Unista

Ja sit kello soi ja mä heräsin. Ja ihmettelin miten vartissa kerkeääkin tapahtua noin paljon!
:D

Olen huomannut että sekopäisimmät unet nähdään silloin kun on tullut yön aikana valvoneeksi useamman tunnin ja vain pyörinyt unta odottaessa. Kun uni lopulta viimein tulee, se tulee just vähän ennen kellon soittoa. Mä olen nyt stressin takia valvonut öisin monta tuntia. Nukkumaan mennessä kyllä tulee uni, mutta kun kolmen aikaan herään, (nyt toistuvasti kello on aina ollut 03.00) niin uni ei enää tulekaan.

Usein sellaisessa sekavassa unessa taidan olla puoliksi valveilla ja puoliksi unessa, koska jotenkin sen unen läpi tajua että tämä tapahtuu nyt unessa. Yhdessä unessa puoliso meni parikin kertaa takapihalle rähjäämään naapureille, että pitävät yöllä pikkukoiransa aisoissa ettei läpi yön hauku.

Toisessa unessa heräsin sellaiseen fiilikseen, että en tiennyt kuuluuko mun mennä kouluun vai töihin ja jos pitää, niin mihin. Yritin siinä selvittää mitä vuotta eletään, jotta minulle selviäisi minne mun kuuluu mennä. Kun sitten lopulta oivalsin, että olen kaikki kouluni käynyt ja kello on jo aamuyhdeksän, tajuntaan nousi se, että mun pitää olla töissä puolen tunnin päästä. Työssä on liukuva työaika ja paikalle pitää mennä viimeistään aamupäivällä puoli kymmeneltä. Unessani heräsin lapsuudenkodissani, joka on aivan eri paikkakunnalla mitä työni. Onneksi heräsin lopulta oikeasti, eikä tarvinnut alkaa säätää myöhästymisiä mihinkään.
 
Olen tässä välillä heräillyt selkäsäryn ohella uniin joissa joku, joko hyvin vanha tuttu, tai täysin tuntematon tulee kysymään minulta neuvoa johonkin asiaan. Vastaan varsin tylysti mutta vastaan kuitenkin asiaan, jonka jälkeen kyseessä oleva avun etsijä alkaa huutamaan niin että herään. Tästä on nyt ainakin viisi esimerkkiä, joka kerta kyseessä on ollut eri henkilö, jota en ole nähnyt 20 vuoteen tai en koskaan.
 
Menin sitten näkemään jotain seksiunia Lost Societyn Samysta. Olen hyvin hämmentynyt tästä, ilmeisesti on olemassa muutama mieskin jota pidän viehättävänä siinä mielessä. :?:wtf:
 
Minä taas näin toissa yönä untä erään läheisen kuolemasta. Asuimme Tervakoskella keltaisessa puutalossa seurantaloa vastapäätä. Sisältä talo oli varsin sinisävyinen (oikeasti en ole koskaan käynyt kyseisessä talossa, mutta paikka oli ulkoapäin ihan samanlainen kuin oikeastikin on).
Se mikä unesta tekee erikoisen oli sen pysähtyneen ahdistunut tunnelma. Siinä oli jotain tosi aitoa ja voisin hyvin kuvitella, että tuntisin juuri niin. Ensin järkyttynyttä epäuskoa ja sekaisin sinkoilevia ajatuksia siitä miten tästä pystytään jatkamaan eteenpäin, ahdistusta, tyhjyyden tunnetta. Jonkinlaista lamautumista.
 
Menin sitten näkemään jotain seksiunia Lost Societyn Samysta. Olen hyvin hämmentynyt tästä, ilmeisesti on olemassa muutama mieskin jota pidän viehättävänä siinä mielessä. :?:wtf:

Offia. Unilleen ei kukaan voi mitään ja ne on täysin ok, mutta hassua lukea tällaisia viestejä vanhasta koulukaverista. 😄
 
Näin toissa yönä taas kerran unta budotreeneistä. Unessa ne pidettiin jossain oudossa paikassa, syyskausi oli alkamassa, ja vähän koulutyylisesti jonotimme jonkinlaisen pukuhuoneen syvennykseen, jossa oli valkoinen vaatelokerikko ja penkki, jolla istuen shihan otti ilmoittautumisia vastaan (oikeasti treenikuviot eivät ole näin muodollisia). Kun tuli vuoroni, selitin perin pohjin ja vähän epätoivoisena, mikä tilanne on epilepsiani suhteen ja että treenaamisen ei millään tavalla pitäisi laukaista kohtauksia. Unen shihan rauhoitteli ja selitti, että meidän dojomme on nykyään jonkin erityisjärjestelmän piirissä ja hänellä on koulutus kaikenlaisten äkillisten sairaskohtausten varalle.

Ilmeisesti alitajuntani on huolissaan siitä, pystynkö oikeasti palaamaan treeneihin syksyllä. Tällä hetkellä todellinen huoleni ei kyllä liity niinkään epilepsiaan kuin siihen, että edelleen, kaksi kuukautta koronaan sairastumisen jälkeen, kroppa ei jaksa oikein mitään fyysistä rasitusta - tai jaksaa jonkin verran sillä hetkellä ja sinä päivänä kun haluan sitä rasittaa, mutta seuraava päivä on sitten yleensä todella vaikea, elimistö haluaisi vain levätä ja kaikki mahdollinen vähäinenkin aktiviteetti väsyttää niin, että tulee huono olo.

Muoks: Merkitään nyt muistiin vielä sekin, että toukokuussa, sopivasti juuri syntymäpäiväni aamuna, heräsin omaan itkuuni. En edes muista, milloin olisin viimeksi itkenyt unissani. Itkun laukaisi unessa koettu epäoikeudenmukainen kohtelu ja ryhmästä ulos sulkeminen, sellainen peruskoulutyylinen häijy kuvio, jossa joutuu naurun ja pilkan ja syrjinnän kohteeksi, jos ei tunne ryhmän kirjoittamattomia sääntöjä tai joillekin sanoille annettuja lisämerkityksiä.
 
Last edited:
Näin unta suuresta miitistä, joka pidettiin jotenkin hassusti kahden puolen pientä jokea. Sen tiedän, että paikalla oli ainakin @Mic ja luule, että myös @Titiuu. Väkeä oli siis ihan valtavasti, mutta nämä kaksi pystyn poimimaan joukosta.
Miitissä oli todella pitkät valkealla liinalla peitetyt pöydät ja ihan valtavasti erilaisia kalaruokia. Kaloja, mätiä yms.
Jostain syystä kesken aterian osa porukasta mm Titi lähtivät ylittämään jokea uimalla vaatteet päällä!
Muistan myös raakalaudasta rakennetun kapean porraskäytävän, joka johti makuusaleihin. Jollain oli miitissä mukana vauva.
Häiritsevää on se, että tiedän unen olleen tavallaan varsin looginen ja siinä tapahtui tosi paljon kaikkea. Jotain hyvällä tavalla jännittävääkin, mutta en saa uunesta kiinni enkä pysty enää erottelemaan tapahtumia tämän tarkemmin 😕
 
Miitissä kerättyjä univelkoja pois nukkuessa näin aika hurjan unen.
Unen alkupuoliskolla joku keräsi ihmisiä eräänlaiselle koululle. Taisi olla enimmäkseen lapsia. Itse olin välillä lapsi ja välillä aikuinen. Bussilla mentiin. Paikanpäällä oli iso tiilirakennus, mutta myös hirsimökkejä ja rantasauna (Sauna oli aika suoraan Luumäellä ainakin joskus olleesta seurakunnan leirikeskuksesta Osviitasta).
Alkuun kaikki oli leirillä suht ok, mutta sitten leiriläisten liikkumista alettiin rajoittaa. Tiettyjä tavaroita ei saanut olla käytössä ja oli huoneita, joihin ei saanut mennä. Väkeä alkoi katoilla ja kaikkia tarkkailtiin.
Rupesin tutkimaan asiaa ja kerran olin muistaakseni ihan vähällä päästä karkuunkin.

Tässä välissä tapahtui jotain ja heräsin hetkeksi. Kun nukahdin uudestaan, unen luonne oli vähän muuttunut. Pelkäsin vähemmän ja kapinahenkeä oli enemmän. Olin paljon aktiivisempi toimija ja minulla oli muita seurana, mutta minä selvästi johdin joukkoa. Nyt ei ollut tavoitteena enää vain paeta vaan selvittää mitä siellä oikeasti tehtiin ja saada se vuodettua kaikkien tietoon.
Paikkaa johti jonkinlaimem Minerva Mc Garmivan paha kaksoissisko (ei oikeasti, mutta tällä tavoin pystyn ehkä parhaiten kuvaamaan häntä).
Työntekijöinä oli ainakin Pagba ja Haltiamieli.
Paikalla oli myös joku pikkupoika, joka juoksenteli ympäriinsä heittelemässä vaaleanpunaista massaan mihin huvitti. Joku minun "joukoistani" (Ehkä Isilmírë) vinkkasi, että hän oli heittänyt sitä minun autoni takapuskuriin. Suutuin aikatavalla ja nappasin pojan kiinni ja pidin hänelle hyvin tiukkasanaisen puhuttelun ja sitten lähdettiin yhdessä etsimään pesuainetta. Poika selvästi hätkähti ja taisi tajuta mitä oikein teki 😁 Siivouskomeroa etsiessä löytyi kuitenkin tutkimushuone, jossa oli pieni tyttö odottamassa, että hänet tutkitaan ja muutakin mielenkiintoista. Seinän välissä oli pieni linnunpesä, jossa istui kaksi pientä lasta. Oli todella tärkeää saada heidät piiloon ja pois leiriltä. Piilotin sotkijapojan yhden hyllyn alle lähelle siivouskomeroa ja käskin odottaa, että joku avaa oven ja hakea pesuaineen sieltä. Minulla oli nyt muuta tärkeämpää tekemistä.
Tässä vaiheessa tuntui, että henkilökunnalla oli jotenkin pakka vähän sekaisin. En tiedä mitä ulkomaailmassa tapahtui, mutta selvästikään heillä ei ollut aikaa enää niin tarkasti valvoa meitä leirille kerättyjä. Tästä kertonee mm se, että kun tutkin erästä kansliaa ja Halti tuli sinne niin hän ei ottanutkaan minua kiinni vaan totesi vaan "Ai Jaamar, täälläkö sinä oletkin? Mitä sinä siellä teit?". Kun ei saanut vastausta ei ottanut minua kiinni.
Jossain näillä tienoilla lapset varmaan heräsivät ja alkoivat pitää sen verran ääntä, että en enää oikein saanut unesta kiinni vaikka kuinka yritin palata siihen uudestaan. Olisin oikeasti halunnut tietää mitä varten meidät vangittiin ja pääsimmekö koskaan pois.

Edit. kirjoitusvirheitä ja lisätty @Isilmírë , koska olen aika varma, että se oli hän.
 
Last edited:
Tuosta @Jaamar in unesta saisi aika karmivan horrornovellin: pahaa-aavistamattomat fantasiakirjallisuuden ystävät houkutellaan "miittiin", jolla onkin joku hirvittävä tarkoitus. Dystopiakirjallisuuden fanina tämä kohta kuulostaa erityisen pahaenteiseltä:
En tiedä mitä ulkomaailmassa tapahtui, mutta selvästikään heillä ei ollut aikaa enää niin tarkasti valvoa meitä leirille kerättyjä.
 
Katsotaan tuleeko unen kirjoittamisesta puhelimella mitään, mutta nyt oli niin mielenkiintoinen, että pakko laittaa ylös ennen kuin unohtuu.

Elettiin aikaa kun @Merri asui vielä meidän kanssa, mutta nykyisessä kodissamme.
Oltiin rauhassa pihalla koiran kanssa, jota usutin huomaamaan pihan laitaan ilmestyneen mustan ponin kun Merri tuli kertomaan, että jossain vaiheessa poliisit saattaavat tulla ulosottoviranomaisten kanssa meille, koska hän ei ole voinut maksaa jotain velkojaan. Pohdin aika paljon vievätkö he meiltä kenen tahansa tavaroita vai vaan Merrrin ja uskovatko, että merri ei omista mitään muuta arvokasta talossa kuin tietokoneensa.

Kun poliisit sitten saapuivat meitä lähti pakenemaan kymmenen hengen joukko. Lähdimme jalkaisin meren rantaan ja uimaan kapeahkosta paikasta yli. Silloin poliisit ampuivat meitä. Ja kaikkiin osui. Kolme selvisi kuitenkin hengissä. Muistan miettineeni että olin lukenut tästä tapauksesta aikaisemmin ja kukaan meistä ei selviä (tyypillistä minun unissa, että elän vähän kuin takaumassa). Päätettiin kuitenkin kolmisin yrittää pakoon ja muuttaa näin tapahtumia.

Ei pystytty haavoittuneina uimaan yli asti, mutta päästiin muutaman mukavan rouvan kotiin vähän kuivumaan. Siellä oli myös pitkähkö ja hoikka intialainen mies. He auttoivat meitä ja opastivat seuraavaan turvalliseen osoitteeseen yöksi.

Seuraavana päivänä se sama intialainen seisoi turvapaikan ovella surullisen näköisenä ja tukkien meidän tien. Näin avonaisen takin alla poliisin uniformun. Hän ei ollut tiennyt eilen meidän olevan ne etsityt ja hän oli ollut siviilissä. Nyt hänen oli pakko ottaa meidät kiinni.

Pääsimme kuitenkin pakoon. En muista miten. Menimme minun vanhempieni kotiin ja yritin löytää sieltä sopivaa piilopaikkaa meille. Rapunaluskomero oli liian ilmiselvä. Vintillä oli pieni perähuone, joka olisi voinut ehkä olla ok, mutta silloin äiti tuli ajatelleeksi, että heidän saksanpaimenkoiransa paljastaa meidän piilon heti jos poliisit tulevat. Se oli ennenkin mennyt tikkana ovet taa seisomaan kun joku oli yrittänyt piiloutua.

Meidän oli pakko taas jatkaa matkaa.
Nyt uimme taas meren yli ja päädyimme luolastoon, joka johti tiikerijumalattaren temppeliin. Tässä vaiheessa uni oli kuin tietokonepelistä. Hiivittiin, hypittiin taisteltiin kunnes päästiin läpi. Temppeli oli niin korkealla vuorella, että sen alapuolella oli pilviä. Ihan kirjaimellisesti alapuolella, koska vuoren huipulta lähti vain kiviportaat temppeliin ja mitään muita tukirakenteita ei ollut.

Meni aika pitkään vakuutella temppelin ylipapitar ottamaan meidät suojiinsa (tässä vaihessa meitä oli taas enemmän kuin kolme). Lopulta saimme ainakin tulla sisään.
Temppelillä pystyimme lepäämään, mutta koko ajan oli ajatus, että meidän pitää pian taas jatkaa pakomatkaa ja onkohan elämä tästälähin loputonta pakenemista.
Jossain vaiheessa yritimmekin jatkaa matkaa, mutta se ei oikein mennyt putkeen ja palasimme temppelille.

Huvitimme itseämme siellä mm perusramalla erilaisia whatsapp-ryhmiä. Siellä oli ainakin Leffasiskot, johon kuului minun lisäkseni @Henane ja @Rhosgobella. Oli monia muitakin, joita en osaa nimetä. Meillä oli profiilikuvana kuva, jossa olimme likistäneet naamamme ihan vieretysten sikinsokin.

Tulin tässä kohtaa ajatelleeksi että se ei ole hyvä, koska meidät voidaan jäljittää. Jossain vaiheessa unta olin myös tajunnut laittaa puhelimesta paikannukset pois päältä ja käskenyt kaikki käyttämään nettiä vain salatulla yhteydellä (olinpas fiksu).
Jossain vaiheessa poliisit kävivätkin myös temppelillä, mutta meitä ei luovutettu eivätkä poliisit päässeet sisälle. Tunnelma oli kuitenkin koko ajan sellainen, että sielläkään emme ole täysin turvassa ja jossain vaiheessa on pakko taas jatkaa matkaa.

Että älä vaan Merri ikinä jätä velkojasi maksanatta jos siitä seuraa tuollainen sotku 😅 Eikä merri edes ollut mukana pakenijoiden joukossa kun olimme pääasiassa naisia.
 
Näin lyhyen unen juuri ennen heräämistäni. Sitä ennen olin nähnyt pitkän, sekavan unen. Lyhyt uni oli mainospätkä, jossa mainostettiin Aragorn-farkkuja. Ne olivat mustia ja valmiiksi kulutettuja, kuten tyyliin sopii. Sänkimies itse oli tietysti mainoskuvassa. "Aragorn -farkut tosi samoojalle", kuului mainosmiehen ääni.
Johan nyt, kun unissakin on kaupallisia tiedotteita. Mutta jos ne ovat tällaisia, en tarvitse uniin adblockeria.
 
Meille kävi kerran (kauan sitten) niin, että unen loppuessa siihen ilmestyivät lopputekstit. Ei aavistustakaan, mitä siinä luki, ilmeisesti nimiä, koska rivit olivat sen verran lyhyitä, mutta kirjaimet olivat joka tapauksessa keltaisia.
 
Näin jotain Lara Croft tai Resident Evil -tyyppistä unta viime yönä, jossa oli tiettyjä painajaisen sävyjä kuitenkin olematta täysi painajainen. Olin kropaltani vähän kuin Milla Jovovic mutta vaatetukselta enemmän joku Blade Runnerin hahmo, ja seikkailin jossain joutomaalla ja sen alla olevissa tunneleissa ja labroissa. Murtauduin tyhjän viemärin kautta sinne labraan, ja löysin lähes itseni kokoisia tankkeja, joissa oli tummanvihreää vettä sisällä, ja siinä lillumassa erilaisia ihmiskehoja ja ihmisen osia, esimerkiksi yhdistyneenä omituisesti siten, että oli raajoja oudoissa kohdissa ja kulmissa tai niitä puuttui kokonaan.

Ihmettelin tätä tovin, ja jatkoin matkaa johonkin desinfiointihuoneeseen, mutta halusin sieltä äkkiä pois, kun desinfiointi tapahtui siten, että huone täytettiin jollain kaasulla ja se sytytettiin tuleen. Ruuvasin mini-ikkunan irti raameistaan tuskastuttavan hitaasti ja pakenin sen kautta huoneesta johonkin muualle.

Tässä kohtaa uni pätkäisi ja jatkui uudestaan siten, että olin pelastamassa jotakuta muuta sieltä labrasta, mutta en kyennyt löytämään heitä, ja jouduin hakkaamaan ihmistankkeja auki että näkisin, keitä siellä oli, ja toki nämä tyypit sitten iloisen jee olen vapaa- jutun sijaan vain ottivat ja tukehtuivat siihen. Tämän jälkeen tapahtui vielä jotain että juoksin jotakuta karkuun, ja väistelin jotain tunnelin katosta putoavia kiviä.

Tämä oli vain yksi uni viimeöisestä tarjonnasta, mutta en muista muista unista käytännössä mitään, paitsi että niissä oli jotenkin ahdistavampi fiilis kuin tässä, joka oli enemmän jatkuvaa ongelmanratkaisua paniikissa -tyyppinen.
 
Nyt oli outo uni. Siitä ei jäänyt mieleen yhtään kuvaa, ainoastaan yksi lause. Ja se kuuluu näin:

Hän olisi voinut jakaa kokemuksensa kenen kanssa tahansa - paitsi Rita Wormonin. Mutta hehän eivät ole tavanneet, joten se siitä.​

Jostakin syystä lause jäi kummittelemaan unennäkijän (tai -kuulijan tai -lukijan, mene ja tiedä) päähän eikä suostunut haihtumaan eetteriin kuten normiunet, ne elokuvamaiset, tapaavat tehdä hetken hujauksessa. Ja kysymyksiä heräsi: Kuka on Rita Wormon? Kuka on "hän"? Miten tähän liittyy se, että "hän" ja RW eivät ole tavanneet? Ehkä seuraava yö tuo vastauksia. Ehkä ei.
 
Viime yönä unessa olin fantasiakaupassa, jossa aikani harhailtuani koitin löytää kassaa. Kulkiessani huomasin, että kauppa vaihtui vähitellen metsäksi, jossa oli menossa TSH larppi. Sen jälkeen löysin toisen larpin, josta muistan vain minidroneista tehdyt lentävät pikku lohikäärmeet. Lopulta kierrettyäni kehää ja palattuani takaisinpäin löysin kassan ja sitten soikin herätys... olisin silti halunnut ne kirjat jotka löysin. En valitettavasti enää muista mitä ne olivat, mutta jonkinlaisia rakennusohjeita.
 
Tules-ongelmaani ottama uusi lääke jonka pitäisi vähentää kipuja ajan mittaan on ainakin aktivoinut uni järjestelmää, tässä eräänäkin yönä olin päätynyt judosalille jossa 120 kiloinen lihaksikas turkkilainen viskoi ja väänteli minua mielensä mukaan. Hämmästyttävää kyllä, aamulla (klo 4:30) olo oli vain vähän rusikoidun oloinen, että kenties se lääke alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Olisi kyllä voinut vääntää lopuksi lonkkani oikeaan asentoon että olisin päässyt heijastuskivuista oikean jalan ulkosyrjällä.
 
Näin unta missä olin @Isilmírën mökillä, joka oli tyyliltään japanilainen kylpylä, mutta päärakennus oli kuitenkin rakennettu hirsistä. Naapurina oli joku tyyppi joka tahtoi kasvattaa jotain köynnöskasvia talonsa ympärille ja vaati, että jos menemme katsomaan järvimaisemaa hänen talonsa katolle, emme saisi vahingoittaa niitä kasveja. Paikalla oli myös Krasus ja jotain muita oman mielikuvituksen tuottamia hahmoja. Isil piti kunnon opastuksen siitä, että jos kävi illalla altaassa niin piti varmistaa ettei mikään pikkueläin ollut pudonnut sinne.
 
Näin viimeyönä unen, joka jälleen kerran todisti, että päivän aikana nähdyn ja koetun joukosta unen aihe valikoituu mielivaltaisesti.

Unessa olin sen koulun pihalla, jossa olin käynyt yläasteen. En muista miten sinne päädyin tai mitä olin siellä tekemässä. Poimin maasta omenan. Sillä oli jokin tärkeys. Se oli tarkoitus viedä hiukan etäämmällä odottaville kavereille, tai jotain sitä rataa. Poimittuani omenan huomaan, että yhtäkkiä noin 20 metrin päähän minusta on ilmestynyt allosaurus. Ja vieläpä varsin kookas sellainen. Jostakin syystä tässä kohtaan uneen sekoittuvat vinkit joita kuule liittyen kohtaamisiin harmaakarhujen kanssa. Menen maahan makaamaan ja teen parhaani esittääkseni kuollutta.

Raskaiden askelien töminä lähestyy ja dinosaurus pysähtyy viereeni. Sitten useamman minuutin ajan se tökkii kuonollaan kylkeäni ja nuuhkii oikein äänekkäästi. Koitan hengittää mahdollisimman huomaamattomasti ja tuskailen sydämen tykytystä, joka tuntuu vain voimistuvan sekuntien vieriessä.

En muista miten uni päättyi... lähtikö se dinosaurus pois vai jouduinko syödyksi. Sen luulisi olevan tärkeä seikka, mutta juuri siinä kohdin on muistissa aukko. Niinpä unesta päällimmäiseksi muistoksi jää se ahdistava kohtaus, missä esitän kuollutta dinosauruksen tutkaillessa minua.

Mistä tämmöinen uni sitten tuli? Näin edeltävän päivän aikana ohimennen yhden kuvan allosauruksesta. En edes miettinyt asiaa ennen nukkumaanmenoa. Unen aihe valikoitui siis aivan mielivaltaisesti. Mutta miksi sen oli sitten pakko olla niin ahdistava uni? Sitä en nyt lähde Freudilaisittain purkamaan.
 
Ylös