Uusin kirjasi

Tänään saapui postipaketista Muinaisuutemme jäljet - Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle (koulukirja syksylle, jos mahdun kurssille) ja Perhe ja verstas - Itämeren kaupunkien käsityöläiselämää keskiajalla ja uuden ajan alussa. Olisin kyllä hankkinut tuon Muinaisuutemme jäljet ilmankin, että se on kurssikirjana.
Muutama viikko sitten meille tuli myös Omin käsin (Kotilieden käsityölehti) vuosikertakirjat 1941-42 ja 1943-44. Lainaus lehdestä 2/1943 s. 4 "Paperikudonnaisia muistellaan varmaan joskus tulevaisuudessa sota-ajan kummallisuuksina, kuten leipäkortteja ja vaatepisteitä." Lehdessä 4/1944 s. 2-5 on Tyyni Vahterin haastattelu Perniön muinaispuvusta yms rautakausi- ja historiajuttua.
 
Tänään kävelin muina miehinä lähikaupassa sijaitsevalle Postin automaatille ja hain sieltä nettiantikvariaatti Finlandia Kirjan lähettämän, kiitettävän nopeasti saapuneen paketin. Kiikutin paketin turvalliseen kotityöpisteeseen ja leikkelin sen eri kerrokset auki vain hiukan vapisevin käsin.

Lohikäärmevuori
eli
Erään hoppelin matka sinne ja takaisin
(Tammi, 1979. Suomentanut Risto Pitkänen)

Tunnelmaani olisi voinut kuvata huudolla
"Aarre, aarre, aarre! Minun Aarre! Oi aarre!",
mutta pidättäydyin kuitenkin liian äänekkäistä ilonilmauksista.
 
Varmaan sitten viime viestin on jälleen jokunen kirja hankittu, mutta ajattelin nostaa viimeisimmän valokeilaan: Vuosi keskiajan Suomessa, joka on tutun kaksikon Ilari Aallon ja Elina Helkalan tuotos (kaikkihan me muistamme Matkaopas keskiajan Suomeen -kohukirjan). Hyödyllisiä teoksia roolipelikampanjoiden suunnitteluun varmasti molemmat. 🤓🎲
 

Liitetiedostot

  • IMG_20230707_123106.jpg
    IMG_20230707_123106.jpg
    3,3 MB · Katseluja: 1
Luin tuon juuri vähän aikaa sitten. Hauska kirja, mutta ihan kaikki siinä kerrottu ei kyllä pidä paikkaansa. Esimerkiksi kirjan väitteen vastaisesti suomen sana "hana" ei tiettävästi juonnu saksan sanasta Hahn ja ole saksalaisten oluttynnyrien tappien koristeena olleiden kukkohahmojen innoittama, vaan vasta tuliaseiden hana, vähän kanalintua muistuttava sekin, juurrutti kieleemme moisen ruotsista lainatun ilmaisun.
 
Last edited:
Minä tilasin vastikään koko Tulisiivet-sarjan, mutta sen jälkeen sain äidiltä Universumin tomut, joka oli minulla lainassa (sanoi ettei tarvitse palauttaa vaan saan pitää). Olen nuo kyseiset niteet kyllä kahlannut läpi aika monta kertaa, joten ne eivät varsinaisesti tunnu uusimmilta kirjoiltani. Luin Kultaisen kompassin jo ala-asteella ja tein kuudennella siitä kirjaesitelmän (toinen lukukerta). Nuo ovat ne kirjat, joiden kautta innostuin fantasiakirjallisuudesta. Uusimmilta tuntuvat Tulisiivet. Toistaiseksi, koska tänään tuli ilmoitus, että uusi Taruni on matkalla ☺
 
Uusin kirjani on vastikään Postin automaatista noutamani Númenorin tuho. Mietiskelen tässä, että jos vain malttaisin, minun pitäisi ottaa vuoden verran taukoa kaikesta muusta lukemisesta, jotta voisin lukea läpi koko Tolkien-kirjastoni rauhassa ja ajatuksella, muistiinpanoja ja piirrosluonnoksia tehden. Mutta en taida malttaa, maailmassa kun on niin paljon kaikenlaisia kiinnostavia, lukemattomia kirjoja ja ihmiselämä on niin lyhyt.
 
Last edited:
Miun uusimmat kirjani ovat nuo Helmetin lukuhaasteessa mainitsemani kirjat:
(Toim.) Jaana Riikonen ja Juha Ruohonen: Ravattulan muinaispuku - Tutkimukset ja valmistusohjeet
(Toim.) Heli Etu-Sihvola, Ulla Moilanen ja Jhonny Therus: Luihin ja ytimiin - Tutkimuksia ja tulkintoja Euran Luistarin kalmistosta

Luistarin kirjasta puhuttiin ekaa kertaa jo viitisen vuotta sitten, mutta se tuli myyntiin erinäisten vaiheiden jälkeen vasta tänä vuonna. Ravattulaprojektia olen seurannut läheltä aika alusta asti, mutta hankin kirjan vasta nyt, kun en halunnu netistä tilata vaan ostaa jostain jos tulee vastaan. Ostin ne Euran esihistoriapäivän jälkeen Nauravasta lohikäärmeestä tuossa viime viikolla ja tuli luettua samantien. Nauravassa lohikäärmeessä Luistarin kirja maksoi 31 €, kun taas Suomalaisesta kirjakaupasta ostettaessa saisi maksaa 102 €.

Näitä edellisempi ostokseni oli tuo Sormusten herran uusi suomennettu painos.
 
Löysin joku viikko takaperin kirpparilta parilla eurolla Ilmari Kiannon Punainen Viiva kirjan. Nyt vähän reilu puolen välin olen lukenut sitä ja ihan on ollut mielenkiintonen tarina köyhien elämästä viime vuosisadan alusta ja siitä kuinka poliittiset agitaattorit toimivat. Jos ei muuta niin on ollut vaihteeksi mukava lukea jotain joka on alle 200 sivua niin ainakin tuntuu, että edistyy loppua kohti 😁
 
Voidaanko säännöissä joustaa? Haluaisin kertoa hirveästi aina uusista nuottihankinnoistani, mutta sellainen topikki musahuoneessa muuttuisi hyvin pian omaksi monologikseni.

Niin kokeilen nyt kepillä jäätä:
Hommasin tänään käytettynä Beethovenin viidennen sinfonian, ja Stravinskin Petrushkan!!! Ja molemmat sisältävät upeita maailmoja!! En malta odottaa että pääsen ja ennen kaikkea ehdin lukemaan niitä!
 
Velho sanoi:
Jos ei muuta niin on ollut vaihteeksi mukava lukea jotain joka on alle 200 sivua niin ainakin tuntuu, että edistyy loppua koht
Click to expand...
Kiannon myöhempi teos Ryysyrannan Jooseppi on yli 300-sivuinen, mutta varsin suositeltava. Se on hauskempi ja monimielisempi kuin "Punainen viiva", sijoittuu samoille korpikulmille, myöhempään 1920-luvun kieltolakiaikaan. Tykkäsin aikanaan erityisesti Joosepin surrealistisesta loppukohtauksesta.
 
Ostin useamman kirjan paketissa, koska yleensä säästän pidemmän aikaa ja teen sitten kirjahankinnat kerralla.

Leanne Betasamosake Simpson: "As We Have Always Done: Indigenous Freedom Through Radical Resistance" "This Accident of Being Lost"
Leanne Betasamosake Simpson & Robyn Maynard: "Rehearsals for a Living"
Robin Wall Kimmerer. "Braiding Sweetgrass"

Joululahjaksi saatua:
Jyrki Korpua: "Tolkien ja Kalevala"
Karolina Kouvola: "Pohjolan jumalattaret"

Vähän painottuu tutkimuskirjallisuuteen ja oman uteliaisuuden mukaan, mutta olen täysin ihastunut Leannen kirjoitustyyliin, huumorintajuun, älykkyyteen ja samalla siihen, että en oikeastaan tiedä Kanadan alkuperäisväestöjen elämästä mitään, ja tiettyjen seikkojen takia alkuperäisväestöjen asiat ovat nykyään lähellä sydäntä. Toisaalta Leannen tuotantoa on hankala saada kirjastosta, joten pitää vain yrittää kerätä rahaa ja ostaa.. Toiveissa olisi saada Catherine Laffertyn "Northern Wildflower: a Memoir" jossain kohtaa metsästettyä kirjahyllyyn, mutta siitä on painos loppu ja en haluaisi e-kirjaa, koska niitä pitkään lukiessa tulee pää kipeäksi.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös