Minusta kielten opiskelu ei ole koskaan turhaa. Oli kyseessä sitten mikä kieli tahansa, on sen taitamisesta luultavasti hyötyä tai sitten edes omaa iloa. Ja mitä nuorempana kieliä lukee, sen helpompaa se on, niinhän sitä sanotaan. Eli kantsii ottaa yläasteella lisäkieliä, ne ei vielä siinä vaiheessa ole edes niin vaikeita, että niistä selviäminen olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Itse olen lukenut nyt kohta kuusi vuotta saksaa ja alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä. Saksa on siitä vaikea kieli (minusta), että kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen paljon enemmän kuin vaikkapa englannissa. Esimerkiksi adjektiivien taivutukset voivat määrätä, missä muodossa sanan artikkeli tulee ja sama juttu toisinpäin. Itselläni oli siinä kasi-ysiluokalla semmoinen vaihe, missä en älynnyt saksasta melkein mitään, mutta nyt lukion ykkösellä alkaa kokonaisuus erottua sekamelskan joukosta. Eli suosittelen, se on kivaa.
Yläasteella luin siis pitkinä valinnaisina A2-saksaa sekä kotitaloutta. Kotitalous tuli lähinnä siksi valituksi, ettei haluamaani ranskanryhmää muodostunut, joten jouduin sitten kokkailemaan kasi- ja ysiluokan. Toisaalta se oli melko rentoa, ei sillä, mutta olisi ollut kivaa saada ranska jo siinä vaiheessa neljänneksi kieleksi. En saanut sitä edes lukiossa, sillä pitkä saksa ja se menivät päällekäin, eikä pienten ryhmien takia ollut kun vain yksi ryhmä per kieli, snif! Mutta lukion kakkoselle sain kurssillisen latinaa! Hieman helpotusta.
Lyhyitä valinnaisia yläasteella minulla oli kahtena vuonna ns. tiedotuskerho, jossa kirjoitettiin juttuja paikalliseen lehteen. Se oli ihan mukavaa joskin vähän yksitoikkoista ja ehkä jopa
liian rentoa. Minulla oli myös musiikin lyhyt valinnainen, jossa soiteltiin ja sitten esiinnyttiin vanhempainilloissa, sekä kasiluokan ajan kahdesti viikossa "Science"-kurssi, eli valinnaista fysiikkaa/kemiaa, jossa tehtiin kaikkia hauskoja kokeita ja myös vierailtiin muutamissa paikoissa. Se oli kyllä hauska kurssi!