Uusi virallinen aamutopikki

Vielä on sääntöjen puitteissa luvallista vastata aamutopikkiin, joten vastataas. Tänään on aika verkkainen aamu. Kävin nukkumaan joskus puoli neljä ja heräsin ennen yhtätoista. Näin siinä käy kun "kesätyöt" loppuu. Kahvimaito on lopussa mutta jääkaapista löytyi light colaa ja löysin myös pari syömäkelpoista luumua. Laitoin jazzit soimaan ja katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.
 
Kerrankin heräsin omalla mittapuullani aikaisin ilman herätystä, eli joskus kahdeksan jälkeen. Aamukahvit juotu ja nyt alkaa treenit.
 
Minä heräsin jo seitsemältä. Oli vähän tunnetta, että pesänrakennus ja talviunet olisivat paikallaan, mutta murskasin heikkouteni suihkun avulla. Seuraavaksi terapiaan, sitä ei auta jättää väliin, tai tulee 90 euron lasku. :-/
 
Taidan tulla kipeäksi kun heräsin aivastelemaan. Sinänsä ärsyttävää, koska en saanut unta möykkäävien naapurien takia ennen neljää. Valitusta on pistetty menemään, totta kai. Ehkä sitä voisi joko juoda aamuteen tai ryömiä suoraan takaisin petiin.
 
Heräsin johonkin möyryämiseen. Ehkä on joku harjoitus ja hornetit lentelevät pitkin taivaita, tai sitten viereisen talon työmaalla metelöidään. Joka tapauksessa olen nyt hereillä ja tuijotan sadetta vallan harmistuksissani. Illalla satoi vielä kivasti lunta. Kyllä näillä leveyksillä pitäisi vähitellen tulla pysyvä lumi, Keski- Suomen sää, yrittäisit edes!!
 
Istun tässä nyt vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen, erittäin ison kahvikupin ääressä. Sitä on huomannut, että herääminen on vaikeaa ainoastaan ne ensimmäiset muutamat minuutit, kunhan nousee heti herätyksen soidessa eikä jää torkuttamaan.
 
Huomenia. Päivärytmi on vihdoinkin alkanut normalisoitua kaiken joululoman valvotaan ja nukutaan miten sattuu -sähläyksen jälkeen. Mukava olla pirteä tähän aikaan, kun viikko sitten ysiltä herääminen ilman pakkoa ja kelloa oli täysin turha yritys.
 
Huomenta, toiset aamukahvit keitossa. Ensimmäiset join varhain, koska en onnistunut nukkumaan enää aamuyöllä tapahtuneen heräämisen jälkeen. Silti on kirves kädessäni rauhaton. Saisinpa rivin örkinkauloja ja huoneen jossa mellastaa, niin kaikkoaisi minusta uupumus!
 
Huomenta täältäkin! Olen ollut pystyssä jo kuudesta lähtien. Hobittimies on ollut kipeä viimeiset pari päivää, ja omat päivät ovat sen takia venyneet niin aamusta kuin illasta.
Luonnollisesti väsyttää, mutta olen iloinen kun olen saanut niinkin paljon aikaiseksi koulutöiden saralla, ja samalla pystynyt pyörittämään kotia. Tänään tanssitunnin jälkeen on ohjelmassa yläkerran imurointi ja loppuviikon syömisten miettiminen.
 
Heräsin omalla mittapuullani aikaisin, tunti sitten seiskalta, ja nyt sainkin viestin että verikoe on peruttu. Jassoo. Saanpahan syödä aamupalaa.
 
Sain ihan kelvollisesti nukuttua n. klo 22:30 - 05:00 välillä, ja sen jälkeenkin jaksoin melkein tunnin vielä pyöriä sängyssä. Unia saattoi lyhentää eilinen runsas lepäily: torjuin aluillaan olevaa flunssaa makoilemalla ja sinkkiasetaattia syömällä. Paha sanoa, olisiko tauti hyökännyt muuten täydellä teholla päälle, mutta nyt ei ainakaan ole enää mitään oireita. :)

Steamin kautta käytetty Mount & Balde: With Fire and Sword kaatuu nykyään kesken latauksen, mikähän lie syy siihenkin. Onneksi se ei ole ainoa pelini.

Muoks. Kappas, nukahdin vielä, vaikka olin juuri juonut kaksi mukia kahvia, valot ynnä tietokone olivat päällä ja itse makasin peiton päällä täysissä pukeissa. Näitä ei varmaan yleensä tuputeta avuksi nukahtamiseen.
 
Last edited:
Tämä on ainoa aamu viikosta kun pitää herätä aikaisin, ja enköhän joka viikko sitten nuku kyseistä yötä todella huonosti. Väsyttää :(
 
Heräsin joskus neljän aikoihin enkä ole vielä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Mietin tässä kannattaisiko nousta, keittää kahvit, syödä aamupalaa, tarkkailla aamun valkenemista ja mennä sitten myöhemmin jatkounille. Nimittäin olen ihan pirteä (nyt). Mutta jos en nuku lisää ennen kahtatoista, olen väsynyt ja ärtynyt loppupäivän.
 
Kahvin juonnissa on omat riskinsä, mutta ainakin aamupala voisi edistää uuden unen saamista.

Minä nousin viiden maissa (seitsemän tunnin unien jälkeen), ja kahvitkin on nyt juotu. Eiköhän näillä mennä iltaan asti.
 
Heräsin tänä aamuna puoli viideltä (eli noin tunti sitten), enkä saanut unta. Kauaa en jaksanut sängyssä pyöriä, ja aloin tehdä taas koulujuttuja. Tällä hetkellä on pohdinnassa tulevan tutkintokonsertin nimi. Olen pyöritellyt sellaisia vaihtoehtoja kuin "HC," nimikirjaimen ja tutkinnon tason mukaan, "Omistettu," koska kaikki kappaleet konsertissa on valittu jollekin ihmiselle, "Valokeilassa" tai "Äänessä," mutta jälkimmäisin oli viime vuonna Sibafestin aloituskonsertin nimi ja kaikki muut tuntuvat ihan typeriltä.
Tämä on minulle monella tapaa poikkeuksellinen konsertti. Lapsuuden kotikaupungin konservatorio oli täynnä vertailua ja toisiaan vastaan kilpailevia opettajia. Oppilaitakin vertailtiin. Koska samassa teoriabändissä sattui kanssani olemaan kaveri, jolla on nyt levytyssopimus Warner Musicin kanssa, en saanut neljään vuoteen laulaa ja soitin aina bassoa. Se tietysti katkeroitti ja purin kiukkuni väärään ihmiseen, eli kaveriin, vaikka opettajat toimivat epäreilusti. Ja epämukavuusalueessahan ei ole mitään väärää, mutta jos sillä pysytellään neljä vuotta, ja vielä siitä lähtökohdasta, että on liian huono, alkaa se maistua puulta.
Ja nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla on oikeasti konsertti, jossa laulan ja saan tehdä sitä, missä koen olevani kotona. Se on käsittämätöntä, mutta samalla mietin (ymmärrettävistä syistä), ansaitsenko tämän, entä jos en olekaan sen mikrofonin arvoinen ja joku loistavampi ihminen ottaa sen minulta taas pois.
Tästä teemasta koen haluavani tutkinnolle nimen. Tai siitä, että nyt jotenkin menen kotiin, jonne sydämeni on halunnut mennä kymmenen vuotta, mutta en toisten takia ole päässyt. Tai siitä, että vihdoin saan astua esiin, ja vetää itseäni kutistamatta tai vähättelemättä tajunnanräjäyttävän show'n. Ja tämän nimen tulisi tietysti liittyä musiikkiin ja mielellään sisältää vielä kirjaimen C, että ihmiset älyäisivät sen olevan tasosuoritus. Ja mikähän se sitten olisi.. Maailma on sanoja täynnä, mutta jotain nokkelaa ja ytimekästä sen tulisi olla. Se rajaa jo pikkuisen.
 
Oikea vastaus Linden pohdintaan on luonnollisesti: Cellofaania.

Puhun sosiaalityön etäopetuksessa kokemusasiantuntijana tänään klo 9.00-10.30. Nousin jo neljän tienoilla, kun piti valmistella diat loppuun. Väsyttää, mutta ei tässä ehdi enää päiväuniakaan ottamaan...
 
Ylös