Huomenta. Toinen aamu tyhjässä toimistossa, edessä vielä kolmisen viikkoa yksinäistä puurtamista työkaverien ollessa kesälomilla. Kuvittelin, että nimenomaan muut työntekijät ja avokonttoriolosuhteet kuluttaisivat päivän aikana, mutta on oikeastaan tämäkin ahdistavaa. Istun ensin töissä kahdeksan tuntia yksin koneella, sitten menen kotiin ja istun neljä tuntia yksin koneella, käyn suihkussa ja menen nukkumaan. Tässä välissä käytän kahdesti vähintään 45 minuuttia julkisissa liikennevälineissä matkaan, joka polkupyörällä kävisi 25 minuutissa, mutta sateista johtuen en pyöräile. Periaatteessa voisin tehdä työt kotoakin käsin, mutta täällä on vähemmän häiriötekijöitä ja paremmat välineet.
Noh, tämä käyttää nyt konttorityhjyyttä hyväksi ja syventyy kirjoittamiseen täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Ja etuna tässä on myös se, että musiikkia voi kuunnella ilman kuulokkeita (minä en ole ikinä käyttänyt kuulokkeita, jotka eivät painaisi kipeästi silmälasien kanssa viimeistään tunnin käytön jälkeen, jos ei lasketa nappikuulokkeita, jotka eivät pysy korvissa. Korvakäytäväni ovat myös liian ahtaat sellaisille korvaan syvemmälle työnnettäville kuulokkeille. Toisin sanoen vihaan kuulokkeiden käyttämistä.).