Vaan olivatko Hobitti-elokuvat sittenkään niin huonoja?

Minulle tuli mieleen taas yksi ihmetyksen aihe. Sormusten Herran ekstroissa päiviteltiin sitä, että mitenkäs tästä nyt saadaan yhtenäinen ja toimiva kokonaisuus, kun saattue hajoaa ja pitää poukkoilla tarinan kerronnassa sinne tänne. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus tehdä jotain hieman eri lailla, ja seurata kahta seuruetta (kääpiöt ja järvikaupunki), niin lisättiinkin niitä hajottamalla kääpiöseurue, lisäämällä haltiaduo ja kertomalla Valkoisen Neuvoston seikkailuista. Valkoisen Neuvoston lisääminen oli kyllä mielestäni hyvä idea, vaikka toteutus ei ollutkaan kymppi. Joka tapauksessa tuli vähän sellainen fiilis, kuin aiemmin olisi päivitelty, kun ei ole kynää, niin ei voi piirtää, ja kun saadaan kynä, ei uskalleta piirtää, jos vaikka kuvasta tulisikin huono.

Lisäyksesi vielä, että eihän sitä tiedä, olisiko elokuva parempi vai huonompi vai olisiko sillä ollut mitään merkitystä, mutta ihmetyttää vaan, ettei hyödynnetty tätä tilaisuutta.

Omassa toiminnassakin harva asia jää harmittamaan niin paljon, kuin tilaisuudet, jotka jättää käyttämättä ilman mitään painavaa perustetta. Tosin en minä tiedä millaisia perusteluja tämän mahdollisuuden käyttämättä jättämiselle on ollut.
 
Last edited:
Hm, mielenkiintoisia ajatuksia. ja hyvä keskustelunaihe.
Itse en miellä Hobitteja hyviksi tahi huonoiksi, ehkä jopa parempi, että asiat saavat lisäulottuvuutta ja syvyyttä
kun asiat näytettiin esim. Valkoisen neuvoston näkökulmasta.
 
Hobiteissa on sama ongelma kuin potter leffoissa, jos itse tarinaan oltaisiin syvennetty vielä paremmin niin leffoista olisi tullut todella hyviä.
 
Itse olen tykästynyt Hobitti-elokuviin. Onhan se kyllä totta, että siihen on lisätty kaikkea hieman turhaa, ja se ehkä pilaa alkuperäisen tarinan. Kokonaisuudessaan mielestäni Hobitit ovat hyvä elokuvia. Itse pidän Kilin ja Taurielin romanssista elokuvassa, se on todella kaunis ja hieno toteutus, se rakkaus siinä on jollain tavalla spesiaalia. Jollain tavalla se lupaus tuo siihen kauneutta. Harmi vain, että se ei pääty onnellisesti, saan aina itkeä vuolaasti Viiden armeijan taistelun jälkeen.
Mutta tietenkin siitä elokuvastakin löytyy paljon paranneltavaa.
Hieno elokuva, mutta ei ollenkaan Tolkienin näköinen.
 
Hobitti-elokuvat ottavat runsaasti vapauksia ja paljon ylimääräistä lisätty mukaan. Edelleenkin mielestäni mm. Radagast Ruskea ja Saruman on tarpeettomia näyttää. En ymmärrä miksi niitä elokuvia piti tehdä kolme! Ihan viihdyttäviä ovat vaikka metsään on menty alkuperäisestä tarinan hengestä.
 
Ja taas ketjujenmanaamista. Koska voin tehdä niin. Ja koska taivuin mankunan edessä ja poimin kolmen elokuvan paketin tarjouslaarista hintaan 9,90.

Lyhyesti: Hobitti on ihan hyvä fantasiatoimintaelokuva (trilogia). Kirjakuvauksena se taas uppoaa samaan turhien muutosten ja lisäysten suohon kuin TSH, mutta vielä syvemmälle ja todennäköisesti myös enemmän poikittain. Silti annan jonkin verran anteeksi siitä hyvästä, että kääpiöt ovat vähemmän naurettavia kuin TSH:ssa.

Turhilla muutoksilla en tässä tarkoita poikkeamia orjallisesta kirjan seuraamisesta, vaan yksinkertaisesti sellaisten asioiden muuttamista, joita ei olisi ollut pakko muuttaa. TSH:sta voin mainita esimerkkeinä Gandalfin muuttamisen kiltiksi sedäksi ja sormusaaveiden käytöksen. Sormusaaveet olivat Sauronin "salaisia" agentteja, joiden oli tarkoitus toimia hienovaraisesti ja vaivihkaa, ettei olisi liian selvää mitä ne ovat tekemässä. Sen sijaan elokuvassa sormusaaveet jyräävät Konnussa ja Briissä kaikella sillä varovaisuudella ja huomaamattomuudella, jota hyökkäävä panssaridivisioona yleensä noudattaa.

Hobitissa vastaavia asioita suorastaan pursuaa: Azogin henkiinherättäminen (Bolg olisi hyvin voinut täyttää nykyään pakolliset mättövaatimukset), Gandalfin kiinnijääminen Dol Guldurissa (Sauron olisi tappanut hänet), sienipilvessä oleva Rölli-Radagast ynnä kammottava pupuvaljakko, Kili <3 Tauriel (lisäys ei tuo elokuvaan mitään, mitä siinä olisi tarvittu, Tauriel sinänsä OK nykyään pakollisena lisäyksenä), Beornin muuttaminen ihmissusityyppiseksi ihmiskarhuksi, Dáinin kuvaaminen älykääpiönä, Dol Guldurin muuttaminen raunioksi... näitä riittää.

Sen sijaan pitää tunnustaa, että tykkäsin Thranduilin kuvaamissesta juuri sellaisena, hm, _nestepäänä_ jona olen häntä aina pitänyt. :) Myös Valkoisen neuvoston hyökkäys Dol Gulduriin oli sinänsä hyvä lisäys, vaikka BattlemodepahisGaladriel on sitten vähän oma juttunsa.

Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä... eikun kolme elokuvaa Hobitti-kirjasesta on venytyksien venytys, ajattelee sitä miten vaan.
 
Rekisteröityäni tälle foorumille päätin etten osallistu elokuvakeskusteluihin ollenkaan mutta Ankeuttaja heitti tuossa niin hyvän pointin josta olen halunnut avautua pitkään.Gandalfin pullantuoksuisuus on härinnyt mua ensimmäisestä THS-elokuvasta asti.Missä on se koukkunokkainen,ankara ja pelottava Gandalf!
Ei,saimme kristillistä symboliikkaa tihkuvan Jeesus-Joulupukkihypridin joka paistaa mummolassa pipareita!
 
tosin jäi häiritsemään, että miks ******* Galadriel muuttu siks "pahisversioks" ittestään? Koska eiks se ollu suunnilleen samannäkönen Sormusten herrassa, siin kohtaa ku Frodo tarjos sitä Sormusta sille?
Tämän panin minäkin merkille hieman ihmetellen. Liekö sitten niin, että Jacksonin käsityksen mukaan tämä Dark Galadriel (5000+ HP) on jonkinlainen voimapuku, johon hän sonnustautuu käyttäessään koko henkistä arsenaaliaan, jota Jackson näin ollen tuntuu pitävän synkkänä ja tuhoisana voimana. Vaan turha tuota lienee pohtia enempää, luultavasti ovat elokuvaa tehdessään ajatelleet, että tuohon sopii tymäkkä efekti, otetaan sama kuin silloin aiemmin, tunnistavatpa sen jotenkin.
Tämä pisti silmään nyt tätä ketjua lueskellessa ja tuli heti mieleen Keskeneräisten Tarujen Kirjasta pätkä Tolkienin esseestä jossa Morgothin kukistumisen jälkeen Galadriel kieltäyti ottamasta vastaan valarin anteeksiantoa ja jäi Keski-Maahan ja vasta kun oli kulunut kaksi pitkää Aikaa hänen ulottuvilleen tuli kaikki se mitä hän oli nuoruudessaan himoinnut - mahtisormus ja Keski-Maan valtius. Vasta silloin hänen viisautensa oli kasvanut täydeksi eikä hän ottanut mitä hänelle tarjottiin. Tämä liittyy siihen kun Frodo Lothlórienissä tarjoaa Sormusta Galadrielille >>Ja tässä nyt viimein ollaan! Sinä annat minulle Sormuksen omasta halustasi! Mustan Ruhtinaan tilalle sinä asetat Mustan Kuningattaren.>> Eli lienekkö se muuttunut Galadriel taistellessaan Sauronia vastaan Hobitin aikoihin jo koittanut saada valtaa Sauronista ja näyttänyt voimansa mitä hänessä piilee, vaikkei se vielä täydessä terässä olekaan. Tosin en kyllä ite tykännyt tuosta kohtauksesta Hobitissa kun se oli selvästi sellainen LotR:ista matkittu efekti ja LotR:issa siihen oli syynsä kun oli Sormus kuitenkin käsillä. (en tiiä oliko tässä mitään järkevää sanomaa tässä tekstissä mutta ko kovasti kirjoitutti, mutta se jokin syvempi ajatus ehti kadota).

Ja mitä tulee itse topikin varsinaiseen aiheeseen niin vaikkakin paljon huonoa löytyykin elokuvista (pahimmat on ehottomasti Tauriel homma, Azog ja Smaugin taistelut Ereborin sisällä), niin kyllä ehdottomia elokuvan helmiä on elokuvan alun ja lopun Kontu kohtaukset. Aivan ihana paikka ja ihanaa elämää. Niin haluaisin siellä elellä ja poltella piippukessua päivät pitkät ja muuta. Ja on toki muitakin hyviä kohtia elokuvissa mutta mainitsin nyt sen ehdottoman ykkösen :)
 
kyllä ehdottomia elokuvan helmiä on elokuvan alun ja lopun Kontu kohtaukset. Aivan ihana paikka ja ihanaa elämää. Niin haluaisin siellä elellä ja poltella piippukessua päivät pitkät ja muuta. Ja on toki muitakin hyviä kohtia elokuvissa mutta mainitsin nyt sen ehdottoman ykkösen :)

Kukapa ei haluaisi. Minä söisin mielelläni kaksi aamiaista päivässä ja sitä rataa. Tietysti sitä alkuteollista aikaa edeltävää romantiikkaa, jota Tolkien tuossa kuvaa ei koskaan ollut olemassakaan muilla kuin aatelisilla, mutta kukapa arkea haluaisi nähdä. :)

Kuten sanottu: riippuu siitä katsooko tuota toiminallisena fantasiaelokuvana vai Hobitti-elokuvana. Jälkimmäisessä tapauksessa allekirjoittaneen kommentti on ARGH! ;)
 
Kyllä ne minusta olivat huonoja, siis nimenomaan kun niitä katsoo Tolkienin Keskimaan olemuksen, sekä Hobitti kirjan kuvaajina. Täälläkin on jo aikaisemmin todettu, että jos leffat olisivat olleet supersankarifantasiaa ilman Keskimaata, niistä olisi voinut pitää paljon enemmänkin.

No lievennetään sen verran, että kyllä minä pidin vielä ensimmäisestä Hobitti leffasta ja katsoin sen olevan ihan hyvä aloitus trilogialle. Monien parjaama hidas alku oli juuri sitä mistä minä pidin ja missä minä katsoin Jacksonin tavoittaneen kirjan tunnelman kaikkein parhaiten. Kun kerran kirjan (ja kai leffankin) pääasiallinen tarkoitus on kuvata 13 kääpiön ja yhden hobitin matkaa, niin juuri tuossa leffassa se mielestäni parhaiten toteutui.

2 ja 3 leffat kaatuivatkin sitten, muun muassa, siihen aivan liialliseen ja epäuskottavaan toimintaan/taisteluun. Smaugin autioittama maa oli mielestäni kuin yhtäjaksoista "running the gauntlet" -tyyppistä hosumista. Myönnettävä tosin on, että koko trilogian vaikuttavin ja parhaiten toteutettu kohtaus, Bilbon ja Smaugin keskustelu, siihen sisältyy. 5 Armeijan taistelua taas pidin puoliväliin asti paljon kakkosta parempana mutta sitten se taistelu alkoi ja arvioni kääntyi päälaelleen.

Eli jos nyt summaan vähän niin se asia, joka minua häiritsi kaikkein eniten ja jota pidin pahimpana "mokana" noissa leffoissa, oli kaiken realismin ja fysiikan täydellinen unohtaminen toiminnasta ja taisteluista. Toki joku voi kysyä, että mitäs realismiä se fantasia on mutta kyllä minulle Keskimaa on aina edustanut ns. suhteellisen realistista fantasiaa. Taru Sormusten Herrassa Jackson tätä vielä kohtuullisen hyvin noudatti (no oli Legolasilla temppunsa jo sielläkin) mutta nyt "nupit käännettiin surutta kaakkoon". Kun toiminnasta häviää viimeinenkin realismin hiven, se muuttuu tylsäksi eikä siihen liity minkäänlaista jännitystä. esim. tyyliin "100 goblinia? Eihän se ole kuin 50 kummallekin...". Ironisesti ainoa kohtaus koko trilogiassa, jossa koin sitä oikeaa jännitystä (tension) oli juuri tuo edelläkin mainitsemani Bilbon ja Smaugin keskustelukohtaus. Eikä se sisällä toimintaa. Siitä olisi voinut ottaa paljon oppia muuhunkin, kuinka jännitystä voidaan luoda ilman jatkuvaa menoa ja tappelusta.

Vielä loppu summa summarum: Jos Hobitti -leffat olisvat olleet supersankarigenreä, olisin voinut tuon epärealistisen toiminnan hyväksyä ja nauttiakin siitä koska se kuuluu ko. genreen. Mutta kun kyseessä oli Keskimaa... EIP!
 
Liekö täällä sivuilla lainkaan toista minunkaltaistani suvakkia Keski-Maan ja siihen liittyvien ilmiöiden suhteen? En tiedä missä ämpärissä olen kasvanut, mutta ennen TSH elokuvatrilogiaa olin lähes täysin tietämätön Tolkienista. Varmaankin tiesin nimen ja pääteoksensa, mutta lukenut en ollut teoksiaan. Keski-Maahan ja sen elokuvissa esiintyviin hahmoihin rakastuin leffatrilogian kautta, ja näin oli asianlaita vuosikausia. Vasta ekan Hobitti leffan jälkeen luin Hobitin kirjana ja heti perään TSH ja ajattelin että nythän miulle taivas aukeni, ja sen jälkeen on kaipuu ja rakkaus vain syventynyt ja kirjoja tullut hankittua lisää. Elokuvat on miusta edelleenkin hyviä, ja vaikka itse Tolkien laskeutuisi taivaasta (tai missä hän lienee) ne tuomitsemaan, pitäisin niistä edelleen. Hobitit ei olleet elokuvina niin hyviä, (kuten ei kirjakaan minun mielestäni) mutta osaan niistäkin ottaa sen hyvän, mitä tarvitsen. Onko lie miun helpompi hyväksyä leffat, kun luin kirjoja vasta elokuvien jälkeen. Tuun hyvälle mielelle melkein mistä vaan, mikä liittyy Keski-Maahan. Saatan joskus kesken koulupäivän googlettaa esim "Beren, Luthien" ja tutkiskella kuvahausta tulevia erilaisia näkemyksiä aiheista, ja miettiä miltä miun omassa päässä nämä jutut näyttävät. Ja heti tuun paremmalle mielelle. Kukaan ei koskaan pysty luomaan Tolkienin kirjojen maalaamaa elokuvaa, ei siihen vaan kukaan pysty. Onneksi voin ahmia kirjoja lisää ja lisää ja pitää elokuvat elokuvina ja kaiken muunkin hömpän vain erilaisina näkyinä Keski-Maasta. Näin meni miun polkuni ja Peter Jacksonille Iso Kiitos ja Kumarrus, että johdatti miut Keski-Maahan niin voimallisesti, että aloin haluta sen alkulähteille. Ja mitä mieletöntä olen löytänytkään. Ja katselen edelleen vähintään kerran vuodessa leffat läpi :) ja jos oikein harmittaa, niin useammin.
Hobitti -leffat eivät olleet huonoja, ne olivat vain Tolkienin kirjasta kauas karanneita näkyjä. Eri tarina samasta tarinasta.
 
Onko lie miun helpompi hyväksyä leffat, kun luin kirjoja vasta elokuvien jälkeen

Näinhän se on. Leffoista Tolkieniin ensikosketuksen saaneilla vain harvoilla lienee tarkkoja ennakkonäkemyksiä ja odotuksia Keskimaasta. Kun taas meille, jotka ovat lukeneet kirjat ensin ja usein (oma ensikosketus melkein 20 vuotta ennen Jacksonin leffoja) on usein ennättänyt kehittyä hyvin vahvat mielikuvat, näkemykset ja mielipiteet hahmoista, tapahtumista ja yleensä siitä "Keskimaan luonteesta ja hengestä" joita Tolkien kirjoissaan kuvaa. Näin ollen voi leffaa katsoessa olla vaikeaa olla vertaamatta sitä kirjaan ja olla kritisoimatta muutoksia. Ehkä on sellaisia, jotka osaavat erottaa kirjat ja leffat täysin toisistaan ja nauttimaan molemmista omia teoksinaan. Itse en tähän täysin pysty.

Ja sehän on minusta loistavaa, että leffat innostivat sinut lukemaan myös Tolkienin kirjoja. Siitä kiitokset leffoille. Näin toivoisin käyvän aina kun joku elokuva on tehty kirjan perusteella, sillä melkein aina kirjoista kuitenkin saa paljon laajemman, yksityiskohtaisemman ja rikkaamman kokemuksen. Ja näin eritoten Tolkienin tapauksessa. Olen itse intohimoinen lukija ja vaikka olen nähnyt paljon hyviäkin leffasovituksia kirjoista, vain harvoista voin sanoa, että leffa olisi parempi kuin kirja.

Minä muuten pidin todella paljon Jacksonin Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta. Siksi hänen Hobitti -tulkintansa olikin sitten pääsääntöisesti paha pettymys, koska viimeistään toisen osan myötä Jackson lähti täysin eri linjalle eli(kärjistäen sanottuna) "unohti kirjan" ja alkoi tekemään Keskimaan nimellä ratsastavia toimintaleffoja. Ja sitähän ei "vanha puristi" siedä! ;)
 
Olen lähes täysin samaa mieltä Aldarian kanssa hänen viimeisen viestinsä osalta. Minulle ainakin oli muodostunut niin vahva mielikuva Keski-Maan ja eri kirjojen erilaisista luonteista että etukäteen Hobitti-leffoja spekuloidessani pohdin että minun on sulatettava se että kirjan sadunomaisuus on luultavasti jätetty pois, sillä on haluttu että leffat ovat yhtenäisiä TSH:n elokuvien kanssa ja asennoiduin erikseen hyväksymään tämän. En kuitenkaan tämän ennakkotyön lisäksi osannut enää ruveta pelkäämään pahinta, vaan sinisilmäisenä odotin kuitenkin ensimmäisen trilogian tasoista suoritusta. Kun sitten näin ensimmäisen leffan niin se oli pahempi kuin osasin ajatellakaan ja kieltäydyin katsomasta muita osia. Pettymys oli liian suuri kun oli odottanut jotain ihan muuta. Luultavasti jos katsoisin leffat nyt niin purnattavaa ja valitettavaa löytyisi vaikka kuinka, mutta epäilen vahvasti että se etten koskaan palannut elokuvien pariin on myös kasvattanut vastenmielisyyttäni niitä kohtaan jopa epäreilun suureksi. Mielessä pyörivät ne pahimmat "mokat" ja ristiriitaisuudet ja annan niiden värittää koko mielikuvani leffoista vaikka en ole kahta viimeistä osaa edes nähnyt. Minä en vaan osaa katsoa leffoja leffoina ja kirjaa kirjana. Nämä tarinat ovat minulle liian läheisiä että osaisin erottaa ne toisistaan. Tilanne olisi varmasti ihan erilainen jos olisin löytänyt Tolkienin vasta leffojen kautta. Silloin olisin ehkä ehtinyt tykästyä elokuviin alunpitäen ja pohja niiden hyväksymiselle olisi ollut huomattavasti parempi.

Etkä muuten ole ainut kontulainen joka on löytänyt Tolkienin vasta leffojen kautta. Tämä on siitä kiva porukka että tänne mahtuu erilaisia otuksia erilaisilla taustoilla ja kaikki ovat tervetulleita :)
 
Juu. Miun taas oli vaikea lukea kirjoja aluksi näkemättä leffan henkilöitä ja tarinankulkua. Nyt on jo muodostunut uusia kuvia henkilöistä ja paikoista. Paljon olen haalinut kirjoja ja etsinyt erilaisia kuvia ja kuvituksia ja koittanut päästä Keski-Maahan sisään sekoituksena jo luotuja ja omia kuviteltuja maisemia ja kasvoja. Hmmm. Toisaalta olisi siistimpää, kun olisi tuntenut tarinat jo ennen leffoja. Mutta näin kävi. Ajatella että kuvittelin alkuun "Hobitin" ja "Tarun Sormusten Herrasta" olevan vain yksittäisiä pikku satuja :joy: Matka onkin ollut mielenkiintoinen ja kaiken aikaa löydän lisää uutta. En voi kuin hämmästellä ja huokailla luomiskertomuksen, evoluution, karttojen ja sukupuiden, historian, henkilökuvausten yms edessä. Miten voi olla mahdollista että joku ihminen on voinut luoda jotain näin suurta ja ihmeellistä ja laajaa. Tämä on lisäksi huomattavan paljon rauhoittavampaa ja mielenkiintoisempaa kuin Raamatun tutkiminen. Elokuvat jää tietysti kaikessa komeudessaan pahasti köyhemmäksi ja muunnelluiksi. Pitkälti samaistun kirjoituksiisi leffoista. Odotin niiltä tosi paljon, mutta vain vähäisiä iloisia yllätyksiä löysin. Silti nää molemmat leffatrilogiaboxit on kunniapaikalla miun hyllyssä, heti Tolkien kirjallisuuden jälkeen :) (pyhäinhäväistys?)
Ajatella, jos Silmarillionista tehtäisiin elokuva? :shock:
 
Niin, Silmarillionista elokuva ja Kesken Eräisistä Taruista minisarja? :D
Siinäpä sitä olisi todellakin jotain - ja aikamoinen haaste ohjaajalle.

Mutta back to business, eli concerning Hobbits. ;)
Itse odotin Hobitilta aika paljon enemmän, Hobitissa oli ainesta paljon parempaan, ottaen huomioon että kirjakin on suunniteltu lapsille. Hobitista olisi voinut saada todella kelvollisen elokuvan helpommin kuin Sormusten Herrasta, mutta valitettavasti viihde ja varsinkin "nostalgia" vei mennessään. Samoja haltioiden "hyppely, taiteiluja ammuskelu" efektejä oli käytetty kuten TSH:ssa oli Legolasin roolissa nähtävissä. Ja ehkä se kolme elokuvaa Hobitista oli hieman liikaa.

Summa summarum, pidin kyllä elokuvista ihan joo, viihdyttäviä pläjäyksiä mutta osa meni vähän yli. Tosi paljon pidin siitä, että Beorn oli otettu elokuvaan mukaan, sillä se oli mielestäni todella mielenkiintoinen hahmo jo silloin kun luin Hobittia ensimmäistä kertaa läpi.
 
Hobitissa suuri osa kohtauksien taustoista on tehty tietokoneella ja tämä jää minua häiritsemään. Vaikka örkkien, hiisien yms. tietokoneella tuotettu ulkonäkö on hieno, tuntuvat ne jotenkin epäaidoilta.

Itse luin Hobitin kokonaan vasta toissa viikolla, joten voin yhtyä Velmusen mietteeseen. Minulle tosiaan Keski-Maa on tullut aluksi elokuvien kautta tutuksi ja myöhemmin kirjoja lukiessa Jacksonin Keski-Maa on pyörinyt mielessäni.
 
Minusta Hobitti on ihan hyvä elokuva, vaikka onhan siinä niitä turhia lisäyksiä ja juoni on välillä mitä on. Minäkin katsoin ensin elokuvat, enkä ole vieläkään saanut luettua kirjoja loppuun tai katsonut Tarua Sormusten Herrasta ilman että olisin hypännyt joitain kohtia yli (kyllä, väitän olevani hyväkin fani:grin:). Hobitissa on minulle myös tietynlainen nostalgia, kun katsoin sitä aina pienenä isän kanssa.

Juoni menee tosiaan välissä aika oudosti, ja jotkin kohtaukset jaksavat pitkästyttää. Kilin ja Taurielin rakkaustarina on minusta ihan okei, mutta kyllä sen olisi voinut poiskin jättää. Olen kuitenkin aina pitänyt haltijoista ja Kili on suosikki hahmojani, joten eihän tämä minua haittaa. Beorn kuuluu lempihahmoihini ja minusta sen olisi pitänyt näkyä enemmän kolmannessa elokuvassa, kun nyt sen tarkoitus siinä jäi vähän turhaksi.

Hobitissa on enemmän hahmoja, joihin voin samaistua, ja jotka jotenkin jaksavat kiinnostaa minua. Näitä ei itselläni ole niin paljon Sormusten Herrassa ja siksi sen katsominen alkaa usein pitkästyttää minua ennen pitkää enemmän kuin Hobitin katsominen. Taru Sormusten Herrasta on kuitenkin loppujen lopuksi tietysti se parempi.
 
Minäkin olisin halunnut nähdä enemmän Beornia - jos kirjan tarinaan pitää jotakin lisätä, minusta pieni erillinen seikkailu Beornin kanssa olisi ollut paljon kivempi kuin loputtomat taistelut tai "pakollinen" rakkaustarina.

Täytyy kyllä myöntää, etten ole katsonut Hobitti-elokuvia pitkään aikaan - olisi kai aika katsoa ne uudelleen - mutta muistelen pitäneeni useimpia paikoista onnistuneina, ja varsinkin Konnusta, Synkmetsästä ja Ereborista pidin. (Sen sijaan hiisien luolista jokin kiveä ahmiva otus näytti syöneen kaikki sisäseinät pois.)

Ehkä pitäisin enemmän matkailu- tai luontodokumentista Keski-Maasta kuin toimintaelokuvista. :)
 
Ylös