Värit

Mirha

Kontulainen
En ole törmännyt täällä värikeskusteluun, ainakaan muistaakseni, joten päätän aloittaa sellaisen, sillä olen väreillä päätäni jonkin aikaa jo vaivannut.

Eli siis. Mitä värit merkitsevät sinulle? Mitä ne symbolisoivat sinun elämässäsi? Seuraatko perinteisiä väriassosiaatioita (musta on pahaa, valkoinen hyvää, punainen rakkauden väri jne.) vai oletko luonut omia värimaailmoja? Miksi värit ovat meille niin tärkeitä viestinnässä ja mielikuvien luomisessa? Ja mitä tiedätte värien merkityksistä muissa kulttuureissa ja eri aikoina?

Itse olen tässä kummastellut mustaa väriä jo jonkin aikaa, ja tullut siihen tulokseen, että se on kaikkien aikojen väärinymmärretyin väri. Kaikki musta on pahaa. Itsekin ajattelen mustiin pukeutuvista tyypeistä, että ovat jonkinlaisia wannabe-pahiksia. Mutta oikeasti, musta on mielettömän vaikuttava ja tyylikäs väri eikä mikään pahuuden perikuva. Ja musta yhdistettynä punaiseen (myös osittain pahuuden väri) on varsin dramaattinen ratkaisu. Olen myös miettinyt, että oikeastaan muilla väreillä kuin mustalla, punaisella ja valkoisella ei ole niin järkähtämättömiä assosiaatioita. Miksi näin?

Ei sitten mitään lempivärien listaustopicia tästä, kiitos.
 
Musta on pahan ja ikävien asioiden väri vain tietyssä kontekstissä, ei kaikkialla. Toki jos muutenkin pukeutuu gootti- tms. tyyliin, se mielleyhtymä syntyy väistämättä, mutta ei minusta arkivaatteissa musta ole mitenkään ihmeellinen väri. Siisti, asiallinen puku on muutenkin helposti musta, ja sitten on vielä mm. akateemiset juhlapuvut, ja juhlavaatteet ylipäänsä, joissa suositaan mustaa ihan irrallaan symboliikasta. Mustan paha-assosiaatio tulee toki osittain hautajaisvaatteista ja muista perinne- ja tapakulttuurijutuista, turha sitä on siinä mielessä väheksyä. (Ei minua ole koskaan luultu saatananpalvojaksi tai muuksi siksi, että pukeudun edelleen mielelläni kokomustaan).

Oma värimaailmani oli ennen hyvin rajoittunut, ja suostuin esimerkiksi pistämään päälleni lähinnä vain sinistä ja mustaa. Nyt tykkään kovasti myös syvästä tummanpunaisesta, tietyistä murretuista vihreistä ja harmaistakin. Ruskea, oranssi ja keltainen eivät edelleenkään oikein mene. En kovasti mieti värien viestejä tai symboliikkaa, vaan kerään ympärilleni lempivärejäni muiden mielipiteisiin katsomatta. Punaisesta ja sammalenvihreästä tulee lämmin olo, harmaasta ja mustasta taas jotenkin arvokas. Vedenväriset siniset ja vihreät miellyttävät tavaroissa ja kuvissa kovasti, tekstiileissä eivät. Sininen on minulle nykyään vähän vaikea väri, mutta monet siniset asiat ovat hyvin kauniita: talvi-illan sininen hämärä, vesi ja taivas (vaikka tähtitaivas onkin musta). Olen ehkä siirtymässä pois siitä väristä ja siksi arastelen sitä.
 
Viime talvena huomasin vaatteideni olevan käytännössä vain mustia. En tarkoituksella ollut tehnyt niin, joten säikähdin hieman, ja painuin vaatekauppaan ostamaan vaaleanpunaisen hameen.

Kuitenkin, siis asiaan, itse olen huomannut että miellän sellaisen ihmisen (nuoren tietysti) taiteelliseksi, joka yhdistelee rohkeasti värejä vaatetuksessaan, ja usein ajattelen hänet myös rohkeaksi ja ylpeäksi itsestään, itsevarmaksi ihmiseksi. Itsekin haluaisin tehdä niin, ja ei minulla mitään estettä siihen ole. En halua taas viettää talvea mustissa, vaan haluan ilmentää omia mieltymyksiäni, itseäni.

Mutta jos taas joku vanhempi ihminen pukeutuu värikkäästi ajattelen hänet joko huono-osaiseksi tai sitten hänen on pakko olla jollain kuvataiteeseen liittyvällä alalla (kuvataiteen opettajani on oiva esimerkki). Hassua, miten värit ja niiden käyttö sekä ihmisten ikä vaikuttavat omiin mielikuviimme.
 
zerythe sanoi:
Viime talvena huomasin vaatteideni olevan käytännössä vain mustia. En tarkoituksella ollut tehnyt niin, joten säikähdin hieman, ja painuin vaatekauppaan ostamaan vaaleanpunaisen hameen.

Itse huomasin saman tuossa syksyllä. Kesävaatteissa minulla oli paljon kevyitä, kirkkaita värejä. Mutta kun syksyllä piti pukea päälle vähän lämpimämpiä vaatteita, olivat ne kaikki joko mustia tai tummia sävyjä, ruskeaa ja vihreää. Vaatekaappini yleisväri on musta.

Siitäpä sitten marssin kauppaan ja ostin oranssin neuleen. Yhden. Ostin kyllä kaksi muutakin neuletta, mutta yllätys yllätys, nekin ovat pääväritykseltään mustia.

En tiedä, mistä moinen. En edes erityisemmin pidä mustasta, vaan suosikkivärejäni ovat metsänvihreä ja sininen. Enkä nyt väittäisi itseäni synkäksi, joka mustaan yleensä liitetään. Toisaalta, vaatekauppojen värivalikoimat tuntuvat olevan tällä hetkellä järisyttävän kaameita. Pinkkiä, lisää pinkkiä ja vielä vähän pinkkiä, jossa on violetteja palloja. Hyyyh. Vähän liian pirteää minulle. Tai sitten käyn väärissä liikkeissä. :D
 
Lempivärini on ollut aina sininen niin kauan kun vaan muistan ei aivan taivaan sinen vai enemmänkin tumman sininen. Vaalea sininen ei oikeen jostain syystä ole mieleeni.
Musta- mustaa käytän pukeutumiseen mutta muuten se on liian synkkä väri. Se kuvaa minulle vain Surua ja kuolemaa.
Punainen- en pidä punaisesta. Rakkauden ja seksikkyyden väri. ei iske.

Rakastan värejä mutta Sininen on tärkein. kaikista tärkein väri. :roll:
 
Mustahan on hautajaissymboliikassa surun, ei suinkaan pahuuden väri...

Heh. Musta ja punainen yhdessähän ovat perinteisesti anarkismin värit. Miettikää tätä jos näette jonkin firman logossa näitä värejä.

Yksi omista lempiväreistäni on pinkki. Mutta koska tiettyä arvovaltaa on työn takia jopa pakko ylläpitää, en voi tehdä kuten haluan ja pukeutua pinkkiin. Ainakin käytän sitten pinkkiä peittoa ja lakanoita. Muuten, vastatkaa itsellenne rehellisesti: Kuinka monelle tuli mieleen joitain homoseksuaalisuus assosiaatioita siitä että mies (Roark) pitää lempivärinään pinkkiä? :p

Mustiin pukeutumisessa ei ole mitään ihmeellistä. Sori radikaalit, mustaan pukeutuminen ei ole ollut radikaalia enää aikoihin.

Aijuu, jos täitä halutaan nylkeä niin musta ei ole väri. :p (Jo toinen hymiö)
 
Musta kuitenkin kai muodostuu samalla periaatteella kuin muutkin värit valon avulla, silloin se on tarpeeksi väri minulle :)

Minäkin kuulun näihin mustiin pukeutuviin. Käytän kyllä muitakin värejä (minulta löytyy jopa oransseja vaatteita) mutta musta on jotenkin niin helppo ja turvallinen. En ole ikinä ollut gootti/metallihenkinen, enemmän mustiinpukeutumisessani on kyse siitä mystisestä ilmiöstä jonka ansiosta suurin osa suomalaisista muotoilijoista pukeutuu mustaan. Kesävaatteenikin ovat suurelta osin mustia.

Musta ei todellakaan ole lempivärini, vaikka niin on kuviteltu. Pidän eniten ehkä vihreästä, mutta vain yhdesta väristä pitäminen tuntuu siltä kuin olisi vain yksi ainoa ehdoton suosikkikirja tai laulu tai elokuva, on niin paljon upeitä värejä ja niiden sävyjä että miten pystyy valitsemaan.

Viime aikoina väristä on muodostunut minulle lähinnä ammatillinen asia, CMYK ja RBG ja erilaiset muut värien määritysjärjestelmät ovat tulleet liiankin tutuiksi, samoin painotöiden vaatimukset ja se miten yhdellä värillä voi tehdä kiinnostavia töitä. Puhtaasti väreistä nauttiminen on käynyt hankalaksi.

Suosittelen Victoria Finlayn kirjaa nimeltään jotain tyyliin Matkoja värilaatikossa (Travels through the paintbox), kiinnostava teos väreistä, väriaineista ja niiden alkuperästä ja usein verisestä ja jännittävästä historiasta. Väriaineet ovat vaikuttaneet historiaan ainakin yhtä paljon kuin mausteet. Toinen kirja jonka tekijää en muista on Kirkas maa, sitäkin on kehuttu mutta en ole saanut luettua.
www.coloria.net on hyvä tietopaketti värien merkityksistä ympäri maailmaa ja kaikesta mahdollisesta väreihin liittyvästä.

Uskon muuten jollain tavoin värien fyysiseen vaikutukseen. Aikoinaan huoneeni seinät oli maalattu tumman sinivihreiksi, joka on kaikista kylmin väri. Huoneessa oli aina todella viileää, aika outoa siihen nähden että se oli pieni huone ja ennen maalausta ei ollut mitään ongelmia. Pidin kyllä väristä paljon vaikka äitini olikin sitä mieltä että se oli vähän liian tumma seiniin. Tuo tumma sinivihreä oli pitkään lempivärini, nyt se on vähän menettänyt tehoaan. Sen perintönä pidän kuitenkin preussin sinisestä ja inhoan ultramariinia (kumpi niistä teidän mielestänne on lämmin?).
 
Mustat piällysmiehet

Musta väri ja pahuus yhdistetään kai vain siksi, että pimeys ja pahuus kuuluvat myös yhteen monien mielikuvissa (pimeys pelottaa). Tässä tulevat peliin myös kääntämisen ongelmat, varsinkin anglosaksisen kirjallisuuden ja elokuvien pahojen hahmojen osalta (niistähän meillä on kokemusta).

Mutta esimerkiksi Dark Lord on aivan toista kuin Black Lord. Toisaalta miten sen suomennat: Pimeä Herra (idioottipahis), Tumma Herra (eipäs ruveta vähemmistöjä solvaamaan), Musta Herra (siis korttipakan sikarinpolttajako?). No hyvä, viimeisestä saa salonkikelpoisen muuttamalla Herran Lordiksi (pahis ylähuoneessa?).
 
Miten olisi Pimeän ruhtinas? Tai Pimeän herra? Toisaalta se tietysti viittaa siihen että ko. Herra hallitsee pimeyttä, mutta minun korviini kuulostaa sujuvammalta.

Oliko Kiinassa valkoinen surun väri? Se jotenkin tuntuu loogisemmalta, mustasta tulee mieleen maa joka on elävä, valkoisesta enemmän talvi ja suola-aavikot ja vastaavat kuolleemmat. Valkoinen on tyhjä ja lopullinen.

Violetti tai purppura yhdistetään kai vieläkin kuninkaallisuuteen ja ylevyyteen, on huvittavaa että kaikki oikeastaan johtui siitä että purppuraan tarvittava väriaine oli kallista, niin että vain ylhäisimmillä oli siihen varaa. Entä jos keltainen väriaine olisikin ollut äärettömän harvinaista? Värit ovat aika suhteellisia.
 
Ereine sanoi:
Miten olisi Pimeän ruhtinas? Tai Pimeän herra?

Oliko Kiinassa valkoinen surun väri?

Violetti tai purppura yhdistetään kai vieläkin kuninkaallisuuteen ja ylevyyteen, on huvittavaa että kaikki oikeastaan johtui siitä että purppuraan tarvittava väriaine oli kallista, niin että vain ylhäisimmillä oli siihen varaa

Juu, Pimeän tai Pimeyden Ruhtinas kuulostaa jo aika ilkeältä. On muuten merkillistä, että tietyt aatelisarvot ovat jotensakin pahaenteisempiä. Ruhtinas ja Lordi taitavat olla suosituimpia pahisten arvonimiä riippumatta siitä, mikä niiden varsinainen sisältö on. Herttua ja Paroni ovat korkeintaan käskyläisiä, Kuningas useimmiten (vaikkakaan ei aina) hyvä, Keisari tietysti rajatonta valtaa kaipaava despootti, Kreivi sukkahousuissa viihtyvä elostelija, ja niin edespäin. Vapaaherraa ei taida käyttää kukaan muu kuin Mannerheim.

Valkoinen taitaa olla yleisestikin Itä-Aasiassa surun väri. Eli kimppu valkoisia kukkia niin japanilaisille kuin kiinalaisille ojennettuna on melkoinen loukkaus. Samaten valkoiset vaatteet siellä päin matkustettaessa antavat vain kuvan kulttuuria tuntemattomasta, pahanhajuisesta länsimaalaisesta. Näin siis muistelisin asiain olevan.

Purppura oli toki kallista jo antiikin ajalla, ja kaikki kallis ja erikoinen on aina ollut ja tulee aina olemaan huippumuotia. Itse asiassa purppurakotiloiden (niitä oli kaksi lajia) sisältämästä väriaineesta saatiin melko monia eri sävyisiä värjäysaineita, violetista sinivihreään. Eri paikkakunnilla ja muodin vaatimusten mukaan väri vaihteli, mutta vasta myöhäisantiikissa ja Bysantin keisarikunnassa yhdestä tietystä purppuran sävystä tehtiin hallitsijoiden yksinoikeus. Pitihän heidän erottua.

Purppuraa yritettiin kyllä pitää merkkinä korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta (roomalaisilla senaattoreilla oli leveä purppuraraita togassaan, alemmilla säädyillä vähän kapeampi jne.), mutta se oli niin haluttua, että kiellot eivät paljon auttaneet kun jollakulla oli vain tarpeeksi sestertiuksia purppuravaatteiden hankkimiseen.
 
Mirha sanoi:
Itsekin ajattelen mustiin pukeutuvista tyypeistä, että ovat jonkinlaisia wannabe-pahiksia.

Ihan näin en ehkä ajattele, mutta olen jo pitkään tietoisesti välttänyt mustaa. Ympärilläni on niin paljon scifi- ja goottiväkeä, että musta tuntuu vallitsevalta trendiltä, kaikki pukeutuvat siihen. Niinpä jo monta vuotta sitten kapinoin massan mukana menemistä vastaan ja kieltäydyin ehdottomasti pukeutumasta ainakaan kokomustaan asuun. Viimeksi tein niin pari vuotta sitten Ropeconissa, jolloin se oli eräänlainen naamiaisasu, jotain mitä en pidä koskaan normaalisti. Ja olen kuullut joidenkin ystävieni hätkähtäneen sitä, koska asu poikkesi niin rajusti siitä miten yleensä pukeudun.
Juhlaasut ovat tietysti vähän eri asia, mutta niissäkin ainakin yritän saada mukaan jotain muutakin väriä, jos ei muuta niin koruihin ja asusteisiin, jottei asu olisi kokonaan musta.

Minustakin on upeaa nähdä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet pukeutua rohkeisiin väreihin ja yhdistää niitä ennakkoluulottomasti. Mutta tietysti yhdistelmän pitää toimia, mikä tahansa ei ole tyylikästä. Syksyllä näin eräänä päivänä tytön, joka näytti oikein viehttävältä yllään turkoosia yhdistettynä ripaukseen oranssia, joka taas sointui hänen punaisiin hiuksiinsa. Epätavallista, ennakkoluulotonta ja silti oikein tyylikästä.

Oma lempivärini on tummanpunainen, kaikki tomaatinpunaista tummemmat, burgundit, viininpunaiset ja melkein violetit. Tämä syksy on ollut sinänsä kiva, että näitä värejä on löytynyt kiitettävästi. Haluan myös säätää asujeni värejä vuodenajan mukaan, eli tummanpunaiset, tummanvihreät ja tummanharmaat viettävät kesänsä laatikossa ylähyllyllä ja antavat tilaa valkealle ja luonnonväriselle pellavalle, höystettynä pastelleilla ja joskus myös tuolla samalla tummanpunaisella.

Olen muuten oikein tyytyväinen, kun en suostunut maalaamaan kaikkia asuntomme seiniä tavanomaisella valkealla vaan pidin pääni ja valitsin makuuhuoneeseen kevyen voinkeltaisen sävyn. Se ei ole yhtä tylsä kuin valkoinen ja pohjoisenpuoleisessa huoneessa se lämmittää huonetta, varsinkin kun sen seurana on keltaoranssit verhot ja oranssi matto :)
 
Minä olen jäänyt miettimään huoneiden sisustuksia, joissa leikitellään väreillä. Sininen huone huokuu kylmyyttä enkä voisi ikinä sisustaa makuuhuonetta siniseksi. Eräässä huoneessa leikiteltiin tummansinisellä ja oranssilla. Se oli vaikuttavaa, vaikka en sellaista yhdistelmää omassa kodissani jaksaisi katsella. Samaisessa huoneessa oli verhot, joissa oli vihreää, oranssia ja keltaista. Ne voisin itselleni halutakin.

Jos monien vaatekaapit ovat mustavoittoisia, voisin itse katsella kaappiini ja löytää sieltä vihreää eri sävyissä. Ja vihreä näkyy myös sisustuksessa. Tosin nyt syksyllä alkoi kiinnostaa ruskean eri sävyt. Vihreä ja ruskea ovat niin maanläheisiä värejä. Sopivat kai mulle jotenkin erityisesti. Ja jollakin tavalla ne symbolisoivat luontoa ja metsää. Mutta kaikenlaisia värejä löytyy vaatteistanikin. Kesävaatteet ovat kirkkaita ja värikkäitäkin.

Roark:
Ei tuo mieltymys pinkkiin mitään sen kummallisempaa herättänyt. Ensimmäinen ajatus oli ehkä se, että tuo on rohkeaa. Olen eläissäni varmaan nähnyt vain yhden käden sormilla laskettuna niitä mieshenkilöitä, joilla on pinkki tai vaaleanpunainen paita. Se kääntää pään, sillä se on aika harvinainen näky. :D

Ottiko kukaan vielä puheeksi tuota liitutaulun väriä? Tuo väri vaihdettiin jossain vaiheessa tarkoituksella mustasta tummanvihreäksi, koska vihreän on ajateltu olevan sellainen tasapainottava ja rauhoittava väri. Oppilaat voisivat olla entistä levottomampia, jos liitutaulu olisi kirkuvan oranssi tai keltainen.

Pitikö muuten paikkansa että sateenkaaren yksi väri olisi valkoinen? Ja valkoinenhan lasketaan ihan väriksi, päinvastoin kuin musta. Menikö se noin?
 
Kaikki kirkkaat ja voimakkaat värit ovat kauniita ja tyylikkäitä, samoin kaikki värit joita löytyy luonnosta. Taivaansininen, merenvihreä, hiekanruskea...ne ovat ehdottomasti maailman kauneimmat värit. Olen aina kiinnittänyt huomiota väreihin, olen niiden suhteen varsinainen esteetikko. Valitsen vaatteetkin usein värin perusteella, värit ovat monesti tärkeämpi valintaperuste kuin merkki tms. Olen ollut väreistä kiinnostunut niin kauan kuin muistan, ja minulle on monesti sanottu että minulla on värisilmää. Ja ehkä niin onkin. Siitä kertoo ehkä sekin, että olen aina maalannut ja piirtänyt paljon - vaikken teknisesti olekaan hyvä piirtäjä enkä ole koskaan oppinut piirtämisen teknisiä puolia, olen luonnostani osannut käyttää värejä ja sitä kautta kehittynyt kohtuullisen hyväksi maalariksi.

Ja väreistä puheen ollen, en ymmärrä tätä nykyistä värimuotia!! ...Etenkin vaatteiden kyseessä ollen. Pastellivärit tuntuvat olevan muodissa, enkä ymmärrä miksi. Joka ikisen muodissa mukana roikkuvan vaatekaupan hyllyillä ja henkareilla on täsmälleen saman värisiä vaatteita...siis niitä mitäänsanomattomia hempeitä pastellinsävyjä. Sen takia en meinaa löytää mistään sen värisiä vaatteita kuin haluaisin...niitä saa aina lähteä etsimällä etsimään. Kirkkaat, ns."kunnolliset" värit ovat vissiin poissa muodista? Harmi. On tylsännäköistä katsella massamuotiin pukeutuneita ihmisiä, jotka kaikki näyttävät toistensa klooneilta mitäänsanomattomissa väreissä. No, onhan siinä se hyvä puoli, että näin ollen ne, jotka uskaltavat käyttää kirkkaita värejä, erottuvat joukosta edukseen entistä paremmin :)
 
Voisin sanoa mustan olevan yksi lempiväreistäni ja käytänkin sitä aika paljon pukeutumisessani. En siksi että haluaisin viestittää olevan paha, taiteellinen, synkistelijä tms., vaan se on jokseenkin turvallinen ja helppo valinta kun en halua herättää liikaa huomiota. Sen sijaan leikittelen mieluummin pienillä yksityiskohdilla ja eri materiaaleilla. Punainen on kyllä ehdoton lempivärini, sekä sisustuksessa että pukeutumisessa. Harmittaa kun kämpän seinien pitää olla tylsän valkoiset, muuten maalaisin ne tummanpunaisiksi. Myös purppura on kiehtonut minua pienestä pitäen, mutta se vähän riippuu ihmisistä että minkä käsittää purppuraksi, joillekin se on paljon enemmän violettiin viittaava sävy, minulle hiukan punaisempi.

Keltaista vältän vaatteissa, ja sinisestä en ole koskaan erityisemmin pitänyt. Vaatekaupassa sen aina huomaa: vaate, johon ensin tartun, on 99 % varmuudella punainen. Mutta punaisissa vaatteissa on huono yrittää piiloutua väkijoukkoon, joten se ei ole huonon itsetunnon väri. Silloin kun minulla on "täältä tullaan maailma" -asenne kohdallaan, niin kaivan kaapistani punaiset sukkikset lyhyen hameen seuraksi. :)

Olen kyllä samoilla linjoilla aasialaisten kanssa valkoisen suhteen, minulle se on surullisempi väri kuin musta. Valkoinen on niin tyhjä, surumielinen ja kaihoisa. Ja harva asia minua harmittaa niin paljon kuin morsianten valkoiset mekot. Kyllä häissä nyt voisi enemmän väriä olla, sekä mustaakin pitäisi saada käyttää.
 
Värien kummallinen maailma

Mozart näki sävellaijit eri väreinä. Minä näen Kivut eri väreinä. Neroja ollaan kai kumpikin.

Värit ovat minulle hieman hankalia. Olen värinäköhäiriöinen. En täysin värisokea, mutta en itse kovinkaan usein pysty hahmottamaan mitä väriä missäkin on. Jos tiedän asian varmaksi, niin näen värin selkeästi. (Ruoho on vihreää). Mutta vika aiheuttaa ajoittan sen, että paloauton punainen väri tulee hetkiseksi maan väriksi.

Värit eivät sinänsä merkitse minulle mitään, koska ainoa tunne joka kuvastuu minulle väreistä on epäluulo tai kipu.

Pukeudun siniseen.
 
Musta on kaunista, musta tuntuu hyvältä (; Muuan mies tapaa sanoa, että musta tuntuu pimeeltä. Mustaa sen olla pitää^^

Nykyään, en tiedä miksi, (vaikutteita Tarja Turusesta? Ainakin niin äitee luulee) olen alkanut hankkia myös punaisia vaatteita. Ne kun näyttää niin mukavalle mustan kanssa. ^^' Punaiset housut tahtoisin, mutta mistään ei löydy mitään miun näköistä.

Lakanat? Mustat. Kynttilät? Mustat. Matto? Musta. Verhot ei ole, kun äiti kielsi. :) Ei seinätkään, kun olisi kämppä niin vaikea myydä sitten eteenpäin.

Ihan oikeasti mie olen sitä mieltä että musta on jotain ihan hirvittävän kaunista. Punaisen kyllä liitän rakkauteen, teen aina kaikki synttäri- joulu- jnekortit mössykälle punaisesta paperista. Siitä kai sen helpoimmin näkee:) ja musta on osittain angstiväri, tosin niin on punainenkin...vihreä on kivaa, yhdistän sen elffeihin^^. Samoin ruskean. Pinkkiä kammoksun sen kaikissa muodoissa, samoin keltaista ja turkoosia. Sininen menee, välillä, ja riippuen millainen sininen.

Mutta mies+mustat hiukset+musta puku. Son p0p. ^^' Siinä jos missä näkee mustan kauneuden.

Ja hei, älkää nyt miua ihan gootiksi tuomitko, jookoskookos?^^
 
Vihreä on minulle luovuuden väri. Saan kirjoitaessa uusia ideoita melko paljon silloin kun ympärillä on paljon vihreää, en tiedä miksi, mutta näin asia yksinkertaisesti on... :)
Mustaa en suoranaisesti yhdistäisi pahuuteen, esimerkiksi yöllä on pimeää, mutta silloin ihminen saa helpoiten nukuttua, eli pimeys on toisaalta hyvä asia. Tosin onhan se synkkä.
Punainen on melkosien hyökkäävä, itse koen sen kaikista kirkkaimpana ja energisimpänä värinä, kuten ylensäkin.
Sininen rauhoittaa, avaa näkökantoja, tehostaa ajattelemista... :)
Keltainen saa iloiseksi, piristää.
Valkoinen on tylsä vaikkain kaunis väri.
 
Tuosta sisustuksessa käytetystä värimaailmasta vielä. Meillä makuuhuone on siniseinäinen, ja tosiaankin kylmä ja kolkko paikka. Olohuoneemme on keltainen, se on energinen ja rauhoittava. Ja sekin vaikuttaa, että mitä vaaleampi värisävy on, sitä etäisemmältä ja kylmemmältä se vaikuttaa. Esimerkiksi sinisissä tummempi on mielestäni jotenkin lämpimämpi kuin vaalea sininen. Lisäksi kaikki haaleat, pastellimaiset sävyt ovat sairaalavärejä.

Valkoinen sisustuksessa on väri, jota yritän välttää. Keltaiseen vivahtava valkoinen (melkein kermanvärinen) menettelee, mutta pelkkä valkoinen on niin kolkko ja tylsä väri. Toki valkoiseen taustaan on helppo yhdistää muita värejä, mutta en silti ole valkoisen ylin ystävä.

Oikeasti haluaisin paljon punaisia huoneita (redrum ;) ), sillä punainen on niin tyylikäs väri. Se on energinen, omaperäinen ja hieman päällekäyväkin, mutta luo lämpimän ja intiimin tunnelman. Sitten kun minusta tulee rikas ja vaikutusvaltainen, haluan viininpunaisen makuuhuoneen.

Mies+pinkkiä hintahtavampi vaihtoehto on mies+violetti, ainakin minun mielestäni. Vaikkakin on tuo pinkkikin hieman erikoinen.

Eikö muuten olekin kummaa, että naisilla on oikeus pitää yllään mitä väriä tahansa, mutta miesten pitäisi tyytyä perinteisiin äijäväreihin? Mistä tämä jako on peräisin?

Ja kuten joku jo mainitsikin, kuka oikeasti pitää niitä pastellivärejä ja vastaavia kauppojen hyllyillä? Ja suurempi kysymys on, että kuka niitä oikeasti ostaa? Olen kyllä samaa mieltä SamvaisUrhean kanssa, että niitä "oikeita" värejä pitäisi käyttää enemmän, eikä korvata niitä millään hailakoilla viritelmillä.

Ja lisään vielä, että olen kyllä törmännyt myös punaisiin liitutauluihin.

Himfânwen sanoi:
Lakanat? Mustat. Kynttilät? Mustat. Matto? Musta. Verhot ei ole, kun äiti kielsi. :) Ei seinätkään, kun olisi kämppä niin vaikea myydä sitten eteenpäin.
Maalaa uusi valkoinen kerros päälle, kun muuton aika koittaa. Jos siis valkoinen kunnolla sen peittäisi, en tunne maalien ominaisuuksia.
 
Fairy tale sanoi:
Eräässä huoneessa leikiteltiin tummansinisellä ja oranssilla. Se oli vaikuttavaa, vaikka en sellaista yhdistelmää omassa kodissani jaksaisi katsella

Minä vietin lapsuuteni talossa joka oli sisustettu sinisellä ja oranssilla :shock:
Keittiö, vaatehuonen ja makuuhuoneet olivat oranssit, kaikki seinät ja kaapistot oli maalattu oranssilla Miranolilla. Olohuoneessa ja eteisessä oli tumman siniset tapetit.

Ja voin kertoa että traumat siitä jäi. Oranssia väriä en enää siedä missään muodossa. Tunnen melkein fyysistä pahoinvointia kaikesta oranssista.

Oman kotini olen sisustanut mustalla ja tummalla puulla. Makuuhuoneen olen maalannut vihreällä.
 
Ylös