Unista

Alien: Isolation -peli tuli uniin ja vietin viime yön avaruushirviötä pakoillen jossakin hemmetin isossa kauppakeskuksessa. Yrittääköhän alitajunta muistuttaa joulun lähestymisestä?
 
Näin aika sekavia unia viime yönä, mutta sen muistan, että yhdessä kohtaa olin vihdoin päässyt taas budotreeneihin. Ne vain pidettiinkin dojon sijaan shihanin kotona, ja treenaamisen sijaan rakentelimmekin legoja. Olivat vielä tosi hienoja, isoja ja monimutkaisia legomalleja, joiden rakentaminen oli mielenkiintoista, kun ohjeita ei oikein ollut ja piti arvailla yhteen kuuluvia osia ja keskustella muiden kanssa oikeasta rakennustavasta.
 
Näin viimeyönä unta, jossa olin keksinyt tavan päästä nykytodellisuudesta fantasiamaailmaan seikkailemaan välillä lapsen kanssa. Sinne mentiin konttaamalla isolle paperille piirretyn riimukoristellun oven kautta. Välillä kävimme siellä pidempiäkin aikoja kunnes huomasimme, että aika siellä kuluu eri tahtia kuin täällä normaalielämässä. Yksi tunti siellä olikin kolmen neljän luokkaa täällä. Olimme juuri kokeilemassa eri keinoja ajankulun huomaamiseen, kun heräsin posti tuloon.
 
Näin unta missä Isilmírën perhe oli ostanut yli 100 vuotta vanhan Laukaan miittipaikan omaksi kodikseen. Paikka sijaitsi jossain Helsingin kupeessa. He eivät kuitenkaan kovin hyvin viihtyneet siellä ja kun siellä pidettiin jotain pikkumiittiä (mm Rora ja Sidhiel kiipesivät vintille muistelemaan 2000-luvun alun miittejään siellä 😅 ) niin Isilmírë totesi että he voisivat kyllä myydä talon pois kun ei vastaa tarpeita. Me saimme muuttaa taloon samantien ja testata asumista siinä muutaman viikon ennen ostopäätöstä.

Minun isäni oli epäileväinen ja purnasi mm öljyllä toimivista vanhoista kodinkoneista (olivat upouusia kun keittiö oli remontoitu minun makuuni vähän liian modernin näköiseksi).
Lapset olivat talosta innoissaan. Alakerrassa riitti huoneita niin paljon että vinttiä ei välttämättä olisi tarvetta ottaa edes käyttöön, mutta sielläkin oli hyviä tiloja. Toki lämmittämättömiä, mutta rakennettuja ja siistejä.

Edit. Kirjoitusvirheitä. Aamulla kun kiireessä laitoin unta muistiin ettei se unohdu ei ollut aikaa oikolukea.
 
Last edited:
Näinpä sitten viime yönä miittiunta. Mukana muutamia tunnistettavia tuttuja mutta myös kummastelua siitä, kuinka joku näytää jostain aikaisemmasta kovin tutulta, mutta nimi ei ollut jäänyt mieleen. Siinä sitten todettiin että kaipa sitä ollaan tavattu jossain miitissä aikaisemminkin, koska tuttuuden tunne oli molemminpuolista. :)
 
On ilmeisesti työstressiä, koska näen mitä omituisimpia unia. Unimaailmani on muutenkin varsin vilkas ja jotkut kaverini jotka väittävät etteivät näe unia ihmettelevät sitä kovasti (minusta taas on tosi outoa että joku ei näkisi unia). Viime yönä olin mm. keskellä parvekeremonttia ja katselin sieltä kaiteettomalta parvekkeelta kuinka vanhempani olivat pihatalkoissa, vanhempien iästä päätellen olin teini. Menin nukkumaan ja aamulla huomasin ettei vanhempieni sängyssä oltu nukuttu yöllä. Menin ikkunaan ja talkoot olivat yhä käynnissä. Isäni kanniskeli pihalla valtavan painavaa kaivonkantta, jota olin edellispäivänä etsinyt joka paikasta. Sitten kämppään tuli joku vieras tyyppi joka oli selkeästi pahantahtoinen. Yritin juoda vettä mutten pystynyt nielemään, myöskään puhuminen ei onnistunut. Heräsin siihen että tämä tyyppi läimäytti minua kämmenellä takamukselle (herättyäni tajusin havahtuneeni siihen että hanurista purkautui ilmaa).
 
Viimeksi kirjoittelin tänne toistuvista unista, jotka tuntuvat tosi aidoilta ja ahdistavilta. Nyt on taas alkanut ilmaantua sama teema joka yö, mutta tunnetilat ovat hieman erit. Näin varmaan neljänä yönä peräkkäin unta, jossa olen metsässä taimikkoa raivaamassa ja onnistun jotenkin sahaamaan sormeni irti. Muutama yö sitten juttu muuttui niin, että päähäni lensikin kivi (tiedä sitten mitä kypärälle tapahtui) ja päädyin repimään palan kallostani irti. Sitä seuraavana yönä olin yksin keltaisessa autossa, jonka ratti oli irronnut ja joka ajoi rotkoon ja lähti kierimään rinnettä alas, samalla kun yritin suojata itseäni pahimmilta vaurioilta (ei ollut turvavöitä). Kun auto oli pysähtynyt, ryömin ulos ja jäin istuskelemaan sammaleelle ja tutkimaan vammoja, jotka olivatkin yllättävän vähäiset. Minun piti kai sitten nousta sieltä rotkosta ylös ja mennä joihinkin juhliin, jotka tuntui jostain syystä tosi ahdistavilta. Viime yönä taas en loukkaantunut itse, mutta koiraltani katkesi jalka. En itse kestänyt edes katsoa ja halusin lähteä äkkiä eläinlääkäriin, mutta koira ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi elämäänsä iloisesti kolmella jalalla, eivätkä vanhemmatkaan suostuneet sitä eläinlääkärille viemään.

Jätin nyt raaimmat yksityiskohdat kuvailematta, mutta niitä siis tosiaan on paljon. Varmaan oksentaisin, jos tosielämässä näkisin jotain tuollaista, mutta unissa en jostain syystä välitä niin paljoa ja saatan jopa itse aiheuttaa tilanteen (esim. kallosta pala irti). Nämä kohdat ovat yleensä vain pieni osa jotain isompaa unta, joissa yleensä on jostain muusta syystä johtuva ahdistava tunnelma (usein joku sosiaalinen tilanne). Varsinkin tossa autounessa oli jännää se, että kun pääsin ulos sieltä autosta, tunnelma oli tosi rauhallinen ja olisin vaan halunnut jäädä sinne rotkon pohjalle makaamaan. Muistaakseni niissä juhlissa olisi pitänyt esiintyä jotenkin, eikä äitini millään uskonut, että olin auto-onnettomuudessa, vaan oli vihainen kun myöhästyin juhlista.
 
Kontulaisia vilahteli viime yön unissa useampikin kappale.
Menin jostain syystä vanhan koulun kellarikerrokseen missä kokoontui isompi joukko kiipeilykerholaisia. Näillä kerholaisilla oli vähän huonot tilat kun kellarihuone oli todella matala (normaalia asuinhuonetta matalampi) ja ainut kiipeilyseinä oli koulun käytävällä vessaa vastapäätä. Nyt korona oli vielä vaikeuttanut tapaamisia, mutta kellari oli silti aika täynnä. Siellä kiipeilykerholaista valmistelivat (syystä jota tiedä en) jonkinlaista tanssiesitystä jonka @Henane oli ehkä suunnitellut, tai ohjasi tai muuten oli siinä mukana. Siellä oli nuori poika. Alaikäinen, mutta ei ihan lapsi enää. Tämä poika suuttui jostain hirmuisesti ja meni seinänviereen makaamaan vatsalleen kädet ristissä pään alla. Henane kertoi että pojalla oli muutenkin vaikeaa. Tiedän että unessa hän kertoi syynkin, mutta en enää muista mikä se oli.
Myöhemmin unessa ajoin autolla samaisen koulun kyljessä olevaan autokatokseen jossa @Merri istui nojaille seinään. Minut oli kutsuttu sinne, mutta olin vähän epävarma mihin jättäisin auton ja se jäikin vähän hassusti keula katoksessa ja muu auto ulkopuolella.
Merri kertoi että hän, @Lindëalda ja @Incánus olivat ostaneet koulun jo jonkun aikaa sitten yhteiseksi kodikseen ja alkaneet rempata sitä. Valitettavasti kesken keskustelun puhelimesta alkoi kuulua linnunlaulua ja puron solinaa ja minut repäistiin hereille tajuamaan että minun pitää nousta että ehdin kuudeksi töihin.
 
@Merri ja @Lindëalda vierailivat unessani viime yönä. Olimme nukkuneet jossakin mökintapaisessa ja söimme aamiaista saman pöydän ääressä. Lindëllä oli paperille kirjoitettuna lista matkatavaroista. Se oli hakemistopuun näköinen ja meikkilaukku-kategoriassa oli monta kohtaa ja alakohtaa yksittäisen luomivärisävyn tarkkuudella. Kun pääsimme mökistä ulos matkatavaroinemme, kävin vielä tarkistamassa, ettei mitään ollut jäänyt jälkeen. Sängyn päädyssä oli viulukotelo ulkotaskut pullollaan. Kysyttäessä Lindë kertoi, että hän oli jättänyt viulun sinne tarkoituksella ikään kuin lahjana.
 
Pagban muistelo toi mieleen, että minullakin on kerrottavana unitarina muutaman yön takaa. Lähtötilanteessa olin ison ja valoisan kerrostalokompleksin yläkerroksissa joidenkin kasvottomiksi jääneiden sukulaisten tai ystävien kanssa etsimässä huilunsoitonopettajaani, jolta minun piti muistaakseni hakea jokin nuotti. Talo oli samassa paikassa kuin ensimmäisen opettajani kotitalo, vaikka oikeasti etsin kolmatta ja pitkäaikaisinta opettajaani. En vain ollut varma, asuiko hän vielä siinä rakennuskompleksissa, jossa parhaillaan olimme, vai oliko jo muuttanut uuteen asuntoon. Jostain syystä ensimmäinen ehdotus oli, että kävisimme katsomassa uudelta asunnolta, mutta sitten huomautin, että kun nyt kerran olimme täällä, järkevintä olisi käydä ensin vanhalla asunnolla.

Koska me olimme yläkerroksissa mutta opettaja asui jossain alhaalla, menimme käytävään odottamaan hissiä, joka saapuikin nopeasti (hyvin moderni lasihissi se olikin). Yllättäen emme kuitenkaan menneet hissiin, vaan koko käytävän lattia lähtikin laskeutumaan, mikä unessa oli ihan loogista, koska meitä oli niin monta ja varsinainen hissi oli pieni. Koska tämä lattianpätkästä koostuva hissi oli tietysti avoin, näin koko ajan mitä ympärillämme tapahtui.

Vajosimme yhä alemmas, ja pian olimme halkaisijaltaan ainakin parisataametrisessä kirkkaasti valaistussa luolassa, jossa näköala paljasti, että kerrostalokompleksi oli todella valtava ja jatkui kerrostolkulla myös maan alle. Lopulta tulimme aivan pohjalle, ja yhtäkkiä paikalla olikin pitkiin univormutakkeihin pukeutuneita natsisotilaita, jotka kehottivat meitä jatkamaan matkaa. Ainoa tie eteenpäin oli tilava tunneli, jossa loputtoman näköiset leveät valaistut portaat laskeutuivat kohti jotain näkymättömissä olevaa päämäärää. Ajattelin, etten mitenkään jaksaisi kävellä alas asti, mutta toisaalta selän takan seisovat natsit antoivat silkalla läsnäolollaan ymmärtää, ettei vaihtoehtoja ollut. Lähdimme vaeltamaan alas nyt rinteeksi muuttunutta tunnelin sisustaa, ja mukana olivat valtavaksi paisuneen kasvottoman ihmisjoukon lisäksi nyt sekä äitini että jo ajat sitten kuollut isäni, joiden jaksamista yritin pitää silmällä.

Alhaalla meitä odotti jonkinlainen maanalainen 40-luvun maailma, vähän samanlainen aikakupla kuin kuunatsien tukikohta Iron Skyssa mutta paljon suurempi katuineen, taloineen, jokineen kaikkineen. Jatkoimme matkaa uiden, ja minä löysin vedestä kauniin kivikoristeisen rannerenkaan, johon kaiverretut riimut tunnistin tärkeäksi koodiavaimeksi. Siinä kohtaa uni alkoi kuitenkin haihtua, enkä koskaan saanut tietää, mitä tarkoitusta varten meidät oli moiseen maanlaiseen valtakuntaan paimennettu.
 
Se oli hakemistopuun näköinen ja meikkilaukku-kategoriassa oli monta kohtaa ja alakohtaa yksittäisen luomivärisävyn tarkkuudella. Kun pääsimme mökistä ulos matkatavaroinemme, kävin vielä tarkistamassa, ettei mitään ollut jäänyt jälkeen. Sängyn päädyssä oli viulukotelo ulkotaskut pullollaan. Kysyttäessä Lindë kertoi, että hän oli jättänyt viulun sinne tarkoituksella

Vaikka uni on Pagban, on minun pakko silti kommentoida että onneksi tämä oli vain unta..
 
Toissayönä näin taas yhden sellaisen unen, jonka teema toistuu aika ajoin ja olin tämän toistuvuuden itseasiassa ihan unohtanut. Nimittäin silloin tällöin unessa mulla on valtava määrä pestävää pyykkiä, jotka lajittelen ja alan sitten pesemään koneellinen kerrallaan. Välillä myös ripustaminen tulee uneen. Aina olen jossain vieraassa paikassa käyttämässä vierasta konetta, mutta tilaa pyykin kuivattamiselle tuntuu olevan useita metrejä suuressa kuivatushuoneessa.

Ja mitäköhän pyykinpesu mahtaa tarkoittaa? Vai onko kyse siitä lajittelusta? Että asioita pitäisi saada kuntoon ja järjestykseen. Mitään asioihin tai ihmissuhteisiin liittyvää "likapyykkiä" minulla ei ole.
 
Miittitopikki muistutti mieleen, että näin viime viikon lopulla hyvin hauskan ja elävän miittiunen. Paikka oli tosin täysin tuntematon, mutta ihmiset olivat kontulaisia, vaikken heitäkään kaikkia tunnistanut. Miitti oli ikään kuin puoliksi larppi, kaikki olivat pukeutuneina jonkinlaisiksi fantasiahahmoiksi, vaikka peliin ei ollutkaan pakko aktiivisesti osallistua. Järjestäjäporukka oli pelissä jakautunut kahteen vastapuoleen, ja koko miittipaikka maalattiin ja sisustettiin aina uudelleen eri väreillä sen mukaan, kumpi puoli sattui olemaan voitolla pelissä.
 
Se onkin hauskaa, kun unissaan osaa taitoja, joita todellisuudessa ei. Minä pyöräilen vallan sujuvasti, niissä harvoissa unissa, joissa olen havainnut pyöräileväni. Todellisuudessa en ole taitoa koskaan oppinut, jäin sinne kolmipyöräistasolle lapsena. Uimiseni on todellisuudessa säälittävää räpiköintiä, mutta viimeisimmissä uintiunissa olen polskinut sujuvasti pitkiäkin matkoja omaksi hämmästykseksi.

Vastapuolena edelliselle kiinnostavaa on autoilu-unien muuttuminen ennen autokoulua sujuvasta ajelusta kortillisena toistuvasti kamaliksi hallitsemattomiksi ajopainajaisiksi.

Positiiviseksi lopuksi: olen oppinut unissani leijailemaan painottomana. Kun tunnistan tietyn unipaikan, unikotikulmat, niin muistan, että siellä pystyy leijailemaan ja voin noin vain ponnistaa ilmaan. Pari kertaa käynyt näin ensimmäisen leijailu-unen jälkeen.
 
Tuosta uimisesta tuli mieleen, että olin muutama yö sitten aikuisten uimakurssilla (tosielämässä en siis osaa uida) ja mulla ei ollut uikkareita, joten mun piti mennä uimahallin kaupasta ostamaan sellaiset. Myyjä toi mulle pitkähihaisen kokouimapuvun, joka muistutti erehdyttävästi mäkihyppyasua. Vääntelin ja kääntelin paksua pukua epäluuloisena, mutta myyjä vakuutti puvun olevan hyvä etenkin kellutusominaisuuksiltaan. Puluhuoneessa oli yksi ainoa vessa johon kaikki kurssilaiset jonottivat, yksi kurssilainen oli puolituttuni ja hän oli varsin happamena kun kaikki kiilasivat hänet vessajonossa. Apuopettaja tuli paikalle ja kertoi kurssin opettajan myöhästyvän mutta että voisimme jo mennä altaaseen. Menin matalaan päähän ja aloin uida selälläni. Pysyin pinnalla ja eteneminen sujui niin hyvin että ihmettelin miksi ylipäätään olen tullut koko kurssille kun näköjään osaan jo uida. Sitten huomasin että matalan pään vesi oli niin matalalla että mulla oli hanuri altaan pohjassa kiinni koko ajan...
 
Minä taasen näin jonkun aikaa sitten unta, jossa oli jonkinlainen örkit vs. ihmiset- taistelu (pari haltijaa ja kääpiötä myös) no kuitenkin, perus taistelu esim. Tarussa. Gandalf oli luonut itsensä ja minun suojakseni jonkinlaisen suojakentän arvatkaa miten! Näpyttelemällä tietokonetta! No kuitenkin, suojakenttä murtui, ja joku johtajaörkki astui sisään, mutta Gandalf vain näpytteli tietokonetta. Sitten örkki nappasi minut, ja kantoi ulos taistelun tuoksinaan. Sitten joku lävisti minut miekalla, ja uneni päättyi.
 
Ikinä en ole lumilautaillut, mutta tässä unessa seisoin laskettelurinteen huipulla lumilaudalla ja mietin, minkä vaihtoehdon valitsisin. Mikään rinteistä ei houkutellut, joten aloin lasketella metsässä koskemattomalla hangella. Pujottelin tottuneesti puiden välissä ja kun pääsin kaupan pihalle, onnistuin jarruttamaan ennen törmäystä lumen peittämään pysäköityyn autoon. Lumilautaa kantaen menin kauppaan ja kun olin vessassa, puhelimeni soi ja toisessa päässä tiukattiin hotellihuoneeni remontin asioita. Rakennustarvikkeet olisi kuulemma pitänyt käydä punnituttamassa ennen huoneeseen viemistä. Myöntelin, vaikken edes ollut vastuussa remontista.
 
Ylös