Unista

Onko kukaan muu ollut unessa Adolf Hitler?

Tosin urani tyrannina rajoittui siihen, että pääsin keulimaan esikunnalle tuntemallani huoltokäytävällä bunkkerin tilasta toiseen, kun panssarioven avain oli hukassa.
 
Vähän ennen heräämistä olin ulkona alueella jossa oli akuutti räjähdysvaara. Edesmennyt McGyver oli jättänyt kaikille ohjeeet, että tilanteen ollessa päällä on välittömäsi juostava mahdollisimman kauas, sillä räjähdyksen jälkeinen paine aiheuttaa omalta osaltaan ikävää jälkeä. Itse juoksin jo, mutta hidastellen seurasin että alueella oli monia jotka vielä epäilivät mahdollista räjähdystä ja vitkastelivat. Vähän ennen räjähdystä muistin toisen ohjeen. Maahan tulee maastoutua niin että jalat ottavat ensimmäisenä paineen vastaan ja näin sitten maastouduin vähän ennen pamahdusta. Vierelläni ollut toinen maastoutunut katsoi jalkapohjiaan paineaallon mentyä ja totesi että niihin tuli palovammat. Minulle tuli pienemmät palovammat.

Jännä, että joistakin unista muistaa kokonaisen listan verran yksityiskohtia.
 
Jos kiristyvät aikataulut eivät herätä huomiota siitä, että fikkien lukemista voisi vaihteeksi hillitä, niin viimeistään unesta herääminen pistää miettimään, mitä kaikkea päässä on viime päivinä liikkunutkaan.

Uni alkoi, kun nuori Aredhel kieltäytyi tiskaamasta eikä suostunut myöskään lieden pesuun, joka olisi ollut vaihtoehtoinen kotityö. Galadriel (unessa Artanis) päätti sitten auttaa, ja yhdessä serkukset keksivät, että hehän voivat yhdistää hommat ja tehdä ne samanaikaisesti. Valitettavasti toteutuksesta en saanut laadukasta unikuvamateriaalia, mutta lopputulos oli jotakuinkin se, että keittiö lainehti saippuavaahdosta. Paikalle saapui Finrod, jonka ilmeisesti olisi pitänyt vahtia nuorempiaan, ja hän kiireesti haki lisää apukäsiä siivoamaan sotkua, ja niin joukkoon liittyivät vielä Glorfindel, Celebrimbor ja Annatar (?!). Keittiö tuli kuurattua kauttaaltaan (liesikin otettiin putsauksen ajaksi pois paikaltaan kaappirivistä) ennen kuin kukaan aikuinen ehti paikalle, eikä siivojien välillä ollut muuta kuin hyvämielistä kiusoittelua (tosin nyt kun mietin, niin Finrod ja Annatar eivät hirveästi kuulumisia vaihdelleet).

Ja ei, lukeminen tästä tuskin paljoa vähenee, sillä miten muuten alitajuntani saisi tarpeeksi materiaalia uniin, joiden jälkeen virnuilen itsekseni puoli päivää?
 
Uneni sekoitti hauskasti menneisyyttä ja nykyisyyttä. Oli aamu, vähän vaille kahdeksan, ja olin myöhästymässä lukion ruotsin tunnilta. Pyöräilymatkaa ajatellessani sijoitin itseni lapsuudenkotiini Jyväskylään ja olin siis aikeissa lähteä polkemaan lyseolle. Ruotsin tunnin jälkeen olisi liikuntaa, joten etsin kaapista puhtaan pyyhkeen. Päädyin joltakin Kreetan tai Turkin matkalta ostamaani rantapyyhkeeseen (lukioikäisenä olin käynyt vain Ruotsissa). Tarkistin Wilmasta missä luokassa tunti olisi (ei Wilmaa vielä 80-luvulla). Liikuntalajiksi ajattelin sauvakävelyä, jonka välineet seisoivat käyttämättöminä alavarastossa (olin hankkinut ne vasta vuosi-pari sitten). Taideaineenkin valinta olisi samana päivänä edessä ja suunnittelin päätymistä musiikkiin, koska en osaa piirtää. Jälleen kerran. Tällä kierroksella olisin kuitenkin musikaalisempi, koska soitin ukulelea (hankin viisikielisen kanteleen vasta lukion jälkeen).
 
Näin unta, jossa olin kuoroporukalla saunomassa, mutta käytettävissä ei ollut varsinaista saunaa vaan ihan tavallisessa huoneessa piti kiivetä pianon päälle istumaan ja siinä sai sitten löylyt. Vastakohtana yleiselle "apua, olen julkisella paikalla alasti"-painajaistyypille minulla oli tässä unessa ongelmana se, etten jotenkin onnistunut pääsemään vaatteistani eroon voidakseni saunoa. Aina kun kiipesin pianon päälle löylyttelemään, tajusin, että minulla onkin farkut jalassa tai vähintään alusvaatteet päällä, ja sitten piti tulla pois ja yrittää uudelleen saada kaikki riisuttua.
 
Näin unta, että olin konsertissa, jossa sinfoniaorkesterin, kuoron ja erittäin hienon diaesityksen voimin esitettiin Gaudeamus igiturin melodiaan sovitettu "A Elbereth Gilthoniel".
Nyt jään vain odottamaan, milloin kuulen Tolkien-runouden klassikon tuossa melodiassa oikeasti. ;)
 
Aloin heti mielessäni laulaa A Elbereth Gilthonielia Gaudeamuksen sävelellä, ja kyllähän se siihen taipuu. Nyt tarvitsisi vain sovittaa kappale kyseiselle kokoonpanolle, kerätä musikantit kasaan (olen käytettävissä huilistina) ja tehdä se diaesitys ;)
 
Näin juuri ennen heräämistäni unta, että väittelin (varsin hyvässä hengessä, mutta kuitenkin) Heath Ledgerin kanssa siitä kun olin lapsena kirjoittanut Marilyn Monroen kuollessa Marilynistä runon jossa kutsuin häntä äidin pikku possuksi. Äitini oli unessa Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden Viena, joka toimi Marilynin pukijana ja olin kuullut äitini nimittävän Marilyniä leikillään porsaaksi. Runo oli julkaistu jossain lehdessäkin. Minulla on tunne, että @Incánus liittyi myös uneen jotenkin. Samoin kuin makkaratäytteiset valmisraviolit ja koppakuoriaisten metsästäminen paahteiselta hiekkatieltä.
 
Last edited:
Näin viime yönä unta budotreeneistä. Tämä oli jo toinen kerta tässä kuussa, joten selkeästi aivot yrittävät kertoa, että olisi jo aika palata dojolle. Vielä ei kuitenkaan pysty, haluan lapselle ensin koronarokotteet.

Tietenkään unessa treenit eivät olleet realistiset, vaan meillä oli alkamassa jonkinlainen harjoitustaistelu, jossa meidät oli jaettu kahteen rintamaan. Käytössä oli sekalaisia aseita, joillain oli päällään jopa yoroi (japanilainen haarniska), ja shihan oli eri puolella kuin minä, joten vähän jännitti. Toisaalta unessa oli myös jonkinlainen kunnianosoitus, että sai olla nimenomaan sillä puolella, joka tappeli shihania vastaan, koska se tarkoitti sitä, että oli kyllin hyvä pärjätäkseen ainakin vähän aikaa niin ylivoimaisen taitavan vastustajan johtamia joukkoja vastaan. Taistelun alettua onnistuin kuitenkin itse heti alkuun tökkäämään yhtä vastustajaa keihäällä (ei, tosimaailman treeneissä emme käytä oikeita keihäitä vaan bo saa toimittaa myös keihään virkaa) liian kovaa kainaloon ja tietysti jäin huolestuneena varmistamaan, ettei siitä aiheutunut mitään vakavaa vammaa. Ylipäätään unen tunnelma oli kuitenkin hilpeä ja melkein riehakas.

Kevätkauden alkaessa menen kyllä takaisin dojolle.
 
Itse näen painajaisia, kun olen stressaantunut tai lukenut/nähnyt jotain llian jännittävää. Viimeisimmän Bondin jälkeen olin monta yötä takaa-ajettavana. Sattuneesta syystä en koskaan ole ollut innostunut kauhuleffoista...
 
Kylällämme alkuviikosta sattuneen lapsen hukkumisen jälkeen näin ahdistavaa unta jo ammoin kuolleesta lemmikkikanistani. Unessa olin unohtanut kanin hoidon ties kuinka pitkäksi aikaa, kannoin sille hädissäni ruokaa, tajusin sitten veden puuttuvan ja lähdin hakemaan, ja seuraavaksi tajusin kanin menneen vesikulhoon kokonaan ja makaavan elottomana sen pohjalla kokonaan veden alla.

Yhdistävä tekijä näissä on syyllisyyden tunto. Kani kuoli aikoinaan, koska ei vanhuuttaan kestänyt saamiaan suolistoloisia, jotka pääsivät sen kimppuun, koska minä en ollut tajunnut että ulkoa niityllä kerätyllä apilalla ruokittu lemmikki on madotettava säännöllisesti (ei se kyllä ollut tullut vanhempienikaan mieleen, mutta kani oli minun ja minä olin sen hyvinvoinnista vastuussa). Lapsi taas hukkui, koska me yhteisönä ja yhteiskuntana epäonnistuimme hänestä huolehtimisessa niin kertakaikkisesti, ettei hän ilmeisesti nähnyt itselleen enää muuta tietä kuin sen joka vei yksin pimenevien peltojen keskelle ja lokakuisen joen kylmään mustaan veteen.
 
Näin koko yön painajaisia, ja ne olivat kapellimestarijutuista tietysti.
Ensimmäisessä versiossa minut bongattiin huoneen nurkasta, jossa minun olisikin vain kuulunut istua ja tarkkailla, johtamaan kapubändiä eli harjoitusorkesteria. Noustessani korokkeelle seisomaan orkesteri muuttui yhtäkkiä satahenkiseksi ja hirsitalo, jossa olimme, muuttui Kansallisoopperan orkesterimontuksi. Eteeni lyötiin Puccinin suurooppera Tosca, jonka olen kuullut tasan kerran menneenä tiistaina. Kun se sitten vähemmän yllättäen meni pieleen, sain aivan hirveää huutoa ja potkut.

Ihan kuin yhdessä versiossa ei olisi ollut tarpeeksi, uni kertautui sinne samaan hirsitaloon potkujen jälkeen. Tässä versiossa minulle annettiin normaali partituuri, mutta se sai yhtäkkiä veitsenterävät hampaat sivujensa reunoihin kuin se taikaeläinten oppikirja Harry Potterissa konsanaan. Tämä partituurini sitten pomppasi pois kapun nuottitelineeltä, ja raateli paitsi käteni, myös kaikkien soittajien stemmalaput. Jostain syystä ketään ei kiinnostanut että olin loukkaantunut onnettomuudessa, vaan kaikkia ärsytti että olin antanut partituurini vipeltää syömässä soittajien nuotit.

Nyt tämä jo jaksaa vähän naurattaa. Onneksi mitään noin pahaa ei oikeasti pääse tapahtumaan tänään.
 
Näin pari viikkoa sitten unta missä olin Colin Firth jossain leffassa missä oli mm. 1800 luvun vaatetus, puhelimia, radioita ja ihmissusia ja kohtaus, missä punapää mytologian Loki hyppäsi pää edellä Styxiin tavoitteenaan päästä Haadeksen vällyjen väliin. Tyhmä kyllä heräsin ennen kuin sain tietää, mitä sen jälkeen tapahtui.
 
Viimeaikaiset uutiset ja omat hankaluudet tenttikirjojen löytämisessä ovat selkeästi vaikuttaneet viime yön tai siis tämän aamun uneen:
Energiakriiisin kasvaessa yliopistolta vähitellen suljettiin tiloja ja kässässäkin siirryttiin käyttämään pelkkiä käsityökaluja sähköä vievien koneiden sijaan. Oli haastavaa päästä koululle omalla autolla tai julkisilla, kun tankata ei voinut kun huoltoasemilla ei ollut sähköä pumppuihin ja sähköbussit ja junat ei kulkenu kovin usein. Etäopetus oli myös haastavaa, kun porukalla ei ollut mahdollisuuksia nettiyhteyteen joka olisi vienyt sähköä. Sitten vähitellen alettiin sulkea rakennuksiakin ja jossain kohtaa sitten ilmoitettiin, että opetus loppuu joten enää järjestetään vain kirjatenttejä. Mutta ei niitä kirjojakaan enää kovin helposti saanut, kun esim e-kirjat olivat turha toive ja fyysisiä kappaleita ei ollut kaikille ja kauempaa ei voinut lähteä hakemaan kun ei päässyt liikkumaan. Ylipäätään tiedotus asioista ei toiminut. Siinä vaiheessa kun heräsin niin oli tullut päätös, että yliopisto suljetaan ja katsotaan kaikkien jatkoa sitten, kun taas saahaan sähköä pidemmäksikin aikaa kuin ½ tunniksi vuorokaudessa.
Toivotaan ettei tämä ole enneuni...

MUOKS: Tietty tuohon uneeni voisi semmosen kommentoida että kyllä ne yliopistot on toiminu jotain 1200 vuotta jo ja suurimman osan ilman sähköä, joten eiköhän ne jotenki pärjää..
 
Last edited:
Itse näin viime yönä ihan ihmeellistä unta, joka groteskiudessaan oli jopa huvittava. Ensin joukko ihmisiä matkusti tavallisesti junassa, kunnes juna ajoi semmoiseen vähän voimalinjan näköiseen juttuun, jossa oli paljon enemmän niitä johtoja kuin yleensä. Nämä johdot sitten viipaloivat ihmisiltä ylimääräiset lihakset ja ihot irti, ja siirsi elävät luurangot roikkumaan niskasta johtoihin kuin hiihtohissiin, jossa ne sitten matkustivat ylös vuorenrinnettä. Osa pääsi tahallaan irti ja putosi alhaallaan olevaan kivikkoon. Ylhäällä oli jonkinlainen keittoasema, jossa luurankoihmisten päälle suihkutettiin jotain kiehuvaa happoa, joka irrotti jäljelle jääneet ihot. Tämän jälkeen heräsin herätyskellon ihanaan piippaamiseen.
 
Kunnon halloween-uni siis, @Sidhiel

Itse näin todella levottomia unia ja heräilin niihin pitkin aamuyötä, yritin joitain painaa mieleenkin, mutta nyt en muista enää kuin pari pätkää joihin liittyi sänky: oli joku vanha, iso rakennus, jonka maapohjaisessa kellarissa oli jollakulla patjapaikka ihan parikymmentä metriä syvän ison kuopan vieressä, ja jollain kasvottomaksi jääneellä porukalla paheksuttiin yhdessä turva-aidan puutetta, ja jossain kohtaa nukuin itse pedissä, joka oli tehty ulos keskelle hankea ja ohi hiihtävät ihmiset ihmettelivät, miten joku voi siellä nukkua.

Oli myös joku epämääräinen uni, jossa yritin jossain yliopiston tapaisessa paikassa löytää omaa porukkaani, mutta eksyi jotenkin koko ajan teekkarien matkaan.
 
Mulla työ tunkee uniin usein. Liian usein.

Pari yötä sitten näin unta, että eräs kaverini möi kadulla helppoheikkityyliin uima-altaiden siivouksessa käytettäviä pohjaimureita. Imurit oli valmistettu antiikin Spartassa.
 
Ylös