Viime yönä olin kontulaisten kanssa suurella risteilyaluksella (paikalla oli ainakin suurin osa kevätmiitin osallistujista). Oli selvä tähtikirkas yö ja melkein kaikki olivat yhdessä tanssimassa kirkkaissa strobovaloissa laivan diskoteekissa. Tunnelma oli katossa, kunnes sattui eräs välikohtaus. En itse nähnyt mitä tapahtui, mutta kuulen jotain sen suuntaista, että joku oli tanssiessaan tönäissyt Haltiamielen kumoon. Syttyy tietenkin kamala riitä, joka päätetään ratkaista trial-by-combatilla. Toivoen että kaksintaistelu käytäisiin miekoilla, ilmoittaudun Haltiamielen edustajaksi. Hetken päästä munkinkaapuun/kylpytakkiin pukeutunut Merri tulee julistamaan kovaan ääneen että kaksintaistelu käydäänkin vapaaottelumuodossa! Olen luonnollisesti pettynyt, mutta vakuuttunut siitä että paini- ja nyrkkeilykokemukseni riittävät. Kun sitten vastapuolen edustajaksi nimetään Pagba, alan nopeasti katua osaani koko sopassa. Diskon keskelle raivataan (aivan liian) pieni areena, jonne asetumme minulle yhä selvittämättömästä syystä paidattomina. Mietin, että minulla on silti mahdollisuus käyttää nopeuttani hyväkseni ja taistelun alkaessa hyppelenkin hieman Pagban ympärillä pistäen parhaita iskusarjojani Pagban keskivartaloon - en millään yllä ylemmäs. Pagba naurahtaa ja sanoo kuuluisat sanat "ei tunnu missään" ja lähemmäs kahden metrin etäisyydeltä iskee salamannopeasti ja järkyttävän voimakkaasti oikean suoran suoraan kaulaani. Yskin hetken kaksinkerttoin taittuneena kun sitten näen Pagban suuren hahmon kohoavan vieressäni. Hän ottaa minut suureen rutistavaan halaukseensa - ensin kevyesti mutta koko ajan kuristaen otettaan. Hetken kuluttua en saa henkeä ja tunnen jo selkärankani napsuvan. Pagba nauraa tyytyväisenä, mutta spektaakkelia seuraavat kontulaiset alkavat jo kyllästyä. "Päästä se Pagba. Se on jo ihan vihannes", toteaa joku. Pagba päästää irti ja minä asetun surkeana rättinä maahan. Meno tanssilattialla ei ole siinä vaiheessa enää entisensä, koska paikalla on suuri määrä poliiseja, jotka ilmeisesti etsivät Arwenia, joka oli tullut paikalle ilman asianmukaista lupaa. Sitten jonkinlainen kirjaimellisesti juokseva mafia alkaa ryöstellä ihmisten reppuja ja juoksee suuressa kiilamuodostelmassa pitkin laivan promenaadia. Lähden juoksemaan heidän peräänsä käytävältä löytämäni muovimiekka mukanani. Onnistun juoksemaan heidät kiinni ja alan mätkytellä kiilan kärkimiestä muovimiekallani, kun yhtäkkiä tajusin, että he olivat jo jättäneet reppuni matkansa varrelle, joten lähden sitä hakemaan. En kuitenkaan koskaan päässyt perille, sillä heräsin tähän maailmaan äitini kovaäänisen Kirka-tulkinnan siivittämänä.
Aivan kuin osa uneni juonesta olisi jotain tuttu...