Unista

Viime yönä seikkailin maailmassa jossa Voldemortilla oli kirottu kultasormus mikä piti tuhoja ja jostain syystä joku oli saanut päähänsä että juuri minä olisin sopiva siihen hommaan. Siinä sitten rupattelin mukavia Voldemortin kanssa ja yritin pohtia kuinka sen helskutin sormuksen saa siltä pois.

Toisessa unessa oli Mushun hoitopaikan joulujuhla. Juhla koostui askartelu ja toimintapiosteistä joita sai vapaasti kiertää. Paha vaan että pisteet oli ripoteltu eri rakennuksiin joiden välillä oli piiiiitkä kävelymatka ja jostain syystä en millään saanut ängettyä Spyroa kantoreppuun. Sitten unohdin kamerani toiseen rakennukseen ja jouduin hakemaan sen koko ajan kainalosta luistava Spyro mukananai toisten odottaessa. Älkää kysykö miksi en voinut jättää Spyroa odottajialle. Minä en tiedä.
 
Näin itsekin pitkästä aikaa unta, josta vielä herättyäkin muistan jotain. Unet heijastavat aivan selvästi sitä, mitä pään sisällä tapahtuu. Unessa satoi ja meitä oli iso porukka lähdössä ulkoilemaan koko loppupäiväksi, eikä kellään oikein tuntunut olevan sateen pitäviä housuja jalassaan. Siinä sitten pohdin pitäisikö vielä käydä nuo housut vaihtamassa, koska märkänähän on tosi kurja olla.
Kohta uni pomppasi toiseen paikkaan ja olin eräkurssikavereideni kanssa viettämässä viimeisiä tunteja jossain. Minulla oli jostain syystä vielä koulun avain hallussani ja siinä pohdin pitäisikö luovuttaa avaimesta nyt vai käynkö sen joskun erikseen koululla palauttamassa.

Tulkitsin tuon palauttamattoman avaimen niin etten millään luopuisi siitä, koska se on viimeinen kosketus tuohon eräkurssien mukavaan aikaan. Ei minulla oikeasti mitään koulun avainta ole ollut. Sateen tulo uni ei ole mitenkään ihme, eihän tuo keli mitään muuta ole tarjoillut moneen kuukauteen, eikä ole houkutellut mennä ulos "kastumaan ja palelemaan".
 
Uneksin että lähdin mökillä kauniina päivänä ihan yksikseni soutelemaan ilman kypärää (tämä oli unessa huomattavan uskalias seikka), mutta heti kun pääsin järvelle alkoi pisaroida. Soudin siis suoraan katiskalle jonka nostin. Tai meinasin nostaa. Koska siellä tuntui olevan aika paljon liikellä (arvelin suurta haukea) huusin Novan rantaan ottamaan katiska vastaan ja nostamaan se suoraan sinne.
Kun katiska nostettiin niin siellä ei ollutkaan haukea vaan kolme otusta jotka olivat vyötiäisen muotoisia, vaaleanpunaisia joilla oli hyvin harvakseltaan karvaa ja lisäksi rotan pää. Arvelin että se on vesirotta, mutta olin aika epävarma. Vietiin katiska mökkiin sisään asian selvittämisen ajaksi, mutta joku mustatukkainen turjake kolautti katiskan seinään ja kaksi otusta pääsi karkuun. Niitä siinä sitten jahdattiin. Yhden katiskaan jääneen heitin suosiolla ulos ennen kuin sekin karkaa. Se putosi aika pökertyneen ja kohmettuneen oloisena lumihankeen (ilmeisesti tällä välin kaunis kesäpäivä oli muuttunut takatalveksi). Muita kahta ei ehditty saada kiinni ennen kuin uni vaihtui toiseen.
 
Näin unta, että meidän suvussa harrastettiin jotain aika/ulottuvuusmatkailua. Sit oli minun vuoroni, mutta jäin jumiin jonnekin dinosaurustenaikaseen metsään, jossa minulla oli siskon kanssa taljoista tehty koti joka roikkui vuorenseinämästä. Varoitin siskoa siitä, että se on vaarallinen paikka, mutta sisko ei uskonu.
Sitten eräänä yönä heräämme siihen, että Overwatchin Reaper ilmestyy tekemään die die die ulttia meidän taljamajassa ja sisko haavottuu pahasti, mutta itse saan Reaperin hengiltä.

Pääsen siskon kanssa jotenkin toiseen ulottuvuuteen, jossa kaksi muuta tuntematonta asuu saarella, josta ei pääse pois. Ne tuntemattomat ovat sisko ja veli, jotka ovat lisääntyneet keskenään. Kun kyseenalaistan tämän, he sanovat, että on turvallisempaa kun heitä on enemmän.

Pääsen siskon kanssa pois saarelta Nintendo- kauppaan, josta varastan paidan alle jotain, mutta jään kiinni. Joudun kolkkaamaan kaupanpitäjän ja menemään jonkun pelihuoneeseen, jossa menen piileskelemään Donkey Kong-peliin, kunnes saan viimein juostua ulottuvuusportaaliin jonka kautta pääsen omaan aikaan ja kotiin. Sisko on jo siellä ja hänen murtunut jalkansa on parantunut.

Kaikki tämä alkoi siitä, kun päihitin jonkun tappelussa ennen ulottuvuusmatkailua ja hänen piti hakea meille hirsiä metsästä.
 
Nyt haluan kuulla, tunnistaako joku muu teatteriharrastaja tämän aivan oman unigenrensä: nimeltä teatteripainajainen.
Teatteripainajaisessa olet keskellä jotain omaa teatteriesitystäsi (entistä tai sillä hetkellä esitettävää/harjoiteltavaa) ja kaikki menee pieleen. Tajuat, että et osaa repliikkejä, eikä sinulla ole hajuakaan mistä näyttämölle pitäisi tulla ja minne poistua. Muutkin näyttelijät ovat aivan yhtä pihalla ja puhuvat näyttämöllä jotain epämääräistä kukkien kastelusta. Näytelmässä vaikuttaa myös olevan ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. Näytelmä esitetään eri paikassa kuin pitäisi, eikä mitään oikeista lavasteista ole vaivauduttu tuomaan paikalle. Yleisö buuaa ja lähtee ennen väliaikaa. Mahdollisia lauluja, joko ei ole, tai joku sanoo, että bändi päätti tulla vasta toiseen näytökseen. Päällimmäisenä on sellainen huikea häpeän ja epäonnistumisen tunne, ja kun heräät aamulla, kiität jumalaa, johon et oikeastaan edes usko, siitä että harjoituskautta on vielä kuukausi jäljellä.

Olen nähnyt tämän unen eri produktioista ehkä noin 20 kertaa elämässäni, ja se on aina yhtä suurta kidutusta. :grin: Tämä uni on minun perfektionismilleni niin ilkeä vitsi, että otan mieluummin ne taivaaltatippumisunet tai unet joissa jään auton alle.
 
Minä näen vieläkin teatteripainajaisia, vaikken ole ollut näyttelemässä... kymmeneen vuoteen? Yhtäkkiä vain jostain syystä olen keskellä teatteriproduktiota vailla mitään käsitystä siitä, mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.
Vastaavasti näen aika usein unia, joissa jostain syystä olen orkesterissa soittamassa jotain aivan muuta kuin omaa soitintani. Viime yönä taisin jossain kohtaa olla esiintymässä huilusektiossa. Auttaisikohan näihin uniin, jos joskus oikeasti esiintyisin tai edes soittaisin jossain sivusoitinkokoonpanossa?
 
Näin unen, jossa sisäoppilaitosmainen opinahjo paljastui jo alkumetreillä saatananpalvojien seksikultiksi. Hurskaana miehenä pyyhin kuitenkin paikan pölyt jaloistani jo alkumetreillä ja aioin paljastaa moraalittomuudet suurelle yleisölle. No sitten tietysti pois johtava vuoripolku räjäytettiin altana, ja vaikka yritin tietyn sankarin tavoin juosta putoavien murikoiden päällä kuin hidastetussa elokuvassa konsanaan, oli se menoa.

Uni varmaan ennustaa hyvin kohtaloni, jos sattuisin törmäämään todelliseen salaliittoon. Kuitenkin nykypäivänäkin ikävät ihmiset pitävät hallussaan huomattavaa valtaa uhkailemalla ja vihjaamalla salaisiin suojeluverkostoihin. Pelko estää jämäkän toiminnan, tai sitten ihmiset vain oikeuttavat itselleen passiivisuuden tarttumalla tähän täkyyn. Bluffia ei voi paljastaa, jos ei pelaa korttejaan lopppuun asti.
 
@Arwen Undomiel Iltatähti , olin aikoinaan mukana harrastelijoiden tanssiryhmässä ja esiinnyimme paljon. Näin paljon painajaisia siitä kuinka kaikki menee totaalisesti pieleen. Juuri samanlaista mitä kuvasit omassa viestissäsi, aivan kamalaa! Itse asiassa näen näitä unia edelleen aika ajoin, vaikka en ole esiintynyt enää vuosiin.

Kerran minulle sattui aivan todellisessa elämässä niin, että lavalla ollessani tuli yht äkkiä totaalinen black out, unohdin mitä pitää tehdä seuraavaksi, menin paniikkiin enkä osannut tehdä mitään ja vain seisoin paikoillani. Se todellakin oli kamalaa :(Yleensähän sitä osaa improvisoida edes jotain. Tuo kokemus varmaan osaltaan aiheuttaa noita unia yhä edelleen.
 
Luulen nähneeni enneunia parikin kertaa. Pari yötä sitten olin enkelitätini(en ehtinyt nähdä häntä ikinä) kanssa muodonmuutosloitsun kokeneen Suurkirkon portailla, jonne päädyimme joninlaista preeriamaista metsikköä/merenrantaa kävelemällä, tai minä loikin kuin villivarsa kunnes kuulin ihanaa laulua, ja näin kaukana kauniin vaaleana hohtavan vanhan teatterinraunion, joka näytti hiukan muumien ajelehtivalta teatterilta, ja enkelitäti kysyi vielä elävän tätini äänellä oliko kaunis esitys. Kuiskasin "Joo" ja konttasin lähemmäs kunnes kävelin näyttämön lähelle - ja tajusin, että olin vastannut vihaiselle, piikkiselle preeriakasvustolle joka alkoi hiljaa kasvaa umpeen ja että laulu oli katkennut ja näyttämö tummunut uhmakkaaksi ja aavistin että jokin näkymätön Paha oli tulossa pöpeliköstä enkä voinut muuta kuin peloissani odottaa mitä kävisi. Heräsin.

Pari päivää sen jälkeen, siis eilen, sain tietää setäni lähtenee Amanin autuuteen saman aamun aikana ja aloin itkeä tajutessani, että ukkini lähdön jälkeen näin unen, jossa ukki oli meillä kahvilla ja ilmoitti aitoukkimaiseen tyyliinsä lähtevänsä mummin luo ja pyysi tilaamaan taksin. Silloin heräsin itkuisena ja nukahdin taas ja kerroin isälle päivällä nähneeni ukin yöllä ja isä sanoi, että olin nähnyt ukin kuvajaisen ja että ukki oli kertonut silloin että hänen on hyvä olla siellä missä on enkä saisi huolehtia hänestä.


Enneuni ja jokin outo kohtaaminen itse Ilúvatarin lähetin kanssa. Kenties hyvä viesti jostain kaukaa.
 
Last edited:
Minä näen nykyään pääasiassa kaameita unia keskitysleireistä tms. Siihen on kyllä helposti pääteltävä syykin. Luen aiheesta kertovaa kirjaa ja jos en lue sitä niin kuuntelen Täällä pohjantähden alla, missä oli juuri vähän aikaa sitten kohta missä kerrottiin punaisista vankileireillä.
 
Minä näen vieläkin teatteripainajaisia, vaikken ole ollut näyttelemässä... kymmeneen vuoteen? Yhtäkkiä vain jostain syystä olen keskellä teatteriproduktiota vailla mitään käsitystä siitä, mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.

Jooh. Viime yönä olin mukana jonkin Taru sormusten herrasta -näytelmän esityksessä ja roolini oli Aragorn, mutta en tiennyt yhtään mitään koko näytelmästä. Yritin kulisseissa etsiä kässäreitä ja nopeasti edes vilkuilla vuorosanojani ennen kuin piti mennä lavalle. Olin tullut teatteriin jostakin konsertista, jossa olin ollut esiintymässä, ja minulla oli edelleen upeat kiharat. Kirosin, etten ehdi edes harjata hiuksia yhtään miehekkäämmiksi. Iloitsin kuitenkin siitä, että säärikarvoista olisi tässä roolissa hyötyä (koska Sänkimies?). Tiesin, että näytelmän esittäminen oli hieno ja tärkeä tilaisuus, mutta samalla häpesin sitä, että minun miekkani oli tehty pahvista ja maalarinteipistä, ja että jotenkin koko produktio oli sössitty ja tehty häpeällisen huonosti.
 
Turboahdettu uni jätti jälkeensä hyvin omituisen olon. Unessa pelasin tietokoneella jonkinlaista Civilizationia, joka alkoi tutun näköisesti. Kuitenkin sivilisaation kehittyessä vauhti kiihtyi ja peli muutti muotoaan: se meni ikäänkuin autopilotille ja pelaaja sai vain hämmentyneenä seurata, kuinka sivilisaatio ryhtyi harrastamaan avaruusmatkailua todellisuuden toiselle puolelle. Loppuvaiheissa peli etsi uusia levittäytymisen väyliä skannaamalla galakseista lupaavia planeettoja, joita lähti sitten tutkimaan ja mahdollisesti asuttamaan.

Tämä taitaa olla profetia tulevaisuudesta; tekoäly pelaa ihmisellä Civilizationia.
 
Piti tulla heti kirjaamaan uni ylös. Se oli niin monitasoinen ja monimutkainen. Suurin osa on jo haihtunut mielestä, mutta jotain sentään muistaa vielä.

Oltiin miitissä ja paikalla oli kontulaisten lisäksi paljon vanhoja työkavereitani ja muuta sellaista väkeä. Meillä oli mukana aika iso osa Tolkien-seuran arkistosta. Siihen kuului paljon kaikenlaista arvokasta, kuten kultaisia tai puhdaskultaisia (jotain arvokkaampaa kuin tavallinen kulta) keräilypatsaita ja roolipelinappuloita ja linnoituksia yms. Yhtäkkiä tuli maanjäristys ja paikkapaikoin alkoi laavaa tunkea sisään huoneeseen jossa oleskeltiin ja joka oli ilmeisesti paikan keittiö. Puuhellan levynraoista turskahteli laavaa ja liekkejä sekä toiselta puolen huonetta. Osa arvokkaista esineistä suli tai paloi poroksi, mutta kukaan ei kuollut ja tilanne rauhoittui. Koko maailma oli kaaoksessa.
Jostain syystä saimme kuitenkin toisen mahdollisuuden (kuten minun unissani usein tapahtuu). Aloitettiin edellisestä tallennuksesta tms. Yritin siis selittää kaikille että kohta tulee katastrofi ja pitää siirtää esineet eri paikkaan johon laava ei turskahda. Näin myös toimittiin vaikkakaan kukaan ei oikein tajunnut miksi. Minä kiipesin pöydälle ja kun katastrofi tuli uudestaan esineet säilyivät paremmin, mutta samalla murtui seinää ja tuho oli jotenkin paljon suurempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi piipun sivuun lohjenneesta reiästä nähtiin että siellä oli valtava onkalo joka oli täynnä ampiaispesiä. Yritimme savustaa ampiaisian sulkemalla pellin ja laittamalla tulet uuniin. Kaikki juoksivat ulos ettei kuolla hapenpuutteeseen. Savustus oli menestys, mutta kaikenlaista muutakin elukkaa oli ryöminyt koloistaan. Erilaisia hiiriä, supikoiria, siilejä ja isompia villieläimiä. Ne vaeltelivat ihmisiä pelkäämättä ympäriinsä jotenkin eksyksissä.
Lähdin läheiselle koululle katsomaan miten siellä menee. Siellä oli menossa koulukuvaus, mutta valitettavasti jostain syystä tiesin että kuvaaja oli huijari joka yritti varastaa seuran arvo-omaisuuden. Kun hän ei ollut paikalla tavaraa kätkettiin. Sitten tuli uusi järistys. Kuvaaja Onnistui viemään jotain ja osa suli möykyiksi.
Kun kuvaajan sotkusta selvittiin palasin miittitalolle katsomaan miten siellä oli selvitty, mutta talo oli täysin savuavina raunioina. Mitään ei ollut säilynyt. Paljon arvokasta tavaraa oli mennyt, mutta henkilövahingot ilmeisesti olivat vähäiset.
Tilanne rauhoittui pikkuhiljaa ja jälkiä setvittiin eikä uusia järistyksiä tullut. Yritin jälkeenpäin kysellä Olórinilta mitä talolla oikein oli tapahtunut, mutta tämä vaan painoi päänsä ja pudisteli päätään eikä halunnut kertoa. Se oli ollut liian kamalaa.

Edit. Iso kasa kirjoitusvirheitä. Sen siitä saa kun hopulla kirjoittaa lapsi kainalossa...
 
Last edited:
Niinkuin tosielämän kämmäröinti ei riittäisi, nyt unimaailmakin on pelkkää failaamista. Ensin pelasin koripalloa, sitten osallistuin tv-kisahenkiseen uintitehtävään ja lopuksi yritin niinikään tv-kisamaisesti loikata narun yli oudossa pehmeän kumpuilevassa maastossa. Ja eihän mistään mitään tullut. Oli yön aikana varmaan muitakin epäonnistumisia, mutta nämä jäivät mieleen. Ja yleensä en edes muista uniani!
 
Käytättekö unikirjaa tms. näiden kuvaamiseen? Vaikuttaako iltapalan laatu unienne laatuun? Kysyn tätä siis itseni puolesta, onko syytä jättää jotkin (eli maksamakkara) ruoka-aineet pois iltasyömisistä?
 
Syytän uutta lääkitystä, mutta olen nähnyt viime viikkoina paljon unia niin, että muistan niistä yksityiskohtia heräämisen jälkeen. Yhdessä oli Tupu, Hupu ja Lupu partiotehtävänään rakentaa lautta. Toisessa unessa oli iso irtokarkkikasa, josta jaoin mulle ja pikkuveljelleni. Muutenkin nää unet ovat olleet sellaisia kevyitä ja viattomia, ei onneksi pitään painajaisia.

EDIT 15.10. :// Viime yönä näin unta että murtauduin Raision tehtaille ja palasin sieltä muistitikun kanssa. Siinä sitten totesin korkean aidan luona puolisolleni (joka oli rikostoverina) että tästäpä ei mennä kun tuo valvontakamera kuvaa koko ajan. Piti siis etsiä jokin muu ulosmenoreitti alueelta.

Kuljen joka päivä tuosta Tehtaiden ohi, eikä uni ihan vastannut todellisuutta. Arvelen Tehtaitten tulleen uneeni siitä syystä, että yksi työtoverini vaihtoi työpaikkaa ja aloittaa siellä tänään.
 
Last edited:
Viime yönä näin taas vaihteesi unta Voldemortista. Minun piti taistella häntä vastaan. En ole ihan varma kuuluiko minun kuolla mutta luulen niin, koska minulla ei ollut mitään ajatusta että minun pitäisi ainakaan voittaa taistelua. Suurimpana huolena oli se että yritin suojella Spyroa häneltä ja toimittaa lapsen turvaan ennen kuin Voldemort saapuu paikalle jonne tiesin hänen saapuvan taistelemaan. Pahinta oli odottaa. Ja kun Voldemort sitten lopulta saapui niin piilottelin jonkinlaisen huvimajan tms. takana ja pakenin Voldemortia rakennusta ympäri. Lopullista päätöstä en itseasiassa koskaan nähnyt kun heräsin jonkun ärsyttävän kärpäsen kävellessä naamalla.
 
Uneksin viime yönä jostain koulurakennuksesta jossa pidettiin jotakin tapahtumaa. Tuure Kilpeläinen ainakin osallistui siihen. Poislähtiessä keikkamussi käynnistettiin antamalla sille vähän alkuvauhtia työntämällä ja Tuure hoiti homman hienosti yksin. Hän tuuppasi punaisen bussin vauhtiin ja hyppäsi sitten näppärästi kuskinpaikalle.
Samassa tapahtumassa @Hanna Kullanväärtti järjesti joukkuekilpailun. Neljän hengen joukkueissa juostiin etsimässä rasteja. Minä hukkasin joukkueeni, mutta löysin rastin jossa piti suunnitella kynttilä jonka mallisia viherhaltiat ovat tietyllä aikakaudella käyttäneet. Ehdotuksia sai jättää vain yhden. Minä muotoilin suuresta nelikulmaisesta massasta kynttilää joka näin herättyäni ja asiaa pohdittuani näytti kyllä ihan hienostuneelta lehmänläjältä ? Unessa se kuitenkin oli hieno.
Unessa oli paljon muutakin jota en pysty muistamaan kuin todella hämärästi ja enemmänkin tunnelmina tai kuvakaappauksina kuin konkreettisina juttuina.
Uni oli kummallinen sekoitus ala-astetta, sisäoppilaitosta, erityislapia/töitä, bändikeikkaa, autoilua ja joko auton teknisiä ongelmia tai reitin etsintää (joka on yksi tasaisin väliajoin toistuva aihe unissani) ja kontumiittiä.
 
Ylös