Valmennus- ja abikursseista

Nessie

Hobitti
Aloitin nyt täysin uuden aiheen, vaikka kursseista onkin ollut aiemmissa topikeissa jotain pientä keskustelua. Haulla en ainakaan huomannut, että kokonaan aiheelle pyhitettyä ketjua olisi kukaan pystyttänyt.

Eli, oletko itse ollut jollain yliopiston pääsykokeisiin tai kirjoituksiin valmentavalla kurssilla? Minkä firman järjestämä kurssi oli ja mitä pidit? Oliko hinta-laatusuhde hyvä? Myös tuttujen kokemuksia saa vapaasti kertoa.

Olen itse ilmoittautunut Huippuvalmennuksen kurssille ja hieman hämmentynyt siitä, kuinka ristiriitaista palautetta firman opetuksesta on annettu muutamalla keskustelupalstalla. Kyseiset foorumit eivät kuitenkaan ole mielestäni mitään sivistyksen kehtoja, joten mielessäni käväisi ajatus, että täältähän voisi myös kysyä kokemuksia. Toivottavasti sanottavaa löytyy.
 
Minäkin olen menossa ko. firman kurssille ja varmaankin olen tullut seuranneeksi aivan samaista keskustelufoorumimyllytystä kuin sinäkin:D Kohu johtunee tuosta 45 minuutin tekemästä raportista jostakin epäonnistuneesta lääkkiksen kurssista. Itse en raporttia katsonut, joten sen sisältö on minulle hitusen epäselvä.

En oikein jaksa olla huolissani tuosta ryöpytyksestä. Aika paljoltihan se itsestäkin on kiinni, millaisia tuloksia kurssilta tulee. Minulle kurssin tehtävä on ainakin toimia lähinnä tukena ja kannuksena, koska keväästä on tulossa sen verran rankka, että en ehkä jaksa, jos kilpailuviettiäni ei lietsota jollakin kurssilla:D

Lisäksi rinnastan tuon haloon nostamisen jotenkin harrastukseeni ratsastukseen. Usein ratsastuksen opetus, jota olen itse pitänyt tasokkaana ja jonka avulla olen päässyt etenemään, on toisten mielestä kelvotonta. Päinvastoin minä taas en pidä opetuksesta, jota he suitsuttavat. Mielipitseestä kysymys siin. Ja kai sinäkin sen olet huomannut koulumaailmasta, että opettajat jakavat mielipiteitä. Toisen mielestä hyvä on toisen mielestä huono.

Kokemusta minulla ei siis huippuvalmennuksen kurssista ole, mutta aion suhtautua siihen jokatapauksessa lähinnä omaa opiskeluani tukevana toimintana. Oma suhtautuminen ratkaisee.
 
Kävin itse viime keväänä Kannustin Oy:n sosiologian valmennuskurssin, jota aiempana vuonna sosiologiaan pyrkinyt (ja päässyt) tuttuni suositteli. Kurssi oli todella hyvä, opettaja pätevä sekä mukava ja tehtävät erinomaisesti pääsykokeeseen valmistavia. Pääsin sisään. Ehkä olisin päässyt muutenkin, mutta ylioppilaskokeisiin pänttäämisen jälkeen kaipasin sosiaalista ympäristöä, jossa opiskella.
Kannustin Oy on siis Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntajärjestön omistama yritys.
Jos joku harkitsee Helsingin valtsikaan pyrkimistä, suosittelen lämpimästi. Tämä ei ole maksettu mainos. ;)
 
Näin eilisen 45 minuuttia ja valmennuskursseista olen mielipiteitä Suomi24:n lisäksi lukenut ainakin YLEn Abitreeneistä ja erinäisiltä yksityisten pitämiltä pääsykoefoorumeilta. Ohjelman perusteella en Huippuvalmennuksen kurssille osallistuisi, mutta toisaalta en muutenkaan.

Tilasin viime vuonna Lex ry:n valmennuskurssien materiaalipaketin tukemaan oikeustieteen lukua armeijassa. En odotetusti päässyt, mutta sisäänpääsy läheni ja laitan tämän ainakin osittain itseopiskelumateriaalin ja harjoituspääsykokeiden ansioksi. Suurimman osan lukuajasta mennessä aliupseerikurssin sotaharjoituksissa, varsinaisen lukuajan jäädessä alle kolmeen tuntiin päivässä, ehkä kolmasosaan edellisvuodesta, materiaalipaketti selkeytti joitain kohtia ja auttoi jossain määrin priorisoimaan (*) lukualueen eri kohtia. Materiaalipaketti maksoi 200 €, joka oli mielestäni vähintäänkin kilpailukykyinen hinta. Toisaalta vaikka "tiesin" luku-urakkani olevan siinä tilanteessa jokseenkin mahdoton, oli lukiessa kuitenkin parempi yleisfiilis kuin heti kirjoitusten jälkeen puurtaessa ja harjoituspääsykokeet rytmittivät hyvin lukemista. Järjestäjän puolelle oltiin todella asiallisia ja ymmärtäväisiä tilanteeni suhteen. Myös yhden harjoituspääsykokeen tekemisen siirtäminen onnistui kohdallani, koska varsinaisen kokeen aikoihin olin ollut juuri kolme viikkoa putkeen metsässä lukuajan jääden lähes olemattomaan.

Tänä vuonna olen ilmoittautunut saman järjestäjän laajimmalle Teho Plus-kurssille (101 ot), joka kustantaa 679 €. Kurssi on hintava mutta verrattuna kaupallisten yrittäjien vastaavankokoisten kurssien hintoihin, lähes puoli-ilmainen. Koska asun yli 460 km päässä Turusta, kurssin järjestäjän kautta minulle järjestyi myös majoitus koko kurssin ajaksi 300 € hintaan ja kortti, jolla saan lounaan opiskelija-alennukset alueen opiskelijaravintoloissa. Lisäksi olisin halutessani saanut kuntosalikortin ja käydä yliopiston jumpissa. Asioita kysyessäni sain vastaukset todella nopeasti sähköpostitse ja kun eräs infopaperi oli unohtunut ensimmäisestä postilähetyksestä, minulle soitettiin ja sain sen sähköpostiini. Ja valintakoekirjat ilmestyvät vasta maaliskuun lopulla, joten vaikka kyseessä on opiskelijajärjestön järjestämä kurssi, olen hyvin luottavainen. Vuonna 2006 tiedekunnassa aloittaneista 67 % oli osallistunut Lex ry:n valmennuskursseille. Kurssilla on luentojen, viimevuotisen kaltaisen materaalipaketin ja harjoituspääsykokeiden lisäksi myös pienryhmäharjoittelua, jonka olen todennut peruskoulun ja lukion puolella kohdallani toimivaksi opettelumetodiksi, mutta en tunne ketään muita Turun oikeustieteelliseen hakijoita joten omin päin moinen ei onnistuisi.

En pidä tietenkään valmennuskursseja suorana tienä yhtään mihinkään, varsinkin valitsemallani alalla oma lukeminen ja jaksaminen korostuu, mutta koska kyseessä on jo kolmas hakukerta, laitan "kaiken peliin". Motivaatiota on jo entuudestaan paljon, mutta kun on "omaa rahaa kiinni", se aina motivoi lisää. Lisäksi näkee paremmin oman tasonsa verratessa muihin. Ja jos/kun pääsen sisään, hyödyttävät kurssiin sijoittamani rahat minua myös opiskeluaikana; tuotto valmennuskursseista tulee oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry:n käyttöön, johon siis kaikki Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskelevat kuuluvat.

* Siinä mielessä huono termi, koska oikeustieteellisen valintakokeessa voidaan kysyä ihan mitä vain, kunhan se on pääsykoekirjoista. Esimerkkinä toissavuoden kokeen kysymys aiheesta, jota vain sivuttiin ohimennen yhdessä kirjassa ja viime vuoden kysymys, jonka vastaus olisi löytynyt kirjan viimeiseltä sivulta. Materiaalissa oli kuitenkin selventäviä listoja, jotka toimivat hyvänä apuna vajavaiselle muistilleni.
 
naarmu sanoi:
Minäkin olen menossa ko. firman kurssille ja varmaankin olen tullut seuranneeksi aivan samaista keskustelufoorumimyllytystä kuin sinäkin:D Kohu johtunee tuosta 45 minuutin tekemästä raportista jostakin epäonnistuneesta lääkkiksen kurssista. Itse en raporttia katsonut, joten sen sisältö on minulle hitusen epäselvä.

Raportissa kerrottiin miten tuhansia euroja maksavalla kurssilla opettajat olivat olleet epäpäteviä (opiskelijoita), opetus ala-arvoista, tehtäviin ei oltu saatu vastauksia kuin vasta viikkojen kinuamisen jälkeen ja ylipäätään haastateltujen nuorten mielestä kurssista ei ollut mitään hyötyä tai ainakaan rahoille ei saatu vastinetta.

Raportissa tosin puhuttiin vain lääkiksen kursseista, joten ehkäpä muissa kursseissa tilanne on parempi?
 
Toinen juttu: raportissa puhuttiin vain Tampereesta.

Itse aloitin Huippuvalmennuksen lääketiede FIRST -kurssilla syksyllä. Lopetin äskettäin, mikä ei todellakaan johtunut opettajista, vaan siitä, että totesin, etten halua lääkäriksi. Huippuvalmennuksen puolelta oltiin todella joustavia tuossa tilanteessa: en joutunut maksamaan enempää kuin jo maksamani ensimmäisen kolmanneksen kurssista ja siirto DI-kurssille onnistui, vieläpä sille kattavammalle niistä. Vaikka olin saanut materiaalia ja käynyt valmennustunneilla jo kuukauden ajan.

Ylipäätään opettajat olivat lääketieteen kurssilla Helsingissä todella osaavia (sen verran, mitä ehdin nähdä) ja myös päteviä. Asiat selitettiin selkeästi mutta kuitenkin kattavasti. Moni niistä, joiden kanssa keskustelin kurssintynkäni aikana oli ollut kurssilla ennenkin ja ollut tyytyväinen opetukseen. Näin ollen olen sangen toiveikas myös tuon DI-kurssin suhteen.

Asenne raportissa oli hitusen yksisilmäinen: Huippuvalmennus kyllä lupaa paljon, mutta vain opetuksen kannalta. Eihän sisään pääse, jos ei lue. Lisäksi ohjelmassa oli virheellistä tietoa: kallein kurssi on FIRST-kurssi, jolla ei tosiaan pääse uudelleen kurssille seuraavana vuonna, mutta sen sijaan rahat palautetaan, jos ei pääse sisään. Ei siis mitään pakkoa tulla samalle kurssille seuraavana vuonna.

Loppuyhteenvetona: Kuten sanottu, en tiedä Tampereen tilanteesta, mutta Helsingissä se on tähän asti ollut hyvä.
 
Halusin itse hieman tonkia, että onko rahoilleni tulossa vastinetta ja aikamoisen puheryöpyn sain puhelimessa päälleni... firman pääjehulla on ainakin puhujanlahjoja, jos ei muuta. Sain tietää, että opettajanani on muun muassa muutama vuosi sitten gradunsa tehnyt tilastotieteilijä, jolla on aikaisempaakin kokemusta kursseilla luennoimisesta. Tai näin minulle ainakin väitettiin, voin sitten itse tehdä omat päätelmäni kun pääsen ensimmäisille tunneille. Tilanne opettajien suhteen ei siis ainakaan kovin huonolta kuulosta. Tähän mennessä asiakaspalvelukin on ollut todella ystävällistä ja antanut varsin positiivisen kuvan firman toiminnasta.

Toisaalta jäin vähän ihmettelemään yhtiön lievästi sanottuna ylitsepursuavaa itsensä puolustelua. 45 minuuttia kyllä selkeästi sai Huippuvalmennuksessa aikaan lievän kaaoksen. Tänään aamulla tuli "kyllä me oikeasti ollaan hyviä, älkää lapset uskoko kaikkea mitä telkussa sanotaan" viesti kännykkään ja illalla toimistoon soittaessani en meinannut saada suunvuoroa hirveältä vakuuttelulta, vaikka koitin sanoa, että en itseasiassa edes koko ohjelmaa maikkarilta ehtinyt katsoa. Mutta kai hätäännyksen toisaalta ymmärtää, kanavalla ei mikään turhan pieni yleisö kuitenkaan ole.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan... lopetan sitten jos kurssi ei vastaa odotuksia. Toiveita silti on hyvinkin paljon.

(niin, olen tosiaan kuumeessa tänään, toivottavasti tekstistä sai jotain selvää kun ajatus ei juuri kulje.)
 
Itse kävin ennen ylioppilaskirjoituksia pitkän matikan kertaavan kurssikokonaisuuden. Opetus oli lähes mitäänsanomatonta, ja kurssista muistin ylioppilaskirjoituksissa lähinnä evästauot :urg:
Mikä mätti? Tehtäviin ei yhden opettajaihmisen tuki ja aika yksinkertaisesti riittänyt, enkä saanut koko kurssilla kuin kerran tai kaksi henkilökohtaista opetusta. Toisaalta, jos olisin itse ymmärtänyt matikkaa paremmin ja jaksanut paneutua asiaan (itselläni oli lähinnä kyseessä sellainen viime hetken hätäinen herääminen) olisi kurssi voinut luistaa nopeamminkin. Tiedä häntä.

Yliopiston valmennuskursseille minulla ei ollut varaa hakea, enkä koskaan kokenut moisia edes luontevina. Sekin kai riippuu, täällä päin todella harva lähti kursseille, kun taas isommissa keskuksissa tunnutaan arvostavan kursseja enemmän.
 
Okei, liikkeellä olevat lukuisat konkurssihuhut alkavat hieman hermostuttaa, rahoja tuskin saa takaisin jos firma kaatuu ja niiden rahojen eteen ollaan tehty töitä koko vuosi. Onkohan epäilyissä mitään perää?
 
Oho, no sitten kyllä hermostuttaa jos konkurssista puhutaan. Itsekin niska limassa raadoin rahojen eteen ja sain vielä aneltua armollisilta vanhemmiltani sponsorointia. En ole uskaltanut heille mitään huhusta mainita, enkä tiedä, miten he suhtautuisivat. Ensinnäkin kumpikin on äärimmäisen stressiherkkiä ja toisekseen he ovat valmennuskurssista melkein enemmän innoissaan kuin minä. Voihan turkanen. Enpä olisi uskonut.
 
Minä en näe valmennuskursseissa muuta hyötyä kuin sen että se on edes jonkinlainen pakote todella opiskella pääsykokeisiin. En käynyt valmennuskurssilla enkä tilaillut mitään opiskelupaketteja ja pääsin kuin pääsinkin lääkikseen suoraan lukiosta. Pitihän sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja laatia oikein lukemisaikataulukin mutta kyllä se onnistui ja vieläpä hyvin tuloksin :D

Valmennuskursseilla ei opeteta mitään uutta ja ihmeellistä, kirjoista kaikki löytyy. Tietysti jos on 1000 e ylimääräistä taskun pohjalla niin voihan sen maksaa valvotuista laskutunneista, mutta omasta mielestäni muuta vastinetta kursseilta ei rahoilleen saa. Ja vanhoja pääsykokeita ym materiaalia kyllä löytää muualtakin kunhan jaksaa etsiä ja kysellä.

Ja abikursseista vielä sen verran että ei ainakaan meidän lukiossa tullut mieleenkään hakeutua sellaiselle. Eikö opettajien tehtävä ole valmistaa meidät kirjoituksiin?!?!?! Meillä sai tehdä vaikka minkänäköisiä tehtäviä ja kiikuttaa niitä opettajille palautetta varten. Ja vieläpä ihan ilmaiseksi :wtf: Toisaalta vaatihan se taas kalliin vapaa-ajan tuhlaamista...

Eli pointtina oli se ettei valmennuskursseilla saa sen enempää irti kuin itse lukemalla, mutta silloin täytyykin lukea. Eikä pääsykokeista selviä lukematta vaikka kurssilla olisikin!!!

Ja muistakaa ihmiset myös laskurutiini!!! Jo parin kuukauden laskutauko kostautui ainakin itsellä pääsykokeessa.
 
Alcmeliel sanoi:
Minä en näe valmennuskursseissa muuta hyötyä kuin sen että se on edes jonkinlainen pakote todella opiskella pääsykokeisiin. En käynyt valmennuskurssilla enkä tilaillut mitään opiskelupaketteja ja pääsin kuin pääsinkin lääkikseen suoraan lukiosta. Pitihän sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja laatia oikein lukemisaikataulukin mutta kyllä se onnistui ja vieläpä hyvin tuloksin :D

Samaa sanon myös. En tosin päässyt ekalla kerralla enkä lääkikseen, mutta tokalla kerralla kun systemaattisesti ja suunnitelmallisesti luin ekan kerran satunnaisen pläräilyn sijasta pääsin - ja vieläpä ihan reilusti, ei edes jäänyt mistään kymmenesosista kiinni - läpi arkeologian pääsykokeesta, jossa hyväksyttiin 8% hakijoista. Eli valmennuskurssin etuna näen ainoastaan sen, että joku potkii peffalle ja mahdollisesti pureskelee hankalat jutut valmiiksi niin, ettei niitä tarvitse itse liikaa pähkäillä (mikä saattaisi kuitenkin olla se tehokkaampi tapa oppia).

Ja vanhoja pääsykokeita ym materiaalia kyllä löytää muualtakin kunhan jaksaa etsiä ja kysellä.

Vanhoja pääsykokeita saa pällisteltäväkseen esim. työvoimatoimistoista, joihin itse turvauduin. Muuta materiaalia taas on tiettävästi huutonetti väärällään, kun valmennuskurssimateriaalit vaihtuvat lähes joka vuosi ja sekä sisään päässeet että rannalle jääneet yrittävät saada edes jokusen kolikon kursseihin upottamistaan summista takaisin myymällä isolla rahalla ostamansa materiaalipaketit eteenpäin uusille toiveikkaille.
 
Löytyisiköhän jonkilaisia ruotsin valmennuskursseja kevääksi tai kesäksi, tai ihan muuten vaan muita kuin kansanopiston ruotsinkursseja? Täytyyhän sitä ruotsia jossain yliopiston ulkopuolellakin voida treenata. Yliopiston kurssit ovat aina täynnä, ja kansanopiston kurssit ovat liian hidastempoisia, vain yksi tunti viikossa.

Tietäisikö täällä kukaan, missä kielitaitoa voisi kesällä kurssimuotoisesti harjoitella? Ja Turku on siis se kaupunki, jossa ko. opiskelun pitäisi tapahtua.
 
Kesäyliopiston tarjontoja varmaan kannattaa ainakin katsoa, sieltä voisi löytyä sopivia kielten kursseja.

Omista kurssituksistani on aikaa useita vuosia. Ennen abivuotta kävin preppaamassa venäjää ja pitkää matematiikkaa Helsingin kesäyliopistossa. Ennen kolmatta yritystäni arkkitehtiosastolle kävin Valmennuskeskuksen kurssin. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten hirveästi en ehtinyt ja jaksanut tehtäviä tehdä. (Oli yliopiston tenttikausi.) Mutta selkeästi hyödyn sai näkemällä muiden töitä ja kuultua arvosteluja. Omien puutteiden tiedostaminen auttoi korjaamaan esitystekniikkaa kokeisiin. Pääsin sisään.
 
Alcmeliel sanoi:
Eli pointtina oli se ettei valmennuskursseilla saa sen enempää irti kuin itse lukemalla, mutta silloin täytyykin lukea.
Jos nyt suoraan sanotaan, niin tuo on jo aikamoista hölynpölyä, "jokainen meistä olisi miljonääri jos vain vähän viitsisi pistää tikkuja ristiin" -ajattelu kurkistelee pelottavasti kulman takaa.

En toki tiedä juurikaan valmennuskursseista, mutta ihan näin arkijärjelläkin päätellen valmennuskurssi voi tarjota vaihdellen monenlaista pyrkijälle: yhteyksiä muihin hakijoihin ja sitä kautta vertaistukea/yhteistyötä, kommentteja vaikkapa parannuksista esseetekniikkaan, muita neuvoja, apua ja ohjeita, uudenlaisia lähestymistapoja materiaaliin, uudenlaisia tapoja oppia, luentoja aiheesta, vinkkejä lisälukemisiin, apua aikataulutukseen jne. jne. jne.

Totta on toki, että kutakuinkin kaikki tuo on periaatteessa etsittävissä/opittavissa itsenäisesti tai opittavissa jo ennen kuin pääsykokeet kolkuttavat ovella, mutta aina niin ei kuitenkaan käy. Eikä valmennuskursseista tietenkään ole/olisi kaikille mitään hyötyä, itsenäinen lukija joka hallitsee itselleen sopivat oppimismetodit voi pärjätä parhaiten juuri itsekseen omassa rauhassa. Kaikki meistä eivät kuitenkaan ole sellaisia.

Toki voidaan olla sitä mieltä, että vain viimeksi mainitut onnistujat ansaitsevat (akateemista) lisäkoulutusta ja siihen sopivat, mutta kyllä taitaisivat yliopistomme jäädä varsin tyhjilleen sillä rajauksella.


Ja jos haluaa, kaiken edellisen voi kuitata katkeran ja aina liian vähän lukeneen (pitää paikkansa se) neljättä-kertaa-pyrkimässä -surkimuksen turhanaikaiseksi valitukseksi. :)
 
Haltiamieli sanoi:
En toki tiedä juurikaan valmennuskursseista, mutta ihan näin arkijärjelläkin päätellen valmennuskurssi voi tarjota vaihdellen monenlaista pyrkijälle: yhteyksiä muihin hakijoihin ja sitä kautta vertaistukea/yhteistyötä, kommentteja vaikkapa parannuksista esseetekniikkaan, muita neuvoja, apua ja ohjeita, uudenlaisia lähestymistapoja materiaaliin, uudenlaisia tapoja oppia, luentoja aiheesta, vinkkejä lisälukemisiin, apua aikataulutukseen jne. jne. jne.
En ole itse valmennuskursseja käynyt. Oman oppiaineeni kohdalla kursseja ei järjestetä, enkä tiedä, olisinko osallistunut, vaikka järjestettäisiinkin.

Nimittäin toki vertaistuki ja luennot ovat kivoja ja saattavat joillekin olla oikeasti tarpeen, mutta allekirjoittanutta nyppii se, että nämä järkyttävän kalliit valmennuskurssit tuntuisivat olevan joillain aloilla jo lähes pakollinen vaatimus (perustuu siis korvakuuloon ja ystävien kesken käytyihin baaripuheisiin). Siis kamoon, 4400 € vertaistuesta? Jos olisin aikoinaan 18-vuotiaana kysynyt vanhemmiltani lähemmäs 30 000 markkaa yhteen kurssiin, niin kauaksi olisivat yliopistohaaveet jääneet. Tiedetään, on niitä halvempiakin kursseja, mutta pienipalkkaisten vanhempien jälkikasvulle aivan yhtä epärealistisia hinnoiltaan.

Inhaa rahastaa moisia summia abiturienttien opiskelupaikkapaniikilla. Ja jos haluaa, tämän viestin voi lukea köyhän ja katkeran ihmisen nillitykseksi. :roll:
 
Minulle ei ole tullut koskaan mieleen mennä valmennuskurssille, toisaalta en ole pyrkinyt yliopistoon kuin vasta kerran.
Vastaustekniikkaa on vaikea harjoitella itsekseen, jos ei ole ulkopuolista ihmistä korjaamassa virheitä.

Luotan kai liiaksi siihen, että pääsen avoimen yliopiston tuomien taitojen avulla tällä kertaa sisään valtiotieteelliseen sosiologiaa opiskelemaan.
Ja onhan minulla varavaihtoehtoja.

Minulla ei olisi edes rahaa valmennuskursseihin, kun en käy töissä ja vanhempani ovat pienituloisia.
Onneksi en tosiaan halua lääkikseen.

Undo sanoi:
Itse aloitin Huippuvalmennuksen lääketiede FIRST -kurssilla syksyllä. Lopetin äskettäin, mikä ei todellakaan johtunut opettajista, vaan siitä, että totesin, etten halua lääkäriksi. Huippuvalmennuksen puolelta oltiin todella joustavia tuossa tilanteessa: en joutunut maksamaan enempää kuin jo maksamani ensimmäisen kolmanneksen kurssista ja siirto DI-kurssille onnistui, vieläpä sille kattavammalle niistä.

Mikä on DI-kurssi? :)

Tästä tulikin mieleen, että voi olla riskialtista laittaa rahoja kalliiseen valmennuskurssiin, jos myöhemmin tulee toisiin aatoksiin. Paitsi jos on paljon rahaa.
On aika vaikea sanoa vielä 19-vuotiaana, mitä haluaa opiskella.
Äh, kauhean aikaisin pitäisi tietää tulevaisuudensuunnitelmista.
 
Ylös