Uusi virallinen aamutopikki

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Te olette niin mahdottomia pölisemään aamuisin (ja minä myös) että edellinen topikki venyi ja paukkui. Kassellaas ihan uutta ja raikasta alkua sillekin.

Merri sanoi:
Aamutopikin säännöt: koettakaa herätellä keskustelua toisten paikalla olevien kanssa. Ja keskusteluhan on sallittua n. 6:00 - 12:00. Joustaa vähän miten keskustelu sattuu milloinkin sujumaan.

Toivotan siis teille hyvää huomenta ja toivon että huomenet ovat hyvät riippumatta siitä mitä mieltä minä olen :D
 
Hyödynnetäänpä nyt tilaisuus kirjoittaa ensimmäinen vastaus tähän uudistettuun topikkiin. Oma yöni alkoi siis jo seitsemältä ja päättyi puoli kuudelta sisältäen nukkumista, tietokoneella valvomista ja lisää nukkumista. Olo on niin virkeä, että unohdin käynnistää aamun kahvittelulla! No, söin omenan sen sijaan. Jälkimmäisellä unijaksolla näin vampyyriaiheisen unen, tarkoittaakohan tämä True Bloodin kaipuuta? No ainakin unessa selvisi uusi keino tuhota vampyyri - 25 dollarin tunkeminen taskuun! :D

Tänään pitäisi siivota ja mielellään myös tiskata ropekokoontumista varten. Saapa nähdä, mitä siitä tulee. Sekä kodinhoitotoimista että ropetuksesta. Olen ollut kovin huono keksimään mitään pelin kannalta olennaista materiaalia, vaikka olen periaatteessa yksi kolmesta pelinjohtajasta. Luojan kiitos en ole ainoa.

Ja lopuksi tietoteknisiä sähkeitä: uuden tietokoneen tilasin eilen, joten sen asian kanssa ei tarvitse enää kärvistellä muuten kuin pakettia odottamalla. Edessäni on sitten itselleni uusien pelien läpikäyminen pitkin syksyä, ja kenties paluu LotRO:n pariin. Olisi mukavaa loikkia Keski-Maassa myös paremmalla grafiikalla ja sujuvammalla pyörityksellä. Toivottavasti vaan tunnukseni eivät ole kadonneet kevään serverien muuton myötä.
 
Jo toinen yö kun nukuin hyvin! Nyt on aika mukava vähän aamupöpperöinen olo, mutta miellyttävällä tavalla. Osin siihen voi toki vaikuttaa tuo sää joka sekin on vähän pöpperöinen. Polvi tosin kenkkuilee. Olenkohan tulossa vanhaksi kun se alkaa syksyisin aina juilia helpommin. Tosin kesälläkään se ei tykännyt pisimmistä kävelyistä, mutta nyt en ole edes kävellyt ihan mahdottomasti.
 
Avomussu lähti jo puoli seitsemältä ajelemaan kohti heppaopistoa, missä suorittaa näyttötutkinnon eri osia. Ei kaikkia kai tänään, mutta omituisen vähän se silti jännitti.

Koira ulkoilutettu, kahvit keitetty ja eka luentokin vasta 8:30. Hohhoi.
 
Pitkästä aikaa opettamaan korkeakoululle. Viime syksy jäi väliin, kun työkkärissä ajattelivat, etten voisi sitten saada palkkatuettua työtä (mitä nyt en kumminkaan saanut). Mutta tällä kertaa, jos yritetään vaikka työllistyä työkokeilun avulla, niin 3 tuntia viikossa opettamista ei haittaa. Ah, byrokratia!
Pääsenpä myös "kiusaamaan" tuoretta alani fuksia, Krummitusta.
 
No se flunssa iski sitten nyt, erityisesti illalla ja yöllä oli erittäin kurja olo eikä se tästä ole kauheasti parantunut. Ei ole ihan kauhean suurta motivaatiota lähteä kipeänä yliopistolle yhden luennon takia, vaikka sillä saattaisikin tulla jo jotain asiaa kun aloituslöpinät saatiin alta pois tiistaina. Onneksi minulla nyt on vielä pari tuntia aikaa miettiä olotilaani. Enemmän harmittaa tänään alkavat kuoroharkat joissa en varmastikaan jaksa laulaa, mutta jospa edes saisin kömmittyä paikalle kuunteluoppilaaksi. On myös ikävää olla yksin ja kipeä.

Mutta ehkäpä tämä ei ole kuolemaksi, otan buranaa ja vitamiineja ja menen syömään. Mutta älkää kiltit kehottako minua juomaan teetä flunssaani, en aio siihen edelleenkään koskea.
 
Vielä aamun puitteissa, vaikka kaikenlaista olen jo tänään ehtinyt touhuilla. Söin lounaankin kummallisen ajoissa, mutta jos vapaa-aika osuu väliin 10-12, eikä omaa läppäriä tullut mukaan, väsymys estää muun hyödyllisen toiminnan paitsi kalenterin siirtämisen paperimuoton ja neulomisen, niin pakkohan sitä on syödä. Nyt vain harmittaa, etten ostanut kofeiinijuomaa, en minkäänlaista; kylmää enkä kuumaa, tietokoneluokkaan mukaan.

Steelille vinkki: kuuma hunaja-sitruunavesi on mainio korvike teelle, ainakin flunssanhoitelutarkoituksessa. Paitsi jos ei tykkää hunajasta.
 
Onneksi on vihdoin perjantai, väsyttää niin mahdottomasti. Siis työharjoittelussa on toki ollut kivaa, mutta olen vain ihan poikki.
Ja jalkoihinkin koskee tosi paljon jostain ihme syystä.
Mutta jeij, tänään pääsee saunomaan poikaystävän vanhempien luo. Tarjolla myös ruokaa, eli vältyn kokkaamiselta
tänään. :p
 
Jaamarille tsemppiä polven kanssa. Minulla on ihan vastaava ongelma, ja se ärsyttää suunnattomasti. Eilenkin mietin, selviänkö puolentoista kilometrin kävelystä koululle esikoisen luokan vanhempainiltaan, kun polveen alkoi puolimatkassa sattua niin vietävästi. Tänä aamuna sitten kaikki oli taas ihan hyvin, kunnes olin melkein työpaikalla asti. Lääkäriin vai ei, kas siinä pulma. Toinen polveni on tähystetty joskus kymmenen vuotta sitten vähän samantapaisten kipujen takia, ja silloin kirurgi sanoi, ettei sieltä muuta vikaa löytynyt kuin pehmenneet ja halkeilleet rustot, eikä niille voi tehdä mitään. Ihme kyllä sen koiven kipuilu on sittemmin lakannut, mutta nyt tämä toinen aiheuttaa ongelmia.

Minun aamuni alkoi sillä, että heräsin taas vaihteeksi jo ennen kellon piippausta. Onneksi, sillä olin unohtanut aikaistaa herätyksen työaamun vaatimalle tasolle. Työpaikalle ehdittyäni edessä olikin tuuraajan jättämä pitkä lista kaikenlaisista asioista, jotka oli pyydetty hoitamaan niinä kahtena päivänä, jotka olin poissa. Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki hoidettu, joten hengähdän hetken Käärmeessä ennen kuin alan selvitellä sitä viimeistä.
 
Nukuin sikeästi ja aika hyvin kuumeesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Olin sitten kuitenkin unohtanut että uusi herätyskelloni herättää automaattisesti joka aamu samaan aikaan jos herätystä ei säädä pois päältä. Niinpä kuuden jälkeen jo pystyssä. Onneksi sain päivällä vajaan tunnin unta ja kuume tiessään, mutta niska vietävän jumissa ja siitä johtuen pää ihan pöhnäinen.

Tuo polvi on vaivannut satunnaisesti jo monta vuotta, mutta nykyään hyvin harvoin on niin paha että varsinaisesti haittaisi elämää. Mutta jos menee pahemmaksi niin pitää käydä näyttämässä lääkärille. Jossain vaiheessa mietin myös polvituen hankkimista pitkiä kävelyitä varten. Mutta onneksi sentään vielä pärjäilen ihan hyvin tuon kanssa.
 
Huomenta! Liki 12 tunnin yöunien jälkeen ja puoli kahdeksalta heränneenä katson toiveikkaana tulevaa vuorokautta tavoitteenani olla nukkumatta päiväunia ja mennä nukkumaan joskus puolen yön aikoihin heräten sunnuntaina 7-8 aikoihin. Tällöin saisin palautettua itseni vuosien saatossa itselleni muodotuneeseen päivärytmiin. Saas nähdä miten käy.
 
Tipahdan nyt taas yötopikin ja aamutopikin väliin joten kirjoitetaan nyt tänne kun kerran heräsin ja kohta lähden töihin. Ihan ihmeellinen aamuvuoro kun menen vasta puolikahdeksaan. Ja samaan aikaan pitäisi tulla toinenkin työntekijä. No perjantaina alkaa työt 5:50 joten siinä on minulle aamuvuoroa sitten. Ja pääsen lähtemään ajoissa miittiin. Ehkä jopa vähän liian aikaisin, mutta ei ehkä ole järkeä ajaa enää kotiinkaan. Menee vaan turhaan bensaa.
Ai Sauronin pylly!!! Meillä on tänään valokuvaus! Hyvä kun muistin nyt. Meinasin lähteä ihan runttuvaatteissa.
 
Huomenta. Iltakahdeksalta nukkumaan ja aamuviideltä ylös. Vähän varhainen tämä päivärytmi, mitenhän sitä saisi muutettua? Kun luonnostaan rupeaa kuuden jälkeen jo väsyttämään eikä jaksa oikein puuhaillakaan mitään, ja aamuyöstä herää virkeänä.

Ehkä ratkaisu tulee lähipäivinä postissa, eli tietokone ja rutkasti pelejä. Hihihii! Siinä unohtuu iloisesti maailmalliset murheet ja jos hyvin käy, niin pitkät illat täyttyvät näpertämisestä. Sääli vain, jos kone saapuu juuri miitin alla, ja pitää jättää se yksin viikonlopuksi. :p
 
Viideltä heräsin minäkin, tosin sain vielä uudelleen unen päästä kiinni ennen kuin kello soi 06:20. Ihme kyllä en ole kuitenkaan tavallista väsyneempi, vaikka illalla tuli juteltua miehen kanssa aika myöhään ja takana oli harvinaisen rankka päivä. Tämä firma kun oli kuulemma painattanut sunnuntain Hesarin väliin ihan oman mainoslehtisensä, ja siitä kimmokkeen saaneina ihmiset sitten soittelivat koko eilisen päivän tehdäkseen tiedusteluja. Myyntipuolen ihmiset alkoivat olla loppupäivästä jo vähän sekopäisiä jatkuvasta pommituksesta, mutta kyllä minäkin puhelinvaihteessa sain osani. Kun sitten kotiin päästyä oli aikaa lähinnä vain vaihtaa Pichun kakkavaippa, kuivata vaipattoman Pichun sängyllemme lorauttama pissilammikko ja hotkaista yksi leivänpala ennen lasten sullomista autoon matkalle Pikku-ukon koristreeneihin, ja kun kyseisistä treeneistä kotiuduttiin vasta iltapalalle ja iltatoimiin, oli lasten vihdoin nukahdettua melko loppuunajettu olo.

Mutta tänään ei pitäisi tulla enää uutta soittotulvaa, eikä Pikku-ukollakaan ole mitään harjoituksia tai pelejä illalla. Ehkä tänään on siis aikaa hengähtääkin =)
 
Ihme aamuvirkkuja täällä... Itse möngin ylös vasta 7.50, kun päätin pitää etätyöpäivän (pari käännöstä tehtävänä, yhtä hyvin voi tehdä kotoa).

Ulkona on aina syksyinen sää, mikä sopii kyllä oikein hyvin, onhan nyt jos syyskuu! Syksy on kaunista aikaa, tykkään viileästä ja jopa sateesta (loistava syy käyttää kivoja, lämpimiä vaatteita & hauskoja sateenvarjoja). Mutta nyt tuntui hyvältä jäädä kotiin, ihan inasen flunssainen olo on (aika vähän, onneksi). Teetä join jo, parin tunnin kuluttua sitten kahvia.
 
Huomenta vaan. Hektinen opiskelusyksy alkoikin täydellä ryminällä tällä viikolla. Metodiopinnot alkoivat, samoin 5op ranskan alkeiskurssi, ja pitääpä tässä ilmeisesti uhkaavasti ajatuksia kääntää graduakin kohti, tänään on ensimmäinen seminaarikerta. Lisäksi edustajistovaalit teettää töitä vielä seuraavan kuukauden, ja parin opiskelijajärjestön hallituksienkin kokouksia alkaa ilmestyä kalenteriin.. No, eikö tämä tästä kun vaan pääsee vauhtiin, pitää vaan yrittää muistaa järjestää aikaa myös liikkumiselle. Maksoin tänä vuonna ekaa kertaa Yliopistoliikunnan maksun :)
 
Huomenta huomenta. Tulee vähän haikea olo, kun lukee opiskelijaelämän kiireistä. Ne ovat - ainakin ajan kultaamissa muistoissani - niin paljon mielenkiintoisempia kuin työ- ja perhe-elämän kiireet. Itse pohdiskelin myös eilen, missä ihmeen välissä ehtisin liikkua, kun töissä suurin osa yhdeksästä tunnista kuluu peffallaan istuen ja iltaisin ja viikonloppuisin aika menee Pikku-ukon treeneistä ja peleistä, Pichun tarpeista ja kodin edes pintapuolisesta kunnossapidosta huolehtimiseen.
 
Hyviä huomenia! Kerranki ku ois saanu oikeesti nukkua pitkään, ni mie herään jo siin seittemän aikaa! Voi kumpa minuu väsyttäski samanlailla viikonloppusin ku kouluaamuisinki! No mut joo, ilma on kauheen sumunen ja tumma. Saa nähä pilkistääkö aurinko tänää ollenkaan...
 
En sitten mennytkään töihin tänään. Pomo totesi, että ei kannata, kun ääntä ei edelleenkään lähde paljon.
Päiväkodissa kun ääntä tarvitsisi kohtuullisen paljon.
Poljin sitten terveyskeskukseen ja sain sieltä kaksi sairaslomapäivää (tämä päivä lukeutui vielä
pomon myöntämiin päiviin.)

Terveyskeskuksen täti totesi, että minun kannattaisi välttää puhumista mahdollisimman paljon.

Minut tuntevat kontulaiset varmasti ymmärtävät, kuinka vaikeaa se minulle on.
Vieläkin harmittaa kun viikonloppuna oisin halunnu jutskata ihmisten kanssa 1000 kertaa enemmän
ja valvoa pidempään, mutta jumalaton kurkkukipu vei voiton.

Toivotaan että ensi miitissä olen terve(empi).
 
Toivottavasti Vampire paranee pian!

Taas on aamu työpaikalla. Vaikka nukuin mielestäni ihan hyvin, väsyttää silti armottomasti. Pitäisi yrittää keskittyä olennaiseen, eli siis töihin, mutta kauhean vaikealta tuntuu. Kaipa tämä taas tästä.

Iltapäivällä on tärkeä palaveri, eli siihen mennessä pitäisi yrittää piristyä. Ikkunan ulkopuolella tehdään isoa rakennusprojektia: sieltä kuului juuri räjähdys!
 
Ylös