Usvajaisten kylä II: Miccohin paluu: Ilmoittautuminen

Círdan sanoi:
//muoks. Btw, saako oman roolinsa paljastaa nyt jos kerran peli päättyy?

Miksei saisi :) Minulla ei ainakaan tässä suhteessa paljon sanottavaa ole, pidin jotain suojeluskiveä (sillä pystyi muistaakseni pelastamaan jonkun hengen) alussa, kivi varastettiin ensimmäisenä yönä ja siitä lähtien sain kirjoittaa vain pullopostia. Miccoliinalta Mike sai perintönä wiolettia maalia, mutta sekin taisi tulla jo sellaisessa vaiheessa etten sillä paljon leikkinyt.
Omaa inspiraatiota vähensi kunnollisen roolin puuttuminen, tietysti taitava pelaaja olisi pelannut kunnolla vaikka roolitta, mutta minä en olekaan taitava. Minusta pullopostin kirjoittamista ei voi laskea rooliksi, varsinkaan kun ei tiedä kenelle kirje päätyy.

Kiitos kuitenkin pelistä niin pelinjohtajalle kuin pelaajillekin, ja ensi kerralla aktiivisemmin.
 
Koska peli mitä ilmeisimmin on tosiaan loppunut, kerron oman osuuteni siinä: tavis. Mutta kuoltuaan Alicesta tuli haudantakainen, eli hän sai jotakin salattua tietoa aina, kun joku yöllä kuoli, ja tuon tiedon hän sai välittää haluamalleen pelaajalle. Tiedä sitten, oliko tiedoista hyötyä sen paremmin s-sydämille kuin puhdasmielisille.
 
Minua kiinnostaisi kenelle Alice tietoja välitti ja mitä tietoja.

Okei, Riepu oli pahis alusta alkaen, lisätaitona myös kykyvarastelu - ryöväsin Jaamarin Muukalaiselta filosofikyvyn, joka jäi hyvin vähälle käytölle. Erikoistehtävänä olisi ollut etsiä ja pitää hengissä loppuun asti sinettisormuksen haltija (veikkailin Miccoliinaa), mutta en jaksanut alkaa tutustua Rievulla Miccoliinaan, koska pidin tehtävää melko haastavana, varsinkin kun Miccoliina piti pahisten kannalta saada pois pelistä.

Lisää yksäreistä yms. kunhan muutkin alkavat avautua.
 
Cirindë oli yllättäen näkijä, aivan kuten väittikin. Tosin pelinin meni hiukan harakoille, sillä en ollut väsännyt minkäänlaista stradegiaa. :p
Ensikerralla sitten voisin yrittää panostaa hiukan enemmän.
 
Armoitettu solvaaja Bernard Ulyssus MacKenzie oli Sooloilija ja Vapaamuurari. Dat's it.
Lisäksi hän oli ollut joskus kuninkaan kirjuri, joka ennemmin oli ollut käsitteellisten kalojen metsästystä kuin varsinaista sanojen rustaamista. Hän oli myös varsinainen intertekstuaalisten viitteiden sotku. Häneen sekoittui ties keitä matkan varrella. Saa kysyä jos uskaltaa. En lupaa muistavani puoliakaan.
Keskityin pelissä ehkä ennemmin kaunokirjallisiin arvoihin kuin pelaamiseen, mutta sen siitä saa kun nukkuu suu auki.
 
Itse en ole omalta osaltani vielä aivan täysin lopettanut pelaamista, sillä aion vielä tehdä lopetusviestini loppuun. Muutkin voisivat järjestellä hahmojensa asiat jonkinmoiseen kuntoon, jotta saataisiin peli kunnolla lopetettua.

Apteekkari oli samooja. Minulla oli alussa tosi hienot planit miten voittaisin tämän pelin, mutta siihen valitettavasti kuului kirottuna oleminen, jota minä en ollut kuten perin selvästi ilmeni. :urg:
Pagballe tiedoksi, että sinä yönä kun ei kuollut ketään, niin en silloin pelastanut sinun hahmosi henkeä vaan oikeastaan Ereinionin. Mutta en tietenkään voinut suojella munkkia uudestaan, joten tiesin ennalta sysisyänten uhrin nimen.

Nyt kun Círdanin hahmo on turvallisesti mullan alla niin uskallan kertoa, että eläimiksi muuttumiset olivat minun ansiotani :D . Minulle annettiin viherkivitalismaani niminen esine ja minulle kerrottiin, että sillä olisi kolme käyttökertaa ja että sen vaikutukset selviäisivät ensimmäisen käytön jälkeen. Käytin sinua siis periaatteessa koekaniinina silloin Círdan, mutta voit uskoa minun olleen vähintäänkin yhtä pelästynyt kuin sinäkin kun vaikutukset ilmenivät.
 
Minä olin metsästäjä. Osittain toivoin, että minut oltaisiin lynkattu, mutta oma pelaamiseni vähän sössötti kaikkea; nyt kävi näin.

Saladin, kiitokset lehmäepisodistani, se oli hauskaa! Itsekin mietin veellisyyksien kohtaloa. Mistä ne tulivat jos kerran melkein kaikki joutuivat niiden uhriksi..? :p
 
No kun Miccoliinalla oli semmoinen söpönvärinen maalipurkki, niin eihän hän voinut vastustaa kiusausta. (Lähtönsä jälkeen hän muuten jätti sen Miken ulottuville ja Miken kuoltua veli Miccoh otti purkin haltuunsa, vaikka ei oikeastaan kuulunut edes peliin. Se kuitenkin näytti toimivan yhä, mikä oli siistiä. :D) Ja olen pelinjohtajalle tosi katkera siitä, kun ensimmäisellä kerralla maalin v-vaikutus ei toiminut. :p

Sitten sain käsiini loitsukijan:
Kynttilätaika sanoi:
Saat säilöttyä palan hengestäsi kynttilään. Se antaa sinulle kuolemasi jälkeen 4 tuntia lisää elinaikaa. Se vaatii mehiläisvahaa, jalanjäljen ja yhdeksän kuunsädettä purkissa.
Hiljaisuusloitsu sanoi:
Se vaatii jonkin pelaajan tökkäämisen pajupillillä. Se pelaaja ei saa puhua seuraavana päivänä.
Maailmanparannustaika sanoi:
Vaatii yhdeksän litraa omenaviiniä ja kahdeksan valaanrasvasta leivottua munkkirinkilää. Taika muuttaa Suvannon kylän kahdeksi tunniksi yön aikana suojaisaksi - jos murha yritetään tehdä silloin, se ei onnistu.
Pistin Tikin, Jasdrilin~ ja Samoojan hahmot keräämään minulle aineksia uskotellen, että kaikki kuuluvat maailmanparannustaikaan, kiitoksia siitä. ;) Tässä kohtaa aavistelin Samoojan olevan pahis, mutta piti mennä riskillä, kun hänellä oli kellarissa kaikkea tarvittavaa. Taika ei toiminut ja jouduin jättämään kylän. Pajupillillä tökkäisin Igoria samana yönä, mutta pelinjohtaja oli ilmeisesti kiireinen ja vaikutus jäi tapahtumatta.

Lisäksi olin vakooja ja nekromantikko. Vakoojan kykyä en muistaakseni ehtinyt edes käyttää. Se toimii niin kuin näkijä, mutta on kertakäyttöinen ja seuraavana päivänä kohde olisi paljastettava pelitopiikissa. Nekromantia oli hauskaa. Miccoliina oli Harmaakaapujen yliopistossa opiskellut veli Miccohin kanssa hieman salatieteitä kun kukaan ei ollut vahtimassa ja pakkohan noita oppeja oli kokeilla käytännössä. Veli Miccoh nostatti myöhemmin Usvajaisten kylä ykkösen hahmoni Miccohin hautakummustaan ja tämä jatkoi peliä siitä mihin kohtaan edellisessä pelissä kuollessaan oli jäänyt, mutta Haltin hahmo ei vielä ole reagoinut, sitä odotellessa...
 
Alicen haudantakaiset näyt ja keskustelut

douv sanoi:
Minua kiinnostaisi kenelle Alice tietoja välitti ja mitä tietoja.

Saamasi pitää, Riepu. Tässä on ensimmäinen näky, jonka Alice sai kuolemansa jälkeen, yönä jolloin Ereinion kuoli:

Jokin häiritsee syvää untasi. Et tahdo saada selkoa mielikuvista - vain oljen ummehtunutta lemua ja väräjäviä valoja. Sitten näet Igorin pelästyneet silmät ja kuulet munkin kiroavan, kun hänet sidotaan ja heitetään kuoppaan. Sidotut kädet harovat mutaa ja pikkukiviä, ja lopulta munkin silmät pullistuvat kuopissaan kun hän ei saa enää henkeä.

Sinun sielusi on väsynyt, joten et jaksa vierailla kuin yhden olennon luona tänä yönä. Onnea valintaan.


Päätin kertoa näystäni Saladinille. Tällaisen viestin hän sai:

On Saladin unten maille menossa,
pää jo tyynyä vasten kenossa,
kun kylmä tuuli alkaa puhaltaa
ja kynttilänkin sammuttaa.

Pimeydessä kuuluu kahinaa
ja kalman tuoksu lemahtaa.
"Saladin", joku kuiskaa hiljaa,
"Saladin, olet kypsää viljaa!"

Kylmä käsi tarttuu olkapäähän
apteekkarin sielu uppoo jäähän.
"Kuule viesti, joka tulee kaukaa,
Alice jo maatuu, silti vartoo hautaa."

"Kaiva kuoppa, viskaa siihen vainaa,
muuten öinen vieras rintaas painaa
siihen asti, kunnes itse kaadut
kuolemaan ja laillani myös maadut."

"Viestiini myös liitän kumman näyn,
kaikkea näet huomaan, haamuna kun käyn.
Inkvisiittorista kun tuli madon muona
äsken, arvaa kuka silloin seisoi luona?"

"Silmät papin päästä pullistuivat,
niihin toiset, pelästyneet, heijastuivat.
Kuka mahtoi seistä luona surmamontun?
Sanon sulle: siellä näin sen tontun."

Haamu lähti, kalmanhaju jäi,
sekä apteekkarin olkapäähän täi,
matoja myös liuta sängyn päähän,
ikkunankin oli lyönyt jäähän.


Saladin uskalsi ryhtyä keskustelemaan haamun kanssa:

Saladin mumisee itsekseen olematta täysin varma kuulisiko hänen yöllinen vieraansa: "kuinka varma olet tiedoistasi tontun suhteen"

Alice oli kuitenkin päättänyt, että ei enää kertoisi mitään uutta - semminkin kun hän ei enempää tiennyt. Joten hänen haamuilunsa muuttui astetta väkivaltaisemmaksi ja Saladin sai tämän viestin:

Saladin on tuskin saanut lausuttua kysymyksensä, kun hän tuntee kirvelevää kipua selässään. Kuin lauma kissoja olisi hyökännyt raapimaan häntä. Tuska yltyy yltymistään kunnes Saladinin on pakko kiskoa paita päältään nähdäkseen mikä hänen selkäänsä riipoo. Hän kääntyy selin peiliä päin ja vilkaisee olkapäänsä yli. Ja kas, hänen selässään on toden totta ilkeännäköisiä verinaarmuja. Haavat muodostavat kirjainten hahmoja ja Saladin voi lukea niistä sanat: KVVLE ÄLÄ KYSY

Urhea apteekkari ei vielä luovuttanut, vaan lähetti Alicelle uuden viestin:

"Mokoma rotta taitaa olla haudan takaakin katkera siitä, kun äänestin häntä teloituslavalle", Saladin mutisi itsekseen samalla, kun irvisti vihlonnalleen selässä. Ensijärkytyksen mentyä ohi apteekkari alkoi tuntea jo suoranaista kiukkua edesmennyttä(kö) Alicea kohtaan. Siitä huolimatta hän toivoi, ettei tämä tällä kertaa kuulisi hänen ajatuksiaan.
"Voisi osoittaa edes vähän kiitosta siitä, että kaivoin hänelle haudan".


Mutta haamu on yhä vihaisempi ja vastaa näin:

"Kiitollisuutta?" kuuluu samassa kuiskaus Saladinin korvassa. Kuiskausta säestää näykkäys. Saladinin korvanlehteen ilmestyy kaksi pientä haavaa, kuin rotan etuhampaista. "Saatanpa tulla kiittämään ensi yönä, jos sitä toivot. Saapumiseni tiedät siitä, kun nukkuessasi tunnet, että joku - tai jokin - istuu rintasi päällä. Siitä se nimikin tulee."

Ääni tuntuu etääntyvän kauemmas ja kuiskaa sitten Saladinin toiseen korvaan: "Painajainen. Se minä olen. Sinun ikioma painajaisesi. Ahhhh."

Viimeinen huokaus katoaa hiljaisuuteen makean mädän löyhkän myötä. Saladinin olkapäätä alkaa kutittaa. Hän vilkaisee sivulleen ja huomaa, että hartialla viilettää edestakaisin parisen tusinaa lihavia kirkkaanpunaisia tuhatjalkaisia. Yksi on juuri sujahtamassa kauluksesta sisään ja toinen pyrkii innokkaasti korvakäytävään.


Sitten kuoli Saladin ja Alice sai uuden näyn:

Oli talvipäivänseisauksen aatto, vai oliko? Joka tapauksessa oli kylmää ja pimeää, tuuli kolisutti kattoikkunoita, tuiskutti lunta ja mustavar"Jaahas", toteaa Saladinin haamu poksahtaessaan seuraksesi tuonpuoleiseen, "enpä pitkään ehtinyt maanpäällisillä saloilla kärvistellä."

"ETKÄ EHDI TÄÄLLÄKÄÄN", toteaa Kuolema ja hakee Saladinin pois väärästä osoitteesta. Käännät kylkeäsi ja yrität nukkua.

Valitettavasti yksi ajatus häiritsee. Kuva Mikesta seisomassa joen rannalla, heitellen pullopostia liplattavaan virtaan. Hänen poskessaan on violetti maaliviiru.ikset raakkuivat.


Tästä kerroin Pagballe, joka otti ja näytti saamansa viestin suurin piirtein kokonaisuudessaan kyläläisille, joten ei siitä sen enempää. Viimeinen näky oli tällainen:

Igor jälleen, tällä kertaa yltäpäältä violettina. Ja hänen poskensa pullottivat kuin hamsterilla - tonttu kastoi pensseliä maaliin kerta toisensa jälkeen ja tanssahteli ympäriinsä eräällä tietyllä kirjaimella alkavia sanoja mutisten.

Valitsin kohteekseni Círdanin, joka sai tämän viestin:

”Theodooor!”

Hiljainen ja kolkko ääni kutsui häntä jostakin kaukaa, mullan alta, kiven takaa, tuulen ulvonnasta.

”Thhhheodorr!”

Ja nyt oli ääni aivan hänen korvassaan, jota alkoi kutittaa, kuin pienet viikset olisivat sitä pistelleet.

”Thhhhhh”

Hän kääntyi, mutta ei nähnyt mitään. Ei mitään, sillä hänestä oli tullut sokea, kuin musta huppu olisi vedetty pään yli. Tai niin kuin maailmasta olisi imetty kaikki valo pois. Ehkä niin olikin käynyt.

”Kuuntele.”

Olikohan se sittenkin huppu, tai paremminkin säkki? Säkki jonka pohjalla oli jotakin kiemurtelevaa, paljon jotakin kiemurtelevaa, toukkia, matoja, pieniä kuoriaisia, jotka ryömivät hänen hiuksissaan. Ja sitten oli tuo matala hiljainen ääni.

”Niin kuin tiedät itse, voi tässä kylässä herätä väriään vaihtaneena. Violetiksi, niinpä niin. Mutta miksi? Ehkä sinulle on kerrottu, ehkä ei. Igor-tonttu on nyt violetti, kaikkihan sen näkevät. Vaan mikä siinä on niin hauskaa? Viime yönä tonttu tanssi pensselin kanssa, kastoi sitä välillä maaliin ja mutisi itsekseen. Kumma kyllä kaikki sanat alkoivat samalla kirjaimella... ja tontun posket, niin, pullottivat kuin hamsterilla konsanaan. Mitähän tuokin kaikki tarkoittaa? Mene nyt äläkä enää syntiä tee.”

Kuin olisi säkki vedetty Theodoren päältä. Tai kuin värit ja valo olisivat taas palanneet maailmaan. Kaikki oli niin kuin ennenkin, paitsi että madot, toukat ja kuoriaiset jäivät hänen päähänsä kiemurtelemaan ja ryömimään.


Ja siihen loppui Alicen haudantakainen elämä. Hän ei ollut lainkaan varma siitä, kumman puolen edustajille näyistään kertoi, yritti tosin osua ei-sysisydämiin. Näyt olivat sen verran häilyviä, ettei niistä edes tiennyt, oliko mukana murhaaja vai ei. Niinpä nyt olisikin mukava saada tietää, ketkä jäljelle jääneistä olivat sysisydämiä.
 
Nyt kun näin moni on jo avautunut, voin sanoa, että Morwen aka Vampirelady aka minä olin sysisydän.:p
En ollut kovinkaan aktiivinen pelaaja, eikä se edes ollut osa strategiaani; en yrittänyt piileskellä, mutta osallistuin aina välillä murhien juonimiseen ja luonnollisesti uhrien päättämiseen.

Enkä jäänyt kiinni, mwahaha. :twisted:
 
Toinen sysisydän ilmoittautuu. Minulle oli kasaantunut aikamoinen kasa rooleja, olin nimittäin sysisydämyyden lisäksi ryövääjä, Samoojan vapaamuuraripari ja Kysyjä. Vein Jasdrilin kyvyn (arkkienkeli), josta ei tosin pahiksena ollut paljoa iloa (paitsi se, että se oli poissa hyvisten käytöstä).

"Olet Kysyjä, eli saat kerran päivässä kysyä Sarasteelta jotakin (ihan mitä tahansa peliin liittyvää) - vastaus ei kuitenkaan päädy sinulle, vaan jollekulle muulle pelin henkilöistä, satunnaisen ingamen kautta." Tätä käytin vain kerran, koska en halunnut hyvisten saavan vahingossa mitään tietoja. Koitin ensimmäisenä yönä saada tietää, kuka on Syvästi rakastettu kyläläinen. En tiedä, saiko joku tuon tiedon, ei ilmeisesti ainakaan kukaan pahiskavereistani. :)

Ensisijainen tavoite oli selvitä vapaamuurareina Samoojan kanssa pelin loppuun hengissä, mikä epäonnistui. Kaksi pahista jäi kuitenkin henkiin. :) Täytynee keksiä vielä pelitopikkiin jonkunlainen lopetus... Kiitokset kaikille pahiksille hyvistä juonitteluista ja murhatavoista! :D
 
:D Tiedon sai muuten rakastettu kyläläinen itse.

Ongelmista suurin oli se, että pikkusiskoni poisti roolilistan ja tiedot koneelta, jossa vaiheessa minun pelinjohtotaitoni ja -intoni menivät päreiksi. Siinä vaiheessa alkoi alamäki.

Sittemmin annoin vastuun Ereinionille, joka ei kuitenkaan ilmeisesti ehtinyt Meksikohälinöissään sitä tehdä - noh, kiitos kuitenkin kaikille, seuraavalla kerralla (joskus viiden vuoden päästä) suunnittelen pelin paljon paremmin etukäteen. (Enkä ole varma saiko hän missään vaiheessa roolilistaa perille asti...)
 
No, nyt kun molempien sysisydänten henkilöllisyys tiedetään, eikä pelinjohtaja ole virallisesti todennut peliä päättyneeksi, niin eiköhän äänestetä pahantekijät hirteen! Eikö? Jaa, se oli vain ajatus...

Olin se mikä väitinkin olevani eli näkijä. Olisinpa douvin jälkeen uneksinut CAPSista vanhojen aikojen muistoksi, niin olisin voinut upottaa kaksi pahista enkä vain yhtä! Minun pelini päättyi douvin hampputangoon. En enää jaksanut panostaa sen jälkeen. Mitään loppushowtakaan en järjestä.
 
Igor oli oppipoika ja dementikko - kummastakaan ei ollut mitään hyötyä. Eräässä vaiheessa tosin Hans lupasi uhrautua puolestani (huijari), ja samaan aikaan Muukalainen suojella minua. Kikkailin niin, että sain Hansin odottamaan hetken, siis siksi, että halusin mieluummin kyvyn suojella muita kuin kuolla muiden puolesta. Kun mitään ei tapahtunutkaan, syytin Muukalaista pahikseksi. Veikkaan, että todellinen syy oli Jaamarin motivoitumattomuus peliin. Jos sen sijaan olisin antanut Hansin tehdä kuten hän tahtoi, eli oikeasti ei mitään, olisin saanut hänet kiinni. Voi voi.

Olin kehitellyt Igorille aikamoisen taustatarinan. Kai se on sitten pakko läntätä pelitopikkiinkin.
 
Hatha oli muuten juuri muuttumassa kun tökin peliä Ereinionille, eli perimässä violetin maalin jonka Miccoh alunperin omisti. Miccoh oli myös nekromantikko joka herätti Ereinionin kuolleista.
 
Olisi ihan hauska kuulla mitä roolia Haltin hahmo mahtoi kantaa?

Kävi niin, että minulla oli etukäteen suht paljon ideoita oman hahmoni ja mahdollisisten pelilinjojen suhteen, mutta kun alkuun ei oikein ehtinyt kyllin tehokkaasti mukaan, oli Oxonmoot ja muuten aikaansaamattomuutta, niin ei motivaatiota oikein riittänyt sitten mihinkään. Pahoitteluni siitä. Tai ehkä aikaansaamattomuus oli vain tekosyy enkä oikein haluamallani tavalla osannut pelata hahmoa. Hahmo oli pinnaltaan niin kovin väritön ja vähäsanainen, kun taas pollassa olisi pitänyt kiertää monenlaista levotonta.
 
Haltin hahmo oli kirottu ja sysisydän. Kumpaakaan ei päästy näkemään, olit kai niin huomaamaton etteivät pahikset edes yrittäneet nistimistäsi.
 
Vehka sanoi:
Sittemmin annoin vastuun Ereinionille, joka ei kuitenkaan ilmeisesti ehtinyt Meksikohälinöissään sitä tehdä - noh, kiitos kuitenkin kaikille, seuraavalla kerralla (joskus viiden vuoden päästä) suunnittelen pelin paljon paremmin etukäteen.
Juu, tai justiinsa kun olin aikomassa laittaa peliä käyntiin, pelaajat alkoivatkin spekuloida, josko lopettaisivat pelaamisen, ja en oikein tiennyt mitä tehdä. Täkälïset hälinät eivät antaneet oikein aikaa pohtia ratkaisua kunnolla, ja siksi homma jäi toteuttamatta. Taidan silti kirjoittaa vielä sen viestin jolla alunperin oli tarkoitus ottaa pelinjohtovastuu, oli se sen verta hieno.

P.S. Fiaskomaisesta suorituksesta huolimatta varaisin muuten itselleni ensi syksyn fopen pj-vastuun, jos kellään ei ole mitään sitä vastaan. Apurikin on tervetullut.
 
Oijee, itse pääsin vasta tässä pelissä fopekirjoitusvauhtiin ja oli hieman sääli että monilla muilla into taasen himmeni. Toivottavasti seuraavassa pelissä sujuu ongelmattomammin!
Saako muuten kysyä, eikö vapaamuurari ole enää vapaamuurari kun hän on kuollut ja herätetty henkiin?
 
Ylös