Uutisissa nyt

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Ylen nettisivulla väitetään, ettei laiskuutta ominaisuutena ole olemassakaan. Uutinen viittaa englanninkielisen Medium-lehden viimevuotiseen juttuun.

"Sosiaalipsykologi muistuttaa, että ihmiset eivät pääosin valitse vapaaehtoisesti epäonnistumistaan, epäpätevyyttään tai tehottomuuttaan. Jos ihminen esimerkiksi lykkää projektia, joka on hänelle tärkeä, se johtuu tavallisesti siitä, että jokin estää häntä tekemästä sitä.

Tutkimusten mukaan "laiska" on joko
a) ahdistunut siitä, että ei ole "tarpeeksi hyvä", tai
b) epävarma siitä, miten tehtävä pitäisi aloittaa.

Itse asiassa mitä enemmän tehtävän onnistunut suorittaminen ihmiselle merkitsee, alkaa hän tutkimusten mukaan lykätä asiaa sitä suuremmalla todennäköisyydellä. Sen sijaan, että hutiloisi nopeasti jotakin mielivaltaista kasaan."

Tämä varmaankin liittyy omiin luoviin projekteihini; kun minulla ei ole merkityksellistä roolia yhteiskunnassa, mutta toimeentulo on turvattu, toivoisin kykeneväni luomaan jotakin uutta. Mutta sitten tulee mieleen se tosiasia, että tuon uuden teoksen pitäisi olla varsin korkeatasoinen, jotta sillä olisi merkitystä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
...että tuon uuden teoksen pitäisi olla varsin korkeatasoinen, jotta sillä olisi merkitystä.
Kukapa sen tietäisi? Esimerkiksi Joycen Ulysses hylättiin 87 kertaa ennen kuin kustantaja (ensikertalainen alalla) löytyi. Eikä edes J.K. Rowlingilla ollut helppoa...
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Toki nuo molemmat ovat yksiä syitä olla ryhtymättä työhön. Erityisesti suurten ja työläiden kirjallisten projektien kanssa lykkäämiseen houkuttaa, ettei tiedä, mistä alkaisi tai ei tunnu saavan mitään aikaiseksi. Mutta tämä selittää vain toisen puolen ja kirjoituksessa puhutaan nimenomaan akateemisestä laiskuudesta. Mutta se ei oikein selitä sitä, miksi antaa tiskien kasaantua pöydälle. Se selittää vain sen, miksi tiskivuorta on helppoa kasvattaa, jos se on jo niin suuri, että sen tiskaamiseen tuntuisi menevän liikaa aikaa.

Minä ainakin väitän olevani laiska myös siitä syystä, että on mukavampi tehdä helppoja kuin työläitä asioita. On liian helppo tottua lykkäämään jotain epämukavaa, kun on mukavampaakin tekemistä. Eikä se edes tarkoita, ettei pitäisi jotain työtä välttämättömänä. Eli minusta laiskuus on sitä, että on epämielyttävämpää lukea tenttiin, hakea polttopuita tai lähteä lenkille kuin lukea romaania, pelata tietokoneella tai löhötä sohvalla. Henki olisi kyllä altis ja tiedostaa juoksemisen hyödyt, mutta liha haluaa nopeampaa nautintoa tietokoneelta istumisesta, vaikka se johtaisikin itseinhoon.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Ylen nettisivulla on juttu kyselystä "Mitä tekisit, jos nettotulosi kasvaisivat 500 euroa kuukaudessa?" Monet ovat vastanneet, että ostaisivat uudet silmälasit, lääkkeitä tai terveellisempää ruokaa. Köyhyys on itselleni ongelmallinen asia, koska olen aina saanut mitä tarvitsen, vaikka jäin suoraan opiskeluista työkyvyttömyyseläkkeelle. Vakavaraiset vanhemmat ovat tietysti antaneet rahallista tukea vuosien mittaan, ja sen turvin olen esimerkiksi kustantanut osittain psykoterapioitani. Syntymäpäivälahjoiksi olen saanut hyötytavaraa, kuten sähkögrillin, mikroaaltouunin ja hyvät lenkkarit. Miten olisin pärjännyt, jos olisin ollut orpo? Ainakaan näin helpolla en olisi selvinnyt. Tavaravuoret olisivat varmasti matalampia, ja olisin etsinyt vaatteita ja huonekaluja kirppareilta kauppojen sijaan.

Toisaalta mietin sitäkin puolta, että monet pienituloiset saattavat polttaa askinkin tupakkaa päivässä, ja alkoholiakin saattaa kulua. Muistavatko tällaisiin kyselyihin vastanneet kertoa näistä menoistaan? Entä ovatko he hakeneet kaikkia saatavilla olevia tukia? Kelan selvitysten mukaanhan sosiaalitukien alikäyttö on väärinkäytöksiä suurempi ongelma. Tärkeisiin lääkkeisiinkin on mahdollista saada Kela-korvausta, eikä kaikista lääkkeistä ole hintaa vastaavaa hyötyä; terveydenhuolto on pohjaton kaivo, jos kaikki voitava halutaan tehdä.

Mikä on absoluuttista köyhyyttä, mikä sosiaalista huonommuuden tunnetta? Sisällä harvemmin paleltuu hengiltä, hanasta saa puhdasta vettä ja kaurapuuroon pitäisi riittää rahaa. Maailmanhistoriasta ja monista kriisipesäkkeistä vielä tänäkin päivänä löytyy pahempaakin kurjuutta. Tällä en tarkoita, etteikö epäkohdista saisi valittaa, mutta jopa maailmantähdet saattavat toisinaan sössiä raha-asiansa miljoonatuloistaan huolimatta. Lisäraha ei ole ratkaisu kaikkeen (vaikka moneen asiaan se onkin sitä).
 
Ylös