Uusi virallinen aamutopikki

Huomenta Raisiosta. Eilen tuota meidän pihaa piti kolata useamman kertaa, kolme kertaa yhteensä ja silti iltaa myöten satava lumi toi uuttaa kerrosta tänne. Eivät olisi naapurit päässeet töistään autoa parkkeeraamaan jos minulla ja puolisolla ei olisi ollut mahdollisuutta tehdä lumihommia ennen heidän tuloaan. Minä otin kaiken ilon irti oman pihan lumesta ja tein ison keon lumikammia varten. Tänään on vuorossa kovertaminen, kunhan töistä pääsen.

Juuri nyt lunta ei sada lisää, eikä tuota uutta kerrosta kerkiä nyt vielä kumpikaan useampaan tuntiin pois siivoamaan. Eipä ole aura-autoa näkynyt täällä syrjäkylillä, enkä yhtään ihmettele.

Huomenta huomenta. Meillä aamu alkoi samoin kuin ilta päättyi: kolaamalla lunta. Nyt ajotie toivottavasti pysyy auki iltapäivään asti, ettei tarvitse tehdä niin kuin eilen ja kotiin tullessa jättää autoa tienvarteen siksi aikaa, että sille saadaan raivattua tilaa omassa pihassa.

Työpaikalla pihasta huolehtiva yhtiö on ilmeisesti lähtenyt siitä ajatuksesta, että vain autot ovat tärkeitä. Jalankulkuportille ulkopuolelta vievä pieni silta, itse portin alue ja ja sen viereiseltä parkkipaikalta pääovelle tuova kävelytie olivat töihin tullessani kaikki nietosten peitossa, vaikka parkkipaikka oli aurattu kauniisti. Ilmeisesti jalankulkijoiden oletetaan kykenevän kahlaamaan ja tappelemaan muutenkin jäykkä portti auki sitä vasten kasaantuneesta lumesta huolimatta.

Ihan mielenkiintoinen työmatka oli Turun laidasta toiseen, kun vain isommat kadut oli ehditty aurata. Ranskalainen ajopeli osoitti taas olevansa järkivalinta: kun eskarin tienhaarassa oli jäädä pohjasta kiinni aura-auton siihen työntämään ylimääräiseen lumiesteeseen, siitä selvisi nostamalla maavaraa.

Joo-o, Turun seudulla saa varmaan hakea 2000-luvun alusta viimeistä kertaa kun on yhtä paljon tullut lunta kerralla. Sitten oli 1980-luvulla ainakin 3 vastaavaa. 2010 ja 2011 tuli myös paljon mutta ne tuli muutamassa erässä. Aiemmista en niin muista. Kai tuossa taas pari tuntia menee pihalla tänäänkin. Aura-auton (yöllä) kasaama valli täytyy ainakin ajotien edestä purkaa. Syreeniaita mennee uusintaan ainakin osaksi tämän takia, sen verran mutkalle ovat vääntyneet.

offia koska kello on reippaasti yli 12, mutta vanhempien luona ikkunani alla kasvava syreenipensas on selvinnyt esim 2011 lumitalvesta, jolloin puoli metriä paksu jäätynyt nollankelinlumi humpsahti kerralla katolta pensasparan päälle. Oksia meni poikki enemmän kun mitä niitä jäi ehjiksi. Leikattiin alkukeväästä pensas lyhyeksi, siten että korkeimmat leikkauskohdat olivat ehkä 30 sentin korkeudella maasta. Toipui kesällä kasvamalla metrin kerralla, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama tapahtui joka luminen talvi kunnes katolle asennettiin ihmisten turvallisuuden vuoksi lumiesteet.

Tuo on melko vanhaa puskaa, mutta voi tuota koettaa. Tuumin vaan että rungot saattaa olla halki tyveen asti kun on niin mutkalla. Osa nojaa kyllä eilen tehtyihin lumikasoihin. Kiitoksia Sidhiel.

Veikkaan, että puskan ikä ei ole ongelma, tuo meidänkin yksilö on ainakin 80-luvun alusta, kun nykyistä taloa alettiin rakentaa. On mahdollista, että se oli paikallaan jo aikaisemman ja puretun talon aikana, ehkä 40-50 luvulta.
Kun syreenin leikkaa noin dramaattisesti, kannattaa varautua siihen että se ei sinä kesänä kuki ollenkaan, vaan käyttää voimansa uusien oksien kasvattamiseen. Yleensä kyllä leikkuuvuosina se teki aina ihan hillittömän kokoiset lehdet.

Yleensä ottaen syreeni on kai aika sitkeä, ainakin jos kuvittelee hävittävänsä sen vain leikkaamalla juuresta poikki. Lehtipuuthan puskevat uusia versoja runsaasti tuoreesta kannosta ja syreeni juuriversoilla muutenkin levittäytyy, jos ei niitä versoja pois.

Nää on tietääkseni jostain 1960-luvulta. Voi olla vanhempaakin. Että ikää on. Pistin taloyhtiön pj:lle ehdotuksen leikkauksesta.

Huomenta jälleen. Nyt riittää pakkasta (-22 enimmillään), mutta yöllä ei tuullut kuitenkaan. Yritin nukkua nyt siinä rakentamassani lumikammissa, mutta ei tuota ihan nukkumiseksi voi nimittää, yöpymiseksi pikemminkin. Huomasin, että paksu puhallettava retkipatjani näyttää vuotavan. Se olikin viimeksi käytössä juhannuksena ja olen sen jälkeen nukkunut toisella ilmapatjalla. Näin tulee seurattua vähän varusteitten kuntoa. Onneksi tänään saa tehdä töissä mitä lystää, kunhan tekee töitä. En ole virkeimmilläni.

Huomenta!
Olen nyt ensimmäistä kertaa tänä vuonna matkalla Turkuun töihin. Ohjelmassa on vielä tänään hieman koulua, jonka jälkeen saan aloittaa antiikkikimonoiden kunnostamisen. Hirvittää jo etukäteen, sillä kirjaillun silkin kanssa ei pelleillä. Luulen, että kyllä sekin alkaa lutviutua, kunhan muistaa keskittyä tekemiseen eikä mieti mahdollista epäonnistumista.

Tänä aamuna ei olisi huvittanut nousta lämpimästä sängystä, mutta pakkohan sitä oli koira ruokkia ja viedä ulos leikkimään. Sysi ei välitä kylmyydestä ja olisi niin mielellään jäänyt ulos möyrimään hangessa. Jostain syystä ei ymmärtänyt, kun sanoin, että minua ei huvita seisoksia -29 asteessa.

Ärsyttävästi sisälläkin on aika kylmä, noin 17. Toivottavasti alkaa pikkuhiljaa lämmetä. Lämmittävää aamuteetä joudun vielä odottamaan, koska rautatabletin jälkeen pitää odottaa pari tuntia, ennen kuin juo kofeiinipitoisia, jottei raudan imeytyminen heikkene.

Kuitenkin ihan mukava tunnelma tähän päivään, ei valittamista.

Joku pohjoisamerikkalainen vaihto-oppilas ihmetteli pari vuosikymmentä sitten suomalaisten sisukkuutta pakkasessa. Siinä missä Yhdysvalloissa koko kylän väki kokoontuu samaan kartanoon roihuavien takkatulien ääreen huopiin kääriytyneinä kaakaomuki kädessä (tavallinen teema telkkarisarjoissa), Suomessa koirat ulkoilutetaan normaalisti, lapset menevät kouluun ja aikuiset töihin. Mitä siitäkin olisi tullut, jos talvisodassa olisi jääty lämmittelemään varuskuntiin? Финская Советская Социалистическая Республика?

Täällä on pakkasasteita noin 25. Koiralla oli töppöset tassuissa ja kiersimme lyhyemmän lenkin korttelin ympäri. Pyöräilemisen sijaan kävelin töihin. Se ajoviima olisi ollut liikaa ja pyöräni on sitä paitsi hiljalleen hajoamassa. Takapyörän ratastossa on jokin osanen kulunut ja normaalistikin siellä rusahtaa välillä ikävästi polkiessa, mutta eilen töiden jälkeen polkimet pyörivät alkuun ihan tyhjää. Runsaan viikon päästä pukkaa lomasta ja silloin voin viedä pyörän huoltoon.

Kävellessäni havaitsin, että olin jälleen kerran ylipukeutunut. Takin alla oli ohut fleece, koska vyötärön seutua palelsi ohuemmalla paidalla koiraa ulkoiluttaessa. Pitäisi olla jokin leveä kangasvyö vyötärön ympärillä eli jonkinlainen vyötäröliina kaulaliinan tapaan. Kaula-aukkokin oli liian väljä, mutta sitä varten minulla on sekä kauluri että kaulaliina. Käsissä oli paksut rukkaset, joita ei tosin koiraa ulkoiluttaessa voi pitää, koska niillä ei saa luotettavaa otetta fleksin kahvasta. Narunkin päässä koira on iloisesti vetämässä suojatietä ennen että nyt mennään auton alle, joten sitä ei voi päästää hetkeksikään vapaaksi. Se uskoo autoilijoiden pysäytyskykyyn rutkasti enemmän kuin minä.

Kuulostaa @Pagba siltä, että tarvitsisit japanilaistyylisen haramakin.

Toissa vuonna olin ainejärjestön Pohjois-Suomen reissulla, suunnilleen reitillä Hki-Oulu-Rovaniemi-Kuusamo-Muhos-Hki. Otin mukaan kaksi villapaitaa, jotta toista voisi pitää tila- ja navettavierailuilla ja toista parempana. Koko viikon olikin sitten 30 astetta pakkasta, joten molemmat villapaidat sai pitää yhtä aikaa päällä, kun kuunteli esittelyjä pakkasessa.

Kun sitten viime tammikuussa olimme lähdössä kolmen yön reissulle Tarttoon, ajattelin etukäteen, ettei siellä luultavasti yhtä kylmää ole. Ja matkan koittaessa tuli selväksi, ettei kylmää tosiaankaan olisi, kun Etelä-Suomessakaan ei ollut lumesta tietoakaan. Nyt näyttää lupaavan Tarttoonkin huomiselle 25 asteen pakkasta, joten olisi sinnekin puettava enemmän päälle.