Uusien/paluumuuttajien miittipalaute

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Eli siis tarkemmin ilmaistuna te jotka olette vasta aloitelleet miittaamista tai jotka olette olleet poissa ja palanneet joukkoihin, millainen kokemus ensimmäinen miitti oli? Rehellinen palaute kiitos. Niin risut kuin ruusutkin. Mikä miitissä toimi ja mikä ei? Mitä pitäisi mahdollisesti korjata? Te näette miitit tietyllä tapaa avoimemmin ettekä ole kangistuneet kaavoihin kuten me pitkään aktiivisesti miitanneet.
Palautteen antamista helpottamaan laitan tähän muutaman kysymyksen johon voitte vastata tai olla vastaamatta.

-Saitko miittitopikista tarpeeksi ja tarpeellista tietoa ennen miittiä?
-Oliko sinun helppo lähteä mukaan miittitoimintaan?
-Millaisen vastaanoton sait miittipaikalla (tai kimppakyydissä)?
-Pääsitkö helposti mukaan tai pyydettiinkö sinua mukaan esimerkiksi peleihin tms aktiviteettiin?
-Vastasiko miitti odotuksia?
-Mikä sinusta houkuttelee/houkuttelisi uusia ihmisiä/otuksia miitteihin?
-Paluumuuttaja: Miten miittailu on muuttunut ja onko muutos mielestäsi parempaan vai huonompaan suuntaan?

Toki muutkin kuin uudet saavat kommentoida jos tulee jotakin mieleen vaikka etupäässä haussa onkin hiukan "ulkopuolisempi" näkökulma miitteihin.
 
Kun vuosina 2003-2006 kuuluin Suomen Tolkien-seuraan, kävin FinnConissa (Jyväskylässä), Smialconissa (Kotkassa),Suomenlinna-miitissä, Vuosijuhlassa (Tolkienin synttärit Helsingissä), TamFanissa ja jossain tapahtumassa Tampereen Vuoltsulla. Muuten miittailin vain oman etäsmialini Palantírin kesken. Näistä Smialcon oli ainoa, johon netitse piti ilmoittautua. Jotenkin onnistuin homman tyrimään, koska paikalle saapumiseni tuli täytenä yllätyksenä. Eli tietokonetaitoni ovat muinaisajoista kaiketi kehittyneet. :p
Tämänkaltaisissa miiteissä kuin The Miitti ja Pikkujoulumiitti en ole ennen ollut. Kotkan tapaus oli lähinnä nykyistä miitteilyä: mökkimajoitus, sauna, Roborallya ym. lautapelejä. Vertailu on siis vaikeaa.Mutta jotenkin letkeämmäksi meininki on mennyt. Tai sitten itse olen tullut rempseämmäksi vanhemmiten, mikä on hyvin paljon mahdollista. Mutta ei ennen mitään vampireladyja piireissä pyörinyt, ainakaan minun nähteni. ;)
Miittitopikista saa erittäin hyvin tietoa.Itse olen kokenut varsin helpoksi päästä mukaan. Asiaa tosin auttoi, kun tutustuin muutamaan ihmiseen etukäteen. Ja niitä muinaisiakin tuttavuuksia tapasi uudelleen.
Kimppakyyti on ollut ystävällistä ja fiksua. Miittipaikalla mukaan meininkiin pääseminen vaatii hieman oma-aloitteisuutta. Kun ratkaisevan askeleen uskaltaa ottaa, pääsee nopeasti sisään kuvioihin ja tuntee olevansa yksi porukasta. Nuoremmilla ihmisillä tämä lämpeäminen saattaa käydä hitaammin. Etenkin, jos ei entuudestaan tunne juuri ketään.
Miittiotukset ovat oma, tiivis ryhmänsä. Vihreä Lohikäärme on kuitenkin iso. Uskoisin koko ajan löytyvän uusia ihmisiä, joilla on mielenkiintoa ja rohkeutta ottaa selvää, millaisia ihmisiä nickien takaa löytyy. Ja kaikkihan me nautimme kekseistä, lautapeleistä, läjänälojumisesta, saunomisesta sekä viittoihin pukeutumisesta. :)
 
Kirjoittelen Marion puolesta, kun ei se hyväkäs kuulemma halua rekisteröityä Käärmeeseen ("Mitä mä muka sinne kirjottaisin?"). Mukelo on viihtynyt erinomaisen hyvin niissä kahdessa miitissä, joihin tähän mennessä on osallistunut, mutta yhden toiveen hän esitti: että ihmisillä olisi nimilaput. Joskus aikoinaanhan nimikointi taisi olla ihan tapanakin, mutta siitä on aika kauan. Ainakin tämä yksi uudehko miittaaja toivoisi nyt, että saisi muistinsa tueksi kirjallista materiaalia, koska muutamassa päivässä on vaikea oppia muistamaan yli kolmenkymmenen ihmisen toinen toistaan erikoisemmat foorumnimet ja siihen päälle vielä liuta virallisia nimiä.
 
Hyvä idea tuo nimikointi. Muistan itse joskus kauan sitten theMiitissä askarrelleeni nick-pyykkipojan. Vaikka pyykkipoikia ei käytettäisikään, paperia ja teippiä ja kyniä löytyy seuran tavaroista kyllä. Itse en toivoisi nimilapun askartelusta pakollista, mutta pitäisin sitä silti suositeltavana.

Jos kahvi-/teekuppi on kuin liimattuna käteen suurimman osan miitin saunan ulkopuolisesta hereilläoloajasta, nimilappua ei toki tarvitsekaan!
 
The Miiteissä nimilappu askarreltiin useana vuonna kaikille. Joinain vuosina ne tehtiin valmiiksi ja joskus oli rulla teippiä ja tussivalikoima. Nimilappuja muistaakseni kehotettiin pitämään ainakin se ensimmäinen ilta. Varsinainen käsky se ei ollut, mutta ei sitä myöskään vapaaehtoisena markkinoitu.
 
Kannatan nimilappuilua.
Ensimmäisessä miitissä koin jonkin asteista ulkopuolisuutta kun en tuntenut ihmisten nimiä.

Uskoin että sama nimettömyysprobleema toimii myös toisinpäin, joten pistin silloin maalarinteipillä nimilapun rintaani ja selkääni.
Kommentiksi sain "miksi sää tommoset laitoit? ei täällä muillakaan ole nimilappuja".

Pakko ei ole hyvä, mutta kokeneiden miittaajien on hyvä tiedostaa että uusien ihmisten on helpompi lähestyä teitä, jos osoitatte halukkuutennne kontaktiin paljastamalla nimenne.
Ainakin miitin järjestäjien olisi kohteliasta laputtaa itsensä.
 
Ylös