Unista

En ilmeisesti ole kertonutkaan täällä unesta, jonka näin jo joskus kesällä (muistaakseni). Unessa oltiin pitämässä miittiä Särsjärvellä kun yhtäkkiä aloin synnyttää ennenaikaisesti ja lapsi tuli oikeasti vauhdilla. Lapsi syntyi leirikeskuksen eteistilassa sohvalla ja kätilöinä toimi Titiuu.
Tuli vaan mieleen kun nyt ollaan menossa kyseiseen paikkaan ensin vuosijuhlamiittiin ja sitten kevätmiittiin 😅
 
Näin viime yönä kaikenlaisia sekavia unia, mutta mieleen niistä jäi se, joka pyöri päänsisäisessä projektorissa juuri ennen herätyskellon soittoa. Tai ainakin osa siitä. Siinä osassa tanssiopistolla oli esitys jonkinlaisella maanalaisella kauppakeskuksen keskusaukion ja metroaseman sisäänkäynnin yhdistelmällä, ja esityksen katsottuani minun olisi pitänyt jostain syystä päästä edes johonkin kauppaan sisään, mutta ne kaikki olivat jo suljettuja. Sitten kuitenkin huomasin aukion kulmassa edelleen avoimen oven, joka johti Anttilaan (ties miksi se oli unimaailmassa edelleen olemassa). Tässä kohtaa puoliso oli mukana, ja menimme sisään kauppaan, joka olikin tosiasiassa vähän kuin maailman suurin Prisma: loputtomat rivit hyllyjä, joilta meidän piti yrittää etsiä jotain tiettyjä asioita. Lapsetkin ilmaantuivat jossain kohtaa mukaan mutta pieninä, ostoskärryjen kyydissä istuvina, ja kassan lähellä tuli jonkinlainen hulabaloo siitä, että heille oli luvattu herkkuja, ja minun piti sitten etsiä niitä pyöreistä, läpinäkyvistä muovipömpeleistä sen mukaan, mitä he sanoivat. Seuraavaksi olinkin panssaroidun ajoneuvon kyydissä, jonkinlaisessa avoimessa syvennyksessä sen katolla, kahden tuntemattoman ihmisen kanssa, joista toisen kasvot olivat veressä. Olimme Ukrainan sodan vierastaistelijoita ja matkalla poispäin rintamalta lepovuoroon. Se verikasvoinen oli haavoittunut taistelussa, jossa olimme juuri olleet ja joka oli käyty sen valtavan marketin sisällä. Muistin vielä pitkin lattioita lennelleet rynnäkkökiväärin hylsyt. Meitä vastaan tuli paljon vastaavia panssaroituja ajoneuvoja, jotka olivat menossa rintamalle päin, ja monet niiden kyydissä olevat huutelivat tervehdyksiä ja näyttivät arvostavan meitä siksi, että meistä näki meidän olleen juuri taistelussa. Mietin, että kai mekin rintamalle taas palaamme levättyämme ja sen haavoittuneen saatua hoitoa. Sitten heräsin.
 
Last edited:
yo. Isilmírën unesta saisi hienon lyhytelokuvan - niin sitä vaan shoppaillaan tavarapaljouden keskellä vaikka voitaisiin olla yhtä hyvin sotatantereella!
 
Häröjä unia jälleen.

@Shetai opiskeli jotakin ihan aikuiskoulutuksena ja hänellä oli ollut kaksi kertaa tehtävät tekemättä. Ensimmäinen kerta käsittääkseni puhdas unohdus, mutta toisella kertaa hän ei ollut saanut tietokonetta toimimaan, päässyt kirjautumaan tehtäviin eikä siksi ollut saanut materiaaleja. Jostain syystä jota tiedä en minä päädyin ottamaan kontolleni Shetain opinnot ja kappas kun minua tultiinkin pidättämään noiden tekemättömien tehtävien takia. Sain nipun papereita, joissa selvitettiin miksi minut pidätetään ja oli kasa erilaisia kirjain ja numerokoodeja.
Paikka johon jouduin ei oikeastaan ollut perinteinen vankila vaan joku oppilaitosten oma rangaistuslaitos. Portilla minun piti antaa koodini, jolla minut kirjataan sisälle. Kokeilin kaikkia koodeja ja vasta viimeinen oli se oikea. Kun virkailija kirjasi koodia ylös hän totesi että "Ai jai, se tärkeä G puuttuu". Jos koodissani olisi ollut G olisi minulla ollut oikeis valittaa ja mahdollisuus päästä joskus vapaaksi laitoksesta, mutta, koska minulla ei koodissani ollut G:tä olin todennäköisesti tuomittu olemaan siellä lopun elämääni.
Siinä kohtaa turhauduin ja selitin, miten minulla oli jäänyt VAAN KAKSI TEHTÄVÄÄ tekemättä ja niistäkin toinen siksi, että tekniikka petti (tiedostin tätä huutaessani, että minulta ei edes ollut jäänyt vaan Shetailta, mutta jostain syystä minun piti pysyä tarinassa ja ottaa nuo tehtävät kontolleni). Valitettavasti virkailijalla ei ollut mitään valtuuksia tehdä asialle mitään. Koodi on mikä on ja tulen joutumaan laitokseen ja viipymään siellä tooodella pitkään. Tässä kohtaa heräsin.
 
Last edited:
Näin tässä muutama yö sitten metkan unen. Oltiin jossakin miitissä. Pagba varoitti, että tatuoinnit ja lävistykset voivat lisätä riskiä sairastua alzheimerin tautiin. Hänen vaimonsa saapui paikalle, tuoden itse valmistamiaan makeisia, jotka vähensivät kuulemma riskiä sairastua alzheimerin tautiin. Unessa vaimo oli pieni ja siro, hiukset ruskeat ja lyhyet. ( En tiedä, miltä oikeasti näyttää).
Miittipaikka oli jonkun vesipuiston lähellä, minne kirmasin polskimaan nuorempien miittaajien kanssa. Nuoret halusivat vesileikkien jälkeen kauppaan ostamaan herkkuja. Olin menossa mukaan, mutta huomasin, ettei minulla ole mitään vaatetta kehon yläosaan. Päätin palata miittipaikkaan, mutten jostain syystä löytänyt takaisin.
 
Näin unta, että ydinsota oli alkanut yöllä. Sen oli aloittanut Saddam Hussein. Kyllä, Saddam. Oli varsin riutuneen oloinen kaveri tässä vaiheessa.

Nousin tarkistamaan, ettei uni ollut profetia erään toisen diktaattorin tempauksesta. Ei ilmeisesti ainakaan vielä.
 
Näin viime yönä unta, että koko pääni kuhisi jotain pieniä hyönteisiä. Mulla oli lakki päässä ja se hillitsi niiden karkaamista muualle. Välillä ravistelin niistä osan pois. Odotin että pääsen pesulle että ne saadaan hävitettyä kokonaan. Mistä lienee tullut uniin? Päänahkaa ei mitenkään kutissut liasta, kun olin sen vasta illalla pessytkin. Tuota ei kaipaile toistuvaksi uneksi. Varsinkin kun ne mun unet pukkaavat toistuessaan saada aina vain isompia mittasuhteita. Se tarkoittaisi että päässä oleva ötökkäyhdyskunta kasvaisi kohta järjettömän kokoiseksi.
 
Minulla on normaalistikin aika vilkas unimaailma, mutta raskaus on vielä lisännyt kierroksi. Olen mm ollut rengastamassa lohia ja sen jälkeen karhoja kertokaa joku mihin lohen rengastusrengas laitetaan, koska se ei unessa selvinnyt). Samalla tutkittiin mitkä lohet ovat uineet tänne Norjasta ja mitä Tanskasta.
Toisessa unessa työkaverilla oli kriisi kun hänen ompelemassaan hupparissa oli musta vuori. "Olisi edes vaaleansininen". Kysyin seuraavana päivänä niin musta olisi kelvannut hänelle oikein hyvin 😅

Nämä siis ihan perus unimateriaalia. Jos olisi jotain spektaakkelimaisempaa niin olisin varmaan heti kirjaamassa tänne muistiin 😁
 
Näin jotain ihme unia jossa pakenin Michael Myersin (Rob Zombien pitkätukkaversio) kanssa tuomiopäivän bunkkeriin Australian aavikolla, mutta kaikki puhuivat siellä ruotsia jostain syystä. Juostiin jotain jyrkkää mäkeä alas ja pistettiin hanttiin sedälleni, joka on vähän sovinistinen ääliö (ja sitä mieltä, että minun ei olisi pitänyt päästä turvaan ollenkaan). Nyt huvittaa nuo juonenkäänteet mutta unessa itsessään oli jotenkin tosi outo tunnelma.
 
Jokin miittipaikka taas. Kuljeskelen pitkin taloa jotain etsien. Tulen pitkänomaiseen huoneeseen, jonka etuosassa lähellä ovea Nova seisoo jonkin kirjoituspöydän luona. Kun kurkistan huoneen perälle, näen siellä Jampan istumassa keskellä pientä sohvaa imettämässä vauvaa. Vetäydyn pois, vaikka Jamppa ei turhan ujo olekaan. Asetelma vaikuttaa vain niin intiimiltä, etten halua tungetella.
 
Voin luvata, että jos tulen vauvan (Leimu) kanssa miittiin niin tulen imettämään ihan reteästi siellä missä olen ja voin myös luvata, että minua ei yhtään haittaa jos joku tulee paikalle kesken imetyksen 😊
 
Parin tunnin sisällä näkemässäni unessa olin joutunut muuttamaan Ouluun, enkä ollut kyennyt pitämään yllä nykyistä elintasoani. Uudessa majapaikassani minulla ei ollut omaa huonetta, vaan nukuin jonkun perheen omakotitalon olohuoneen laidalla olevassa pedissä. Talon isäntäkin vaikutti epäilyttävältä juopolta. Päätin selvittää ajatuksiani lähtemällä pyöräajelulle. Mietin että oli kuun neljäs päivä, joten ensi kuun vaihteessa vapautuvia asuntoja olisi varmaan nyt hyvin tarjolla vuokranantajilla. Pian huomasin polkeneeni kotipaikkakunnalleni asti, jossa tulin tuttuun tien risteykseen. Siellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus ja paikalla oli mm. vanhanaikainen ambulanssi. Jatkoin polkemista ja aloin kuulla takaani isä meidän rukousta. Siellä oli kaksi nuorta pastoria tulossa niin ikään polkupyörillä! Seuraavassa risteyksessä tapahtui pyörien ketjukolari, sillä paljastui, että nämä nuoret pastorit olivat tukevassa tuiterissa. Maasta noustuamme liperilasset eivät tahtoneet pysyä pystyssä ja kaikki nauroivat makeasti unen päättyessä.
 
Tutustuin viime yönä Norjan Finnmarkissa asuvaan saamelaisheimoon ja heidän elämäänsä oikein perusteellisesti. He yrittivät saada valtiolta omaan omistukseensa porojen laidunmaat, joilla ovat harjoittaneet elinkeinoaan satoja vuosia.

He asuivat jurtan tyyppisissä majoissa ja heillä oli poroerotus aina talvella ennen kiima-aikaa (hmm?), ettei tiineenä oleva poro mene vahingossa teuraaksi. Muutenkin porot oleskelivat jostain syystä talvella pidemmän aikaa valtavissa aitauksissa asutuksen lähellä ja kesät sitten liikkuivat vapaasti luonnossa. Samalla tavalla ihmiset olivat talvella enemmän paikoillaan ja kesällä vahtoivat paikkaa.

Kun he merkkasivat poron korvaan lovilla omistajan merkin niin omistajilla oli samanlainen loveus omassa korvassaan.

Harmi kun en muista heimon nimeä, mutta A siinä oli vahvana kirjaimena (sana oli väriltään ja terävyydeltään lämminneutraali, keltainen tai vihreä, ehkä jopa kerman valkoinen, mikä viittaa vahvasti A:han minun lievästi synesteettisissä aivoissani). Sain katsoa useiden tuntien mittaisen dokumentin, missä pureuduttiin tosi syvälle nimenomaan tämän heimon elämään ja tapoihin ja uskomuksiin, mutta unille tyypillisesti valtaosa tiedosta virtasi jonnekin tyynyn uumeniin ja voin tarjota teille vain tällaisia pieniä rippeitä. Vielä yöllä vessassa käydessä olin ihan WOU!! siitä miten paljon infoa surisi päässä ja uni jatkui senkin jälkeen. Mutta ei voi mitään.
 
Olen edelleen ilmeisesti aika stressaantunut, koska näen painajaisia joka yö. En niin pahoja, että osaisin herätä niistä, mutta kuitenkin aamulla on ihan kiva olla oikeasti hereillä. Miitissä en tainnut kyllä nähdä painajaisia yhtään, ihme kyllä, (mutta näin jotain ihme Michael Myers x Leon S. Kennedy slashia puoli yötä).
 
Nyt psahti piähän, että joku yö näin unta jossa juoksi metsäpolulla punakaapuista Elrondia pakoon. Tiesin koko ajan, että hän tulee saamaan minut kiinni, mutta pakko oli silti juosta. Kuin tuhma lapsi, joka yrittää pakoon aikuiselta 😁

Se on muuten jännä miten ympäristön vaihdos voi tehdä ison eron nukkumiseen ja uniin. Minäkin nukuin vuosijuhlamiitissä paremmin kuin pitkään aikaan kotona.
 
Jänniä aamun unia ennen heräämistä.

Jostain syystä kaivoin itselleni sänkyä meidän takapihalle hiekkaan. Paikka oli vähän hasardi, koska sen alle oli vesi uurtanut ison tyhjän tilan. Oikeastaan on ihme, että sänky pysyi niinkin pitkään kasassa romahtamatta "luolaan", johon minäkin olisin mahtunut ryömimään. Maa kun tosiaan oli vain hiekkaa. Ehkä tämä tuli siitä, että pakenin aamusella vauvan kanssa olohuoneeseen, kun useista herätysyrityksistäni huolimatta mies kuorsasi niin, etten saanut uudelleen unenpäästä kiinni.

Samassa unessa pyysin äitiäni ostamaan minulle lisää herneen siemeniä, mutta hän ihan suuttui, että ei varmasti osta, koska kesäkuun ensimmäinen päivä meni jo (unessa oli ehkä 17.6.) eikä sen jälkeen kylvetyt herneet millään ehdi kasvaa ja kypsyä.

Viimeisimpänä outona yksityiskohtana Jari Salmi roikkui unessa mukana ja oli toivottoman rakastunut johonkuhun, joka asui meidän kanssa, mutta, joka ei ollut yhtään kiinnostunut Jarista. Minun piti harhauttaa Jari pois meidän talon luota. Hän ei ollut mitenkään pakkomielteinen rakkaudessaan tai käyttäytynyt ahdistavasti tai mitään sellaista. Oikeastaan minun kävi häntä sääliksi kun oli niin vilpittömän rakastunut.
 
Näin tämän unen jo kevättalvella suuren paaston aikaan, mutta siihen liittyy mielestäni niin huvittava tilanne, että taidanpa jakaa sen kanssanne.
Aloitan tämän kerronnan valvepohjalta, koska se liittyy asiaan olennaisesti. Istuimme äitini kanssa kahvipöydässä, kun hän alkoi muistella jotain parinkymmenen vuoden takaista tilannetta, joka liittyi hänen mieheensä ja viskin juomiseen. Sitten muistin itsekin juoneeni hiljattain viskiä. Mutta hetkinen, enhän minä koske alkoholiin suuren paaston aikana! Vaan kun ihan selvästi muistan juoneeni Johnnie Walker Black Labelia hotellin aulassa, matalan pöydän ääressä, pöytälampun valossa, Samuel L. Jacksonin kanssa.... Ookei! Se oli unta. Kauanpa kesti tajuta!
 
Unissani pääsen usein musisoimaan tunnettujen muusikoiden kanssa. Viime yönä yritimme Michael Monroen kanssa nauhoittaa duettoa. Mutta hän oli kirjoittanut laulun sanat pienellä tekstillä kirjavalle alustalle vaalealla fontilla, niin etten mitenkään saanut tekstistä selvää ilman silmälaseja. Studioaikaa upposi sitten niiden lukulasien etsintään ihan turhan paljon ja tuloksetta, mitä Mike ei ollenkaan arvostanut.
Ei hyvin mene, kun lukulasit ovat hukassa jo unissakin.
 
Nukuin viime yönä todella levottomasti ja heräilin tämän tästä. Yö jättikin jälkeensä selkeät muistikuvat kahdesta eri unesta.

Ensimmäisessä unessa oli vähäluminen talvi ja katselin tapahtumia alkuun ikään kuin ulkopuolelta. Oli valkoisten pienkerrostalojen ympäröimä piha ja sillä puita ja niiden keskellä jonkinlainen iso suorakaiteen muotoinen lampi tai ehkä tummavetinen uima-allas. Sen päällä oli kirkas jääkerros ja jään päällä vähän lumihiutaleita, ja lammen lähemmän päädyn rannalla eräs SCA-aikojeni tuttu, joka seurassa tunnettiin nimellä Grim, oli juuri selittämässä kanssaan olevalle naiselle, että lammen yli voi liukua jäätä pitkin. He lähtivät liukumaan käsikynkkää, mutta jää taipui ja puolen välin jälkeen petti heidän altaan ja he hulahtivat sen läpi. Katselin, miten he uivat jään alla edestakaisin, yrittivät löytää reikää josta putosivat tai rikkoa jäätä, ja sitten tajusin olevani itsekin paikalla lammen rannalla ja että minun pitäisi auttaa. Hakkasin käsin ohutta jäätä rikki lammen reunalta, jonne päin nainen oli uimassa, ja juoksin sitten päätyyn, jossa Grim taisteli jään alla, sain sen rikki ja hänet vedettyä ylös sen verran että hän sai otteen lammen/altaan reunasta. Mutta kun katsoin oliko nainen selvinnyt, näin hänen vajonneen pohjaan ja totesin epätoivoisena, että minun pitäisi sukeltaa hakemaan hänet. Aloin riisua vaatteita mennäkseni lampeen, mutta sitten olinkin sisällä jossain kerrostaloasunnossa, Grim oli vilttiin käärittynä mutta huonossa kunnossa, palelin itse hillittömästi ja olin ponnistelut ja niellyt vettä niin että puhuminen oli vaikeaa kun yritin selittää tilannetta jollekulle. Yritin saada soitettua hätäkeskukseen kahden muinaisella työharjoittelujaksolla tapaamani maahanmuuttajataustaisen kulttuurialan ihmisen seuratessa toimintaani tarkasti, mutten löytänyt millään kännykästäni sovelluksia, joiden kautta soitto olisi unessa pitänyt tehdä. Sitten aivot sentään kertoivat, että voin ihan vain näppäillä hätänumeron, ja selitin jotenkin sekavasti että asunnossa on huonokuntoinen ihminen joka oli pudonnut jäihin ja minun pitää mennä pelastamaan toinen, joka on edelleen lammessa. Sitten yritin päästä takaisin lammelle, juoksin pienkerrostaloja ja puita täynnä olevaa lähiötä ristiin rastiin, jossain kohtaa näin lammen kimaltava jossain kauempana, mutta sitten olinkin jonkinlaisen pitkän kaartuvan katoksen edessä jossa oli ihmisiä jonottamassa eri porteille. Osa oli sinisellä värillä tarroitettuja, osa pinkillä, ja joku neuvoi minua siniselle portille. Menin ensin sellaiselle, mutta sitten unillgiikalla tajusin, että pinkit portit vievät Linnanmäelle ja lampi on Linnanmäen vieressä. Syöksyin pinkille portille, koko ajan paniikissa siitä että se uponnut nainen oli virunut lammen pohjassa jo ainakin puoli tuntia (mutta unessa olin melkein varma, että kylmään veteen hukkuneen voi vielä pelastaa puolen tunninkin kuluttua, koska kylmyys jotenkin laittaa elimistön horrostilaan ja sen voi vielä saada elvytettyä) ja yritin kertoa sillä olevalle lipuntarkastajalle, että lammessa oleva nainen pitää pelastaa. Mutta hän nukkui istuallaan tiskin takana olevassa tuolissaan vauvaa imettäen, enkä hennonut herättää häntä, koska hän oli selvästi näännyksissä. Tässä kohtaa heräsin.

Toisessa unessa olin kerrostaloasunnossa, joka oli opiskelija-asunto. Olin juuri aloittanut uudet yliopisto-opinnot ja muuttanut sinne, mutta minulla oli vaikeuksia saada asunnon todella vanhanaikainen ulko-ovi menemään lukkoon. Makuuhuoneeni oli heti ulko-oven vieressä, siellä oli muistaakseni useampi puinen kerrossänky ja se oli L-kirjaimen muotoinen. Ulko-ovelta lähti asunnon läpi kulkeva käytävä, jonka varrella ensimmäisenä vasemmalla oli mainittu makuuhuoneeni, heti sen jälkeen oikealla avautui iso olohuonetila, josta pääsi oven kautta pienempään keittiöön. Kauempana oli vielä lisää huoneita. Luulin saaneeni ulko-oven lukkoon, mutta siitä kävelikin äkkiä sisään joku nuorehko mies, joka sanoi asuneensa siellä ennen ja tulleensa hakemaan jotain unohtamaansa. Hän kehotti huolehtimaan paremmin oven lukituksesta ja selitin nolona, että olin kyllä yrittänyt. Sitten hän onneksi lähti, mutta siinä kohtaa asunnossa oli yhtäkkiä lauma muitakin ihmisiä. Toivoin heidän lähtevän myös ja ajattelin jo kehottaa sitä ääneenkin, mutta sitten tajusin, että koska kyseessä on opiskelija-asunto, en tietenkään ole saanut niin montaa huonetta vain itselleni vaan kyseessä on kimppakämppä ja ne muut ovat kaikki kämppiksiäni, jotka asuvat niissä muissa huoneissa. Ajatus ei ilahduttanut, mutta ajattelin pärjääväni kyllä, käänsin huomaavaisesti pienemmälle musiikin, joka minulla oli ollut pauhaamassa olohuonetilassa (ei sillä että kukaan muista olisi siitä välittänyt, heillä oli menossa hilpeä keskustelu olohuoneessa olleen ison pöydän ääressä) ja menin keittiöön tutkimaan kalenteriani. Tulin siihen tulokseen, että olin itse saapunut asuntoon päivää etuajassa, muut olivat palanneet sinne vasta nyt lukukauden alettua (se oli ilmeisesti jonkinlainen asuntolahuoneisto, jossa sai asua vain lukuvuoden ollessa käynnissä, ja muut olivat asuneet siellä jo edellisenä lukuvuonna) ja tajusin sitten paniikissa, että olin itse unohtanut mennä ensimmäisen päivän luennoille. Sitten tajusin vielä pahemmin panikoituen, etten ollut myöskään sopinut opiskelusta mitenkään työnantajan kanssa, vaan minun olisi pitänyt olla sinä päivänä myös töissä. Heräsin siinä kohtaa kun tuskailin hädissäni, miten muka saan ikinä työn ja opinnot sovitettua yhteen.
 
Last edited:
Ylös