Uusin kirjasi

Tuo Silmarillion on tietysti ihan pakko hankkia:joy:.

Viimeisimmät kirjahankintani ovat Hobitin uusin suomen kielinen painos ja Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen. Hobitta en ajatellut lukea uudelleen juuri nyt, koska edellisestä lukemiskerrasta ei ole kovin paljon aikaa. Ishiguron kirjan ajattelin aloittaa seuraavaksi.
 
^ Meidän piti Morelin lukupiirissä ottaa käsittelyymme juuri Haudattu jättiläinen, mutta se nobel-voitto pilasi mahdollisuutemme pitää kirjoja hallussamme riittävän pitkään. :| Katsotaan uudestaan, kun kohu laantuu.

Viimeisin kirjani on Vaskikirjojen julkaisema Jaakko Alamikkulan Praedor - Koston kukkulat. En usko sen olevan kulttuurihistoriallinen merkkiteos, mutta ajattelin perehtyä tähän Petri Hiltusen Praedor-maailmaan oikein pohjamutia myöten ja kenties kirjoittaa novellikilpailuun, jonka palkintona on paikka ei auringossa vaan antologiassa. Tai no, saahan sitä aina toivoa! :D Mutta pienimuotoista kotimaista ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa on mukava tukea. :)
 
Uusin kirjani on Tenchijin Ryaku No Makin uusi englanninkielinen käännös. Kyseinen opus on budolajimme eräänlainen perusteos, joka sisältää kaikki keskeisimmät tekniikat, ja tämä uusin käännös on kuulemma saanut ylistystä edellisen käännöksen tekijöiltäkin, jotka ovat väitetysti sanoneet sen olevan omaansa parempi. Kirja on toteutettu hauskasti: siinä on vasemmalla sivulla kopio alkuperäisestä tekstistä ja oikealla sen käännös, ja kirja tulee kotelossa, jossa on mukana myös näköispainos käsinkirjoitetusta alkuperäisversiosta.

Muoks: Nyt kun tarkemmin tutustuin, niin itseasiassa kokonaisuus sisältää edellämainittujen näköispainoksen ja sivukohtaisten suorien käännösten lisäksi myös ns. sujuvamman käännöksen, joka on kirjassa omana osionaan. Paketissa on siis käytännössä sama kirja kolmesti: alkuperäisversiona, suorana raakakäännöksenä ja sujuvalla englanninkielellä kirjoitettuna lopullisena käännöksenä. Tämä on aika hauska konsepti =)
 
Last edited:
En ole pitkään aikaan itse hankkinut kirjaa, vaan lainanut kirjoja tai saanut kirjoja lahjoiksi, joten en muista minkä kirjan olen viimeksi hankkinut, mutta uusin kirjani minkä olen saanut on Ritva Mäkelän "Vuoden 1918 sota Lempäälässä" (vuoden 2017 painos, ei vuoden 2002), jonka sain isältäni viime vuoden lopulla, kun hän kävi kyseisen kirjan julkistamistilaisuudessa Lempäälässä. Kirja on hyvä, kertoo tosiaan Suomen sisällissodan tapahtumisista. Suosittelen kaikille jotka ovat kiinnostuneita Vuoden 1918 sodasta / Sisällissodasta.
 
"Vuoden 1918 sota Lempäälässä"

Tämä pitänee jossain välissä lukea ihan jo senkin takia, että vuoden 1998 pelastuskaivauksilla löysimme Lempäälän Naarankalmanmäen rautakautisen kalmiston pintakerroksista myös joitain vanhoja luoteja, ja kaivauksenjohtaja sanoi niiden olevan todennäköisesti sisällissodan ajalta. Naarankalmanmäellä oli kuulemma kulkenut jonkinlainen rintamalinja jossain vaiheessa sotaa.
 
The Ancient World of Game of Thrones käy esimerkiksi "oman aikamme fantasiahittiin" liittyvistä tietokirjoista, joista olen tullut tällä viikolla ehdottomasti paremmin tietoiseksi Google Booksin ansiosta.

Tuon linkistä löytyvän tutkielmaston muotoformulaksi on valittu "niiden ja meidän historian & taruston vertailua" — josta kuitenkin nousee melkeinpä jokaiselle jotakin maistuvaa huomiota (kunhan selailee sinne tänne ikiomaan kaaostyyliinsä!) päivän puuhattomampien hetkien täytteeksi.
 
Last edited:

Jotain tähän aihepiiriin liittyvää olisi joskus kiinnostavaa lukea, mutta Martinin maailmaa käsitteleviä tutkielmia tai esittelyjä on näköjään kirjoitettu hämmentävän paljon. Mistä aloittaisi? Ja maksaako se sittenkään vaivan? (TV-sarjaa en ole katsonut enkä katso, romaanisarjan ensimmäisestä osasta luin ehkä kolmanneksen, mutta vaatisiko yleissivistyksen ylläpitäminen kuitenkin uhrauksia?)
 
Jotain tähän aihepiiriin liittyvää olisi joskus kiinnostavaa lukea, mutta Martinin maailmaa käsitteleviä tutkielmia tai esittelyjä on näköjään kirjoitettu hämmentävän paljon. Mistä aloittaisi? Ja maksaako se sittenkään vaivan? (TV-sarjaa en ole katsonut enkä katso, romaanisarjan ensimmäisestä osasta luin ehkä kolmanneksen, mutta vaatisiko yleissivistyksen ylläpitäminen kuitenkin uhrauksia?)

Itse kuuntelen niitä kirjastosta lainattuina äänikirjoina työmatkalla. Puolen tunnin annoksissa nautittuna tarina onnistuu pitämään aivan riittävän koukuttuneena. Roy Dotrice -vainaa ääninäyttelee roolit mainosti ja kerronta on sopivan selkeää, mitä nyt vanha kääkkä -ääntä joutuu kuuntelemaan hieman tarkemmalla korvalla. Suosittelen.
 
Itse kuuntelen niitä kirjastosta lainattuina äänikirjoina
Kiitos, mutta ajattelin ennemminkin sitä, löytyisikö jokin yksiosainen kommentaari tai tiivistelmä, joka korvaisi A Song of Ice and Fire -sarjan lukemisen ja mahdollistaisi siitä keskustelemisen tarvittaessa.
[22]
 
Kiitos, mutta ajattelin ennemminkin sitä, löytyisikö jokin yksiosainen kommentaari tai tiivistelmä, joka korvaisi A Song of Ice and Fire -sarjan lukemisen ja mahdollistaisi siitä keskustelemisen tarvittaessa.

Ehdotukseni on Tor.com ja heidän sisällöntuottajansa Leigh Butler, joka on kirjoittanut kirjasarjoista lukemis- ja uudelleenlukemisartikkeli/blogisarjoja. (Miten suomennetaan sana read tässä yhteydessä...) Täältä löytyy hänen Tulen ja jään laulua koskevat juttunsa. Kaikissa ei ole spoilereita, joissain taas on, joten ajan säästämiseksi ne spoilerilliset saattavat olla hyvä ratkaisu Telimektarin tarpeeseen. Yksiosainen tämä ei toki ole. :p
Suosittelen Leigh Butlerin tekstejä muutenkin, hän on hulvaton kirjoittaja ja tarkkasilmäinen lukija. Olen lukenut joskus hänen Ajan pyörä -(re)readejään.
 
Hankin hyllyyni ammattikirjallisuutta, Ari Lybeckin teoksen Pienkoneet: rakenne, käyttö, huolto, korjaukset. En ole kerennyt vielä tutustua kovin tarkasti mutta ihan pätevältä opukselta vaikuttaa. Kirjassa siis käydään läpi pienkoneiden kuten ruohonleikkureiden ja mopojen korjausta. Mielenkiintoisuusaste tällä hetkellä tosin hipoo about nollaa, mutta aina ei voi opiskella vain sitä mikä kiinnostaa. Veikkaan että asiaan syventymisen jälkeen mielenkiintokin heräilee.
 
Kiitos, mutta ajattelin ennemminkin sitä, löytyisikö jokin yksiosainen kommentaari tai tiivistelmä, joka korvaisi A Song of Ice and Fire -sarjan lukemisen ja mahdollistaisi siitä keskustelemisen tarvittaessa.
[22]

Wikipedia? Sieltä itse luin juonitiivistelmät, kun sarjan toisen osan kahlattuani totesin, etten jaksa enempää Martinin yksiulotteisia hahmoja ja överiksi vedettyä kauheuksilla mässäilyä, mutta halusin kuitenkin tietää pääpiirteet tarinan jatkosta.
 
Martinin tarinoiden graafisempia "saavutin näillä suosiota koulussa" -piirteitä kontrastoiva fanitus Tolkienia kohtaan on pari kertaa pannut itseni miettimään, onko The Winds of Winterin viivästymisen syynä mahdollisesti ollut jonkinlainen kirjailijan uusherännäinen halu pyrkiä saamaan saagansa päätösosien tekstiin enemmän "keskimaalaisen atmosfäärin välityskykyä".
 
Last edited:
Tätä viestiä ei siis oltukaan tarkoitettu "Pieniä ilonaiheita" - topiikkiin ?!
Ilonaihe tämä ei ole vieläkään, mutta esitettäköön kuvallisessa muodossa 24 tunnin uudet lukemistoni. Kuvasta puuttuu mathomini Ristiritarit ja kolme Runequest-/Gloranthakirjaa, jotka tulevat postissa.
erkka50.jpg
 
Uusin kirjahankintani on kierrätyskeskuksesta eurolla löytämäni Robert Gravesin Minä, Claudius. Olen lukenut sen jo muutamaan otteeseen, ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, mutta se kestää lukemista kerta toisensa jälkeen. Kirja kertoo Rooman ensimmäisistä keisareista Augustuksesta Caligulaan ja keisarihuoneen ympärillä pyörineestä täysin skitsosta menosta keisarilliseen perheeseen kuuluvan Claudiuksen näkökulmasta. Claudius ontui ja änkytti, mikä altisti hänet monenlaiselle pilkalle. Kirjasta tehty tv-sarja pyöri telkkarissa lapsuudessani ja oli varmastikin yksi syy siihen että Rooman historia alkoi kiehtoa. Sarjasta muistan erityisesti Germanicuksen kuolemaan johtaneet kammottavat ennusmerkit.

Kirjan jatko-osa Claudius jumala ja hänen vaimonsa Messalina (kannessa pelkästään Claudius jumala) pääsee vihdoin käsittelemään Claudiuksen keisariaikaa, mutta ei siitä enempää tässä.
 
Tuosta tuli mieleen se kuinka alkuperäiskieliseen Shakespearen Hamletiin jotain reilu parisen vuotta takaperin (vihdoin ja viimein) tartuttuani ja alettuani lueskelemaan huomasin, että en voinut millään välttyä kuulemasta päässäni puolittain, no kenenkäs muun kuin tietenkin itse Hellboyn ääntä kunkku Claudiuksen vuorosanojen kohdalla.
 
Ylös