Uusi virallinen aamutopikki

Kaksi viikkoa uudessa kodissa, mihin olen kaiken ajan tuhlannut? Makuuhuoneessa ei ole edelleenkään lamppua katossa, olohuoneen lattialla vallitsee epäjärjestys... Ja nyt, lähes kuukausi postauksen jättöpäivän jälkeen kuulen BM-ankoista SScroogen jättäneen tämän maailman ja siirtyneen johtamaan Helvetin legioonia! Paljon suunnitelmia on peruuntunut viime aikoina, enkä tiedä tämänkään päivän osalta, minkä tapahtuman valitsisin kahdesta päällekkäin olevasta. Kaikki lipuu ulottumattomiin. Vointikaan ei ole ollut kaksinen, ahdistuksen sekaista alakuloa.

Toivottavasti korvissa soiva Emperorin In the Nightside Eclipse auttaisi edes hetkeksi tähän apatiaan.
 
Positiiviset ajatukset lähetän Kointähden suuntaan. Ja käytin jopa hetken koittaen ihan oikeasti tehdä niin, enkä vain kirjoittamisen ajan ajatellut kyseistä tallaajaa.

Miittiväsy ajoi sänkyyn eilen jo 9.30 jälkeen. Heräsin joskus yhden jälkeen olleen varma että on jo aamu, mutta eipäs ollutkaan :) Kävin vessassa ja jatkoin uniani. Unia joissa oltiin Caelen romahtamiskunnossa olevalla mökillä joka jossain vaiheessa muuttui sisätiloiltasan oikein kartanoksi. Vähän kallellaan ja ulkopuolelta harmaa ja rapistuneen oloinen hirsirakennus se oli koko ajan. Muutos siitä että oli turvallisempaa levittää makuupoussit terassin harvoille tuleville ja melkein suorille kohdille kuin nukkua sisällä, siihen että rakennus oli sisältä varsin moderni ja vasta rakennetun oloinen oli kuitenkin valtava.
Nyt pitäisi laittaa aamiaista, siivota vähän leluja lattioilta kun eilen illalla ei vaan kyennyt ja sitten ulkoistaa itsensä ja Mushu. Mutta mikään kiire ei kyllä ole.
 
Mullakin hyvin randomisti miittiväsy ja menin nukkumaan jo kahdeltatoista (joo, se on minulle tällä hetkellä melko aikaista) ja heräsin yhdeksän jälkeen (se se vasta aikaista onkin). Tänäänkin pitäisi toki edistää gradua, mutta sitä ennen säälittävät viherkasvini saavat kevätuudistuksia osakseen, liottelen juuri ruukkua johon pienempi rönsyliljaotukseni voisi muuttaa. Omaakin muuttoa voi alkaa pikkuhiljaa jännäillä (=stressata) vaikka siihen on vielä ihan kiitettävästi aikaa. Pitäisi ainakin käydä varastoa läpi ja heittää käyttämättä jääneitä vaatteita kierrätykseen.
 
Toinen yksin hoidettava työviikko uudessa kohteessa, ja nyt ehkä saan jopa keskittyä hommien opetteluun sen sijaan, että viime viikon tapaan saikuttaisin kolme päivää kuumeisen lapsen kanssa ja joutuisin neljäntenä yllättäen heitetyksi toista kohdetta sijaistamaan. Tällä hetkellä homma tuntuu jopa olevan suunnilleen hanskassa, aamukahdeksalta alkaneen touhotuksen jälkeen on nyt hetki aikaa Konnullekin =)
 
Mietin tässä että menisinkö lenkille vai en. Sitten pitäisi siivota ja lukea kokeisiin. Kaiken kaikkiaan mukavan toiminnallinen päivä edessä. Nukuinkin vielä hyvin (eli siis menin aikasin nukkumaan) joten olen ihan epänormaalin pirteä.
 
Huomenta kesäaikaan, taas vaihteeksi kuuden aikaan on vielä pimeää. Pääsiäsisen kristillinen sanoma on jäänyt toistaiseksi vähemmälle, ehkä ensi vuonna perusteellisemmin sitten. Mämmiä olen syönyt laatikollisen ja lammastakin, vieläköhän pashaa ja pääsiäismunia pitäisi naamaansa vääntää? Tiedä häntä. Vähän semmoinen tunne, että voisi kirjoitella jotain; virkeän tuottelias olo jotenkin.

Ja tietysti kaikkien on nähtävä yhdeltätoista suorana lähetyksenä paavin Urbi et Orbi -puhe! Siunatuva pasiaista, niinkuin hänkin sanoo! :)
 
Minä en nyt avaudu tämän enempää kesäaikaan siirtymisestä kuin että näytän jutulle tällaista naamaa :x ja totean että voisihan tällaisen hassutuksen ja ihmisetn kiusaamisen jo oikeasti lopettaa.
 
Pääsiäisen aikaan tunnetusti kukotkin munivat, ja puput. Mutta olin kovin huvittunut siitä, että mun pehmo-oravistani Käpy-vaari pyöräytti äsken yhden pienen suklaamunan sohvalle. (Se suklaamuna oli jäänyt sen hanurin alle jo viime viikosta, jolloin täällä kävi joitakin virpojia. Huvittava löytö silti, kun se muna pyörähti sieltä kurren alta.)
 
Olisi muuten ihan normaali aamu, ellen olisi nähnyt ihan ihmeellisiä painajaisia viime yönä. (Esim sotilaslennokki seuraa minua Alepaan seinän läpi). On jotenkin nuutunut olo, varmaan siksi että en nukkunut kunnolla.
 
Ihmeellisiä painajaisentapaisia ja sekavia unia täälläkin päin. Oli kouluun murtautumista, kuoleman hyväksymistä, kaksintaistelua myrkyllisiä heittoveitsiä ja jousta vastaan, pettymystä, kun ei kuollutkaan, surua, kun suuri osa kaveripiiristä niin kuitenkin teki, kaksintaistelua vahtimestaria vastaan, ja ylipainoisia peilikuvia. Toiminnantäytteinen yö siis. Silti yllättävän hyvin levännyt olo tällä hetkellä (romahtaa kyllä uupumukseksi hetkenä minä hyvänsä).

Mutta, hyvää pääsiäispäivää kaikille! :)
 
Liityn sekavien uneksijoiden sankkaan joukkoon. Osallistuin unessa jonkinlaiseen poliittiseen kokeeseen tai harjoitukseen, jonka tarkoitus oli simuloida vaikeaa poliitista tilannetta, joka johtaa diktatuuriin. Se alkoi leikkivaaleilla, mutta sai koko ajan oudompia ja todellisempia sävyjä sävyjä. Unen lopulla diktaattorin miehen kuljettivat minua autolla jonnekin ja aloin miettiä, ettei kyseessä ollutkaan varmaan pelkkä harjoitus ja minun pitäisi kenties yrittää paeta. Tämän jälkeen uni hajosi kokoelmaksi salaliittoteorioita ja heräämisen hetkellä minulla oli tunne kuin olisin murtautumassa mielen vankilasta Matrixin tyyliin.

Herättyäni olin sen verran hermostunut, etten uskaltanut nukkua pelätessäni vajoavani samaan uneen uudestaan. Nyt olen siis koneella neljän tunnin unien ja kahden tunnin valvomisen jälkeen kiitollisena siitä, ettei tarvitse mennä kahdeksaksi töihin. Tämä uni sijoittui vuoden 2009 tapaan toisen pääsiäispäivän jälkeiseen aamuyöhön, tiedä olisiko asioilla jotain yhteyttäkin.

Mutta huomenta kaikesta huolimatta.
 
Kyllä on hölmöläisen hommaa herätä kukonlaulun aikaan. Työpaikan kellot näyttivät tänne tullessani 6.15 koska niitä ei ole vielä siirretty kesäaikaan. Syytän tätä rytmin muutosta siitä, että voin itsekin liittyä niihin, jotka näkevät ihan sekapäistä unta. Unessani oli joukko ihmisiä, jotka tekivät pyykinpesukoneesta pienen pika-avaruusaluksen, kävivät porukalla jossain avaruudessa ja paluumatkalla joukkoon oli liittynyt venäläinen perheenisä oman pesukoneavaruusaluksensa kanssa. Unessa oli myös selostus, miten pesukoneen yläsäiliön happivarasto on oikein hyvä ja tilava. Haloo päänuppi, mistä moinen mielikuvitus?
 
FT:n unesta tuli mieleen tämä :)
Minä nukuin hyvin, mutta ehkä liiankin hyvin. Nyt on taas niska jumissa. Mutta silti on jotenkin hyvä aamu. Pitää ruveta ihan kohta popsimaan aamupalaa ja lähteä ulos vaikka koko aamupäiväksi. Huomenna kun taitaa tulla sadetta.
 
Meidän perheestä ei kai kukaan nukkunut kunnolla. Lasten oli vaikea päästä uneen (kävin puolenyön maissa irrottamassa paristonkin lasten huoneen seinäkellosta, kun kuopus valitti, ettei saa tikitykseltä unta, ja esikoinen valitti, ettei saa kuopuksen levottomalta liikehtimiseltä unta), mies valvoi kertomansa mukaan pitkälle aamuyön tunneille, mina nukuin katkonaisesti ja levottomia unia nähden ja äitinikin sanoi nukkuneensa ihan järkyttävän huonosti. Tässä kellojen siirtelyssä ei kyllä ole mitään järkeä, nyt on taas kollektiivisesti työteho matalalla ainakin viikon verran ja terveydeltään heikot saavat sydänkohtauksia, kun unirytmin sekoittuminen tekee riittävän levon samisen mahdottomaksi.
 
Väsyttää ja ärsyttää. Koulua siis. Tuntuu kuin mikään ei toimi, koko ajan joku on valittamassa siitä, kuinka tekemäni asiat ovat puutteellisia tai ala arvoisia tai jotain muuta. Mikseivät eräät opet voi tajuta että teen oikeasti parhaani enkä pelleile?
 
Uusi aamu ja uudet kujeet. Unohdin laittaa kännykän yöksi lataukseen, joten jätin sen nyt kotiin tarkoituksella. En muista milloin olisin tietoisesti lähtenyt töihin ilman kännykkää. Saa nähdä miten tämä päivä menee.
 
Minusta on tullut aika huoleton kännykän kanssa. Unohdan väkillä totaalisesti ottaa sen mukaan. Ihan niin pitkälle ei ehkä kannata pyrkiä, mutta sen kännykän kasvattaminen irti omasta kropasta ja rajojen venyttäminen sen kanssa oli hurjan vapauttavaa silloin kun yleensä kuljin kaikkialle kännykkä taskussa.
 
Huomenta. Tänään on tasan kaksi koulupäivää lukion viimeistä nelosjaksoa jäljellä. Ja kaksi siis siinä tapauksessa että lasken tämän päivän mukaan.
Ihana vapaa-aamu, ei ole kiire, voi syödä aamiaista niin pitkään kuin huvittaa. Koeviikollekin pitäisi lukea, mutta ei se ole ongelmallista. Kiinnostavaa ainetta on kiva opiskella.
 
Tyttäreni sai minulta hyvin epätavallisen pyynnön heti herättyään: pyysin häntä lakkaamaan peukalonkynteni. Siinä on halkeama, joka ulottuu pitkälle sormenpäälliseen osaan. Ehkä parin viikon päästä voin leikata viimeisen osan halkeamasta pois, mutta siihen asti on kärvisteleminen kaikkiin kankaisiin tarttuvan risan kynnen kanssa. Lakkaaminen vahvistaa halkeamaa hiukan ja laastari suojelee sormenpäätä lisäkolhuilta.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös