Unista

Aikavaeltaja

Tarinoitsija
Näin viimeyönä unen, joka jälleen kerran todisti, että päivän aikana nähdyn ja koetun joukosta unen aihe valikoituu mielivaltaisesti.

Unessa olin sen koulun pihalla, jossa olin käynyt yläasteen. En muista miten sinne päädyin tai mitä olin siellä tekemässä. Poimin maasta omenan. Sillä oli jokin tärkeys. Se oli tarkoitus viedä hiukan etäämmällä odottaville kavereille, tai jotain sitä rataa. Poimittuani omenan huomaan, että yhtäkkiä noin 20 metrin päähän minusta on ilmestynyt allosaurus. Ja vieläpä varsin kookas sellainen. Jostakin syystä tässä kohtaan uneen sekoittuvat vinkit joita kuule liittyen kohtaamisiin harmaakarhujen kanssa. Menen maahan makaamaan ja teen parhaani esittääkseni kuollutta.

Raskaiden askelien töminä lähestyy ja dinosaurus pysähtyy viereeni. Sitten useamman minuutin ajan se tökkii kuonollaan kylkeäni ja nuuhkii oikein äänekkäästi. Koitan hengittää mahdollisimman huomaamattomasti ja tuskailen sydämen tykytystä, joka tuntuu vain voimistuvan sekuntien vieriessä.

En muista miten uni päättyi... lähtikö se dinosaurus pois vai jouduinko syödyksi. Sen luulisi olevan tärkeä seikka, mutta juuri siinä kohdin on muistissa aukko. Niinpä unesta päällimmäiseksi muistoksi jää se ahdistava kohtaus, missä esitän kuollutta dinosauruksen tutkaillessa minua.

Mistä tämmöinen uni sitten tuli? Näin edeltävän päivän aikana ohimennen yhden kuvan allosauruksesta. En edes miettinyt asiaa ennen nukkumaanmenoa. Unen aihe valikoitui siis aivan mielivaltaisesti. Mutta miksi sen oli sitten pakko olla niin ahdistava uni? Sitä en nyt lähde Freudilaisittain purkamaan.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
En ilmeisesti ole kertonutkaan täällä unesta, jonka näin jo joskus kesällä (muistaakseni). Unessa oltiin pitämässä miittiä Särsjärvellä kun yhtäkkiä aloin synnyttää ennenaikaisesti ja lapsi tuli oikeasti vauhdilla. Lapsi syntyi leirikeskuksen eteistilassa sohvalla ja kätilöinä toimi Titiuu.
Tuli vaan mieleen kun nyt ollaan menossa kyseiseen paikkaan ensin vuosijuhlamiittiin ja sitten kevätmiittiin 😅
 

Isilmírë

Kuukivi
Näin viime yönä kaikenlaisia sekavia unia, mutta mieleen niistä jäi se, joka pyöri päänsisäisessä projektorissa juuri ennen herätyskellon soittoa. Tai ainakin osa siitä. Siinä osassa tanssiopistolla oli esitys jonkinlaisella maanalaisella kauppakeskuksen keskusaukion ja metroaseman sisäänkäynnin yhdistelmällä, ja esityksen katsottuani minun olisi pitänyt jostain syystä päästä edes johonkin kauppaan sisään, mutta ne kaikki olivat jo suljettuja. Sitten kuitenkin huomasin aukion kulmassa edelleen avoimen oven, joka johti Anttilaan (ties miksi se oli unimaailmassa edelleen olemassa). Tässä kohtaa puoliso oli mukana, ja menimme sisään kauppaan, joka olikin tosiasiassa vähän kuin maailman suurin Prisma: loputtomat rivit hyllyjä, joilta meidän piti yrittää etsiä jotain tiettyjä asioita. Lapsetkin ilmaantuivat jossain kohtaa mukaan mutta pieninä, ostoskärryjen kyydissä istuvina, ja kassan lähellä tuli jonkinlainen hulabaloo siitä, että heille oli luvattu herkkuja, ja minun piti sitten etsiä niitä pyöreistä, läpinäkyvistä muovipömpeleistä sen mukaan, mitä he sanoivat. Seuraavaksi olinkin panssaroidun ajoneuvon kyydissä, jonkinlaisessa avoimessa syvennyksessä sen katolla, kahden tuntemattoman ihmisen kanssa, joista toisen kasvot olivat veressä. Olimme Ukrainan sodan vierastaistelijoita ja matkalla poispäin rintamalta lepovuoroon. Se verikasvoinen oli haavoittunut taistelussa, jossa olimme juuri olleet ja joka oli käyty sen valtavan marketin sisällä. Muistin vielä pitkin lattioita lennelleet rynnäkkökiväärin hylsyt. Meitä vastaan tuli paljon vastaavia panssaroituja ajoneuvoja, jotka olivat menossa rintamalle päin, ja monet niiden kyydissä olevat huutelivat tervehdyksiä ja näyttivät arvostavan meitä siksi, että meistä näki meidän olleen juuri taistelussa. Mietin, että kai mekin rintamalle taas palaamme levättyämme ja sen haavoittuneen saatua hoitoa. Sitten heräsin.
 
Last edited:

Kointähti

Koala on steroids
yo. Isilmírën unesta saisi hienon lyhytelokuvan - niin sitä vaan shoppaillaan tavarapaljouden keskellä vaikka voitaisiin olla yhtä hyvin sotatantereella!
 
Ylös