Uusin kirjasi

Ketjureaktio jatkuu eli tuin paikallista Akateemista kirjakauppaa hankkimalla Garthin Tolkienin Maailmat suomennoksen vain pienen selauksen jälkeen.
 
Werner & Jarl -ostokseni tosiaan saapuivat jo viime viikolla, ja Maamies ja Lohikäärme pääsi suoraan luettavaksi viime viikolla alkaneessa lukupiirissä. Jossain välissä pikapuoliin pitäisi myös paketin toinen kirja, J. R. R. Tolkienin maailmat, saada luettua, jotta voisi ilmoittautua mukaan myös siitä kesäkuussa käytävään Kontu-keskusteluun.
 
Last edited:
Minulla on nyt kerrassaan yhdeksän uutta kirjaa: Koko Susan Cooperin kirjoittama The Dark is Rising -sarja englanniksi (säästän toisen osan ensi joulun alla luettavaksi), Judd & Juddin teos Flora of Middle-Earth, Dinah Hazellin ihastuttavasti kuvitettu pieni kirja The Plants of Middle-Earth, Rainer Nagelin opus Hobbit Place-names ja Roibeard Ó Maolalaighin Iain MacAonghuisin avustuksella kirjoittama oppikirja Scottish Gaelic in Twelve Weeks. Eipä tule luettavasta pulaa, kun kesken on myös kolme kirjaston kirjaa sekä Maamies ja lohikäärme ;)
 
Last edited:
Posti on jälleen kantanut minulle Amazonin kautta tilattua kirjallisuutta. Tänään pujottautuivat oviluukusta Oxford Guide to Arthurian Literature and Legend (Alan Lupack) sekä King Arthur's Death ("The Alliterative Morte Arthure", nykyenglannintanut Michael Smith). Viime viikolla saapui Eddisonin The Worm Ouroborus.
 
Last edited:
Sain joululahjaksi kirjan Tolkienin tulkkina (kukahan senkin oli kirjoittanut, ei voi kaikkea muistaa...) sekä Janne Kukkosen Voro-sarjakuvan kolmannen osan Jumalten hauta. Ensimmäisestä ehdin lukea vasta ensimmäisen, omaelämäkerrallisen luvun, joka nosti mieleen katkeran ajatuksen, että toiset ovat syntyneet onnellisten tähtien alla. Mutta mikäs siinä, hyvin on Valittu osansa tehnyt, joten ei sovi voodoon puoleen kääntyä.
 
Sain joululahjaksi kirjan Tolkienin tulkkina (kukahan senkin oli kirjoittanut, ei voi kaikkea muistaa...)... Ensimmäisestä ehdin lukea vasta ensimmäisen, omaelämäkerrallisen luvun,

Onko siis tuossa "Tolkienin tulkkina" -kirjassa kirjoittajan omaelämäkerta? Vai olisiko kyseessä Tolkienin elämäkerta?
 
^ Miksi kysyt, olethan itsekin lukenut kirjan? Onko tuo taas yritys **** minulle?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
^ Miksi kysyt, olethan itsekin lukenut kirjan? Onko tuo taas yritys ***** minulle?

Pahoitteluni, minulle tuli jonkinlainen alkavaa seniliteettiä ennakoiva muistikatkos. Kyseessä oli siis se Kersti Juvan kirja, jonka [Juvan] omaelämäkerrallisesta osuudesta nimenomaan pidin. Menin liiankin hyvin lankaan kun kirjoitit ettet muista kuka sen on kirjoittanut. (Noita erilaisia Tolkienilla rahastavia kirjoja on nykyään kovin paljon.)

:knockout:
 
Sain äsken kaksi kirjaa, jotka äiti tilasi minulle joululahjaksi jo marraskuussa, mutta joiden toimitus viivästyi hiukan. Vaan sepä ei haittaa lainkaan, koska täällä ne nyt ovat:
The Art of Beatrix Potter - Sketches, Paintings and Illustrations
Santa Muerte - The History, Rituals, and Magic of Our Lady of the Holy Death
 
Uusimpana hankintana The Complete Tales of H. P. Lovecraft. Lovecraftista olin lukenut ja kuullut tarpeeksi tietääkseni pitäväni hänen tyylistään. Joten päätin siirtyä lukemasta muiden mielipiteitä Lovecraftia koskien, ja lukea itse kyseisen herran kynäilemät tarinat. Tämä kyseinen nide sisältää takakannen tekstin mukaan romaanin, neljä pienoisromaania ja 53 novellia. Sivuja on ruhtinaalliset tuhat sata ja kaksi. Lueskelen tuota omaan rauhallisen tahtiin, aina yksi novelli kerrallaan, silloin kun tekee mieli kosmista kauhua.
 
Tervehdys kaikille, kun uusi olen täällä. Itselleni uusin oli tuo "Gondolinin tuho"-kirja, josta suuresti nautin. Hurinin lasten tarina on minulta vielä jäänyt lukematta, koska en toisaalta ole niin kiinnostunut tuosta juonikuviosta. Toisaalta ehkä siksi, että pidän sitä Silmarillionin ja Keskeneräisten Tarujen perusteella niin surullisena, että vältän sitä. Joskus sen luen...

Gondolinin tuho on minusta erittäin merkittävä kirja kuvatessaan Tolkienin maailmaa, kommentteineen varsinkin. Lopulta ehkä Christopher Tolkienin kommentit ovat mielenkiintoisempia, ne vaihtoehtoiset juonikuviot ja ideat, joita kommentoidaan...
 
Gondolinin tuho on minusta erittäin merkittävä kirja kuvatessaan Tolkienin maailmaa, kommentteineen varsinkin. Lopulta ehkä Christopher Tolkienin kommentit ovat mielenkiintoisempia, ne vaihtoehtoiset juonikuviot ja ideat, joita kommentoidaan...

Toivottavasti olet huomannut, että meillä on tämän foorumin Lukutuvassa alustuksiin pohjautuva keskustelu Gondolinin tuhosta.

Minua itseäni miellyttää Gondolinin tuhon varhaisemmissa versiossa esimerkiksi se, että Ulmon suojatikseen valitsema ihmissankari (alunperin nimeltään Peleg) ei ole sukua muille ihmisten päälliköille, vaan on vain satunnainen metsäläinen (joka viihtyy niin hyvin luonnon keskellä, että on haluton jatkamaan kohti hänelle määrättyä suurta kohtaloa). Ehkä Tolkien yleensäkin tarinoitaan pitempään kehitellessään pyrkii vähitellen vetämään langat liiankin tiiviisti yhteen (esimerkiksi Sormusten herrassa minua viehättää usein ensimmäisen kirjan harhaileva ja pysähtelevä kerronta enemmän kuin ne teoksen jälkipuolen jaksot joissa tarinaa pahemmin sivuille vilkuilematta pusketaan kohti jo päätettyä lopputulosta).

Viimeisin oma kirjahankintani (Saksan Amazonin kautta) on Marc Morrisin The Anglo-Saxons - A History of the Beginnings of England
(Hutchinson, 2021). Ainakin kirjan alun (ja siitä kirjoitettujen kritiikkien) perusteella sujuvasti kirjoitettu teos keskiaikaan erikoistuneelta historioitsijalta.
 
Last edited:
En ole huomannut, koska olen uusi foorumilla. Kiitos vinkistä.
Sinänsä näen Tolkienin pyrkimyksen siihen, että eri juonikäänteistä juonnutaan sinänsä yhtenäiseen käsitykseen, mikä Silmarillionin ja Tarun tarinoihin sopii. Ymmärrän Tolkienin aivojen käsityksen monista eri juonikuvioista, mutta hänen tuli myös luoda tarinat yhteen.
 
Uusin kirjani on Suomen lasten historia. Hankin sen käytettynä ja aika heräteostosmaisesti, kun totesin, että hyllyssä ovat kyllä Suomen lasten Kalevala, Suomen lasten eläinsatuja ja Suomen lasten luontokirja, mutta ei tätä varsin mainioksi muistamaani tarinapohjaista, lasten näkökulmasta tehtyä katsausta erilaisiin Suomen historian taitekohtiin. Nyt on sekin.
 
Tänään noudin kaksi uutta asukasta kirjahyllyyni: Rob Wilkinsin kirjoittaman virallisen elämäkerran Terry Pratchett - A Life With Footnotes sekä Sven Nordqvistin kirjoittaman ja kuvittaman ja Tittamari Marttisen suomentaman kuvakirjan Joulupuuro. Kumpikin meni tosiaan suoraan hyllyyn, koska minulla on kesken kirjastosta lainattu hyvin paksu opus The Dawn of Everything - A New History of Humanity, josta haluaisin ehtiä lukea edes suurimman osan ennen kuin se on luovutettava jonossa seuraavalle. Sitä paitsi jouluaiheinen kuvakirja sopii paremmin jouluna luettavaksi.
 
Minua taas odotti kotiin palatessani kiltin postinkantajan tuoma Roger Collinsin Visigothic Spain 409-711. (Blackwell-kustantamon "A History of Spain -sarjaa.) Kirjahyllyjen laajennusta tai pienvaraston vuokraamista odotellessa tämä uusin, onneksi vain 260-sivuinen tulokas saa mahtua lappeelleen johonkin väliin. Arvelisin että ehdin lukemaan sen joskus kahden tai kolmen vuoden päästä.
 
Joulukuusen alta löytyi toivomani Gael Bertonin kirja The Works of Hayao Miyazaki. Olen katsellut sitä verkkokaupassa sillä silmällä jo ainakin vuoden, mutta aina on ollut muka tärkeämpiä kirjoja tilattavaksi. Äitipä antoi sen joululahjaksi. Olen jo oppinut vaikka mitä uutta tietoa, mm. sen, mistä Studio Ghiblin nimi tulee ja miksi, samoin sen, että studion nimi on vähän väärin kirjoitettuna Japanin yritysrekisterissä, koska sen translitteroinnissa katakanalle sattui erhe. Olen vähän pettynyt, ettei kirjassa ole yhtään kuvaa, mutta teksti pitää kyllä mielenkiintoisuudessaan otteessaan ilman kuviakin. Ensi jouluksi pitää ehkä toivoa tälle kaveriksi kirjaa The Anime Art of Hayao Miyazaki.
 
Villiyrttikautta odotellessa ostin Sami Tallbergin kirjan Villi cityvegaani, kun halavalla (ei tekemistä vanhan halavaukon kanssa) sai. Ja vaikka itse en olekaan vegaani, niin villikasvikauden odotus pamahti saman tien tappiin. Kirja ei ole erityisen paksu, mutta reseptit (29 kpl, jos oikein laskin) ovat täyttä tavaraa. Villikasvien lisäksi ohjeissa vilahtelee selleriä, tofua, sieniä, juureksia, kaaleja avokadoa ja ties mitä. Näistä on pakko saada testiin mahdollisimman monta!
 
Maanantaisena heräteostoksena Gaudeamuksen nettikaupasta saapui perjantaina minulle kolme kirjaa, joista keskimmäinen oli käväissyt jo aiemmin kirjastolainana luonani ja jonka päätin nyt ostaa omaksi ja lukea kokonaan (aiemmin kävin läpi vain Englannin kuningatar Elisabet I:ia käsittelevän osuuden keskustelupiirin alustusta varten). Vasemmanpuoleinen on jokeri, jonka otin mukaan edullisen hinnan ja väitetyn ei-niin-vaikeaselkoisuuden (teologian kategoriassa) vuoksi, ja koska halusin välttää postikulut. Oikeanpuoleinen on sitten se varsinainen aarre, josta olen lukenut 70 sivua. Lopullinen totuus venäjästä ennen Venäjää (Pietari Suuren aikaa)! Kenties raporttia on vielä tulossa Historia ja historianopetus -ketjuun.Triumviraatti.jpg
 
Vasemmanpuoleinen on jokeri, jonka otin mukaan edullisen hinnan ja väitetyn ei-niin-vaikeaselkoisuuden (teologian kategoriassa) vuoksi

Häiritsen sen verran, että jokerista mainitsen väliin sen sisältävän mielestäni varsin monenlaisia mahdollisuuksia. Voinee toisaalta hyvinkin lukea helppolukuisena teologian sävyttämänä pohdintana, mutta toisaalta on myös argumenttien tarkemmassa jäsentämisessä tarjolla savottaa niille, jotka erehtyvät siitä kiinnostumaan. On tainnut itsellä kolminumeroinen määrä tunteja jo vierähtää perehtyessä, muun tutkimuskirjallisuuden avittamana, mahdollisuuksiin Proslogionin ydinargumentin tulkinnassa. 😅

Ehkäpä tähän voinee sitten samalla omankin viimeisimmän hankinan mainita. Jos nyt muistan oikein, se taisi olla Sherlock Holmesin pidemmistä tarinoista Punaisten kirjainten arvoituksen ja Baskervillen koiran yhteisnide, kun sattui antikvariaatissa silmään sellainen. Punaisia kirjaimia kun ei ole ihan liian usein omaan silmään osunut olevan tarjolla, niin päätinpä ottaa talteen.
 
Ylös