Uusia Tolkien-kirjoja

Tik sanoi:
Tämän uuden edition koukku on siinä, että se sisältää uutta materiaalia verrattuna aiempiin laitoksiin, jotka käsittääkseni ovat kaikki sisällöltään samat vuodesta 1975 lähtien. Tolkien Gatewayn mukaan: The new edition includes the chapter "Sir Gawain and the Green Knight" from The Monsters and the Critics, a facsimile of the fourth verse of Tolkien's manuscript of "Gawain's Leave-Taking" (followed by an early draft of part of the opening Canto of "The Gest of Beren and Lúthien"), and a facsimile of the first three verses of Tolkien's manuscript of "Gawain's Leave-Taking".

Sir Gawainista on näköjään ilmestynyt uusi pokkari, jota myydään esim. täällä. Esittelyssä mainitaan, että essee olisi siinä mukana, mutta ovatkohan nuo muutkin?

Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa myydään tosiaan samannäköistä pokkaria (Paperback Edition 2021). Sisältö on seuraavanlainen:
s. 7 Preface (Christopher Tolkien)
[En ole varma, onko tämä esipuhe vuoden 1975 laitokseen vai tähän uudistettuun editioon; alkaa
When my father, Professor J. R. R. Tolkien, died in 1973 he left unpublished his translations of the medieval English poems...
Esipuheen lopussa on vielä "Editor's Note" (Chris Smith), jossa kerrotaan että Christopher oli ennen kuolemaansa ehtinyt osallistua uuden edition valmisteluun]

s.13 Introduction [Ilmeisesti J. R.R. Tolkienin kirjoittama]

s.23 Sir Gawain and the Green Knight

s. 109 W. P. Ker Memorial Lecture on Sir Gawain [Sama teksti kuin "The Monsters & The Critics" -kokoelmassa, vaikka useammalle sivulle taitettuna]

s.159 Pearl

s. 213 Sir Orfeo

s.237 Glossary

s.243 Appendix on Verse-forms

s. 255 Gawain's Leave-Taking [Neljä säkeistöä, mutta normaalilla präntillä, ei facsimilena Tolkienin käsikirjoituksesta. Alkaa:
Now Lords and Ladies blithe and bold,
To bless you here now am I bound..
.

Ei katkelmaa Berenin ja Luthienin avauslaulun varhaisesta versiosta.]

Sir Gawainin aikaisempia (vuodelta 1975) laitoksia en ole nähnyt. En siis osaa sanoa onko tässä uudessa pokkariversiossa jotain lisää niihin verrattuna. Uudessa deluxe-laitoksessa on, aiemmin lainatun sisältökuvauksen perusteella, bonuksena tähän uuteen pokkariin ehkä vain tuo Gawain's Leave-Taking -tekstin facsimilemuoto?
 
Last edited:
Elokuun 15. päivänä (eli ihan pian!) on tulossa Nancy Buntingin ja Seamus Hamill-Keaysin The Gallant Edith Bratt: J.R.R. Tolkien's Inspiration. Hinta vain £15. Kuvaus kertoo seuraavaa:

"Who was Edith Bratt? Millions saw Hollywood's fantasy version of J.R.R. Tolkien's one and only love, Edith Bratt, in the 2019 movie, Tolkien. Fact, though, is stranger than fiction, and more interesting. Edith's story reveals a gallant heroine suffering under "The Shadow of the Past." Edith was Ronald's "lover," and much like her mother, Edith risked all for the man she loved. New research finds a financially independent and strong woman who was not only John Ronald's equal, but his muse, his anchor of stability in the present, and his hope for the future.

This presentation of Edith's life presents a new look at the previously censored depth of her passion with Ronald Tolkien that was ignited in 1909 at the Faulkner boarding house in Birmingham. The blow of their separation from 1910 to 1913 is seen as the likely impetus to Ronald Tolkien's escape into Fantasy with his invented languages, mythology, and art. Their reunion and commitment to a life together was the incentive that saved Ronald Tolkien from his years of partying and pranks in Oxford. Tolkien then imagined a new life in enchanted Kortirion/Warwick with Edith, lauded in poetry and blessed by the Elves. When World War I threatened to void all they had waited for, they became for each other the promise of a seemingly impossible future. Keeping a broader biographical scope leads to a recalibration of the importance and contributions of Tolkien's literary group, the TCBS, previously fostered by a tight focus on Tolkien's academic pursuits.

Admirers, enthusiasts, and students of Tolkien will find much new material to enrich their understanding and appreciation of Tolkien. Placing the development of John Ronald Tolkien's Elvish languages, mythology, and art during the crucial years of 1916-18 in a new biographical context that includes the importance and significance of Edith Bratt culminates in the pivotal story of Lúthien and Beren with new unsuspected sources and the complementary artwork of The Fair Towns of Holy Tol Eressëa. A fresh awareness of the compelling and pervasive influence and effect of Tolkien's biography on his oeuvre suggests new views and possibilities for further investigations."
 
Se on kiinnostavaa, että WSOY katsoi The Nature of Middle-earthin suomentamisen arvoiseksi, mutta ei Beren and Lúthienia. Siitä huolimatta, että kaksi muuta "suurta tarinaa" Húrinin lasten tarina ja Gondolinin tuho käännettiin. Ehkä kustantamo ajatteli runomuotoisen Leithianin laulun otteiden suomentamisen olevan liian haastavaa.
 
Mutta onhan vaikka mitä Tolkienin runoutta jo käännetty, ja mm. Alice Martin on osoittautunut varsin mestarilliseksi siinä puuhassa ainakin Tom Bombadilin seikkailujen monenmoisia runomittoja ja tyylilajeja edustavien runokäännösten kanssa. Olen kyllä itsekin ihmetellyt, ettei Beren and Lúthienia käännetty, ja nyt ihmetyttää vielä enemmän, että suomentamattoman History of Middle Earthin kanssa pitkälti samaan sarjaan kuuluva teos onkin sitten puolestaan päätetty kääntää. Ehkä on kuitenkin liian optimistista toivoa, että seuraavaksi saataisiin koko HoME suomeksi.
 
Minäkään en toivo liikoja, mutta toivon yhä, että The Book of Lost Tales 1&2 tulisi suomeksi. Se on sentään aivan erityinen kokonaisuus 12 osan joukossa. Ja olisihan B&L myös hieno lisä viime vuosina vauhdilla karttuneeseen suomennosten joukkoon. Tosin varmasti erinomaisen työläs kääntää.
 
Jos Beren ja Lúthien ja The Book of Lost Tales ilmestyisivät suomeksi, olisiko silloin kaikki olennainen luettavissa suomeksi?
 
Tuo on hyvä kysymys mutta miten on vastauksen laita? Tiukasti katsottuna "kaikki olennainen" legendariumista on se mitä Tolkien julkaisi elinaikanaan eli Hobitti ja Taru Sormusten herrasta. Valitettavasti en katso Tom Bombadilin seikkailujen kuuluvan mukaan.

Mutta jos mukaan hyväksytään julkaisematta jääneet, keskeneräiset, uudemmilla versioilla korvatut ja raskaalla kädellä toimitetut / uudelleen kirjoitetut tarinat, päästään Silmarillioniin, Keskeneräisten tarujen kirjaan ja näihin kolmeen "suureen tarinaan". Ne meillä on (vain Beren and Lúthien suomentamattomana) ja niissä olisi melkein kaikki, jos Silmarillion ei olisi - anteeksi vain, Christopher-herra - niin keinotekoinen. Niinpä jokseenkin eheät (mutta nekin lopusta harsuuntuvat) kokonaisuudet eri ajoilta olisivat kentes kiinnostavampia: Kadonneitten tarujen kirja (1910-luku, HoME I-II), Sketch of the Mythology (1920-luku, HoME IV), Qenta Noldorinwa (1930, HoME IV), Quenta Silmarillion (1937, HoME V, joskin epätäydellisin), Annals of Aman (1950-luku, HoME X) ja Grey Annals (1950-luku, HoME XI). Tämä on jo äärimmilleen laajennettu lista; "The Later Quenta Silmarillion" (1940-1950-luvut, HoME X ja XI) on mahdottoman paljon päällekkäinen julkaistun Silmarillionin kanssa; erillisiksi jääneet tarinat (Ambarkanta, Finwë and Míriel, The Wanderings of Húrin, Laws and Customs, Quendi and Eldar, Athrabeth Finrod ah Andreth..., HoME IV, X ja XI) ovat toki kiinnostavia mutta kuten sanottu, erillisiksi jääneitä.

Kaiken kaikkiaan aloittaisin itse julkaisemalla suomeksi HoME I:n ja II:n (Kadonneet tarut) ja sitten IV:n ja V:n ja jos vielä V:n myynti on tyydyttävää, osat X ja XI (en oikein usko, että saisin luvan julkaista niistä vain itseäni eniten kiinnostavat osuudet). Osan III julkaiseminen voi olla vaikeasti perusteltavissa, jos joku kääntäjäraukka on saatu uhkailemalla ja lupailemalla kahlittua koneen ääreen kääntämään Berenin ja Lúthienin runot, mutta olisihan siinä myös The Lay of the Children of Húrin ja yhtä ja toista pientä. Ja lopuksi, kun koko kansakunta on saatu villiintymään, osat VI-IX eli Sormusten herran historia + The Notion Club Papers ym. ja kirsikkana kakkuun The Peoples of Middle-earth, jossa on eniten uutta ja jännittävää aineistoa täydentämään Herraa. Mutta jos VI-IX tuntuvat liian raskailta, jätettäköön ne oman onnensa nojaan ja julkaistaan vain XII. - Mutta eihän tämä suunnitelma ole mahdollinen: jos HoME:a ryhdytään suomentamaan, se täytyy tehdä järjestyksessä I, II, III?, IV,...

Kaikki se mikä on julkaistu englanniksi HoME:n ulkopuolella (Vinyar Tengwar, Parma Eldalamberon), on lähinnä lingvististä tekstiä ja joko pelkästään haltiakielestä kiinnostuneille ja/tai niin tiiviisti sidoksissa englannin kieleen, että suomentaminen ei tunnu kovin järkevältä. (Toisaalta tuntuisi kunnioitettavalta, jos vaikka joku voittoa liiaksi tavoittelematon pienkustantamo hankkisi oikeudet näihin teksteihin (esimerkiksi HoME V:ssä julkaistu Etymologies vaatii kipeästi Vinyar Tengwarissa julkaistut korjaukset ja täydennykset kumppanikseen).

Mutta mitä minä tässä jaarittelen? Kadonneitten tarujen kirja on ehkä mahdollinen tapaus ja oikeasti tärkein (vastauksena alkuperäiseen kysymykseen). Sen jälkeen voisi tilannetta tarkastella uudelleen.

P.S. Ai niin, vaikka tarkoitukseni ei ollut puuttua lainkaan legendariumin ulkopuoliseen aineistoon, Christopherin toimittamat The Legend of Sigurd and Gudrún (2009), The Fall of Arthur (2013) sekä Beowulf: A Translation and Commentary (2014) on katsottu julkaisemisen arvoisiksi Britanniassa ja Amerikoissa, miksi ei siis meillä? Ovatko ne olennaisia? Tuskin. Ja ne ovat runoja, joten niiden suomentaminen on työlästä.

Sitten ovat kuitenkin vielä hieman raskassoutuinen A Secret Vice (jossa on paljon legendariumia täydentävää aineistoa) ja aavistuksen verran raskassoutuisempi The Monsters and the Critics, joka tuskin jaksaa kiinnostaa "suurta yleisöä" (toivottavasti en nyt aliarvioi tätä tärkeää joukkoa) sekä aivan erityislaatuinen runoelma The Lay of Aotrou and Itroun, jonka suomentaminen olisi oikein hauska yllätys ja esittelisi Tolkienista hieman uuden ja yllättävän puolen.
 
Last edited:
Olen kyllä itsekin ihmetellyt, ettei Beren and Lúthienia käännetty, ja nyt ihmetyttää vielä enemmän, että suomentamattoman History of Middle Earthin kanssa pitkälti samaan sarjaan kuuluva teos onkin sitten puolestaan päätetty kääntää.
Samoin! Uusien suomennoksien saaminen on toki aina positiivista, mutta tämä oli kyllä vähän yllättävä valinta. Minäkin epäilen, että se voisi liittyä suomentamisen helppouteen: en ole päässyt vielä kovin pitkälle Nature of Middle-earthissa, mutta siinä näyttää olevan enimmäkseen esseitä, ja ehkä niitä on jopa nopeampi kääntää kuin kertovaa kirjallisuutta, runoeepoksista puhumattakaan?

Paras keksimäni selitys Beren and Lúthienin kääntämättömyyteen on juuri se, että se on suurelta osin runo. Ehkä noin pitkä runo pelottaa myös runouteen tottuneita kääntäjiä? Ellei sitten se, että uuden runoeepoksen suomentaminen jatkaisi hyvin arvostettua perinnettä: lähimmät vertailukohdat lienevät Runebergin suomentajat. Joskus toiveunissani haaveilen, että esimerkiksi Teivas Oksala kaipaisi vaihtelua heksametriklassikoiden suomentamisesta ja löytäisi joko Beren and Lúthienin tai The Lays of Beleriandin (jossa taitaa olla vielä 2-3-kertaisesti säkeitä). Toisaalta olisi yllättävää saada suomennos Béowulfin runomittaa käyttävästä Húrinin lasten eepoksesta ennen Béowulfia itseään. :)

Kadonneiden tarujen kirja voisi tosiaan olla sopiva suomennettava. Siitä taisi olla jo ruotsinnos? Noin muuten HoME:sta olen arvaillut tai toivonut, että ehkä jonain päivänä voisimme saada englanniksi teoksen, johon olisi koottu HoME:n yllättävimpiä ja/tai kertovimpia osuuksia ehkä vähän pienemmällä kommentaarilla. Sellainen sopisi koko HoME:a paremmin suomennettavaksikin. Esimerkiksi Bingo Reppulin "alkuperäisen" matkan Konnusta Rivendelliin (HoME VI) voisi kuvitella olevan samankaltaisesti kiinnostavaa kuin vaikkapa Gondolinin tuhon ensiversio.

Edellä olevaan luetteloon lisäisin Notion Club Papersien rinnalle vielä sen sisarteoksen The Lost Road - varsinkin siksi, että näiden kahden tarinan scifimäinen aikamatkailu on Tolkienilta niin yllättävää.

Minkähänlaisen johdatuksen HoMEisiin maailmoihin saa aloittamalla tästä Nature of Middle-earthista? Se taitaa olla HoME:a sirpaleisempi, mutta se voi olla hyväkin asia: kaikille jotain kiinnostavaa, ja toisaalta lukemisen voinee hyvin aloittaa itseä kiinnostavimmista luvuista. Kertovien tarinoiden puute kyllä vähän mietityttää - HoME:n 12 osassahan ne ovat kuitenkin enemmistönä.
 
Toisaalta olisi yllättävää saada suomennos Béowulfin runomittaa käyttävästä Húrinin lasten eepoksesta ennen Béowulfia itseään. :)

Mutta onhan Beowulf suomennettu kertaalleen jo 90-luvun lopulla, ja uudempi laitoskin on jo ainakin kahdeksan vuotta vanha. Vai tarkoitatko Tolkienin omaa Beowulf-kirjaa?

Tästäpä tuli mieleen sellainen ajatus, että josko Osmo Pekosen saisi kääntämään myös Beren and Lúthienin, kun hän kerran on saanut jo hyvää harjoitusta Beowulfin parissa.
 
Last edited:
Oho, kuinkahan olin unohtanut tuon, vaikka se on omassakin hyllyssäni! :o Taitaa olla merkki siitä, että pitää lukea se uudestaan pian. Jotenkin mielessäni kävi anglosaksisten runojen suomennoksista vain lyhyt Widsith.
 
Jotenkin mielessäni kävi anglosaksisten runojen suomennoksista vain lyhyt Widsith.

Älkäämme unohtako myöskään Walderea. Kannatan myös Isilmírën ehdotusta lämpimästi.

en ole päässyt vielä kovin pitkälle Nature of Middle-earthissa, mutta siinä näyttää olevan enimmäkseen esseitä, ja ehkä niitä on jopa nopeampi kääntää kuin kertovaa kirjallisuutta, runoeepoksista puhumattakaan?

Siinä on myös hurjan pitkiä taulukkoja, joissa on paljon numeroita yms. sälää. Kyllä työtä riittää, ja etenkin nuo sukupolvitaulukot ovat suoraan sanoen aika rujon näköisiä, kun on kuitenkin tottunut lukemaan Tolkienilta lähinnä tarinoita...

Joskus toiveunissani haaveilen, että esimerkiksi Teivas Oksala kaipaisi vaihtelua heksametriklassikoiden suomentamisesta ja löytäisi joko Beren and Lúthienin tai The Lays of Beleriandin (jossa taitaa olla vielä 2-3-kertaisesti säkeitä).

Valitettavasti Teivas Oksala on kuollut kolme vuotta sitten.

Minkähänlaisen johdatuksen HoMEisiin maailmoihin saa aloittamalla tästä Nature of Middle-earthista? Se taitaa olla HoME:a sirpaleisempi, mutta se voi olla hyväkin asia: kaikille jotain kiinnostavaa,

"Sirpaleinen" on hyvä sana kuvaamaan NoMEa. Suurin osa luvuista on hyvin lyhyitä, varsinaisia lukuja (johdanot yms. pois lukien) on 62 kappaletta vajaan 400 sivun mitalla, joten lukujen keskipituus on kuutisen sivua, mutta siellähän on monta yhden tai kahden sivun mittaista (toimittajan kommentit ja loppuviitteet mukaan lukien) lukua. Sirpaleinen, kerrassaan.
 
Tästäpä tuli mieleen sellainen ajatus, että josko Osmo Pekosen saisi kääntämään myös Beren and Lúthienin, kun hän kerran on saanut jo hyvää harjoitusta Beowulfin parissa.
Kannatetaan, toki! Leithianin laulu ei tosin käytä tätä Béowulfin runomittaa, mutta onhan se silti paljon lähempänä anglosaksista muinaisrunoa kuin vaikkapa heksametrieepoksia.
Valitettavasti Teivas Oksala on kuollut kolme vuotta sitten.
Oho :( Onneksi hän sentään ehti kääntää paljon sekä Runebergia että muutakin: luen parhaillaan hänen Metamorfoosivalikoimaansa.
"Sirpaleinen" on hyvä sana kuvaamaan NoMEa. Suurin osa luvuista on hyvin lyhyitä, varsinaisia lukuja (johdanot yms. pois lukien) on 62 kappaletta vajaan 400 sivun mitalla, joten lukujen keskipituus on kuutisen sivua, mutta siellähän on monta yhden tai kahden sivun mittaista (toimittajan kommentit ja loppuviitteet mukaan lukien) lukua. Sirpaleinen, kerrassaan.
Ahaa, lyhyet luvut siis tulevat jatkumaan. Tähän mennessä lukemani luvut sentään liittyvät toisiinsa melko läheisesti.

HoME:a vielä lukemattomille tosiaan tiedoksi, että siellä on enimmäkseen pitkiä tekstejä, joskus jokseenkin kokonaisiakin tarinoita (varsinkin osissa I-III) ja vain harvoin lyhyiden katkelmien kokoelmia - muistaakseni lähinnä silloin kun Tolkienilta oli löytynyt vain suunnitelmia ennen lopullista versiota jostain Tarun tai Silman luvusta.

Lyhyet luvut kyllä helpottavat kommentaarien seuraamista: olen toistaiseksi onnistunut lukemaan NoME:a järjestyksessä, kun HoME:ssa usein päädyin pitämään yhtä kirjanmerkkiä itse luvussa ja toista luvun jälkeen tulevissa loppuviitteissä tai Christopherin kommentaarissa. (Hyödyllinen tekniikka myös useimmissa näistä eepossuomennoksista.)
 
Etsiessäni WSOY:n sivuilta mahdollista tietoa The Fall of Númenorin suomennoksesta (tiettävästi useita käännöksiä ilmestyy samanaikaisesti alkuteoksen kanssa) löysinkin tämän:

Niukun lehti

Kyseessä on siis äänikirjaversio Puussa ja lehdessä julkaistusta tarinasta; se julkaistaan aika pian eli heinäkuussa 2022, lukijana Markus Bäckman. En löytänyt WSOY:n esittelystä mitään vihjettä siitä, että kirja julkaistaisiin myös fyysisenä kappaleena.

Kansikuva on Pauline Baynesin tekoa

9789510478622_frontcover_medium.jpg
 
Tuplapostaus, mutta uutisia riittää kerrankin. Koskaan ei tihuta, aina sataa kaatamalla, kuten Viljami Voivalvatti saattaisi sanoa.

WSOY:n syksyn 2022 katalogi joutui myös tarkastelunalaiseksi. Siitä ei löytynyt The Fall of Númenoria, mutta aukeamalla s. 88-89 on kaksi Tolkien-teosta. Ensinnäkin Satujen valtakunnasta on luvassa uusintapainos syyskuussa. Siinä lienee tuskin paljonkaan uutta, mutta luultavasti Maamies ja lohikäärme on tässäkin uuden painoksen tekstiasussa.

Suurempi uutinen on se (s. 89), että Humphrey Carpenterin J. R. R. Tolkien: Elämäkerta ilmestyy lokakuussa tarkistettuna suomennoksena (ja siis ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana). Kirjan esittely löytyy katalogin lisäksi myös WSOY:n sivuilta. (Vai onko tästä jo kerrottu täälläkin? Olenko viimeinen, joka nämä huomaa?)

9789510486337_frontcover_draft_medium.jpg
 
Tuplapostaus, mutta uutisia riittää kerrankin. Koskaan ei tihuta, aina sataa kaatamalla, kuten Viljami Voivalvatti saattaisi sanoa.

WSOY:n syksyn 2022 katalogi joutui myös tarkastelunalaiseksi. Siitä ei löytynyt The Fall of Númenoria, mutta aukeamalla s. 88-89 on kaksi Tolkien-teosta. Ensinnäkin Satujen valtakunnasta on luvassa uusintapainos syyskuussa. Siinä lienee tuskin paljonkaan uutta, mutta luultavasti Maamies ja lohikäärme on tässäkin uuden painoksen tekstiasussa.

Suurempi uutinen on se (s. 89), että Humphrey Carpenterin J. R. R. Tolkien: Elämäkerta ilmestyy lokakuussa tarkistettuna suomennoksena (ja siis ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana). Kirjan esittely löytyy katalogin lisäksi myös WSOY:n sivuilta. (Vai onko tästä jo kerrottu täälläkin? Olenko viimeinen, joka nämä huomaa?)

katso liitettä 1410
Tuosta tarkistetusta elämänkerrasta oli muuten puhetta ainakin jo kevään Tolkien-seminaarissa (Haastattelu Tolkienin kustantamisesta :). Tarkistetuista uusintapainoksista puhuttaessa mainittakoon lisäksi, että myös Kersti Juva valmistelee Taru Sormusten herrasta -kirjasta uutta käännöstä, joka julkaistaan ensi vuonna, kun alkuperäinen suomennos täyttää 50 vuotta.
 
Tuplapostaus, mutta uutisia riittää kerrankin. Koskaan ei tihuta, aina sataa kaatamalla, kuten Viljami Voivalvatti saattaisi sanoa.

WSOY:n syksyn 2022 katalogi joutui myös tarkastelunalaiseksi. Siitä ei löytynyt The Fall of Númenoria, mutta aukeamalla s. 88-89 on kaksi Tolkien-teosta. Ensinnäkin Satujen valtakunnasta on luvassa uusintapainos syyskuussa. Siinä lienee tuskin paljonkaan uutta, mutta luultavasti Maamies ja lohikäärme on tässäkin uuden painoksen tekstiasussa.

Suurempi uutinen on se (s. 89), että Humphrey Carpenterin J. R. R. Tolkien: Elämäkerta ilmestyy lokakuussa tarkistettuna suomennoksena (ja siis ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana). Kirjan esittely löytyy katalogin lisäksi myös WSOY:n sivuilta. (Vai onko tästä jo kerrottu täälläkin? Olenko viimeinen, joka nämä huomaa?)

katso liitettä 1410
Erittäin mielenkiintoista, kiitos tiedosta.
 
Nähtävästi olisi pitänyt ilmestyä jo mutta ilmeisesti ilmestyy joskus myöhemmin (Tolkien Studies 19, 2022 Supplement) tämmöinen:

The Chronology of The Lord of the Rings

Kyseessä ovat siis Tolkienin omat työmuistiinpanot Sormusten herraa varten. Tämmöisiä näin, ellen väärin ymmärrä:

NÄYTE 1:



NÄYTE 2:




Julkaisun toimittaa William Cloud Hicklin, nikillä Ghost Prince of Cardolan mm. Barrow Downissa esiintyvä tolkienisti. TCG:n foorumilla keskustellaan julkaisusta:


Käsittääkseni pitäisi tilata 60 dollarilla volyymi 19, jolloin saa myös supplementin


EDIT: Jotenkin minusta tuntuu, että kyseessä on nimellä (time-)scheme tunnettu kronologiataulukko, jota Hammond ja Scull siteeraavat ahkerasti Reader's Guide -teoksessaan, ja josta yksi sivu on julkaistu myös Arne Zetterstenin teoksessa Tolkien - min vän Ronald och hans världar (kuvaliite V). Ellei sitten kyseessä ole jokin muu kolmesta Tolkienin kronologisesta taulukosta.
 
Last edited:
WSOY:n ensi kevään julkaisuohjelmasta ei valitettavasti löydy The Fall of Númenorin suomennosta. Sen sijaan kustantamolta ilmestyy kovakantinen laajennettu laitos Sepästä ja Satumaasta, joka onkin ainoa Tolkien-julkaisu.

 
  • Like
Reaktiot: Tik
Ylös