Unista

Tuo muistuttaa minua unesta, jota näin pienenä useamminkin. Siinä samaa hulluusluokkaa oleva roskakuski vainosi ja jahtasi lapsia, jotka hän halusi heittää autoonsa jätteiden sekaan silpottavaksi. Heräsin onneksi aina siinä vaiheessa, kun tämä mies löysi minut.

Äiti oli tainnut tehdä hyvinkin selväksi, ettei roska-astioihin ole menemistä.
 
Outoa kyllä, siskoni näki lapsena usein unta että kajahtanut ruohonleikkurimies (joka ajeli sellaisella päältäajettavalla ruohonleikkurilla) ajoi meidän muiden perheenjäsenten päältä. Näköjään aika universaali painajainen. :wtf:
 
Koiramme ilmoitti neljältä aamulla, että sen piti päästä nurkkapissalle. Murisin hieman aikaista herätystä, mutta olin samalla helpottunut, koska olin nähnyt painajaista ennen koiran kiehnäämistä ja vinkumista. Painajainen noudatti vanhaa tuttua kaavaa: olin syyllistynyt johonkin kamalaan rikokseen, tällä kertaa murhaan. Olin tappanut jonkun isännöitsijän vuotta aikaisemmin ja nyt rikokseni oli tulossa julki. Olin kokonaisen vuoden pelännyt paljastumista ja nyt se viimein oli tapahtumassa. Mietin, mitä kertoisin haastateltaessa; etten ollut nauttinut tappamisesta, vaan olin tehnyt sen koska se tuntui silloin oikealta ratkaisulta. Unessa oli outoja piirteitä, kuten unissa usein on: uhrini makasi joulupukin varusteissa jonkin ahkerasti käytetyn uima-altaan vieressä ja oli tehnyt sitä kenenkään huomaamatta vuoden verran.

Toissaöinen uneni oli toisen tavallisen teeman alta, eli autolla ajamisen. Kortittomana ja ajotaidottomana näen suhteellisen usein unia, joissa ajan autoa liikenteen seassa ja ihmettelen, painanko varmasti ihan oikeaa poljinta. Kumpi se nyt olikaan kaasu ja kumpi kytkin? Uni alkoi kotitaloni pihalla, jossa kapusin lainaksi saamani suuren pakettiauton koppiin. Minulla oli suuria hankaluuksia päästä ylös. Olin aikeissa tarkastaa ajoreittini kaikessa rauhassa puhelimesta, mutta jostain syystä lähdin saman tien tien päälle. Ajosuuntaa ja -vauhtia säädettiin ratin ja poljinten sijaan hankalasti kahdella vivulla, jotka eivät edes olleet lähellä toisiaan panssarivaunumaisesti. Koko ajomatkan aikana en saanut tuntumaa siitä, kumpi vipu teki kumpaa ja miten käänneltynä. Vauhtini tuntui aivan liian kovalta, vaikka edessä ajavat autot menivätkin yhtä lujaa. Päätin mennä pikatielle. Nyt maisemat olivat Jyväskylästä. Porhalsin pitkin rantaväylää itään ja käänsin levähdysalueelle. Poliisit tulivat vastaan, mutta eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Ajoin Y-haarassa suoraan lumipenkkaan. Ystävälliset ihmiset työnsivät auton irti penkasta ja menin keulaan katsomaan vahinkoja. Etupelti oli isolla lommolla toisella puolella. Hätäännyin arvellen joutuvani korvaamaan vahingot. Unen seuraavassa kohtauksessa auton omistaja, muuan mafioso, oli kiduttamassa jotain miestä, joten en ehkä selviäisikään onnettomuudestani pelkällä rahalla... sitten uni päättyikin.
 
Minä näin kerran unta missä olin osa Sormuksen saattuetta ja olin muun saattueen kanssa Khazad-dûmin sillalla. ??? Mutta sitten yksi Morian örkeistä ampui jousen minun jalkaani, silta romahti ja putosin pimeyteen. ? Juuri ennen kuin heräsin näin unessani että Gandalf ja Balrogkin putosivat pimeyteen aivan vierelläni ?
 
Nyt oli ahdistava uni.
Suomessa oli jonkunlainen sisällissota. Minulle ei koskaan selvinnyt miksi ja ketä vastaan sodittiin, mutta suurimpia järkytyksiä oli se että Nova oli saanut työnantajaltaan käskyn ampua perheensä. Hän tulikin minipienellä lentokoneella ja tulitti meille sisälle. Minulle ei unessa selvinnyt millä tai miten työnantaja oli onnistunut saamaan Novan tekemään sen. Oliko uhkaillut jollain tms. Enkä sitä yrittikö tosissaan osua meihin vai ampuiko tahallaan harhaan.
Suomen hyväksi luultu hallitus osoittautui joukoksi sotahulluja jotka pikemminkin lietsoivat kuin rauhoittelivat tilannetta. Kaikki epäilivät kaikkia ja päiväkodeissakin eri ryhmien aikuiset kyräilivät toisiaan. Itkin kun katsoin uutisista iltaisin hallituksen toimia ja mietin kehen luottaa ja kehen ei. Tiesin työpaikalta varmasti epäluotettavan ihmisen, mutta en voinut tehdä asialle mitään. Ainoat ilon pilkahdukset olivat lapset. Omat ja hoitolapset joita yritti suojella ja pitää turvassa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
 
Ja taas minä avautumassa unimaailmastani.

Viime yönä olin pitkästä aikaa miitissä. Varmaan The Miitti koska siellä oli larppi. Miitti kuitenkin pikkuhiljaa alkoi ajautua kokonaan larpiksi ja oli lopulta kansainvälinen suuri larppitapahtuma jonka peli oli niin toden tuntuinen etten ole ihan varma vaikka se ei enää lopulta olisi larppia ollutkaan. Puhekielenä pääasiassa englanti, mutta toki suomalaisten kanssa kommunikoin suomeksi.
En tiedä mihin larppi sijoittui, mutta osa pelaajista oli kuninkaallisia ja heidän hoviväkeään. Nämä olivat kaikki vähintään Pagban mittaisia ja hoikkia. Aika haltiamaista väkeä. Sitten oli meitä vaatimattomampia olentoja. Jossain vaiheessa @Satekai totesi vähän hädissään että Enttisellä on silmätulehdus ja hänen pitää nyt lähteä saunalle että jos voisin katsoa Enttisen perään. Olin vähän ihmeissäni miten silmätulehduksen takia Satekain piti mennä saunalle ja samalla mietin että en voi koskea Enttiseen ettei tulehdun hyppää minuun (tyhmää).
Kesken Enttisen vahtimisen minulle tuli joku kuninkaan hoviväestä antamaan tärkeän tehtävän. Joku yritti murhata kuningasta ja minä sain pringlespurkin jonka sisällä oli jotai tärkeitä todisteita tai salaisia tietoja tms ja minun piti toimittaa ne eteenpäin ennen kuin kuningas pääsisi hengestään. Tiesin myös että murhaaja oli yksi hoviväen joukossa. En voinut lähteä Enttisen luota, mutta minulla oli ihan hurja kiire. Lopulta jotenkin ajauduin päättömästi etsimään henkilöä jolle minun piti tiedot välittää ja murhaaja vielä tuntui pyörivän aina samoissa paikoissa missä olin. Sitten muistin Enttisen jonka olin unohtanut yksinään. Onneksi @Vampirelady oli ottanut Enttisen hoiviinsa.
Minä juoksin ympäriinsä ja aloin olla suunnilleen paniikissa kun en löytänyt kuningasta enkä henkilöä jolle kertoa. Lopulta Pulla (siis @Hanna Kullanväärtti n mies ;) ) tuli ihmettelemään mitä touhuan ja kun hädissäni suunnilleen huusin hänelle että kuningas aiotaan murhata ja minä en löydä hoviväkeä. Silloin pulla sanoi että he kaikki lähtivät. Myös murhaaja oli matkassa mukana. Silloin minulle vasta paniikki iski, mutta mutta Pulla pysyi rauhallisena ja lupasi järjestää minulle hevosen. Kelasin mielessäni vaihtoehtoja että pyytäisin häntä soittamaan matkanvarren majataloihin että saisin vaihtohevoset, mutta tajusin että en ehtisi. Minun olisi ratsastettava yhdellä hevosella täyttä laukkaa Narniaan.

Edit. kirjoitusvirheiden korjausta
 
Last edited:
Nyt oli kyllä kammottava uni, siinä ja siinä laskenko painajaiseksi. Ensinnäkin kammoan ötököitä ihan hirveästi, saati sitten jos se on kauhean iso. Unessa minä ja pikkuveljeni olimme lapsuudenkodissamme kahdestaan muun perheen ollessa jossain yön yli matkalla. Keittiössä vipelsi keltainen ruokalautasen kokoinen elukka, jonka tunnistin vasta usean minuutin jälkeen skorpioniksi. Se oli pistänyt veljeäni kantapäähän ja siihen oli noussut sinupunainen paise täynnä märkää. Tulimme pois keittiöstä ja laitoin oven kiinni toivoen ettei se kammotus mahdu oven alta pois.

Ja sieltä oven altahan se kohta jo tuli. (Tietysti ainakin usessa se sieltä mahtuu tulemaan vaikka mattokin oli rakoa pienentämässä). Oli jo yö ja kello siinä yksi. Tajusin että pitää lähteä terveyskeskukseen ja ilmoittaa johonkin jotta tulevat hakemaan tuon kammottavan olennon täältä pois. Unessa soitinkin ensimmäisenä äidilleni jolle vain itkunsekaisena aloitin sönkkäämään. Siihen heräsin ja kesti tovin kun pumppu hakkasi ja sain hengitystä tasattua. Unessa meni vähän sekaisen se, minkä ikäisiä me veljen kanssa siinä olimme. Veli taisi olla aika pieni.

Sitten tietysti pohdin että mistä tuo keltainen/kullanvärinen skorpioni uneeni luikersi, sillä ensimmäiseksi miellän sen mustaksi ja kaikki tv-sarjat tarjoavat mustaa skorpionia. Nyt sitten googlasin ja opin että keltainen skorpioni on myrkyllisin. Niinpä tietysti. Ja toinen mitä jäin pohtimaan on tuo veljeni. Hän on viime aikoina ollut usein mielessäni ja hänen elämänsä sisältää yhtä ja toista pikkusotkua ja ehkä vähän salaamistakin, vaikka minä isosisko olenkin vahingossa joitakin asioita päässyt näkemään. Ja mitähän skorpioni unissa symboloi?
 
Vaihteeksi Kontu-uni. Olin The Miitissä, mutta iso osa porukasta oli jo lähtenyt sieltä pois ennen saapumistani ja sekamakkarit oli muutettu tyttöjen ja poikien makuusaleiksi. Tuttuun tapaan etsin vapaata pienempää makuuhuonetta, mutta ne kaikki oli jo varattu. Yhdessä miittaaja kuorsasi kovaäänisesti. Arvelin joutuvani suureen saliin ja säälin jo etukäteen muita. Ulkona maisemat olivat kuin Antaverkasta. Huoltorakennuksen tapaisen ulko-ovella Satekai ehdotti saunaan menemistä ja olin jo menossa sinne kun tulin ajatelleeksi, että olisihan siellä kiva pyyhe, tökötit yms. olla ja aloin kaivaa niitä rinkastani, jonka joku oli ripustanut ahtaassa eteiskäytävässä sivummalle naulaan roikkumaan. Kesken kaivuutyön puhelimeni herätti minut aamuun.

Toissayönä olin sotaa käyvässä Jugoslaviassa tavallisen perheen luona ja sota-ajan puutteet kulminoituivat asuinhuoneen lattiaviemärin ritilän reunassa olevaan jäähän. Asuntojen lämmittäminen oli silkkaa unelmaa.
 
Last edited:
Näin viime yönä unta että ajoin kaupunkipyörällä jonka tanko ei pysynyt paikoillaan vaan ohjatessa tanko piti osuttaa kohdilleen, muutoin se heilui käsissäni valtoimenaan.

Ihan selvästi tämä heijastelee sitä, että olen uudessa työpaikassa enkä vielä hallitse asioita jotka ovat mulle täysin uusia.
 
Pitkästäaikaa miittiuni. Mukana olivat ainakin @Sidhiel @Pagba (miksi olet aina kontu-unissani?) @Hanna Kullanväärtti ja @Hathaldir.
Miittipaikka oli aika rupsahtanut ja se mikä miitissä oli hassua oli todellakin paitsi jostain yli 10 vuoden takaa tuttujen ja pitkään poissa olleiden kasvojen ilmaantuminen paikalle (Hatha ei ollut ainoa vaikka muista en suorilta pystykään nimeämään) myös uusien kasvojen määrä.
Paikalle ilmaantui ehkä näkyvimpänä uutena hahmoja mustiin vaatteisiin pukeutunut varsin androgyyni henkilö (käsittääkseni hän oli kuitenkin miespuolinen, mutta en voi mennä vannomaan) joka kiinnitti suunnilleen jokaikisen naiseksi tunnustautuvan miittiläisen huomion seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja käytännössä miittipaikalla oli melkein tappelu tämän takia.

Miittipaikan laituri oli sen verran rikki että sinne piti kutsua paikan vuokraaja ja minä olin huolissani että kamalassa kunnossa oleva keittiö ja muutkin todella sotkuiset tilat pitäisi ehtiä siivota ennen tuon vieraan tuloa paikalle.
Lisäksi keskustelimme Hannan kanssa siitä pystymmekö tekemään vielä lentokoneen (=mene selälleen, nosta lapsi säärien päälle ja pidä lasta käsistä ja nostele jalkoja ylös ja alas ja liikuta sivuille kuin lennättäisit lasta). Minä päätin testata sitä ja jostain tupsahti kuin tilauksesta vauva jonka kanssa näytin että pystyn vielä tähän liikkeeseen (ei ollut omani). Pahaksi onneksi olin iunohtanut että minulla oli hame päällä ja valitettavasti taisin esitellä alusvaatteeni suunnilleen puolelle miittiläisistä :nolo:

Jossain kohtaa miitti muuttui enemmän kouluksi ja opettajana toimi aika tiukka nuori tummatukkainen nainen joka opetti jonkunlaista fantasiaa. Aihe oli kiinnostava, mutta olin juuri lupautunut viemään tuon androgyynin miittiläisen kauppaan ja kaikki muut kyräilivät minua pahasti tästä syystä. Retkestä kuitenkin seuraisi se että myöshästyisin vähän luennolta. Ajattelin ettei se ole vaarallista, mutta opettaja ilmoitti että jos ei ole ajoissa ei tarvitse tulla ollenkaan ja että paikalla pitää olla ja jäin siihen pihalle seisomaan kahden vaiheilla tietämättä mitä tehdä kun heräsin.
 
Viime yönä menin terveyskeskukseen, jossa lääkäri ilmoitti että jalkani ovat niin huonossa kunnossa että ne tulee vaihtaa uusiin. Siinä alettiin sitten saman tien valmistella leikkausta tavallisessa vastaanottohuoneessa. Maatessani splintillä ja hoitajan (!) ottaessa skalpellin käteensä kysyin että eikö mulle anneta ollenkaan puudutus- ja nukutusaineita, tämä sanoi että tässä nyt ensin vähän suunnitellaan näitä leikkauslinjoja. Sitten sain kuitenkin pari piikkiä, joiden jälkeen alkoi kovasti nukuttaa. Yhtäkkiä hoitaja sanoi että huone ei ole operaatiolle riittävän hygieeninen ja että siirrytään ulos leikkauskonttiin. Kävelin huoneesta omin jaloin ulos ja se oli hankalaa, kun väsytti aivan mahdottomasti ja jaloissa ei ollut tuntoa. Käytävän ikkunasta näin lasisen leikkauskontin, jota joku punapukuinen nainen desinfioi letkulla ruiskuttamalla. Tässä vaiheessa sitten luojan kiitos heräsin. Kaikenlaisia unia sitä ihminen viittiikin katsella...
 
Minä näin viikolla kahtena peräkkäisenä yönä unta, että kotiani jollain lailla uhattiin tai että yksityisyys paljastuu. Usein näissä kotini muuttuu siksi edelliseksi asunnoksi ja sen takapihaksi jossa asuin. Ensimmäinen unista oli vielä jollain lailla järkevä. Siinä oli jotain putkitus- ja kaapelinkaivuuta ihan takapihalla jossa oli kaikenlaisia työkoneita. Oli vain unessa pökerryttävää herätä vain alkkarit jalassa ja todeta että hei, takapihalla on täys möyrinä päällä. Jälkimmäinen unista oli jollain lailla kammottavampi ja siitä oli todella mukava herätä todellisuuteen. Siinä asunnot oli rakennettu avoimiksi ilman yksityisyyden suojaa. Niinpä jostain yläkerrasta naapuri alas katsoessaan näki suoraan olohuoneeseemme ja sieltä laskeutui (en tiedä miten) 3-4 nukkemaista naapuria meidän kotiimme. Hahmot eivät puhuneet mitään, tulivat vain istumaan lähelle ja tuijottelemaan. Ikäänkuin olisivat olleet jotain taikavoimia omaavia zombeja tms. Kaikkea sitä sitten näkeekin.
 
Last edited:
Minä näen aina todella typeriä unia. Toissayönä näin unta, että täytin jotain rasittavaa lomaketta. Se oli paperinen, mutta yksi kohta oli samanlainen kuin tietokoneen näytöllä eli siinä oli sellainen tekstilaatikko ja laatikon vasemmassa reunassa vilkkui kursori. Kyseinen kohta piti täyttää kuorsaamalla. Mutta aina kun yritin täyttää sitä, niin vieressä nukkuva Pulla alkoi töniä minua (siis oikeasti, kuorsasin kai aika äänekkäästi ?). Olin jo ihan ärtynyt, koska se lomake oli todella pitkä ja rasittava, ja olin jumissa siinä yhdessä kohdassa kun Pulla alkoi töniä joka kerta kun olin saanut siihen jotain, ja se pyyhkiytyi pois kun kuorsaukseni keskeytyi hänen tönimisensä takia.
 
Ja hullut unet jatkuvat! Viime yönä eksyimme parin muun tyypin kanssa kerrostaloon, joka oli väkivaltaisen rikollisjengin tyyssija. Meidän piti päästä sieltä huomaamatta pois ja kun löysimme yhdestä huoneesta Ankkarock-tyylisiä jengipaitoja (niissä luki jengin nimikin, mutta sitä en enää muista) varastimme sellaiset ja pukeuduimme niihin sulautuaksemme joukkoon. Kaikki menikin ihan hyvin ulko-ovelle asti, missä jonkun rosvon naisystävä käräytti meidät. Hajaannuimme ja rosvot lähtivät ajamaan meitä takaa pakettiautoilla. Yritin peittää t-paidan hupparilla, mutta sen vetskari ei toiminut ja jengipaidan kuva oikein loisti sen alta. Lopulta mut saatiin kiinni, pakun sivuovi aukesi ja olin varma että tulen ammutuksi. Autossa oli kaksi helkkarin rumaa gangsteria jotka käskivät mut sisälle, ilmoitin etten varmaan tule mutta isompi ärjäisi että me halutaan vaan se paita takaisin eikä reikiä siihen, tuu tänne nyt. Kiipesin kiltisti kyytiin ja totesin ettei mulla ole sen t-paidan alla mitään. Rosvot lupasivat etteivät katso kun otan paidan pois (katsoivat kumminkin). Sitten puin hupparin päälle ja nyt sen vetoketju toimi ettei tarvinnut puolialasti olla. Heräsin siinä vaiheessa kun poistuin pakettiautosta ja mietin mihin muut ovat joutuneet. Kiitos nyt mielikuvitus & alitajunta taas tästäkin, olin herätessäni aivan poikki...
 
Taas mentiin tutulla teemalla: reissussa yrittämässä jatkaa matkaa. Nyt olin Forssassa jonkin miitin tai protujutun jälkeen ja surin sitä, että olin unohtanut ison osan kamoistani yöpymispaikalle. Esimerkiksi sandaalit puuttuivat laukustani. Tampereelle piti päästä, mutta vaikka olin etukäteen tehnyt matkasuunnitelman, en ollut kirjannut sitä minnekään ylös, enkä muistanut sitä. Yritin selvittää vaihtoehtoja älypuhelimella, eikä siitä tullut mitään. Tarvitsin siis ulkopuolista apua. Löysin sitä oudosta antiikkiliikkeestä, joka oli pikemminkin kodinomainen kuin kauppamainen. Vanha omistajapariskunta neuvoi minua. Olin nähnyt asemalla lättähatun, mutta sen määränpäästä kertovat nimet olivat olleet minulle outoja. Vanha mies vahvisti tämän: hän näytti kaupungin kartalta, miten lättähattu kulki vain toiseen kaupunginosaan. Tampereelle sillä ei pääsisi. Kaupungin kartta kylläkin muistutti oudosti Tampereen karttaa...

Kävelin likeltä miitti/protujuttupaikkaa (sen esikuva varmaankin oli Pohjantila Loimaalla), joka oli nyt täynnä lapsia jonkinlaisen keppihevostapahtuman pyörteissä. Olin jäädä karsinaan heidän kanssaan, mutta pääsin livahtamaan portista ulos. Näin omistajankin ja totesin jättäneeni taas tavaroita paikalle ja setviväni niiden kohtaloa sähköpostitse myöhemmin. Paikka oli nyt kiinni, eikä tavaroita pääsisi hakemaan.
 
Kontu-uni! Oli ilmeisesti ollut juuri jotkut vaalit, sillä Vihreät olivat päätyneet voitonhuumassaan katsomaan jääkiekko-ottelua. Olin paikalla Haltin kanssa, ja pian olikin aika lähteä Torille, koska siellähän tavataan usein tämmöisissä tilanteissa. Päällysvaatteita hakiessani muistin toki ottaa myös Haltin pipon ja hanskat. Hän ilmestyikin kohta, ja ojensin ylimääräiset vaatekappaleet hänelle, mutta siinä olikin vain yksi hanska ja kaksi pipoa. Onneksi Haltilla oli toinen hanska takkinsa taskussa. Olin vähän huolissani, oliko Torille tulossa myös persujen stormtrooppereita, sillä sittenhän homma voisi mennä nurmipainiksi. Seuraavaksi oli aika etsiä polkupyörät, joita haettiin pimeässä lapsuuden ala-asteeni pihalta, jossa oli valtava lumikasa. Haltin pyörä löytyi, mutta muistin äkkiä että oma pyöräni oli lapsuudenkotini pihassa. Lähdimme sinne, ja samassa hoksasimme että Haltin pyörässä ei ollut rattaita. Jouduin jostain syystä raahaamaan sitä Haltin puolesta, pyörätön pyörä oli tarkoitus jättää Haltin lapsuudenkodin pihaan, joka oli kätevästi kotikylässäni matkan varrella (tietääkseni Halti on valvemaailmassa kasvanut puolen tuhannen kilometrin päässä kotipaikkakunnaltani). Tässä vaiheessa Halti polki kuitenkin jo jollain toisella pyörällä eteenpäin, ja olin jäämässä jälkeen. Nousinkin pyörättömän pyörän satulaan, ja yllätyksekseni se kulki todella lujaa alamäessä. Päätin hetken päästä että oli aika hypätä kyydistä, mikä onnistuikin. Valitettavasti pyörätön pyörä vaan jatkoi matkaansa ja valitettavasti vielä kohti jokea. Halti lähti polkemaan sitä kiinni, mitä vaikeutti pyörien ilmestyminen pyörättömään pyörään, joka osasi kääntyilläkin. Kuskiton munamankeli syöksyi jokeen Halti perässään. Katsoin tarkkaan mihin kohtaan pyörä upposi, jotta löytäisin sen myöhemmin, ja riensin siltaa pitkin joen toiselle puolelle pelastustoimiin.

Joessa ei kuitenkaan ollut Haltia, vaan pohjaliejuun juuttunut Satekai, mutta en tietenkään yllättynyt tästä käänteestä. Tarjosin käsivartta, mutta hän ei ylettynyt tarttumaan siihen, koska oli edelleen juuttuneena pohjaliejuun. Jotenkin hänet saatiin kuitenkin sieltä ylös, apuna oli ilmeisesti kolmaskin henkilö, vaikken kirjoitushetkellä enää muista kuka oli kyseessä. Satekai oli valitettavasti lamaantunut, hän oli kuin kala kuivalla maalla. Huomasin meidän ilmestyneen lapsuuden kotitaloni pihaan muiden kanssa, ja päätin soittaa Satekaille ambulanssin vanhasta poliisin hätänumerosta. Valitettavasti minun oli vain vaikea kertoa osoitetta tai edes muodostaa ymmärrettäviä äänteitä. Tässä vaiheessa uni sitten loppuikin.
 
Mulla on unissa joku ihme vaihe menossa. On levottomia ja rasittavia unia, joista päätän herätä jos menee liian tiukaksi tai jos meinaa tapahtua sitä samaa kuin 10 aikaisemmallakin kerralla. Olen muutaman kerran herännyt niin että hengitänkin vielä tiheämmin, eli tiukkoja tilanteita on ollut.

Vasta viime perjantaina edessäni ajoi hissihuollon auto ja minähän miettimään etten ole hissiunia vähän aikaan nähnytkään. Mutta eikös nyt tullut viime yönä taas hissiuni. Olen katsellut niitä jo useamman vuosikymmenen ja alan näköjään niihin jo kyllästymään. Kun nelosen jälkeen tulikin kutonen ja sitten kerros 11 ja minun kun piti vitosessa jäädä pois, niin jotenkin tuossakin unessa olin niin maan kyllästynyt jo tähän samaan jauhantaan, että päätin herätä. On se kumma jos painan vitosta eikä hissi minua sinne halua viedä vaan ajaisi tuhansia kerroksia ylöspäin.

En ole ennen ollut "näin tietoisesti" mukana unissa, että tunnistaisin ne suoraan uneksi ja voisin ne keskeyttää näin aktiivisesti. Toisaalta olen kyllä kauan tiennyt että nukun useimmiten niin kevyesti, että jos joku kysyisi olenko hereillä, melkein kuulisin sen yrittäisin tokkuraisena vastata. Todistetusti nukun myös "taju kankaalla" josta yksi esimerkki. Olin ihan varma, että valvoin pikkutunneille asti (Lapinreissulla hotellissa äidin kanssa). Aamulla kun sanoin etten saanut unta, äiti totesi että olin vetänyt sikeitä ihan kuorsaamiseen asti. Olin pari tuntia "sahannut" ja nukkunut oikein raskaasti. Eikä mulla ole tästä mitään käsitystä.

Nyt kun kelloja siirrettiin, kukuin sen yön rauhallisesti unia muistamatta. Nukuin yhtäsoittoa useita tunteja, sillä heräsin vasta kun aamu alkoi valjeta. Sellaiset yöt ovat harvassa.
 
En oikein enää saa palautettua mieleeni mitä viimeöisessä unessani tapahtui muuta kuin että Suomessa sokeristen herkkujen ja jonkun muun täysin sokeriherkkuihin liittymättömän asian jota enenää muista (ehkä nukkejen?) hallussapito tuli rikolliseksi. Kuuluin vastarintaryhmään joka ei hyväksynyt näitä uusia sääntöjä vaan piilotteli ja säilöi kiellettyjä asioita.
Jossain kohtaa uni vaihtui. Ehkä heräsin välissä vähän tai jotain ja näinkin unta jossa kerroin äskeisestä unestani @Titiuu lle.
 
Hissiunista tuli mieleen tuo jota lapsena aina näki, melko monta kertaa, tietyn tason painajainen. Unen hissi oli koodattu varsin nurinkurisesti, hissin taulu oli aivan normaalin näköinen, mutta kun nappia painoi, hissi lähtikin alaspäin saman verran kerroksia kuin mitä painoi. Se mikä teki asian painajaiseksi oli se että ylöspäin pääsi ainoastaan oikealla koodilla, tai kävelemällä pimeitä rappusia ylös. Pari kertaa päädyin jonkinlaiseen sota-aikaisen pommisuojan aidon oloiseen lavastukseen kerroksessa -6 tai vastaavaa. Umpimähkään hissitaulua hakkaamalla hissi saattoi lähteä vielä alaspäin, johon sitten heräsin. Kun ymmärsi että nappeja rauhallisesti painellen saattoi syöttää koodin pääsi toisinaan lähemmäs maanpinnan tasoa josta saattoo kävellä pihalle ja ihmetellä miten kerrostalo voi olla ainakin yhtä paljon maanalainen kuin maanpäällinen. Kavereitakin oli joskus mukana ja pääsimme kiipeämään rappusia pitkin jonkin matkaa ylöspäin kunnes vastaan tuli lukittu ovi, tai sitten pelkkä liukas luiska rappusten paikalla jota ei millään päässyt ylös. Jossain kohtaa tuota sitten lakkasi näkemästä, vaikka joitakin sotapainajaisia myöhemminkin näki. Olisinko löytänyt koodinumeron jolla pääsi ylöspäin 4 kerrokseen tms.
 
Last edited:
Minäkin näen aina silloin tällöin hissi- ja porrasunia. Niiden toistuva teema on se, että mitä korkeammalle noustaan, sitä turvattomammaksi kulku käy. Ylös on kuitenkin pyrittävä, vaikka tavallinen umpihissi muuttuu vähitellen pelkäksi vaijereiden varassa riippuvaksi lavaksi, josta siitäkin vaijerit ja lankut katoavat kunnes jäljellä on pari puunkappaletta keikkumassa köyden varassa hirveän syvyyden yllä, tai vaikka raput muuttuvat koko ajan jyrkemmiksi ja askelmat kapeammaksi ja tiukemmin kiertyviksi, kunnes on lähes mahdotonta kiivetä ylemmäs putoamatta.
 
Ylös