Valokuvaus & kamerat

Hannelore

Kontulainen
Olen ihan varma että tästä on ollut topik, mutten löytänyt haullakaan enkä millään. Jos joku om tarkkasilmäisempi kuin minä ja löytää sen, niin hihkaiskaa, jotta tämän voi laittaa lukkoon.
Ja toivottavasti tämä on oikea alue, harkitsin laitanko Tauluseinään vai tänne, mutta tuli sitten tänne. Siirtäkää ihmeessä jos tarvetta on.

Jokatapauksessa, kyseessä on siis valokuvaus ja kamerat ja sensemmoinen u know. Tiedän konnussa olevan monia kymmeniä mahtavia valokuvaajia, harrastajia ja ehkä ammattilaisiakin. Minua kiinnostaakin tietää, että mitä valokuvaus teille merkitsee? Tykkäättekö, ettekö? Onko teillä kamera, minkälainen? Tykkäättekö enemmän digikameroista vai järjestelmäkameroista?

Minä itse en ole kummoinen valokuvaaja, minulla ei ole edes kameraa. Mutta minä kyllä olen hyvin kiinnostunut kuvaamisesta, tykkään leikkiä kavereiden kameroilla. ^__^;;; Olen myös lukenut paljon kaikenlaista valokuvaamisesta, joskus ihan aikaa tappaakseni katselen erilaisia kameroita ja unelmoin, jos minulla digikamera olisi.

Pidän siis digikameroista, elän koneellani, joten olisi hjuvin hauskaa saada myös oma ottamat kuvat koneelle. Tykkään muokkailla kuvia (mitä nyt paintilla ja photo editorilla pystyy tekemään, hankintalistalla olisi joku kunnon ohjelma)

Vanhojen valokuvien katseleminen on muuten tositosi kivaa. On kiva nähdä mitä hölmöä on pienenä tehnyt ja muutenkin, serkuillani olemme katselleet heidän valokuva-albumit varmaan kolmesti läpi. :> Mutta valokuvat vain sattuvat olemaan niin kivoja. ^^;;;

olipas taas _mielenkiintoinen_ teksti. olen aika kova kirjoittamaan. :)
 
Hannelore sanoi:
Tykkäättekö enemmän digikameroista vai järjestelmäkameroista?

Ihan näin pieni huomio, että digijärjestelmäkameroitakin on olemassa. :wink:

Itse kuvaan, jokseenkin paljolti. Oma kamerani on Canonin (EOS 100) järkkäri (filmikamera) ja nyt kun vielä synttärit on tuossa tulossa, odotan lahjaksi vain rahaa, jotta saan paljon kaivatun paremman objektiivin. Ja filttereitä! (ainakin yhden)
Kotona meillä on myös sitten ihan yhteiskäytössä tavallinen digikamera, ja kyllä sekin on päässyt armottomaan käyttööni.
En oikein osaa sanoa mitään 'taidoistani', mutta niin kauan kun rakastan kuvaamista, ei sillä ole minulle yhtään mitään merkitystä.

Valokuvaaminen on tällähetkellä minulle vain erittäin mieluisa harrastus, mutta suunnitelmissa olisi lähteä opiskelemaan alaa.

Filmiä minulta kuluu aivan liikaa ja sitä myöten sitten lompakko ihmeesti keventyy kun käy kuvat kehityksestä noutamassa, tosin kerran pari olen päässyt kaverin suhteilla yksityiseen pimiöön ihan itse kehittämään, joka tietenkin väistämättä tulee halvemmaksi. Ja sitäpaitsi se on hauskaa. :)

Mustavalkofilmi on nyt lähtenyt yhä useammin mukaani kaupan hyllyltä. Jotenkin vain tykkään niistä niin paljon, tosin en väitä missään nimessä, etteikö värikuvat voi olla hienoja.

(Muokkausta) Linkki yhteen ja ainoaan ottamaani kuvaan joka on netissä.
(siis, vain valokuva on minun ottamani, teksti ja koristeet ovat kaverin lisäämät.)

Ja tuosta kuvasta vielä sen verran, että se tuo ei ole luonnollinen, satumaisen kaunis auringonlasku, vaan se on ylivalotus joka teki auringonlaskusta satumaisen. :p
 
Valokuvaus on mahtavaa puuhaa.
Meillä on kotona kaksi tavallista kameraa, ja digikamera.

Menen joskus iltaisin metsään ja napsin kuvia, useimmiten otan jonkun mukaani ja pistän hänet jonnekin istumaan ja otan kuvia.

Ja nyt kun on digikamera, ei tarvitse ostaa filmiä ja jos on joku pilallut mennyt kuva, ei tarvitse kuin poistaa.

Kameroihin en ole paremmin perehtynyt ja mitä nyt koulussa on niiden toiminnasta puhuttu . Valokuvaus on kuitenkin ihanaa.
 
Valokuvaaminen on ihan hauskaa puuha, vaikka en mikään mestari siinä olekaan. Kunhan ihmisillä on päät kuvissa niin hyvin menee. Itselläni on digikamera, mutta en oikein tykkää siitä. Se on niin monimutkaista (vaikka ei olekaan) tehdä niitä kuvia paperikuviksi. Paperikuvia rakastan. Koneelle kuvat ovat ihan kökköjä. Tietysti niitä on ihan kiva muokkailla ja muuta.

Pimiössä on ihan kiva hommailla, vaikkakin valotan tai muuten pilaan kaikki kuvat melkein aina. Niiden litkujen hajut käyvät pidemmän päälle sattumaan päähän, mutta kyllä sitä valokuvien takia kärsii..

Jos joku on nähnyt elokuvan Crazy/Beautiful, niin sellaisia kuvia haluaisin osata ottaa ja räveltää. Sitten sellaisin kyniä kiitos, millä voi piirtää valokuviin kiekuroita ym.

Miittiin muuten aion raahata ikivanhan kameran. Sillä saa räpsittyä ihan seko kuvia. Mutta ne ovatkin ihan parhaita! :lol:
 
Oi kylläkylläkyllä. Valokuvaaminen on kivaa. Minun kamerani on HP:n joku, en justiin nyt muista tarkemmin sitä mallia, koska tällä hetkellä kamerani on maahantuojalla. Se meni rikki, eikä ne nyt millään meinaa saada selville, että mikä ihme sitä vaivaa. Se vaan ei enää mennyt päälle, hiukan ärsyttävää. Ei ollut kastunut/pudonnut/tärähtänyt, ei mitään. Ei vaan toiminut. Ja siellä on edelleen meikäläisen vappukuvat, Tehiksen keikalta ja kaikkee. Ärsyttää. :(

Muttatuota. Sain tuon kameran joululahjaksi, ja pointtina olis ostaa vähän parempi kamera, joskus tulevaisuudessa järjestelmäkamera, kunhan sellaista vain joskus oppisin käyttämäänkin (no, opin minä Photoshoppiakin käyttämään itsenäisesti, joten kaikki on mahdollista!:D). Siskoni harrastaa valokuvausta (+ opiskelee Helsingin kuvataidelukiossa), hän sai jouluna mahtavan järjestelmäkamerasetin, johon sisältyi kaksi kameraa, sitten taisi olla vielä kolmas runko, objektiiveja, zoomeja, nippuloita ja nappuloita, telineitä, muutama erilainen salama, aivan kaikkea.. Viherryin hieman kateudesta.

Mutta tässä vaiheessa, kun olen itse vielä aivan täysin amatööri, vannon digitaalikameroiden nimeen. Niitä on helppo oppia käyttämään, vaikkakin sitten käy justiin tämmöisiä kivoja juttuja, että hajoilevat itsekseen. No, tuo omani oli muutenkin aikamoinen räpsy, kyllä minä sitä yhtä Canonia olen paikallisessa liikkeessä käynyt kuolaamassa moneen otteeseen.. Täytyypä katsoa minkä hintaisia kameroita on Englannissa, jos ostaisin sieltä paremman.

Minä otan kuvia ihan kaikesta, kaikista, mistä vaan. Aina kun lähden jonnekin, otan kameran mukaan (paitsi tietysti nyt), ja napsin sillä kuvia aika lailla koko ajan. En pidä niinkään poseerauskuvista, ja ihmisillä nyt sattuu olemaan vähän tapana käyttäytyä heti vähän erilaisesti kun kamera on lähistöllä. Tykkään siitä, että saan vain ottaa niitä kuvia, eikä minun tarvitse sanoa jollekin, että laita käsi noin ja tota tukkaa voisit siirtää vähän ja katso sitten tonne päin. Se on ärsyttävää ja usein kuvista tuleekin aika teennäisiä. Luonnollisuus on parasta kuvissa, IMHO.

Yksi lemppariaiheistani on bändien keikat. Keikoilta saa yleensä pirun hienoja kuvia, ihan sattumaltakin, ja siellä on usein niin hienosti pelattu valolla ja savulla. Kun kerran Vayukin niin minäkin, täältä löytyy kuvia joita olen keikoilta napsinut.

Sitten tuosta Photoshopista. Kun ostin tämän koneeni viime kesänä, niin sain siinä mukana kaikenlaista sälää, ja kaikki tietysti piti tähän koneelle latailla. Vasta joskus marraskuussa tajusin, että hei, mullahan on tässä Photoshop (Elements 2.0, eli ihan aataminaikainen) ja aloin sitten opetella sen käyttöä. Olen vieläkin ihan amatööri, mutta tiedän jo sentään jotain ja osaan sillä pelailla ihan kivasti. Olenkin sen myötä innostunut tekemään kaikenlaisia blendi- ja fanartjuttuja, niitä on vasta ihan muutama kasassa.

Ohops, taisin hieman innostua. :p
 
Pidän valokuvauksesta mutten ole erityisen hyvä siinä. Koulussa olen opiskellut valokuvausta muutaman opintoviikon ja jotain ehkä oppinutkin, järjestelmäkameraa osaan käyttää jotenkin ja osaan valaistuksen perusteet (valokuvauskurssi 2 viime syksynä, kuvasimme erään yökerhon vessassa runsailla valoilla keskikoon kameralla, oli vähän ammattilaisolo). Minulla on pieni pokkarikamera, sillä saa tarpeeksi hyviä kuvia ja kaksi epämääräistä venäläistä järjestelmäkameran tapaista. Digikamera on kovasti hankinnassa, ongelmana on vain se etten halua ostaa aivan yksinkertaisinta mallia, tarvitsen kameran jonka kuvia voi edes jossain koossa painaa ja jossa mielellään on aukon ja suljinajan säädöt. Yli 5 megapikseliäkin olisi ihan kiva. Rahaa sellaiseen vain minulla ei oikein ole. En ole pitkään aikaan ottanut kuvia, minulla ei ole varaa kehityttää filmiä, siksikin digikamera olisi hyvä.
Olen joskus kauan aikaa sitten kehittänyt itse kuvia, siitä jäi pahat traumat. Viime vuonna koulussa piti sitten kehittää ja olin yllättynyt, se olikin todella hauskaa kun oli kunnon tilat ja välineet.
Tämä ei anna hyvää kuvaa ottamistani valokuvista, se on yksi niistä yökerhon vessakuvista, ryhmätyönä tehty mutta minä säädin kameran ja otin kuvan.
 
Harrastin aikoinaan valokuvausta melko tiiviistikin, kun olin vielä töissä ja tilillä oli rahaa maksaa filmit sekä kehitykset. Nyt opiskelijana valokuvaan harmillisen vähän, vaikka varsinkin syksy ja kevät innostavat näkemään kaikkialla kaunista kuvattavaa.

Ensimmäisen pokkarikamerani sain 15-vuotiaana, ja siitä 18-vuotiaaksi asti näpsin kuvia kuin riivattu. Kansioita on kotona läjäpäin, mutta lähinnä kuvat ovat sellaisia kaveriporukan hassutteluotoksia. Kun opiskelin journalismia ja valokuvausta Tampereen suunnalla, innostuin ostamaan myös oman järjestelmäkamerani, uskollisen Nikon xxx:n. En ole ikinä muistanut numeroa, enkä taatusti tule muistamaankaan.

Pimiötyöskentely on ihanaa. Siinä on käsityön tuntua. Olen harkinnut liittymistä Ylioppilaskameraseuraan, jotta saisin pimiön käyttööni. Harmi vain kun tämän kevään tutustumiskurssi oli just tutor-koulutuksen kanssa päällekäin. No, ehkä syksyllä uudelleen.

Digikameroista... no, ovathan ne käteviä vaikka töissä, kun on jumalaton kiire ja kuvat pitää saada sivuille nythetipaikalla. Mutta en itse aio sellaista hankkia, niin kauan kuin filmiä on myytävänä. Pidän paperikuvista, niiden katselusta, tekemisestä, tunteesta että on jotain konkreettista. Hyvät on perustelut, mutta menköön.

Pitäisi vain uhrata viimeisistäkin pennosista edes vähän harrastuksen elvyttämiseen. Valokuvaus on vähän kuin kirjoittaminen. Tekniikan voi opetella ja olla hyväkin siinä, mutta taito tulee esiin vain kuvaamalla, kuvaamalla ja vielä kerran kuvaamalla. Epäilen pahasti, että minun viimeisetkin visuaalisuuden rippeet ovat jo henkitoreissaan elleivät täysin kadonneet. :roll:
 
En harrasta valokuvausta, mutta mitä nyt silloin tällöin tulee otettua pari kuvaa. Kameroita meillä on kotona kaksi, mutta kumpikaan niistä ei ole digikamera. Digikamera olisi kyllä kätevä, kun pystyy juuri ne kaikki huonot kuvat poistamaan.

Se on kyllä harmi, että aina, kun näkee jotain kuvattavan arvoista ei tietenkään ole kameraa mukana. :D Asiat mitä yleensä kuvaan ovat koirani ja joskus parvekkeemme näkymä. Ainakin silloin, kun sattuu olemaan kaunis näkymä. Sitten tulee otettua veljen kanssa sellaisia tyhmiä kuvia, että pyytää katsomaan sinnepäin ja näppää kuvan. Pelkkää filmintuhlausta. Etenkin, kun miltei aina ehtii laittaa käden eteen. :roll:

Muuten... Viitsisikö joku kertoa, miksi vanhemmat ottavat aina lapsistaan nakukuvia? :D
 
Kyllä se kuvaaminen vaan on ihanaa. Siitä tykkääminen kulkee oikeastaan suvussa, sillä meillä on kotona 4700 diaa ja 30+ kansiollista tavallisia paperikuvia.

Meillä on kolme vanhaa Canonin järjestelmää: TX, FTb ja joku kumma venäläinen. Digit onkin sitten vähän ns. "lelumpia" eli Konican Revio KD-3300 ja kaksi Canonin A75:ä. Haaveissa olisi tietenkin se järjestelmädigi, ehkä ostan semmoisen sitten 30 vuoden päästä kun on sitä rahaa saanut tarpeeksi kerättyä. Ne jotka omistavat järjestelmädigejä saisivat ystävällisesti kertoa, josko ja mistä ja miten ja kenen sellaisia kannattaisi hankkia, kiitos. :)
 
Valokuvaus kärpänen puri minua, eikä paluuta näy...

Olen aina pitänyt kuvien räpsimisestä, mutta kunnolla pääsin sisään vasta pari jaksoa sitten, lukiomme valokuvauskurssilla. Muutaman ystäväni kanssa räpsimme kuvia toisistamme lumisessa metsässä, isäni parisenkymmentä vuotta vanhalla Nikonin järjestelmäkameralla. Tunnelma oli aivan mahtava :p
Kuvaus sessioiden jälkeen kehitemme kuvat itse... Voi sitä repeltämistä :roll:
Ehdottomasti hankalinta oli oikean valotusajan löytäminen. Etenkin kun käyttämämme filminkehitteet olivat jollain tapaa päässeet väljähtämään ja filmimme oli erittäin harmaa. Tuloksena saimme harmaita kuvia, mustavalkoisten sijaan..
Onneksi sentään osa kuvista onnistui hyvikin, eikä tuo harmaus lopulta paljonkaan haitannut.. Itse tekemiinsä asioihin kun kuitenkin kehittää aina oma erityinen siteensä.

Haaveena on oma digi-, jopa digijärjestelmäkamera 8) Jospa vaikka sitten vuoden päästä YO-lahja rahoista ostaisi :p
 
Ronttaan kameraa lähes kaikkialle, minne menenkään. Pidän hirmuisesti valokuvaamisesta ja valokuvista. Mukavia muistoja, ja kiva harrastus.
Kotonani on neljä kameraa, sellainen oikea jätti-kamera, jossa on zoomit ja muut. Sitä en saa vielä käyttää.
Toinen on digikamera. Hieman huono mielestäni, en pidä, tummentaa kuvia hirmuisesti hyvässäkin valossa, ja en pidä salmavalosta. Ja asetuksista olen koittanut saada vaaleammaksi, mutta ei onnistu.
Kolmas ja neljäs on sellaisia joka sään loovia. Niillä tulee yleensä parhaimmat kuvat, vaikka ovat vanhanaikaisia ja hieman huono kuvan laatu.

Ihmiset ovat mielnkiintoisempia kuvattavia. Poseeratut kuvat ovat tylsempiä, vaikka ihmset näyttäisivät niissä välkymmiltä ja paremmilta.
Aina käseketään ottamaan rakennuksista ja maisemista kuvia, mutta minulle niistä on aika vähän iloa. Rakennukset, maisemat, ja luonto on sellaisia kohteita, joita hyvin harva osaa kuvata niin hyvin, että se tuntuu aidolta, ja yhtä upealta kuin kuvaushetkenä.
Luontokuvissa on aina jotain vikaa, eikä digikameralla, jolla lähes aina kuvaan, värit pääse oikeuksiinsa. Mutta nappailen silti kuvia vähän sieltä täältä, kyllä ne jotkut onnistuvat kivasti. Ja muokkaamalla niistä saa parempia. En vain osaa etsiä kohteita, jokin puu tai pusikko on yleisempiä.

Danyan sanoi:
Yksi lemppariaiheistani on bändien keikat. Keikoilta saa yleensä pirun hienoja kuvia, ihan sattumaltakin, ja siellä on usein niin hienosti pelattu valolla ja savulla.
Minäkin ilmottaudun keikkojen salmavalo-häiriköijäksi!
Ainoa hankaluus on, että keikkapaikoilla (jos ei ole ulkona) on yleensä hirmuisen pimeää, ja salmavalon kanssa en aina uskalla ottaa kuvia, kun pelkään esiintyjien ärsyyntyvän ^^

Mustavalkoiset tuovats sitä vanhanajan tunnelmaa, ja värikkäissä on voimaa. Haaleista en pidä.

Muokkausohjelmista minulla on vain Pixia. En suurempia tarvi, enkä muita osaisi käyttääkään. Tuonkin kanssa on jo ongelmia.
Ihan mukavia kuvia sillä saa aikaan.

Pidän paperikuvista, niiden katselusta, tekemisestä, tunteesta että on jotain konkreettista.
Niin minäkin, enemmän kuin digitaalisista. Digitaaliset on vain kätevämpiä, mutta paperiset on sellaisia, joita ne eivät korvaa. Harmi vain, en juurikaan enää teetätä paperisia kuvia.
Tykkään liimailla niitä kansioihin ja katsella.
 
Isältä löytyy hirvittävän vanha järjestelmäkamera, sit ois vielä digikamera ja vielä pari ihan normaalia, vaikkei kukaan edes harrasta valokuvaamista muutein kuin turismi tasolla :)
Kyllä minä joskus yritän ottaa maisemakuvia, ne vaan ei meinaa aina onnistua.. Olen sen verran huono valokuvaaja kuitenkin.
 
Minä ole viettänyt lapsuuteni valokuvapimiössä, katsellen kun isä kehitti kuvia. Oma kamera minulla on ollut muistaakseni 7 vuotiaasta. Ja vuosien varelle mahtuu useita kameroita, pokkareista järjestelmiin. Hyvä en ole kuvaamaan, mutta sitäkin innokkaampi. Ja kuvia on kertynyt paljon. Aina välillä innostun tuosta pimiötyöskentelystä, minulla on vanha tsekkiläinen kehityskone jonka sain isältäni perinnöksi.

Vuonna 2000 ostin ensimmäisen digikamerani ja se vei minut kokonaan. Ihanaa räpsiä niiiin paljon kuvia kuin kerkii ja valita niista sitten se paras. Filmikameroissa tuo tyyli tuli erittäin kalliiksi kun yhdellä filmillä oli ehkä vain yksi kuva joka oli riittävän hyvä, digikameralla kuvaaminen tulee paljon edullisemmaksi. Ja saahan digikuvista teetettyä "oikeita" paperikuviakin. Olen muutanman kerran teettänyt ja ihan hyviä neki on.
 
Valokuvaus on kiehtonut useita vuosia ja tänä vuonna se kuva/kamerakärpänen puraisikin ratkaisevan lujaa.

En ole mikään erikoisen hyvä ottamaan kuvia, mutta on joukkoon kuitenkin muutama hyväkin otos eksynyt.

Tällä hetkellä minulta löytyy kamera jossa on useita kuvausohjelmia, on tähän asti ajanut asiansa, mutta nyt olen alkanut säästää pesämunaa digikameraa ja lisäsalamaa varten (kiitos meidän hääkuvaajalle :D).

Tarkoitus olisi mennä valokuvaus kursseille, kunhan ensin löydän paikan missä käydä. Tällä hetkellä ei ainakaan kotipaikkakunnalla ole sellaisesta tietoa.

Toiveissa olisi, että kehittyisin aikanaan ainakin kohtalaiseksi tai ehkä jopa hyväksi kuvaajaksi.
 
oh, valokuvaaminen on ihanaa, suorastaan taivaallista :wink: harrastelen sitä aina välillä perheemme "yhteisellä" järjestelmäkameralla, joka tosin on lähinnä vain minun käytössä. Perheeni kameran käytöstä keroo se, että tämä kamera ostettiin ihan vaan, että saadaan hyviä kuvia äitini häistä :roll: . mihin ei tietenkään riittänyt tavallinen kamera. mutta noh, minun onneni että hankittiin. Enimmäkseen tykkään valokuvata mustavalkofilmille, ja jos on kunnon pimiö käytettävissä, omia kuvia on myös mukava kehittää.
 
Itse sain kameran pari-kolme vuotta sitten. Siitä hetkestä lähtien se on ollut rakkaimpia harrastuksiani. Omistan järjestelmäkameran, mutta syksyllä saan vanhemmilta vähän avustusrahaa digin ostoon. Sillä eniten tykkään siitä kuvien räpsimisestä. Ja digillähän sitten saa räpiä rajattomasti. :p

Isäni kanssa olen kuvien ottamista opetellut, mutta ainut huono puoli kamerassani on, ettei se on automaattinen. Isälläni on ainakin osin manuaalinen, mutta kun omaa automaattiaan käyttää, niin ei ikinä opi manuaalista käyttämään.. Toinen minkä haluaisin valokuvaamisesta opetella, on kuvien kehitys. Mutta kun näin pienellä paikkakunnalla asuu, niin mistäs opit? Pitää kattella tulevaisuudessa, jos sopiva tilausuus sattuisi.. Ja kunnon valokuvauskurssi olisi mukava löytää, mistä saisi kunnon opetusta.

Yleisesti valokuvaus on aivan ihanaa! Maisemakuvaus on eniten mieleeni, ja niitä tulee otettua paljon kun käymme Alpeilla. Toiseksi eniten pidän koiramme kuvaamisesta. Siihen hommaan se digi on aivan loistava (sellainenkin löytyy kotoa), koira kun ei pysy hetkeäkään paikallaan :). Kuvaamisen ainut huono puoli on ne albumiin laittamiset.. kun paperille vielä otan kuvia. Miten muuten muut valokuvaajat, mielittekö mielummin paperi- vai diakuvia? Itse olen ajatellut pitempäänkin siirtyä dioihin, ne kun saa paremmin näkymiin diaprojektorilla ja -kankaalla. Mutta ne on kyllä vielä kamalampi laittaa kehyksiin.. :(
 
Voi teitä onnekkaita, jotka omistatte kunnon kameran! Itselläni on sellainen perinteinen ensikamera vain käytössä. Tiedättehän sen sellaisen, jolla otetaan kuva naks ja peukalolla rullataan filmiä eteenpäin. Eikä sekään vielä mitään, mutta kun kuvat eivät oikein onnistu millään filmillä muutoin kuin aurinkoisella säällä paiste suoraan selän takana ja zoomina käytetään oman paikan vaihtamista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan filmin alkuunkelausveivi on katkennut, joten se homma pitää hoitaa sormenpäätä pyöritellen. Ketuttaa.

Kuvaaminen sinänsä on vallan hauskaa, kun sitten sattuu sellainen hyvä sää olemaan. Etsii vain jonkun kauniin paikan ja käy hommiin. Siinä sitten viettää parhaimmillaan pari tuntia ottaen puoli rullaa, kun etsii hyviä kuvakulmia sun muuta.

Oikeastaan on toella palkitsevaa, kun löytää onnistuneen otoksen kuvistaan, kun tietää, että se on aivan omaa aikaansaannosta. Palikkakamera kun ei hoida mitään kuvaajan puolesta. :D

Olen jo muutamia vuosia tahtonut oppia huippukuvaajaksi, mutta kuvausvälineet rajoittavat jonkin verran. Olisi mahtavaa kyetä ottamaan kuvia kiitävistä kotkista tai hirvistä tai vaikkapa aamukasteesta auringon noustessa. Tahtoisin kyetä vangitsemaan filmille hetkellisen ja NIIN hauraan kauneuden.

Oikeastaan voisinkin kysyä teiltä hieman neuvoa, eli [color=red:b05d83188d]kuinka voisin päästä oppimaan kuvausta?[/color]
 
ghâsh sanoi:
Palikkakamera kun ei hoida mitään kuvaajan puolesta. :D

No jaa, eivätpä kyllä järjestelmäkameratkaan. Valokuvauksen opettajani sanoi aikoinaan ensimmäisellä tunnilla, että kuvaaja tekee työn, kameraa on turha syyttää huonoista kuvista. Hyvä kuvaaja ottaa hyviä kuvia vaikka neulansilmäkameralla.

Joku voi tietysti muistuttaa kaikenlaisista automaattikameroista, joissa kuvaaja painaa nappia kameran hoitaessa tekniikan. Mutta hyh sellaisille. Ellen saa itse määrätä, mihin tarkennan tai millä valotuksella otan kuvan, niin mitä itua on kuvata? Hätäisempiin bilekuviin tms. käy sitten vähän yksinkertaisempikin kamera. Mutta eipä se automaattikaan takaa aina onnistunutta kuvaa, kyllä se kuvaajaltakin jotain vaatii. :)

ghâsh sanoi:
Oikeastaan voisinkin kysyä teiltä hieman neuvoa, eli [color=red:5e5de16e0a]kuinka voisin päästä oppimaan kuvausta?[/color]

No näin äkkiä tulevat mieleen erilaiset työväenopistojen kurssit tai paikkakunnan kameraseuran järjestämät opetukset. Ja kun Suomi on täynnä kansanopistoja, luulisi suht läheltä löytyvän jonkinlaista valokuvaajan oppia? Tai sitten voit tietysti hakeutua kesätöihin valokuvausliikkeisiin, niissä on yleensä kuvauksesta kiinnostunutta väkeä. Sillä tavalla kaverini eksyi valokuvauksen maailmaan ja on nykyään hyvä siinä. Otti hääkuvammekin, ja hyvä tuli. :)
 
Canon Powershot A75 on uusi kultamussukkani. Keskikokoinen, näppärä pikku härpäke.

Kyllähän sillä ihan nättejä pikku kuvia saa otettua. Ja koska minä en ole sen enempää tekotaiteellinen kuin taiteellinenkaan kuvaaja on se tarpeisiini hyvinkin välttävä.

Suurinta iloa koen siitä että viimein minulla on digikamera, eikä tarvitse räplätä kuvien kehittämisen eikä surkeiden kuvien katselun kanssa. Napsin kuvia vaikka lattialla olevista napeista, ja kehitän vain ne jotka sen ansaitsevat. Kuvien luonnonvalintaa.

Kyllä tykkään.
 
Valokuvaushan se vasta hauskaa puuhaa on. Ostin tuossa kesän alussa tämmöisen ja sillä olen nyt pari rullaa kuvia napsinut. Hyvä vehje. Toistaiseksi olen vasta testaillut kameraa joten mitään kovinkaan näyttävää en ole vielä saanut aikaiseksi. Eikä minulla ole skanneria.

Digipokkari löytyy myös, joku Samsungin pollari. Ei kovinkaan hyvä, menettelee keikkakuvauksessa.
Joulun jälkeen olisi tarkoitus osta Canonin G5 tai Fujin FinePix (en muista numeroa).

-Ville
 
Ylös