran, mutta jostain sieltä sekin pomppasi.

Olenkohan nähnyt juuri jopa ensimmäinen miittiuneni? Toki se pakenee mielestäni samaa tahtia kun kirjoitan, mutta perusasiat vielä muistan.

Kyseessä oli vuodenvaihteen miitistä (pikkujoulumiitti? vuosijuhlamiitti?), ja leirikeskuksen edelliset asukkaat olivat jättäneet jälkeensä lattioille jonkinlaisia muovisia pieniä glittertähtiä, jotka pureutuivat ikävästi jalkapohjiin. Myös muunlaisia joulukoristeita/roskia oli unohdettu toimittaa pois siivouksen yhteydessä, mikä potutti minua. Lähdin yksin matkaan raivotakseni leirikeskuksen tai vastaavan omistajalle aiheesta, mutta päästyäni päämäärääni kävin miettimään, olisiko kuitenkin parempi rekrytoida lisävoimia. Ja sieltähän niitä tulikin sopivasti! Marssimme suurella joukolla sisään rakennukseen, joka olikin ilmeisesti jonkinlainen kaupungintalo, koska siellä oli ainakin oikeusistuin ja lehden toimitus. Jostakin ruotsinkielisestä kyltistä päättelin paikaksi Vaasan. Nyt en enää muista kunnolla, miten asiassa kävi, mutta ainakin jonkinlaiseen moraaliseen voittoon Kontu ylsi. Nimismies tuli joka tapauksessa tarkistamaan laiminlyödyn siivouksen tuhot.

Kontulaiset vierailevat silloin tällöin minunkin unissani. Usein kyse ei ole miitistä vaan jostain vähän pienemmästä tapaamisesta. Mutta tähän viikkoon. Olin koko viikon energinen joskin töissä oli pikkasen vaikea keskittyä, kun jatkuvalla syötöllä tuli uutta ohjeistusta. Maanantaina hoidin autoon tarvittavat varaosat ja menin tyhjyyttä kumisemaan Ikeaan ostamaan työpöydän ja työtuolin kotiin ja tietysti kokosin ne vielä illan päätteeksi. Samalla koko huone tuli järjesteltyä uudelleen. Sinne pitäisi mahtua vielä painava hierontapöytäkin seinän vierelle.

Torstaina sitten toin töistä tarvittavat IT-laitteet kotiin ja testasin että ne toimivat. Koko viikkona en päässyt ulkoilmaan ja kauniit kelit ovat menneet aivan ohitse. Eilen oli jo reppu pakattuna ja piti lähteä metsään rauhoittumaan, mutta sitten valtasi niin järkyttävä väsymys että oli pakko jäädä kotiin nukkumaan. Nukuin 2, 5 tuntia ja näin todella levotonta unen ja valveen välimailla olevaa rasittavaa unta. Näin unta että nukuin juuri siinä missä nukuinkin, mutta seurasin huoneen nurkassa olevaa sinitiaista. Välillä heräsin, mutta taas vaivuttuani uneen näin unta omasta totaaliväsymyksestäni ja siitä kuinka olimme silti menneet kylään ja siellä makasin väsyneenä pitkin lattioita.

Tunnelma unessa oli todella psykedeelinen ja samaan aikaan käsitin että tämä on unta ja nyt vain tulisi ravistella itsensä hereille jos vain väsymykseltä jaksaisi. Olo oli sellainen pysähtynyt ja paksu, mutta ei siitä herääminen lopulta ollut vaikeaa, kun vain päätti että nyt ylös ja stoppi tälle vellomiselle. En tiedä virkistikö tuollainen uni lainkaan. Jaksoin sentään jotain touhuta eilisen aikana, mutta menin silti todella aikaisin nukkumaan ja nyt sentään näin jo normaaleja unia. Nyt on tarkoituksena lähteä oikeasti sinne metsään patikoimaan ja eväitä syömään.

Tuollainen valveen ja unen välillä keikkuminen on jotenkin ahdistavaa. Olen kokenut saman muutamia kertoja ja varsinkin jos on vähän kipeä.

Näin unta (siis painajaista) että olin Tallinnan yms laivalla, mutta kapteeni oli joku murhauhullu joka ajoi laivan potkurin (laivan koko vaihteli siis suuresti kesken unen vähän soutuvenettä isommasta oikeaan Tallinnan-laivaan, mikä oli ihan loogista unen aikana) ihmisten päältä niin että he kuolivat erittäin makaaberisti. Laiva kykeni myös ajamaan kuivalla maalla ja jahtaamaan siten ihmisiä ja ilmastakin käsin vetämään ihmisiä kohti potkuria ja silppuriloppua. Olin siis tämän laivan kyydissä. Välillä laiva muuttui palavaksi ja putoavaksi lentokoneeksi, ja välillä olin jumissa kannen alla hytissä tms missä vedenpaine uhkasi rusentaa ikkunat sisään hetkenä minä hyvänsä. Sitten laiva olikin uppoamassa ja olin edelleen jumissa jossain kakkoskannella, ilmataskussa jossa ei ollut mitään toivoa päästä pois, piti vaan odottaa milloin seinät halkeavat ja hukun.

Varmaan turha sanoa että heräsin uikuttaen ja kylmässä hiessä päänsärkyyn. Onpa muuten ihanaa olla hereillä.