Eilen meni liian myöhään ja menin pahalla tuulella sänkyyn. Sitten näin unta jossa meille sisälle kotiin pääsi jotenkin kirkkaan vaaleanvihreä kyykäärme jolla oli pyyttonin pää. Se livahti ihan silmänräpäyksessä sohvan alle. Istuttiin sohvassa koko perhe, mutta Nova ei uskonut käärmeen olevan sohvan alla. Sitten syystä tai toisesta minun piti päästä toiseen huoneeseen ja kun lähdin juoksemaan sohvasta niin käärme livahti sen alta perään. Se ei ollut pitkä, mutta pelottava. Yritin ehtiä työhuoneeseen ennen käärmettä ja sulkemaan oven, mutta en ehtinyt. Käärme ei kuitenkaan hyökänny vaan luikerteli minun ohi, joten juoksin takaisin sohvaan. Vaikka tiesinkin käärmeen olevan Eruthol niin pelkäsin sitä silti ihan hulluna.
Jossain vaiheessa yötä räkäinen Mushu heräsi ja itki vähän ja hain sen meidän väliin nukkumaan. Sen jälkeen näin unta Turengin kirjastosta joka oli sijoitettu Taavetin kirjaston entisiin tiloihin. Unessa paikka oli oikea, mutta kun menin sisälle kirjastoon joukon kontulaisia kanssa (ainakin Eowynofmay, Arwen Undómiel Iltatähti, Nova, Henane) niin minulla meni täysin pakka sekaisin kun kirjaston hyllyjärjestystä oli radigaalisti muutettu. Hyllyt oli uudelleen järjestelty ja se mistä löytyi mitäkin kirjoja oli käännetty täysin päinvastaiseksi. Kuljin ympäriinsä ahdistuneena höpöttämässä että tässä oli ennen sitä ja tuossa tuota.
Tämä olisi kai sopinut paremmin unitopikkiin, mutta tämä oli tässä paremmin tarjolla nyt kun uni vielä mielessä.
Pitäisi oikeasti oppia menemään ajoissa sänkyyn, mutta jotenkin on taas viimepäivinä joku ihmeellinen ahdistus hiipinyt kylään. En tykkää. Ennen nukkumaanmenoa pyörittelen vaan mielessäni ikäviä asioita. Vaikka yrittäisin kuinka ajatella jotain muuta niin aina palaan niihin ikävyyksiin. Varmaan pitää tänään panostaa nukkumiseen ja lepoon.
Työkuviot ahdistaa. Laitoin työhakemuksen vakipaikkaan johon olisi varmasti aika hyvät mahdollisuudet (koulutus, vuosien työkokemus, imarteleva työtodistus, suosittelija, kokemusta juuri sellaisista asiakkaista joihin vihjattiin ilmoituksessa), mutta eilen kun asiaa pohdin niin tajusin että tuskin voin ottaa paikkaa vastaan vaikka saisinkin sen. Mushun hoitokuviot menisivät todella mahdottomiksi, heinäkuinen Unkarin reissu jota ei voi perua ja heti työsuhteen alkuun varattu ruotsinreissu (jonka voisi perua, mutta jota en tahtoisi perua, sillä olen jo niin asennoitunut siihen että pääsee katsomaan kun Mushu vipeltää laivassa, ihmettelee merta, innostuu Skanssenin eläimistä jne. Tämä kun on vielä se meidän perheen yhteinen kesäretki vaikka kevääseen sijoittuukin).
Toisaalta tarvitsisin todella oikeasti rahaa. Sitä paitsi sain kuulla että kunnallisella puolella maksetaan parempaa palkkaa kuin yksityisellä. Olisin luullut olevan toisinpäin. Olen siis tehnyt vuosia töitä alipalkatulla alalla ja vielä sen alan alipalkatussa paikassa.
Toisaalta tästä rahattomuudesta on myös ollut se hyöty että olen aina ollut kohtalaisen hyvin rahoissani kun tein jossain välissä töitä niin että asuin vielä vanhempien nurkissa ja sain kerättyä säästöjä. Lisäksi en ole mikään mahdoton kuluttaja ollut koskaan, mutta kuitenkin tottunut että jos tahdon ostaa jotain niin siihen on mahdollisuus. Ei ole tarvinnut säästellä jos todella haluan tai tarvitsen jonkun jutun. Nyt olen joutunut opettelemaan että vaikka tekisi mieli vähän kalliimpaa mehua tai uudet housut niin joutuu tyytymään siihen vähän halvempaan ja ihan hyvään mehuun ja pärjäämään vanhoilla housuilla kun ne kumminkin on ihan ehjät vaikkakin kuluneet ja ylänappi ei tahdo mennä kiinni. Mutta sen voi peittää vyöllä. Eli olen oppinut enemmän säästeliääksi. Ei ole mennyt ihan hukkaan tämäkään kokemus. Eikä sitä edes tiedä saanko paikan vaikka nyt tuntuukin että siihen olisi tosi hyvät mahdollisuudet.