Uudistettu oikeinkirjoitus

Mahtaisiko herätä keskustelua TSH:n tarkistetun yksiosaisen laitoksen uudistetusta oikeinkirjoituksesta? Isojen Alkukirjaimien käyttöä on siinä karsittu kovalla kädellä, useimmiten varmasti suomen kielen käytäntöjä entistä paremmin kunnioittaen, mutta joidenkin termien ja nimien kohdalla voisivat ehkä tarkennuksetkin olla paikallaan. Otanpa esiin muutaman tapauksen:

Suuri vihermetsä (<i>Greenwood the Great</i>): tällaisten kaksiosaisten paikannimien oikeinkirjoituksessa jälkimmäinen osa alkaa yleensä pienellä alkukirjaimella, jos se on jokin termi eikä erisnimi, esimerkiksi <i>Iso läntinen erg</i> (engl. <i>Great Western Erg</i>); Isot järvet (engl. <i>Great Lakes</i>, ransk. <i>Grands Lacs</i>) jne., mutta erisnimet pysyvät isoalkukirjaimisina, esim. <i>Iso Namamaaa</i> (engl. <i>Great Namaland</i>) ja jopa <i>Iso Valliriutta</i> (engl. <i>Great Barrier Reef</i>).

Minusta <i>Vihermetsä</i> on selvästi erisnimi, joten säilyttäisin <i>Suuren Vihermetsän</i>, korkeintaan muuttaisin sen <i>Isoksi Vihermetsäksi</i>, koska lähestulkoon kaikissa ulkomaisissa paikannimissä <i>Great</i> kääntyy <i>Isoksi</i> - tosin <i>Greenwood the Great</i> on eri asia kuin <i>Great Greenwood</i>, joten "Suuri" on sinänsä paremmin paikallaan.

toinen aika, kolmas aika, neljäs aika (<i>Second Age, Third Age, Fourth Age</i>): kinkkisempi kysymys. Onhan esimerkiksi <i>toinen maailmansota, toinen tasavalta...</i> - jotenkin vain tuntuu siltä, että ainakin <i>Toinen aika, Kolmas aika...</i> erottuisivat edukseen tekstissä, mutta en lähde moista vaatimaan.

konnunlasku (<i>Shire Reckoning, Shire-reckoning</i>): mitenköhän on? Ehkä tässä pieni alkukirjain on samalla tavalla oikeutettu kuin sanoissa <i>venäjänvirsta, ruotsinpeninkulma</i> - erilleen kirjoitettuna nämäkin olisivat <i>Venäjän virsta, Ruotsin peninkulma</i>, mutta <i>Konnun lasku</i> ei tuntuisi oikein luontevalta. Mutta miksi sitten <i>Konnunpäivät</i> ja <i>Konnunkatselmus</i>? Noudattavatko nämä sanat eri logiikkaa? Fennistit huomio! Ottakaa kantaa!

Minä en ole fennisti enkä vieläkään saa pilkkuja oikeille paikoilleen, mutta hyvän maun nimessä kannatan Isojen Kirjainten ankaraa karsimista. Välissä TSH:ssa tulee vastaan lauseita, joissa liki kaikki sanat on kirjoitettu isolla. Kaiketi isottelun tarkoitus on tehdä nimetyistä asioista Oikein Tärkeitä, mutta kun kaikki sankarien teot päätyvät Hypyiksi ja Huudoiksi jne jne, alkaa se olla jo naurettavaa ja epäkypsän itsetarkoituksellista.

Paikannimien kirjoituksesta en osaa sanoa juuri mitään, paitsi että mitä vähemmän Isoja, siltä paremmalta näyttää.

Yleensä olisin samaa mieltä Valië Niennan kanssa, mutta Taru on mielestäni Poikkeustapaus. Varsinkaan paikannimistä en edes niitä jälkimmäisiä isoja kirjaimia karsisi, koska monet niistä ovat niin persoonallisia että vanha kirjoitustapa ikäänkuin korostaa erisnimisääntöä.

Hmh, minä olen samaa mieltä Nerwenin kanssa. Isojen Kirjainten Käyttö On Tarttunut Minuunkin, se tekee TSH:sta & professorin muusta tuotannosta jotenkin yksilöllistä ja antaa oman lisänsä tekstiin. Tarttunut ainakin sen verran, että kirjoitan aina Vapaat kansat Isojen Kirjainten Isottelu-tyyliin Vapaat Kansat jne.

Tämä on varmaan mainittu jo jossain muussa keskustelussa, mutta saisiko vielä uusintana, että mikä tämän puheena olevan teoksen nimi on uudella oikeinkirjoituksella?

Mi on kirjan nimi? Jos edes sen tietäis...

Etukannessa ja nimiölehdillä on vain tyyliteltyä kapiteelia, mutta takakannesta löytyy nimi capsilla (suunnilleen) näin:

TARU SORMUSTEN HERRASTA

Esipuheessa mainitaan useampaan otteeseen Sormusten herra ja viite 1 (s. 1177) alkaa näin: "Viittauksissa Taruun Sormusten herrasta on ilmoitettu tämän laitoksen osan..."

Joten eikö tuo liene Taru Sormusten herrasta?

Mutta WSOY:n nettisivuilla se on kirjoitettu yhä Taru Sormusten Herrasta.

Fennica puolestaan luettelee kaikki laitokset nimikkeellä Taru sormusten herrasta.

Joten sanopa se? Alkaa valjeta tuskallinen totuus (voiluojavoiluojavoiluoja), MINÄHÄN EN EDES TIEDÄ SEN KIRJAN NIMEÄ! *bang, bang, bang*

Eihän tuossa nyt ole mitään järkeä! Ensimmäinen isolla ja loput pienellä tai sitten kaikki isolla sen pitää olla. Onko tuo nyt järkeilty niin, että kirjan nimi alkaa isolla = T, sormukset ovat Valtasormuksia eivätkä mitä tahansa helyjä = S, mutta Sauronia nyt herroitellaan muuten vain joten pienikin h riittää?

Kirjan nimi viittaa Sormusten herraan, ja ongelma on siinä tulisiko se kirjoittaa isolla vai pienellä alkukirjaimella.

Onhan tämä kaksi kolmesta isolla (kirjan nimessä) kieltämättä johdonmukainen ratkaisu, mutta kukaan ei (ennen pitkiä selityksiä) tule uskomaan etteikö se olisi kirjoitusvirhe.

Muuten olen sitä mieltä että tarpeettomat isot alkukirjaimet on hävitettävä. (Myös J. R. R. Tolkien olisi varmasti halunnut kunnioittaa suomenkielen ja muidenkin kielten omia oikeinkirjoitussääntöjä, ja jos ei olisi, niin sitä pahempi hänelle :twisted: .) On aika muuttaa suomennettu Tolkienin tuotanto oikeinkirjoituksenkin suhteen fantasiahäröilystä vakavaksi kirjallisuudeksi.

Toki joitakin "ylimääräisiä" isoja alkukirjaimia voitaisiin säilyttää, esim. juuri Tikin mainitsemassa Suuri Vihermetsä-nimessä. (Ehkä jokaisella on joku oma suosikkinimensä, jonka isot alkukirjaimet haluaa poikkeuksena säilyttää.) Mitä "konnunlaskuun" tulee, niin eikö "juliaaninen/gregoriaaninen kalenteri" kirjoiteta suomeksi pienellä?

Telimektar sanoi:

Myös J. R. R. Tolkien olisi varmasti halunnut kunnioittaa suomenkielen ja muidenkin kielten omia oikeinkirjoitussääntöjä, ja jos ei olisi, niin sitä pahempi hänelle :twisted: .

Click to expand...

Tiedä häntä, olihan Tolkien aikalailla nokikkain englanninkin (nyky)oikeinkirjoituksen kanssa, sai taivastella kun kieliopintarkastajat kustantajalla korjailivat "elveneitä" "elfineiksi" jne. Vaikea sitten sanoa miten olisi tällaisiin seikkoihin suhtautunut, veikkaan että olisi kohtalaisen tapauskohtaista.

Minä pidin kovasti isoista kirjaimista Tarussa, vaikka noin yleisenä fantasian tendenssinä sekin lyö jälkeentulleissa kirjoissa joskus hiukan yli (ja miksei ajoittain Tolkien-suomennoksissakin)... Kerrassaan harmillinen muutos siis minusta. Eikähän tässä "oikeassa oikeinkirjoituksessa" olla vieläkään, Sormuksen Sota kun esimerkiksi on nytkin Sormuksen sota eikä sormuksen sota. Oltaisiin vain rehellisesti mahtipontisia eikä lurkittaisi epämääräisesti välimaastossa.

Kyllähän tuo vanha kirjoitustyyli on parempi kuin uusi, vaikken uuden kirjoitusasuun ole tutustunut muualla paitsi täällä. Onhan tuo vanha hieman hassu, mutta ainakin omalaatuinen . Lauseet joissa noita Isoja Alkukirjaimia viljellään runsaasti aiheuttavat aina pientä hilpeyttä, esim. Silmassa lause: Tämä oli Siunatun Valtakunnan Keskipäivän Aika... , ja jotkin lauseet joissa on vain Isoja Alkukirjaimia. Btw. TSH pitäisi varmaankin nyt lyhentää TSh, joka kyllä näyttää aika hassulle.

Hobittia lueskellessani totesin selvästi yhden Tolkienille tyypillisen tavan käsitellä sanaliitossa olevia erisnimiä, tavan joka luullakseni ei ole aivan normaalikäytäntö engannin kielessäkään - vaikka varmasti paljon yleisempi kuin meillä. Uudistettu oikeinkirjoitus on omiaan häivyttämään tämän erityispiirteen. Voipi sitten miettiä, olisiko tässä enemmän kunnoitettava kirjailijan tyyliä vai suomen kielen käytäntöjä.

Esimerkkitapaus: Hobitin kymmenes luku "Lämmin vastaanotto". Luvun alussa tulee esiin nimi Yksinäinen Vuori (Lonely Mountain). Tämän jälkeen koko luvussa ei enää kertaakaan käytetä nimeä kokonaan, vaan se on muodossa Vuori (Mountain) - peräti kahdeksan kertaa ja olisi ainakin yhdeksän jos luvun lopussa (s. 209 ensimmäisessä laitoksessa) yksi Mountain ei olisi suomeksi vuori.

Jos nyt ryhdymme kirjoittamaan myös Hobitissa nimen muodossa Yksinäinen vuori, olisiko Vuori myös muutettava vuoreksi? Vai kävisikö yhä päinsä pitää Vuoret Vuorina? Vai osoittaako Tolkienin tapa puhua Lonely Mountainista ja Mountainista, että jälkimmäisen osan iso alkukirjain on niin tärkeä, että se tulisi säilyttää myös käännöksissä?

Ehkä isojen kirjainten käytösssä ja muussa oikeinkirjoituksessa voisi hyväksyä jonkinlaisen kompromissin suomenkielen normaalien oikeinkirjoitussääntöjen ja Tolkienin englanninkielisen alkutekstin erikoispiireiden välillä, siis suomennoksessa jonkinverran vähemmän isoja kirjaimia kuin alkutekstissä mutta enemmän kuin normaalissa suomenkielisessä tekstissä. Jos esimerkiksi Yksinäinen vuori, niin loogisesti myöhemmin kyseisestä vuoresta puhuttaessa myös Vuori.

Tämä kantani tuleee tietysti lähinnä fiilinkipohjalta, mutta eihän kaunokirjallisen tekstin tosiaan tarvitse noudattaa samoja sääntöjä kuin asiaproosan. Kun olen tervehtinyt ilolla isojen alkukirjainten vähentämistä, niin syynä ei ole se, että niitä ei niin runsaasti käytettynä hyväksyttäisi kouluaineissa, vaan ennemminkin se, että Kolmas Aika, Yksinäinen Vuori, Vihan Sota (tai Vihreä Lohikäärme ; - ) tyyppiset ilmaukset ovat aina tuntuneet minusta jotenkin typeriltä. Yhden ison alkukirjaimen per ilmaus sensijaan hyväksyn, mutta tältä pohjalta en toki voi pitemmälle vastustaa jos jonkun mielestä Vihan sota ei riitä vaan asian dramaattisuus vaatii muodon Vihan Sota.

(Hauska huomio muuten että David Eddingsin Belgarion-kirjojen vanhimman jumalan nimi, UL, tuli lyöntivirheen takia kirjoihin kahdella isolla kirjaimella kirjoitetuksi. Lopputulos näytti kuitenkin erityisen painokkaalta ja harkitulta, kun Belar, Aldur, Torak yms. nimisten jumalien joukossa oli myös UL. Itse asiassa jossain 1600-1700-lukujen suomenkielisissä teksteissä kristillisen jumalan erisnimi, HERra kirjoitettiin peräti kolmella isolla alkukirjaimella )

Muuten, itse asiassa suomennetut paikannimet, joiden alkuosana on jokin määrite, kirjoitetaan pääsääntöisesti yhteen. Esimerkkinä värit: Valkoinenmeri, Punainenmeri, Mustameri; Kiinan joet Keltainenjoki, Punainenjoki ja Mustajoki; Valkeavuori (tshekiksi <i>Bílá hora</i>) ja niin edespäin.

EDIT heti: Maailman paikannimet -kirjasta muuten löytyi Nimitoimiston antama ohje, jonka mukaan termiltään suomennetut paikannimetkirjoitetaan yhdeksi sanaksi ellei mikään vaadi käyttämään osien välillä yhdysmerkkiä tai kirjoittamaan osia erilleen. Ja näitä erillisiksi sanoiksi kirjoitettuja nimiä ovat tapaukset, joissa:

-- alkuosa on genetiiviasuinen sanaliitto: Kolmen neljännyksen kivi
-- alkuosa on yhdysmerkillinen genetiivi: Ghân-buri-Ghânin metsä (jos nyt edes esiintyy?)
-- alkuosa on taipuva adjektiivi ja jälkiosa yhdyssana: Suuri vihermetsä, Vanha metsätie (vai Vihermetsä?)
-- alkuosa on taipuva adjektiivi ja jälkosa monikollinen erisnimi tai monikollinen termi: Lumotut saaret, Harmaat satamat
-- alkuosa on genetiiviasuinen erisnimi ja jälkosa monikollinen erisnimi tai monikollinen termi: Raurosin putoukset, Synkmetsän vuoret, Angmarin vuoret (mutta: Lhûninlahti,
-- alkuosa on taipuva adjektiivi tai genetiiviasuinen erisnimi ja jälkosa oppitekoinen tai Suomen paikannimissä tuntematon tai vähän käytetty maantieteellinen termi: Forochelin jäälahti, Helmin syvänne, Entinojan suisto, Tarlangin niska, Celebrantin kenttä (?)
-- alkuosa on taipuva adjektiivi tai genetiiviasuinen erisnimi ja jälkiosa tekomuotoa tarkoittava termi: Sarnin kahlaamo (siteeratun kirjan esimerkit: Kiinan muuri, Kielin kanava, Siperian rata, Kanaalin tunneli - tällaisia siis ovat 'tekomuodot')

Jaa, kuten yltä näkyy, olisin itse kuitenkin taipuvainen monissa kohdissa käyttämään pientä alkukirjainta sanaliiton jälkiosassa - esimerkkini TSH:n nimistöstä ovat tämän perusteella muokattuja: vanhojen laitosten kartoissa oli Forochelin Jäälahti, Harmaat Satamat jne.

Ja onhan Silmarillionin kartassakin sellaisia nimiä kuin Tarasin vuori, Drengistin vuono, Mithrimin vuoret, Nimbrethilin koivikot, Neldorethin metsä, Helevornin järvi, Serechin suo, Balarin saari - mutta kuitenkin: Nargothrondin Valtakunta, Sirionin Suisto, Maedhrosin Rajamaa, Teiglinin Ylityspaikka, Nevrastin Suot, Teiglinin Rotko, Aglonin Sola, Kuiva Joki, Sirionin Putoukset, Sirionin Suo. Olisihan tuossa tarvetta yhtenäiseen käytäntöön, kirjan tekstistä puhumattakaan.

Näin tämän uuden yhteisniteen suomalaisessa kirjakaupassa ja huomasin että se on todella leveä verrattuna edelliseen painokseen l
Pakko saada omaan kirja hyllyyn.

Kiinnitinpä hiljattain huomiota sellaiseenkin seikkaan, että Uudistettu Oikeinkirjoitus on nyt otettu käyttöön Tarun Sormusten herrasta ja Hobitin lisäksi myös (ainakin) Maamies ja lohikäärme -teoksen Satujen valtakunnassa julkaistussa tekstissä. Siis "Pieni valtakunta" eikä enää "Pieni Valtakunta" ja niin pois päin. Koskakohan Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja liittyvät joukkoon?