Uusi virallinen aamutopikki

Kännyköistä vielä. Työpaikallani ollaan kesäkuussa siirtymässä siihen, että lounas maksetaan mobiilijutskalla ja saa valita onko se mobiilimaksuohjelma omassa vai työkännykässä. Minun työpuhelimeni onkin iso pöytämallinen järkäle, joten ohjelma tulee omaan kännykkääni. Se on siitäkin hyvä, että ei ole väliä jos välillä työskenteleekin ihan toisella paikkakunnalla. Oma kapula on "aina" mukana. Olen tähän saakka käynyt lounastamassa huolettomasti ilman mitään laukkuja, rahapusseja ja kännykkää. Minua saa kesällä tosissaan muistuttaa, että otan maksukapulan mukaan tai jään vielä ilman lounasta. Tämä seikka käväisi nopeasti tänään mielessäni, kun jätin kapulan kotiin. Sen akku ladattava ja otettava mukaan, jos haluaa jotain syödäkin. Minua kyllä kismittää tällainen ihme mobiilimaailmaan siirtyminen. Liikaa säätämistä (=lataa ohjelma, päivitä ohjelma, imuroi päivän lounaskoodi, pidä kännykän akku täynnä jne...) ja muistamista (joko otat sen kapulan mukaan tai et syö).
 
Pagba, miksi en itse ole koskaan tuota tajunnut! Vinkki tulee käyttöön jos seuraavan kerran tulee kynsivaurioita. Tosin en ole varma onko minulla muuta lakkaa kuin Mamma mian ensi-iltaan ostettu räiskyvän pinkki versio. Se voisi kyllä yllättää monet tutut jos tulisin yksi kynsi sillä maalattuna. Jos maalaisin kaikki kynnet se voisi aiheuttaa joillekin ehkä jo tajunnan heikkenemistä ja siihen tahdo syyllistyä.

Edit. Minua myös kismittää tuo mobiilimaailmaan siirtyminen. Minulla kun ei ole älypuhelinta mihin saisi hienoja sovelluksia enkä jääräpäänä halua alistua tuollaiseen pakotukseen että kaikilla olisi sellainen oltava. Maailman on pakko toimia ilman watsappeja ja alykännykän kymmeniä sovelluksia.
Jos joskus työ vaatii älypuhelimen niin työpaikka saa sen minulle kustantaa ja viimiseenn asti pyrin käyttämään sitä vain pakon edessä.
Vaikka iso syy tälle vastustukselleni on ihan periaate ja jääräpäisyys niin ihan oikeakin syy löytyy. minä jään nettikoukkuun tosi herkästi ja jos minulla olisi taskussa kulkeva vehje jolla pääsen nettiin niin en muuta varmaan tekisikään kun olisin siellä. En tahdo.
 
En olisi itsekään tullut sitä ajatelleeksi ilman erästä smurffia, jolta ostin grafiittipäisen kosketusnäyttökynän. Pää on vaihdettavissa, mutta se tahtoo joskus kiertyä itsestään irti. Smurffi oli ratkaissut ongelman pisaralla väritöntä kynsilakkaa liitoskohdan päälle. Senhän saa poistettua asetonilla sitten kun on grafiittipään vaihtamisen aika. Järkeilin, että jos lakkakerros pystyy estämään päätä kiertymästä, niin sen täytyy suojella haljennutta kynttäkin. Laastari on hygienian kannalta arveluttava, mutta töissä voin vaihtaa lapun aina käsiä pestessäni ja desinfioidessani, semminkin kun käytettävissäni on runsaasti vanhentuneita haavalappuja. Ne eivät ole enää steriilejä, mutta tähän tarkoitukseen ne ovat omiaan.
 
Last edited:
Huomenta. Se on sitten aprillipäivä, lapsena tämä oli paljon suurempi tapaus. Nykyään muistakaan, koska olisi viimeksi joutunut kunnon aprillipilan kohteeksi., vaikka ainakin pienemmissä lehdissä taitaa olla välillä jotain. Lapsuudestani muistuu mieleen, kun isoveljeni kertoi minulle innoissaan jäiden lähteneen, ja mennessäni katsomaan sain kuulla "aprillia!"

Harvinaisen kirkas olo näin aamulla. Kenties olen nukkunut vaihteeksi levollisesti.
 
Päänsärky on vainonnut minua koko tämän aamun. Taidan ottaa lisää buranaa ja mennä takaisin nukkumaan.
 
Tänään on vähemmän huono olo kuin eilen. Kaikki tuntuu olevan hienosti, tekisi mieli käpertyä peittoon ja juoda aamutee ulkona.
 
Shoppailupäivä siirtyy tuonnemmaksi. Olin varmaan turhan täpinöissäni aamulla, ei ole hyvä mennä silloin myyjähirmujen armoille...
 
Last edited:
Eilen meni liian myöhään ja menin pahalla tuulella sänkyyn. Sitten näin unta jossa meille sisälle kotiin pääsi jotenkin kirkkaan vaaleanvihreä kyykäärme jolla oli pyyttonin pää. Se livahti ihan silmänräpäyksessä sohvan alle. Istuttiin sohvassa koko perhe, mutta Nova ei uskonut käärmeen olevan sohvan alla. Sitten syystä tai toisesta minun piti päästä toiseen huoneeseen ja kun lähdin juoksemaan sohvasta niin käärme livahti sen alta perään. Se ei ollut pitkä, mutta pelottava. Yritin ehtiä työhuoneeseen ennen käärmettä ja sulkemaan oven, mutta en ehtinyt. Käärme ei kuitenkaan hyökänny vaan luikerteli minun ohi, joten juoksin takaisin sohvaan. Vaikka tiesinkin käärmeen olevan Eruthol niin pelkäsin sitä silti ihan hulluna.

Jossain vaiheessa yötä räkäinen Mushu heräsi ja itki vähän ja hain sen meidän väliin nukkumaan. Sen jälkeen näin unta Turengin kirjastosta joka oli sijoitettu Taavetin kirjaston entisiin tiloihin. Unessa paikka oli oikea, mutta kun menin sisälle kirjastoon joukon kontulaisia kanssa (ainakin Eowynofmay, Arwen Undómiel Iltatähti, Nova, Henane) niin minulla meni täysin pakka sekaisin kun kirjaston hyllyjärjestystä oli radigaalisti muutettu. Hyllyt oli uudelleen järjestelty ja se mistä löytyi mitäkin kirjoja oli käännetty täysin päinvastaiseksi. Kuljin ympäriinsä ahdistuneena höpöttämässä että tässä oli ennen sitä ja tuossa tuota.
Tämä olisi kai sopinut paremmin unitopikkiin, mutta tämä oli tässä paremmin tarjolla nyt kun uni vielä mielessä.
Pitäisi oikeasti oppia menemään ajoissa sänkyyn, mutta jotenkin on taas viimepäivinä joku ihmeellinen ahdistus hiipinyt kylään. En tykkää. Ennen nukkumaanmenoa pyörittelen vaan mielessäni ikäviä asioita. Vaikka yrittäisin kuinka ajatella jotain muuta niin aina palaan niihin ikävyyksiin. Varmaan pitää tänään panostaa nukkumiseen ja lepoon.

Työkuviot ahdistaa. Laitoin työhakemuksen vakipaikkaan johon olisi varmasti aika hyvät mahdollisuudet (koulutus, vuosien työkokemus, imarteleva työtodistus, suosittelija, kokemusta juuri sellaisista asiakkaista joihin vihjattiin ilmoituksessa), mutta eilen kun asiaa pohdin niin tajusin että tuskin voin ottaa paikkaa vastaan vaikka saisinkin sen. Mushun hoitokuviot menisivät todella mahdottomiksi, heinäkuinen Unkarin reissu jota ei voi perua ja heti työsuhteen alkuun varattu ruotsinreissu (jonka voisi perua, mutta jota en tahtoisi perua, sillä olen jo niin asennoitunut siihen että pääsee katsomaan kun Mushu vipeltää laivassa, ihmettelee merta, innostuu Skanssenin eläimistä jne. Tämä kun on vielä se meidän perheen yhteinen kesäretki vaikka kevääseen sijoittuukin).
Toisaalta tarvitsisin todella oikeasti rahaa. Sitä paitsi sain kuulla että kunnallisella puolella maksetaan parempaa palkkaa kuin yksityisellä. Olisin luullut olevan toisinpäin. Olen siis tehnyt vuosia töitä alipalkatulla alalla ja vielä sen alan alipalkatussa paikassa.
Toisaalta tästä rahattomuudesta on myös ollut se hyöty että olen aina ollut kohtalaisen hyvin rahoissani kun tein jossain välissä töitä niin että asuin vielä vanhempien nurkissa ja sain kerättyä säästöjä. Lisäksi en ole mikään mahdoton kuluttaja ollut koskaan, mutta kuitenkin tottunut että jos tahdon ostaa jotain niin siihen on mahdollisuus. Ei ole tarvinnut säästellä jos todella haluan tai tarvitsen jonkun jutun. Nyt olen joutunut opettelemaan että vaikka tekisi mieli vähän kalliimpaa mehua tai uudet housut niin joutuu tyytymään siihen vähän halvempaan ja ihan hyvään mehuun ja pärjäämään vanhoilla housuilla kun ne kumminkin on ihan ehjät vaikkakin kuluneet ja ylänappi ei tahdo mennä kiinni. Mutta sen voi peittää vyöllä. Eli olen oppinut enemmän säästeliääksi. Ei ole mennyt ihan hukkaan tämäkään kokemus. Eikä sitä edes tiedä saanko paikan vaikka nyt tuntuukin että siihen olisi tosi hyvät mahdollisuudet.
 
Last edited:
Tänään on viimeinen pitkän matikan koe. Sen jälkeen on jopa kaksi koevapaata päivää. Jännää, että tämä koe on viimeinen tästä surkeiden sattumusten sarjasta.
 
Huomenta. Kummallista, miten olen väsyneimmilläni noin seitsemän-kahdeksan aikoihin aamulla, eikä tämä tunnu liittyvän siihen, miten paljon olen nukkunut. No, paremmin nukuttu yö kuin pitkään aikaan silti, siitä olen tyytyväinen. Aika mukavaa päivää ennustaa, mitä nyt illansuussa alkaa satamaan. Vapaaehtoishommia yhdestä kahteen, ja saan ruoan siinä kaupan päälle, jee! Jos tästä päivä tulisi...
 
Tänään mennään kouluun vain opon takia. Ihanat bussien päivävuorot kutsuvat, mutta on se mentävä kun tänään pitää palauttaa viimeiset kurssivalinnat. (Ja koko valintalappuni on täynnä virheitä: olen laskenut kurssien kokonaismäärän väärin, valinnut vääriä ja jättänyt oikeita valitsematta... siksi siis opolle, sillä en enää saa tästä kurssisotkusta selvää itse).
Ulkona on lämmintä ja ihanaa, on kevät!!:heart:
 
Tällä viikolla pitäisi jaksaa tehdä ahkerasti gradua. Hommien aloittaminen on vaan joka päivä yhtä hiiskatin vaikeaa. Sain eilen sentään teoriaosan (omasta mielestäni) valmiiksi ja ehkä tänään pitäisi tehdä yksi homma jota olen vältellyt pari kuukautta, koska se vaatii hankkiutumista yliopistolle skannerin ääreen. Mutta ehkä siellä olisi illalla koneita vapaana.

Lisäksi pitäisi käydä postissa lähettämässä yksi Amazonille menevä palautus. Voin kyllä kehua Saksan Amazonin asiakaspalvelua ystävällisestä ja hyvästä palvelusta (ja moittia siitä, että kun olen lähestynyt sähköpostitse, ne mokomat ovat molemmilla kerroilla halunneet soittaa mulle :wtf: Mun asiakastiedoissa ei edes ole puhelinnumeroa ja silti ne yrittävät soittaa. Onneksi soittoyrityksen jälkeen on kyllä ripeästi tullut sähköpostivastaus.), mutta ahdistaa nyt se, että pitää asioida postin kanssa tästä lähetyksestä. Jostain syystä musta tuntuu etten saa postista kovin hyvää asiakaspalvelua, ja nyt olen vielä vähän epävarma että minkätyyppisenä lähetyksenä tuo menee takaisin koska nettisivuilla on keskenään ristiriitaista tietoa, ja Amazon lisäksi käski antaa niille kaikenmaailman lappuja ja mut varmaan nauretaan ulos koko postista. Mutta kai tuo on nyt yritettävä saada hoidettua.

Edit: Kävin kiusaamassa tällä viikolla huoltsikalle muuttanutta postia ja ei mulle ehditty nauraa kun huoltsikan omat myyjät olivat niin ihmeissään mun ulkomaille menevän kirjatun kirjeeni kanssa :D Onneksi niitä oli joku postin oma setä siellä auttamassa niin asia sentään hoitui, mutta eipä käy kateeksi kun pitäisi yhtäkkiä oppia kaikki postipalvelutkin sen muun työn ohessa.
 
Last edited:
Harvinaisen väsynyt aamu. Jännää: ei tarvitse tehdä mitään. Saan kerrankin juoda teeni rauhassa.
 
Aika optimaaliset kahdeksan tuntia yöunta takana. Toki olisi voinut alkaa väsyttää vasta jossain yhdentoista kieppeillä, jolloin olisin vielä unessa, mutta menee näinkin. Ainakaan paikat eivät ole niin jumissa kuin kymmentuntisen edellisyön jäljiltä. Ihsahnin Arktis ilmestyi eilen, mutten mennyt vielä kauppaan, koska parantelin rikki hiertynyttä kantapäätäni. Fantasiapeleissäkin olisi jotain noudettavana, pakko oli ostaa kun halavalla sai! (huokaus)

Viikinkiajan Bathory soi kuulokkeissa ja kahvi pärisee, voisi olla huonomminkin.
 
Joku flunssa yrittää ilmeisesti iskeä päälle. Olin loppuviikosta töissä pitkästä aikaa ja vaikka olikin kivaa niin kylläpä väsyttää. Lapsen hoitokuviot pitäisi saada järjestykseen kun nyt tuntuu että joudun ruinaamaan sukulaisilta armopaloja kun noita sijaisuuksia ainakin tähän kohtaan tuli ihan rytinällä.
 
Näköjään päätin herätä nyt. Olen nukkunut huonosti viime viikon, joka aamu olen lähtenyt kahdeksalta ja tullu kahdeksan tai yhdeksän jälkeen illalla kotiin, poikkeuksena eilinen, kun tulin puoli kaksitoista. Olisin nyt voinut edes tänä yönä nukkua niin jaksaisin. Mutta kun ei niin ei.

Näin unia, joissa juoksin kaupungissa, minua ammuttiin ja taustalla soi Lou Reedin Perfect day. Sitten uneksin myöhästyväni Päällystakin ensi-illasta, johon oli tulossa yhtäkkiä valtavasti porukkaa, näiden joukossa mm. May, Areadriel ja Sidhiel. Eeeihän minulla mitään stressiä ollut tietenkään.

Eräästä ihmisestä on myös yllättäen tullut minulle tosi tärkeä ja minua ahdistaa (kyseinen henkilö seikkaili myös unissani) ajatus siitä, ettei tuo tärkeys varmastikkaan ole molemminpuolista ja että prokkiksen päättymisen jälkeen tuskin ikinä enää näen häntä.
 
Odottelen tässä, että muut heräävät jotta voin siivota huoneen. Ärsyttäville pölypalleroille tulee loppu! Sitten pitäisi vielä paikallistaa, mistä saan kaktuksia, ja lähteä hakemaan ensi jakson kirjoja kaupasta. Muuten ihanan rauhallinen aamu. Paljon hommaa tiedossa, kuten esim psykan lukeminen, mutta se on vain hyvä. Tämän viikon säheltämisen ja iltaromahtelun jälkeen kannattaakin tehdä paljon juttuja ja tavata ihmisiä.
Mitäs muuta.. ikkunani eteen on kasvanut yksi pieni sininen kukka. Se on söpö:heart:. Nyt pitää äkkiä mennä aitaamaan se jollakin, jotta en varmasti runno sitä. Kohtahan tässä tuntee olonsa pikku prinssiksi, yksi ainoa kukka hoidettavana.:p
 
Ei sitten riittänyt tuo kahdeksan tunnin lepo, olen torkkunut pitkin aamua ja nyt jumittaa joka paikkaa. Eli vähän miten sattuu lähtenyt liikkeelle tämä aamu. Toisia aamukahveja juon ja toivon, että siitä olisi apua tähän harmaaseen väsymykseen.
 
Käynnistymisvaikeuksia täälläkin. Heräsin jo kahdeksalta alle kuuden tunnin unien jälkeen, jonka jälkeen pyörin pari tuntia vielä sängyssä. Nyt kahvikuppi kädessä ja tuntuu, että mitään ei oikein jaksaisi alkaa tekemään. Kai se on kohta piiskattava itsensä kauppaan ja sen jälkeen juoksulenkille. Loppupäivä sitten tenttiin lukemista, venyttelyä ja telkkarin tuijottamista sopivissa suhteissa.
 
Jaaa se on siinä! Uusi ennätykseni siitä kuinka aikaisin herään automaattisesti viikonloppuna. Olisin toki voinut sanoa vapaaehtoisesti, mutta en kyllä mitenkään halunnut herätä nyt, päinvastoin, se on sekä tulevan viikon että tämän päivän kannalta tosi huono asia.

Tiedän olevani tänään hirveän hyperaktiivinen taskuraketti koko päivän, vaikka en ole viikkoon nukkunut hyvin tai syönyt kunnolla, energiatasojen täydellinen romahdus tapahtuu vasta illalla näytöksen jälkeen. Tämä jännityshän minua valvottaa, sekä estää nukkumasta pitkään. Eihän sille mitään voi. Olisihan ollut kiva nukkua enemmän kuin viisi tuntia kun ensi viikkokin pitäisi jaksaa ja viikolla en taatusti nuku kunnolla. Viisi näytöstä siihen päälle ja alkaa vaikuttaa siltä, että elän lopun aikoja ennen uutta henkistä romahdusta. Ajan nyt monella tavalla itseäni umpikujaan, kaikelle en vaan voi tehdä mitään. Näytökset on paras asia maailmassa, enkä halua niiden päättyvän (eihän ne vielä edes alkaneet), karonkan jälkistä reaktiotani pelkään kyllä, en halua olla paikalla, kun aivoni tajuavat lopullisesti etten välttämättä näe sitä yhtä tosi tärkeää ihmistä enää koskaan. Se henkilö on suurelta osalta vaikuttanut siihen kuinka hyvin minulla on mennyt noin viimeisen kuukauden. Pelkään suhtautumistani kun hän katoaa elämästäni.

Kiva purkautuminen hei:lol:
 
Ylös