Uusi virallinen aamutopikki

Leluaiheesta jatkaen, näin aamunratoksi:

yksi melko helppo tapa tutustuttaa Kointähden kummityttö ritareiden ja prinsessojen maailmaan ovat kirjat. Kunhan varmistaa, että niistä löytyy ritaripuoltakin, eikä vain prinsessajuttuja. Aivan pienille sopivia kirjoja ei välttämättä löydy, mutta vaikkapa tällainen (http://www.amazon.com/Year-Castle-Time-Goes/dp/1580137962/ref=sr_1_2?s=books&ie=UTF8&qid=1320047096&sr=1-2) olisi hyvää aivopesumateriaalia, jos lapsi ei muuten tunnu innostuvan turnajaisleikeistä.

Vapaat aamut ovat hienoja. Vähän hirvittää ajatus siitä, että pääsisin Postille jouluksi töihin aamuvuoroon.Toivotaan siis, että töitä tulee ilta- tai yövuorosta.

Cornelia funken kuvakirja A Princess Knight on myös mainiota aivopesumateriaalia, olkoonkin, ettei sitä ole suomennettu. Tekstiä on kuitenkin vähän ja se on helppo kääntää lennossa ääneen lukiessa.

Pikku-ukolla on myös samaiseen asennemuokkaustarkoitukseen mainio pop-up -kuvakirja nimeltä Linna, mutta en ainakaan nopealla haulla löytänyt sitä enää minkään kirjakaupan valikoimasta. Jostain sen varmaan kuitenkin vielä saisi. Käytännössä kirja avautuu keskiaikaisen linnan 3D-malliksi, jossa mukana tulevat ritari- yms. kartonkihahmot voivat seikkailla. Varsinaista tekstiä on hyvin hyvin vähän, tämän voi laskea ennemminkin leluksi kuin kirjaksi.

Ja jottei menisi ihan offiksi, niin mainitsenpa, että minun aamuni alkoi työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen hankaluuden kiroamisella - taas kerran. Pystyn ihan hyvin elämään sen kanssa, että joudun itse nousemaan klo 05:20 ehtiäkseni töihin. Mutta kun taaperoparka pitää herättää klo 05:40 syömään, lääkittäväksi ja puettavaksi, kiikuttaa päiväkotiin ja jättää sinne kirkumaan hysteerisesti "äitii, äitii", niin sitä tulee miettineeksi koko touhun mielekkyyttä. Varsinkin, kun työ, jota tekemään pitää rynnistää niin aikaisin aamulla, on tylsää rutiinisuorittamista huonolla palkalla ja heikoilla työehdoilla.

Muoks The Metropolitan Museum of Art näköjään myy mainitsemaani Linna-kirjaa alkuperäiskielisenä versiona. Siitä on hieno kuvakin heidän sivuillaan. Olkoonkin, että ovat jättäneet kuvaamatta linnan takapuolen, jossa on mm. varasto- ja asuintiloja sekä suuri juhlasali.

Itsehillintä petti sitten viikon jälkeen ja ratkesin taas lelufiguureiden ostoon. Toisilla on paheina vedonlyönti, viina ja vieraat naiset, minulla "lahjojen hankinta" kummitytölle. No meitä on moneen junaan, ja tässä puussa se minun piru istuu.

Mutta tänään en osta lisää leluja. Päivä kerrallaan, jokainen on taistelu.

Tulipa testattua sarastuslamppua, jonka ostin eilen. Heräsin ja nousin 15 minuuttia normaalia aikaisemmin, minkä ansiosta ehti syödä hyvin ja rauhassa aamupalaa ja lukea lehdenkin. Tunne oli kiva.

Nyt ollaankin sitten taas töissä. Pitäisi tarkastaa n. 70 esseetä, eikä oikein jaksaisi innostua. Puolen tunnin kuluttua tulee kollega vierailulle ja suunnitellaan ensi viikon tunteja. Niihinkin pitäisi keksiä jotain uutta ja ja jännää. Oh well...

Selailen nettiä ja grindaan Minecraftissa. Kokemuspisteiden myötä peliin on tullut mukaan grindaaminen, mutta sillä ei onneksi saa kovin ihmeellisiä asioita aikaiseksi: pisteitä tarvitaan taikaesineiden luomisessa ja ilman niitäkin pärjää pelissä (pelityylistä riippuen toki). Grindaaminen ei siis ole pakkopullaa, vaan yksi uusi juttu kokeiltavaksi. Pelihahmoni seisoskelee luurankoja sikiävän tyrmän alapuolella. Tyrmässä on kaksi virtausta, jotka vievät niihin pudonneet luurangot aukoille. Luurangot saavat jonkin verran putoamisvahinkoa ja jäävät seisomaan korokkeelle. Pelihahmoni mätkii ne hengiltä mitä suurinta epäritarillisuutta osoittaen, koska luurangot eivät voi ampua takaisin. Kokemuspisteiden (jotka ovat vihreitä, leijuvia pallukoita) lisäksi saan suuria määriä luita ja nuolia.

[img=512x268]http://i11.aijaa.com/b/00036/9043603.png[/img]

Kyynärpääni kipeytyi toissailtana ja sain eilen antibioottikuurin tulehdukseen. Kyynärpää on jo parempi, mutta kuurihan pitää syödä loppuun, jotta antibiootille vastustuskykyistä bakteerikantaa ei kehittyisi. Moni lopettaa kuurin kesken oireiden hävittyä. Päivällä on luvassa kirjastokäynti poikani kanssa. Tytär tykkäsi Lucky Luke -albumeista iltasatuina, joten niitä pitää lainata lisää. Kiva juttu. Nöösipoikana pidin niistä kovasti.

Hohhoijjakkaa. Tänään olisi tarkoitus pitää Harry Potter -maraton kahden kaverin kanssa, mikä on sinänsä ihan hauskaa. Mutta: tietenkin minulla pitää olla hyvin poskiontelotulehdusmainen olo juuri nyt - jos minun kerran pitää sairastaa, niin miksi sen pitää aina tapahtua viikonloppuisin ja loma-aikoihin!?

Minulla on viime aikoina ollut aika monta kertaa tämmöinen lievä poskiontelotulehdus. Pistää miettimään, että onkohan minulla jokin piilevä tulehdus joka aina välillä nostaa päätään...

Kai vielä on aamu - edes lauantaiaamumittapuulla? On aika ryytynyt olo, vaikka menin eilen ehtoolla (kerrankin) ajoissa nukkumaan. Kuvittelin nukkuvani hyvin ja pitkään, mutta mitä vielä: heräilin yön kuluessa jatkuvasti tarkistamaan kelloa ja aamuyöstä alkaen näin puolipainajaista, jossa olin perheen kanssa Tukholman lähistöllä jollakin halvatun festareilla. Heti sinne päästyämme perheen jäsenet hävisivät omille teilleen kuin tuhka tuuleen. Etsin heitä epätoivoisesti joka paikasta, kännykkä ei toiminut tai se yhdisti aivan väärille ihmisille, joiden kanssa yritin puhua ruotsia tai mitä tahansa kieltä (eivät ymmärtäneet), haahuilin ympäriinsä enkä löytänyt porukoitani mistään. Tuosta herättyni olin väsynyt, todella ärtynyt ja puolipuuduksissa. Puuh. Toivottavasti olotilani nyt tästä vähitellen rauhoittuu.

Hohhoi. Tänään voisi jaksaa jynssätä keittiön oikein perusteellisesti, ja samalla siivota jääkaapin.
Sitten voisinkin viettää loppupäivän pelaillessa ja leffoja katsellessa- ellen sitten raahaa Limbonicia
vihdoin palauttamaan miljoonaa colapulloa Lidliin.

Huomenta, Kontu. Olen hakeutunut järjestelmään nimeltä "Mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus", tarkoitukseni olisi aloittaa työharjoittelijana päiväkodissa vielä tämän vuoden puolella. Katsotaanpa, saanko jo tänään soitettua puheluita Tampereen päiväkoteihin ja kyseltyä paikkaa. Kelan ja yhden toisen organisaattorin kanssa asia alkaa olla jo selvä (vain viimeinen virallinen hyväksymisasiakirja puuttuu, mutta minulle on luvattu, ettei sille ole esteitä). Vielä ei edes jännitä, saapa nähdä miltä tuntuu tarttua puhelimeen...

Edit: Kaksi puhelua jo soitettu, ja vaikka ei ole vielä tärpännytkään, niin hyvin olen saanut käyntiin tämän homman.

Huomenta. Yllättävästi ylhäällä tähän aikaan, tai pikemminkin jo puolitoista tuntia sitten. Miitin aiheuttama väsymys pakotti nukkumaan jo kymmeneltä. Nyt kyllä nukuttaisi lisää, mutta pitää raahautua koululle, jossa odottaa peruskurssin arvostelu-urakka.

Myöhäistä huomenta. Pitipä tulla tännekin ihmettelemään, miten täyspäinen olo on, vaikka nukuin viime yönä vain kolmisen tuntia. Saa nähdä, mikä olo on illemmalla, kun yhdeksän tehtyä työtuntia ja kiukkuinen taapero ovat imeneet energian vähiin. Olin toissapäivänäkin ihan valmis kaatumaan suoraan sänkyyn töistä tultuani, ja silloin olin sentään nukkunut ihan normaalit yöunet.

Huonosti nukutun yön jälkeinen aamu ei ole mikään miellyttävä kokemus. Jos on vapaapäivä ja saa löysäillä niin se on siedettävä kokemus. Olen jotenkin ihan poikki. Työmotivaatio huono tällä hetkellä. Lisäksi tekisi hirmuisesti mieli vettä, mutta meillä on jotain bakteeria kraanavedessä niin että sitä ei oikein voi juoda ja maitoakin vaan rajallinen määrä. Pitäisi kait ostaa pullovettä...

Väsynyttä huomenta. En millään olisi jaksanut herätä jo seitsemän aikaan, sillä normaalisti herään vasta kahdeksan maissa.
Tänään pitää kuitenkin mennä töihin aikaisemmin, koska lisäkäsiä tarvitaan päiväkodin
pipareidenleipomiskaaoksessa.

Nukunukuttaa...Viikonloppuna jääneet unet jotenkin rajoitetuksi ja nyt sitten aikaisin ylös. Ottaa koville, mutta ei voi mitään.
Vuokralainen lähti viikonloppuna ja aika on mennyt paikkojen siivoukseen ja kaupoissa juoksemiseen. Vieläkin on aika sekaista koko talossa lukuunottamatta vuokralaisen vanhaa huonetta joka on kuurattu melkein lattiasta kattoon ja jonne on kannettu uudet kalusteet sisään. Nyt meillä on kivempi maisema makkarin ikkunasta
Ei, mutta nyt on pakko mennä ruokkimaan koirat ja aamutoimiin. Auto pitää putsatakin vielä ja lähteä pihasta puolentunnin päästä. Hauskaa päivää muille ja pitäkää peukkuja etten sammahtele ihan koko päivää töissä.

Huomenta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heräsin jopa innostuneena siitä, että pääsen kouluun! Tänään on nimittäin viimeinen päivä kun teen artesaanityötäni ja se on sitten ohi! Tätä on tehty nyt n. 5 viikkoa flunssassa, itku silmässä ja tänään tiedän että saan sen valmiiksi. Hyvä fiilis aloittaa päivä, toivon että samanlainen olotila jatkuisi koko päivän. Hyvät ja onnistuneet päivät kaikille

Aamu on täälläkin ja ihan kiva pakkasaamu onkin. Pidän siitä, että talvella on pakkasta, ja tuollainen -5 astetta on juuri sopiva (enemmänkin kelpaisi tosin).

Annoin jo kolmen kurssin arvosanat ja nyt pitäisi vielä löytää motivaatiota arvioida pino esseitä. Olen suurimman osan jo arvioinutkin, eli ihan kauheasti ei ole enää jäljelläkään ja onneksi esseet ovat hyviä (hieman toinen toistaan toistavia, mutta kun suurimmassa osassa toistuu asia, jonka oikeastaan niissä haluankin toistuvan, ei voi oikeastaan valittaa). Päätäkin särkee, mutta kyllä kai tämä taas tästä kohta. Kohta pitääkin/saakin mennä jo lounaalle. Olisi kiva saada kaikki hommat hoidettua tänään/keskiviikkona, niin voisi sitten alkaa miettiä joululomalle siirtymistä.

Tänään väsyttää kyllä vielä enemmän kuin eilen. Ja huomenna pitkä päivä. pitäisi varmaan taas ruveta ajattelemaan päivä kerrallaan. Ei tässä muuten jaksa.

Kyllä mielenterveyskuntoutujan elämä on vaan kovaa. Tänäänkin piti nousta kuntoutumaan neljältä, koska heräsin silloin. Neljä tuntia yöunta on vain takana, tosin nukuin myös illalla, koska silloin väsytti ja peiton alla oli lämmin. Lääkitsin itseäni heti herättyäni kahvikupillisella kofeiinia ja sokeria, ja sen jälkeen ryhdyin tekemään kuntouttavia tolkien-aiheisia kirjoitusharjoituksia. Tällä hetkellä teen itsereflektiivistä välikatsausta kuntoutumisesta ja suunnittelen päivän kuntoutumista. Vartin yli yksi olisi 45 minuutin terapia-aika, jolloin pitäisi kuntoutua taas monta kuntoutumisyksikköä. Kävelen mennen tullen yhteensä tunnin ajan, mikä toimii liikunnallisena kuntoutuksena. Jossain vaiheessa pitäisi syödä kuntouttava ateriakin. Mutta mitenköhän sitä kuntoutuisi väliin jäävän ajan? LotRO-terapiaa kenties? Vai Ars Magicaan paneutumista, kuntouttavasti tietenkin? Ehkä välillä muutamat kuntouttavat päiväunet? Tai sitten voisin mennä Hommafoorumille raivoamaan, kuinka somalit ja ituhipit syövät minun raatamiseni hedelmät...

Kyllä mielenterveyskuntoutujillakin pitäisi olla jonkinmoinen lomasysteemi, jolloin ei tarvitsisi kuntoutua 24/7. Kenties 40 tunnin kuntoutumisviikko vuosilomineen. Voisi sitten sanoa lääkäreille, että asialliset kuntoutukset hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.

Pahuksen yskä herätti. Kurkkuun sattuu todella paljon. Pitää vaan yrittää yskiä limat ulos niin helpottaa ja sitten napata särkylääke perään. Kun muistelen niin olisinkohan kerran ollut kuumeessa jouluaattona ja kerran ollut lievä kurkkukipu. Nyt sitten järkyttävää yskimistä ja nenä vuotaa. Todella inhottavaa. Mutta pitää vaan yrittää päästä sen yli ja nauttia joulujutuista. Kyllä se onnistuu vaikka ei niin täysillä kuin muuten

Heräsin neljän jälkeen, loikoilin vielä tunnin ja menin sitten keittiöön datailemaan. Pitäisi kai pelata Mass Effectia, mutta sellainen äksönipläjäys (olen yhä ensimmäisessä ampumistehtävässä) näin aamutuimaan tuntuu jotenkin sopimattomalta. Sen sijaan kuuntelen mielikkitalvibiisini Walking in the Air:in eri versioita. Nyt on menossa Andrew Johnston. Videon alussa häntä haastatellaan ja ääni kuulostaa tyypilliseltä tuon ikäisen pojan ääneltä. Mutta sitten kun hän alkaa laulaa... Connie Talbotkin kaksi etuhammasta menettäneenä 6-vuotiaana pikkutyttönä on kohtuullisen hämmästyttävä laulaja. Ilmassakävelybiisissä on jotain omaa taikaansa, jota edes Nightwish ei pysty täysin tuhoamaan. Kovasti Turuska kuitenkin yrittää.

Vaimo venäytti eilen reisilihaksensa keilaillessaan Wiillä. Hän olisi yhtä hyvin voinut heilauttaa kättään sohvalta istuen, mutta kyllä tietty eläytyminen kuuluu asiaan. Myöhemmin hän kokeili eri urheilulajeja siskonsa kanssa sillä välin kun minä kokosin poikani legolinnaa lastenhuoneessa ja lapset leikkivät siellä. Kälyni osoittautui hyväksi pingiksen pelaajaksi. Minä tykkään lennellä lentokoneella jokseenkin epärealistisessa lentosimulaattorissa. Pitänee hankkia tasapainolauta ja ottaa tuntumaa joogaan.

Jokin J-alkuinen sana on mielessäni usein näinä päivinä. Vanha sotaratsu korskuu pilttuussaan malttamattomana.