Mahtisormukset, rodullistaminen ym.

Itse en aio tuota sarjaa katsoa, koska en viitsi maksaa kymppiä kuukaudessa vain siitä ilosta. Toisaalta, olen nähnyt niitä promokuvia, ja toisaalta minua ei myöskään erityisesti kiinnosta. Mielestäni on hyvä, jos mukana on tummaihoisia näyttelijöitä, koska en ainakaan itse ole ikinä kuvitellut haltioiden olevan mitään "pelkästään valkoisia ja sinisilmäisiä". Ja jos hahmojen ihonväriä tai "rotua" ei ole tarkemmin määritelty, niin periaatteessa silloinhan kuka vaan voisi esittää kyseistä hahmoa.
Tietysti koko sarjassa haiskahtaa rahastus. Toisaalta: kukaan meistä ei omista Tolkienin maailmaa, vaikka kaikilla on tietysti omat mielikuvansa asiasta. Galadriel haarniskassa on sinänsä ihan järkeenkäypää sillä logiikalla, että esimerkiksi suuren yleisön mielestä Taurielkin oli ihan ok hahmona. Itse en ole siinä suhteessa puristi, koska tämähän on nimenomaan jättimäisen yhtiön, viihdettä suurelle yleisölle- tulkinta Silmarillionin joistain tapahtumista. Ei luultavasti tule olemaan mitenkään alkutekstiä mukaileva tai noudattava sarja, enemmänkin fanfiction-tyyppinen juttu, joka on vain toteutettu valtavalla budjetilla ja mutkia on oiottu siten, että lopputulos miellyttäisi mahdollisimman suurta yleisöä.

Tämä on tietysti vähän sääli, koska tällöin alkuperäisen tarinan ideoista moni turmeltuu ja yksinkertaistuu. Ilmeisesti suurin osa kritiikistä on kohdistunut tähän, mutta toisaalta, kun luin sanat "Silmarillion" ja "Amazon" samassa lauseessa, en oikeastaan odottanut mitään muuta kuin keppoista, suurella budjetilla tuotettua massaviihdettä. Tämä on syy, miksen pidä esimerkiksi Disneystä yhtiönä tai uudesta Marvelista. Kun pyrkii miellyttämään mahdollisimman isoa massaa, päätyy pyllistämään osalle, jolloin "tosifanit" ottavat helposti nokkiinsa ja lähtevät. Siitä saa toki pitää, eikä se ole minulta pois. Siksi en tunne mitenkään vahvasti puolesta tai vastaan. Yritän vain tässä ymmärtää kumpaakin puolta ja tuoda julki ajatuksiani asiasta.

Ylipäätään olen vähän surullinen, että Silmarillion ei pysynyt ns. "pienen piirin juttuna", koska nyt tapahtuu sama mikä tapahtui Sormusten herran kohdalla: tulee TV- fanit ja kirjafanit, mitään sotaa en koe tarpeelliseksi näiden kahden ryhmän välille, mutta skismaa syntyy ennemmin tai myöhemmin. Juttu on vähän sama kuin goottiskenessä, joka on tällä hetkellä trendaamassa nimenomaan muoti-ilmiönä. Alun perin 80-luvulla gootti oli musiikkiin perustuva yhteisö, jossa pukeutuminen oli enemmänkin yksilön vapautta korostavaa.
Siksi onkin hieman sääli, että gootti on kaupallistunut ja sitä myydään liukuhihnatavarana esimerkiksi Killstarin vaatteiden toimesta, joka taas houkuttaa mukaan paljon sellaisia, joilla ei ole mitään yhteyttä itse gootin sydämeen, siihen musiikkiin. Tämäkään ei ole mielestäni vain huono asia, koska tietysti nyt kirppareilta löytää paljon enemmän kivoja vaatteita, ja tämä taas houkuttaa goottimusiikin keikoille lukuisia uteliaita, joka taas auttaa pientä piiriä pysymään hengissä keikkalippujen maksajien muodossa.

Oikeastaan tämä Silmarillion vs Amazon on täysin samankaltainen tilanne. Pysyn paikoillani ja odotan, tulisiko esimerkiksi omille fanfictioilleni enemmän lukioita juurikin näiden "juurista uteliaiden" tyyppien toimesta. Yhteistyö sarjan tulevien fanien kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä, mutta tietysti siinä piilee se vaara, että sarja korvaa kirjan kanonisen aseman ja sitten suurin osa fanfictionista ja -taiteesta käsittelee nimenomaan sarjan tapahtumia ja -hahmoja, jolloin kirjafanit voivat kokea faniyhteisön itselleen vieraaksi ja erkaantua siitä.
 
Tottakai Tolkienin töistä saa (tekijänoikeuksien puitteissa) tehdä mitä tahansa omia tulkintoja. Mutta ihan yhtälailla ihmiset saavat sanoa, jos nämä tulkinnat ovat heidän mielestään huonoja, varsinkin silloin kun niitä heille aktiivisesti yritetään kaupata.
Toki saa sanoa, ja onneksi ainakaan tässä ketjussa tai sosiaalisessa mediassa laajemmin en ole huomannut mitään laajamittaisia sensuurikampanjoita Amazon-sarjan uutta traileria kritisoineita kohtaan. Toivottavasti sellaisia ei ole eikä tulekaan! Hesarin kolumnit jätän yleensä mieluusti omaan arvoonsa, sillä ne ovat omaan makuuni turhan kärkkäitä ja pyrkivät herättämään kiivasta keskustelua, minkä usein huomaakin niiden kommenttiketjuista.

Haluan kuitenkin painottaa, että myös kritiikkiä on sallittua kritisoida - sananvapaus kulkee kahteen suuntaan ja edestakaisin. Minusta on ihan oikein penätä tarkempia perusteluja sille, että ei-valkoisten näyttelijöiden läsnäolo Tolkienin tarinoissa häiritsee. Jos kerran Amazon-sarjan kritiikki perustuu pitkälti ärsytykselle Tolkienin teosten kapitalistisesta hyödyntämisestä, niin kyllä mielestäni on ihan oikeutettua myös puolustella sarjan valintoja yhteiskunnallisilla seikoilla. Maailma on muuttunut ja yhteiskuntarakenteemme sen mukana, ja minun on todella vaikea ymmärtää miksi Tolkienin teokset - etenkin kun niitä sovitetaan näin massiivisella ja näkyvällä mittakaavalla - eläisivät jossain tyhjiössä, jossa mikään nykypäivän kehitys ei saa näkyä. Representaatiot mediassa näyttelevät isoa roolia siinä miten ajattelemme ja tulkitsemme asioita, ja ehkäpä fantasiaskenestäkin voisi tulla vähän monipuolisempi klassikkotarinoiden uudelleentulkitsemisen myötä. Ei saisi syyttää omimisesta, mutta minusta se kuulostaa nimenomaan omimiselta, jos klassikkokirjallisuutta ei saa laajentaa koskettamaan ja sisällyttämään eri yhteiskunnan jäseniä. Toki on ilahduttavaa, kun luodaan uusia tarinoita alusta alkaen inklusiivisesti, mutta on myös aika epäreilua vaatia ei-valkoisilta uusia tarinoita samalla kun (varmaankin) kaikkien aikojen isoin, näkyvin ja genreä määrittävin eepos on lähes aina tulkittu erittäin valkosentrisesti. Joo, Tolkienin ympärillä pyörii hirvittävä ja karsea kapitalistinen teollisuus, mutta eikö tätä muhkeaa kakkua voisi sitten tasa-arvon nimissä jakaa kaikille? Miksi kaikkein näkyvin fantasia pitäisi väen vängällä pitää kiinni perinteissä?

Minua kiinnostaisi edelleen kuulla - koska en ole saanut tähän vastausta vielä keneltäkään vaikka olen esittänyt ajatuksen jo kahteen otteeseen - että jos lähtisimme linjalle jossa ihonvärillä on jotain merkitystä adaptaatioiden autenttisuutta tutkiessa, niin pitäisikö sitä lähteä sitten sovittamaan ihan kaikkeen mediaan? Muuhun klassikkokirjallisuuteen, teatteriin, oopperaan? Ihan oikeasti olisi hauska kuulla ihmisten pohdintoja tässä. (Painotan tässä vielä, ettei tämä pohdinta ole ainoastaan Isilmírëlle osoitettu, vaikka hänen viestiinsä vastaankin, vaan ihan kenelle tahansa joka voisi ottaa tästä kopin.)

Suoralta kädeltä heitetyt rasismisyytökset eivät tietenkään vie keskustelua eteenpäin, ja toivottavasti ainakaan itsestäni ei ole välittynyt sellainen kuva että olisin moisella missiolla näitä viestejä kirjoittamassa. Ylipäätään rasismia olisi mielestäni syytä tarkastella enemmän verbinä ja prosessina - tietynlaisena yhteiskuntia enemmän tai vähemmän määrittelevänä taustavoimana, johon me kaikki tavalla tai toisella osallistumme. Myös fandomin jäseninä ja fantasiamedian kuluttajina.

Ylipäätään olen vähän surullinen, että Silmarillion ei pysynyt ns. "pienen piirin juttuna", koska nyt tapahtuu sama mikä tapahtui Sormusten herran kohdalla: tulee TV- fanit ja kirjafanit, mitään sotaa en koe tarpeelliseksi näiden kahden ryhmän välille, mutta skismaa syntyy ennemmin tai myöhemmin.

Tähän loppuun heitän vielä oman hot takeni: tämä sota on oman n. 20-vuotisen fandomkokemukseni mukaan realisoitunut nimenomaan siten, että kirjafaneja ärsyttää adaptaatiot ja se, että heille rakkaita asioita sovitetaan huonosti tai väärin. Moiset tunteet ovat tietysti täysin ymmärrettäviä - itse joudun painimaan niiden kanssa etenkin taidemusiikin parissa säännöllisesti - mutta toisaalta en tajua, miksi ihmisten leffojen ja TV-ohjelmien fanitus olisi keneltäkään pois. Kyllä minua monien adaptaatioiden fanina rehellisesti sanottuna sieppaa se, että kirjafanit tulevat jatkuvasti nillittämään asioista, jotka on tehty väärin - ja Tolkien-piireissä tekisi mieli jo vähän vihjailla, että voisiko niistä Jacksonin leffojen synneistä alkaa pikku hiljaa päästä yli, parin vuosikymmenen jälkeen... Tapahtuuko tätä sotimista oikeasti yhtä paljon toiseen suuntaan? Kiinnostaisi oikeasti tietää, itse en ole koskaan kohdannut minkäänlaista negatiivisuutta sen suhteen, että perustan näkemykseni esim. Tolkienista ensisijaisesti kirjoihin.
 
^^ Itse olen siis vähän surullinen siitä, että emme voi yhdessä nauttia Tolkienin tuotannosta muodossa tai toisessa, vaan homma voi nopeasti mennä riitelyksi siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Tuo lainaukseni "pienen piirin jutusta" on juuri sitä, että tiedän edessä olevan draamaa ja haluaisin, että eri mediumin fanit ottaisivat lunkisti ja kohtelisivat toisiaan nätisti.
Edit: tosiaan tuosta aikaisemmasta viestistäni voi saada sen kuvan, että olen kirjapuritanisti: mutta pääpointtini on nimenomaan, että ymmärrän kumpaakin puolta, mutta vastustan riitelyä asiasta.
 
Last edited:
Minulle ihonväri ei ole sen keskeisempi asia tulkinnoissa kuin muutkaan visuaaliset osa-alueet - mikä ei tarkoita, ettäkö minulle olisi merkityksetöntä, miltä fantasiamaailma näyttää, päin vastoin. Olen pikemminkin sillä kannalla, että jos muutoksia haluaa tehdä ja asioita tulkita uudelleen, se pitäisi sitten tehdä reippaalla kädellä ja nimenomaan siksi, että haluaa tehdä jotain uutta, ei laskelmoiden ja tietyt hyvän myynnin takaaviksi ajatellut konventiot täyttämään pyrkien (jälkimmäisestä esimerkkinä mm. Tauriel, joka ilmeisesti on olemassa ihan vain koska Hobittiin haluttiin 1) koventionaalisesti viehättävä naishahmo, joka 2) on tietysti taistelija ja jolla 3) on tietysti romanssi jonkun tarinan päähenkilön kanssa. Meidät pelasti Hollywood-leffoissa lähes pakolliselta heteroseksikohtaukselta todennäköisesti vain se, että leffojen ikärajaa ei haluttu hilata niin ylös että se vahingoittaisi myyntiä).Olisi itse asiassa mielenkiintoista nähdä Keski-Maa-tulkinta, jossa ei olisi yhtään valkoista ihmistä mukana - ja jonka tuotot myös menisivät muille kuin valkoisille.

Minusta ongelmallisinta isoille massoille suunnatuissa, kaikenlaisia päälle liimattuja lisäyksiä ja muutoksia sisältävissä, valtaviksi spektaakkeleiksi rakennetuissa toimintatulkinnoissa on se, että niiden luomat mielikuvat jäävät elämään hyvin vahvasti. Olen itse aika väsynyt esimerkiksi siihen Jacksonin aikaansaamaan yleiseen käsitykseen, että Sauron on ihan konkreettisesti iso silmänmollukka, joka kököttää tornin huipulla, ja olisi myös kiva nähdä enemmän sellaista fanitaidetta, joka ei juontaisi visuaalisia juuriaan Jacksonin leffoihin.

(Täysin sivukommenttina ihonväreistä vielä sen verran, että odotan edelleen Maameren tarinoista elokuva- tai sarjatulkintaa, joka olisi alkuperäisteoksille uskollinen - myös ihonvärien suhteen. )
 
Last edited:
En tiedä oliko tämä kysymys osoitettu minulle, koska puhuinhan kuitenkin nimenomaan pitäväni teosten tulkitsemisesta siten, että ne kuvaavat nykyistä maailmaamme paremmin - eli näin ajatellessani minulle on oikeastaan aivan se ja sama mitä ihonväriä númenorilaiset edustivat Tolkien teoksissa.
Ymmärsin ehkä väärin, kun ajattelin oikean maailman tarkoittavan realistisuutta enkä nykyväestöjen monimuotoisuutta. Kun muutamme vain tiettyä yksityiskohtaa (tässä ihonväriä) on kyseessä tietoinen muutos jotain ihannetta kohti. Toisaalta pyrkimys säilyttää teos alkuperäisenä ei mielestäni ole välttämättä tämän ihanteen vastustamista. Tietenkään tässä ei useinkaan onnistuta, osittain siksi, että joitain asioita tiedostamatta sovitetaan nykyaikaan. Esim. kirjoitettaessa tarinaa historialliseen maailmaan, on vaikeaa tavoittaa kaikkia sen ajan ihmisten ihanteita ja ajatuksia ja välttää omaan kulttuuriin syvälle iskostuneita ajatusmalleja. Itseäni viehättää yleensä enemmän autenttisuuteen pyrkivä lähestymistapa. Erityisesti elokuvissa, joissa muuten pyritään lavastuksessa autentisuuteen, pitää mielestäni näyttelijöidenkin näyttää kohteiltaan. Teatterissa symbolismi on tärkeämpää eikä näyttelijän ulkonäkö samalla tavalla olennaista. Teatterissa toinen veljeksistä voi mielestäni olla hyvin tumma ja toinen vaalea (tai lyhyt ja pitkä), mutta elokuvassa moinen vaatisi selityksen.

Täydellisempi sovitus on mielestäni helpompi ymmärtää. Jos sovitetaan teos japanilaisin näyttelijöin ja korvataan englantilaiset linnat japanilaisilla, sovitus on sisäisesti eheä. Jos sen sijaan vain lisätään eurooppalaiseen maailmaan muutama japanilainen, pitäisi selitää, miksi jotkut siellä näyttävät erilaisilta kuin muut. Tiestysti voidaan luoda yhteiskunta, jossa nämä erinäköiset ihmiset elävät kaikilla tasoilla yhdessä, mutta sekin vaatii miettimistä eikä vain sitä, että laitetaan tarinaan erinäköisiä ihmisiä.

Ja jos hahmojen ihonväriä tai "rotua" ei ole tarkemmin määritelty, niin periaatteessa silloinhan kuka vaan voisi esittää kyseistä hahmoa.
Minusta ei ole olennaista, onko se sanottu ääneen. Käsittääkseni elokuvan tekijät ottavat muutenkin hahmojen suhteen usein paljon vapauksia. Jos oletamme hahmon olevan vaaleaihoisesta kansasta, silloin hänen on oltava vaalea riippumatta siitä, oliko sitä suoraan sanottu. Jos päätemme sovituksessa muuttaa alueen väestön sekä vaalea- että tummaihoisista polveutuvaksi, voi minusta päähenkilöiden ulkonäköä muuttaa vastaavasti, vaikka heidät olisi kuinka kuvattu vaaleaihoisiksi. Eri asia tietysti on, jos ihmisten rotu on tarinassa merkityksellinen, mutta nyt puheena oli ensisijaisesti sen merkityksen pienentäminen.

Tuo, että Tolkienin nimi myy ja kiinnostaa on ihan totta. Mutta kaikki jotka koskaan ovat kirjoittaneet fanfictionia tietänevät, että onhan myös paljon helpompaa luoda tarinoita valmiiseen maailmaan kuin se, että loisi kaikki hahmot ja tarinat ihan alusta.
Väitän, että kyseessä on lähinnä Tolkienin nimi. Onhan Númenorin tuho totta kai hyvä tarinan aihe, mutta ei Keski-Maa nyt sillä tavoin erityinen maailma ole. Tietysti se on myöhempien kopioidensa esikuva, vaan oikeastaanhan siellä on pari haltiakansaa, joukko kääpiökaivantoja, joitain tuntemattomiksi jääneitä ihmiskansoja ja sitten ylpeyteensä katkeroitunut valtakunta. Tosin rappio on vasta sisäistä lajia, ulkoisesti valta vain kasvoi loppuun asti. Luonnosta on mainittu muutamia erityiskasveja, mutta muuten ollaan eurooppalaistyyppisessä maantieteessä, jonka on myös huomautettu olevan epärealistinen.

Tarinasta meillä on oikeastaan vain runko, jossa paha jumalruhtinas tekee pahaan langettavia taikaesineitä, mainittu henkisesti rappeutunut valtakunta ja joukko puhdassydämisiä sekä suuri tuho. Onhan kyseessä toki oma tarinansa, mutta tällaisia lienee ollut maailman sivu. Henkilöitä tarussa taitaa olla lähinnä Elendil poikineen, paha kuningas vaimoinen, pari haltiaruhtinasta ja tietysti Sauron. Näistä emme oikeastaan tiedä paljoa muuta kuin nimet ja sukupuun.
 
Tämän keskustelun innoittamana olen koko illan pohtinut, mitä kaikkea hienoa ja samalla inklusiivista Keski-Maasta oikeastaan voisikaan saada irti puuttumatta Tolkienin luomistyöhön. Keski-Maahan on paljon paljon muutakin kuin pelkkä Beleriand, Eriador ja Arthedain, suurimmasta osasta siitä Tolkien ei ole kertonut mitään, maininnut lähinnä vain muidenkin alueiden olemassaolosta. Olen pyöritellyt päässäni kaikenlaisia ideoita, ja nyt palan halusta nähdä huolella käsikirjoitetun ja visuaalisesti rakennetun kertomuksen Haradin historiasta, haluan päästä sinisten velhojen matkassa idän maille, haluan nähdä Sormusten Herran tarinan Umbarilaisten näkökulmasta ja haluan kertomuksen Forochelin jääihmisistä. Haluan, että joku taitava ammatti-ihmisten joukko luo täytettä niihin todellisiin aukkoihin, joita Tolkien jätti, ja samalla luo rooleja nimenomaan muille kuin valkoisille näyttelijöille sen sijaan että heitä olisi mukana muutama kiintiökappale muuten puhtaan eurosentrisessä tarinassa. Haluan, että tarina tuo esiin kokonaan toisenlaisen, jonkin muun maanosan visuaaliseen kulttuuriin perustuvan fantasiamaailman kuin tähän asti nähty pseudokelttiläinen art nouveau -luomus. Haluan toisenlaisen musiikkimaailman, toisenlaisen pukukulttuurin. Haluan todellisen, kokonaisen, monimuotoisen fantasiamaailman, en vain sen pseudoeurooppalaista luoteisnurkkaa, jonne on armosta otettu vähän muitakin kuin valkoisia hahmoja samalla, kun sinne sijoittuvat, jo tunnetut tarinat on väännetty raiteiltaan.

Haluaisin myös nähdä Sormusten Herrasta kokonaan uuden tulkinnan, joka sijoittuisikin muinaiseen länsiafrikkalaiseen kulttuuripiiriin pohjautuvaan fantasiamaailmaan, mieluiten kokonaan sikäläisten tekemänä mutta yhtä reteästi rahoitettuna kuin Hollywood-versio. Haluaisin myös sellaisen tulkinnan, jossa liikuttaisiin Etelä-Amerikan länsirannikon kulttuureihin perustuvassa fantasiamaailmassa, ja Gondorin pohjana olisi inkavaltakunta. Haluaisin myös Tollywood-musikaalin Hobitista.

Mahdollisuuksia olisi rajattomasti, jos Tolkienin tarinoiden pohjalta haluttaisiin tehdä jotain oikeasti luovaa ja inklusiivista.
 
Ovathan versiot sallittuja, niin on niiden katsominenkin.
Itse jätän väliin tietyt "versiot Tolkienista", jos tuollaisia ovat.
Minulle ovat omankaltaisia.
 
Minulle näissä elokuvatulkintojen ruoppaamisissa ja epäkohtien hakemisissa on se juttu, että jos olen kiinnittänyt huomioni johonkin juttuun, joka ärsyttää (kyllä olen helposti ärsyyntyvä lohikäärme) niin nautin sen ruotimisesta yhdessä muiden kanssa. Haluan lukea hyviä perusteluja niin oman mielipitteni kanssa yhtenevistä kuin myös eriävistä. Ja myönnän, että jos vastapuoli ei osaa esittää mitään päteviä perusteluja (tässä keskustelussa on muuten ollut todella hyviä perusteluja joka suuntaan) niin pieni hymy nousee huulille "hah, me voitimme".
Kuitenkin jos asiasta aletaan ihan tosissaan tapella ja keskustelu menee henkilökohtaisuuksiin ja se aletaan oikeasti ottaa todella vakavasti ja kaivaa poteroita ja viritellä piikkilankaa mennään liian pitkälle. Uskon kuitenkin pystyväni kohtalaisen hyvin ymmärtämään myös sitä miksi toinen ajattelee eri tavalla ja jos en ymmärrä niin halu ymmärtää on myös iso motiivi asioiden härkkimiselle. Ja tätä ymmärtämisen haua ei tyydytä vastaus, jossa vain todetaan jonkun olevan tiettyä mieltä ja sillä hyvä. Haluan tietää miksi. Paitsi, että nautin tilanteesta jossa pääsen ajattelemaa, että "hah" niin nautin myös tilanteesta, jossa minulle avautuu toisenlainen ajatusmaailma ja pääsen sanomaan, että nyt ymmärrän mitä tarkoitat ja myöntämään, että keskustelu on tuonut jonkin uuden näkökulman ajatteluuni. Tällaista näkökulmaa ei vaan voi saada jos toinen osapuoli ei perustele mielipidettään.
Vielä se, että koska nautin oman ajatteluni myllertämisestä yritän myös saada toisen osapuolen ymmärtämään oman näkökantani ja myöntämään, että sekin on oikea. Ei sitä tarvitse ottaa omakseen, mutta haluan toisen myös myöntävän, että omalla tavallaan minunkin mielipiteeni ja näkökulmani on järkevä tai edes hyväksyttävä.
Tässä nouseekin yleensä se ongelma, kun ihmiset istuvat niin tiiviisti oman kantansa päällä, että minulla alkaa savu nousta korvista "Miksi et voi antaa minulle mitään oikeaa vastinetta tässä keskustelussa tai myöntää, että minunkin ajatuksissani ja perusteluissani on järkeä, vaikka istuisitkin siellä? Ei sinun tarvitse tulla sieltä pois, mutta haluaisin tietää miksi istut siellä."
Ihmiset valitsevat usein vain kahden ääripään väliltä ja kieltäytyvät liikkumasta omasta poterostaan tai avaamasta minulle verhoa omaan ajatusmaailmaansa tai kurkistamasta minun maailmaani vaikka vetäisin verhot täysin auki ja pyytäisin katsomaan.
Esimerkiksi tätä keskustelua lukiessa nousi esille se mikä ärsyttää minua, että nykyään pitää tuoda tiettyjä sukupuolia, ihonvärejä tai mitä vain mukaan näihin tarinoihin vain tasa-arvon tai ajan hengen nimissä. Se on minusta todella huono peruste kun tulkitaan jotakin vanhaa ja isommalle ryhmälle tärkeää teosta. Mutta jos näille hahmoille tai valinnoille löytyykin hyvät perustelut, kuten se,että kyseinen näyttelijä vaan tiedetään todella taitavaksi esittämään kyseistä hahmoa ja hänet halutaan siksi mukaan tai @Satekai n esittämien perusteluiden kaltaista historiallista pohjaa niin olen aina valmis kääntämään kelkkani viereiselle uralle. Pelkästään se, että tässä ajassa nyt vaan kuuluu tehdä niin, että joka teoksesta löytyy tällaisia hahmoja ei mene minulle läpi.
 
Last edited:
Nyt mennään sivuraiteille Tolkienista, mutta mieleeni juolahti selllainen seikka, että vaikka Tarzan-hahmon alkuperäiset lähtökohdat ovat umpirasistiset, niin itse asiassa ei olisi mitään hyvää syytä, miksei Tarzan voisi olla mustaihoinen. Tarinat olisivat aivan yhtä jännittäviä, eikä kaiken ylle tulisi pilveä siitä, että vaikka valkoisen miehen kasvattaisivat apinat, olisi hän silti viidakon valtias ja mustat alkuasukkaat sivuhahmoja. Juuri tälla tavoin tehtyjä muutoksia tarinoihin katsoisin mielelläni. Myös Keski-Maasta kertova sarja, jossa pääosassa olisivat numenorilaisten rosvoretkiä torjuvat haradilaiset, olisi mielenkiintoinen. Tuomas Myllylän sarjakuvassa Pakanat muinais-Suomeen saapuu islamilainen oppinut mustan henkivartijansa kanssa, mistä vihjataan tarinan Seppo Ilmarisesta syntyneen. Tämäkin on toteutettu niin hyvin, ettei siinä tunnu olevan nokan kopauttamista. Mutta kaiken kaikkiaan minusta pitäisi mennä tarinan ehdoilla, eikä nöyrtyä sen hetkisen kulttuuri-ilmaston vaatimusten edessä.

Voihan olla, että Amazon-sarjassa loppujen lopuksi onnistutaan tuottamaan oikealla tavalla värikäs näyttelijäkaarti, ei sen puoleen. Tässä vasta spekuloidaan.
 
Pelkästään se, että tässä ajassa nyt vaan kuuluu tehdä niin, että joka teoksesta löytyy tällaisia hahmoja ei mene minulle läpi.

Periaatteessa olen samaa mieltä – että syyksi ei riitä "koska näin tämä nykyään vain pitää tehdä". Mutta sille yleensä on syy, miksi sitte näin nykyään pitää tai pikemminkin halutaan tehdä. Eli itse en tätäkään asiaa lähtisi purkamaan siten, että nyt tuotantojen pitää olla esimerkiksi ihonväriltään inklusiivisia, vaan että miksi sillä inklusiivisuudella on väliä.

Inklusiivisuuden ja presentaatioiden arvo ei ainakaan minusta ole riippuvainen siitä, mistä teoksesta ollaan sovittamassa mitäkin.

Mutta en toisaalta ole kiistämässä kenenkään kokemusta ja närkästystä esimerkiksi ruskeaihoisista ja kiharatukkaisista haltioista. Jos on kirjoista muodostanut kuvan (yksin tai yhdessä), että haltiat tai Keski-Maan tietyt kansat ovat tietynlaisia, niin saahan sitä sitten pitää toisenlaista tulkintaa "vääränä" ja vaikeroida, kun näkee isossa levityksessä jotain, mikä on niin isossa ristiriidassa oman kuvan kanssa.

Olen myös Círdanin kanssa samaa mieltä siitä, että on aika kova vaatimus pyytää luonaan kokonaan uutta ja kirjavaa sen sijaan, että roolittaisi ja sovittaisi Tolkienia tällaiseksi. Ensinnäkään näin isoa budjettia ja näkyvyyttä ei saisi ilman Tolkienin nimeä. Silloin myöskään se inklusiivisuus ei saisi samaa levikkiä. Toki haluan maailmaan myös uutta ja erilaista uudelleenkerrontojen rinnalle, mutta joskus sitä isoa budjettia ja valtaa ja kapitalismin myrkkyä vain tarvitaan, jotta saadaan ravisteltua nykyistä kuvastoa. Kun meillä on niin äärimmäisen valkoinen ja eurosentrinen kulttuurihistoria, niin sen tasapainottamiseksi ei minusta riitä, että tehdään uutta parempaa tilalle, vaan myös vanhaa ja tuttua pitää kertoa toisin, vaikka se menisi ansiokkaan ja hienon alkuperäisteoksen kanssa vastakarvaan. Se ei kuitenkaan ole siltä alkuperäiseltä pois.

(Sivuhuomautus: uudelleenkerronta kutittelee mieltäni akateemisessa mielessä tosi paljon, ja olen pitkään muhinut mielessä väitöskirjaa, jossa tutkisin uudelleenkerronnan symbioottisuutta, eli miten sekä se uusi versio että alkuperäinen voivat hyötyä siitä uudelleenkerronnasta. Ehkä siksi ajattelen tätä aihetta etäämpää enkä edes mieti, miltä Keski-Maan kansat tässä tarinassa oikeasti näyttäisivät ja miltä nämä roolitukset nyt tuntuvat.)
 
Haradista, Umbarista, Alatarin ja Pallandon retkistä jne. kertoessa voisi käyttää Tolkienin nimeä vähintään yhtä perustellusti kuin Tolkienin jo kertaalleen kertomia tarinoita laskelmoidusti juuri sen verran uuteen muotoon ja ilmiasuun vääntäessä, että ne varmasti myyvät toimintafantasiaan tottuneelle, tietynasteista ihonväriin keskittyvää inklusiivisuutta vaatimaan tottuneelle nyky-yleisölle. Keski-Maa on Tolkienin luomus myös muilta osin kuin luoteisnurkaltaan, vaikkei hän siitä muusta paljoa itse kertonutkaan. Olisi myös hyvä tilaisuus kertoa sen luoteisnurkan tapahtumista muidenkin kuin Tolkienin sankarien näkökulmasta.
 
Last edited:
Niin, ja vielä kysyn, että miksi ensimmäinen oletus nähdessämme trailerissa tummaihoisia näyttelijöitä on, että he ovat mukana kiintiömielessä ja inklusiivisuuden takia? Eivätkä esimerkiksi ammattitaitonsa takia? (En tiedä, millä perusteella näyttelijöitä on valittu, ehkä siellä onkin ollut kyseenalaisia värikiintiöitä – mutta en haluaisi ensimmäisenä olettaa, että meillä on tummaihoinen näyttelijä mukana hänen ihonvärinsä takia.)

Ja ihmettelen, jos isolle yleisölle "Alatarin ja Pallandon retket" soittavat heti Tolkien-kelloja. Niitä tarinoita en siis todellakaan vastusta, hauska idea toki, mutta marginaalista kaivetut, alkuperäiseen kaanoniin sopivat tarinat nyt eivät ole ihan sama asia myynnille ja markkinoinnille kuin ennestään kuuluisat haltiat ja päheät taikasormukset. Siksi ymmärrän, miksi niihin ei ole haluttu vielä tarttua.
 
Ehkä siksi, että kiintiönaiset (nykyään vielä nimenomaan aseita heiluttavat sellaiset) ja kiintiörodullistetut ovat niin väsyttävän tavallinen ilmiö nimenomaan amerikkalaisessa massaviihteessä. Tauriel on tästä silmiinpistävä esimerkki. Ja tässähän kyynisesti katsottuna ajatellaan nimenomaan sitä myyntiä ja markkinointia, vaikka kauniisti puhutaan inklusiivisuudesta.

Tottakai on hyvä, jos lahjakkaat ei-valkoiset näyttelijät saavat tämän seurauksena edes muutaman roolin muuten vanhaa eurosentristä kaavaa noudattavissa filmatisoinneissa. Mutta huomattavasti parempi olisi, jos lähtökohtana ei olisi lainkaan se, että hiekkalaatikko kuuluu lähtökohtaisesti valkoisille, jotka saavat sitten päättää, minkänäköisiä leikkikavereita sinne huolitaan ja millä säännöillä leikitään ja kerätä lopuksi itselleen valtaosan siitä hyvästä, jota ne leikit ovat tuottaneet.
 
Toki haluan maailmaan myös uutta ja erilaista uudelleenkerrontojen rinnalle, mutta joskus sitä isoa budjettia ja valtaa ja kapitalismin myrkkyä vain tarvitaan, jotta saadaan ravisteltua nykyistä kuvastoa. Kun meillä on niin äärimmäisen valkoinen ja eurosentrinen kulttuurihistoria, niin sen tasapainottamiseksi ei minusta riitä, että tehdään uutta parempaa tilalle, vaan myös vanhaa ja tuttua pitää kertoa toisin, vaikka se menisi ansiokkaan ja hienon alkuperäisteoksen kanssa vastakarvaan. Se ei kuitenkaan ole siltä alkuperäiseltä pois.

Raseena onnistui tiivistämään omia ajatuksiani aiheesta tarkasti ja tiivisti.

Minusta on hienoa haaveilla vaikkapa Hobitin Tollywood-musikaaliversiosta - katsoisin sen ehdottomasti heti - mutta on kyllä myös jokseenkin epäreilua vaatia vähemmistöiltä kokonaan uusia, täysin aiemmista adaptoinneista irrallisia filmatisointeja, joita on varmasti hankalampi rahoittaa eikä niille ole samanlaista valmista yleisöä aiempien elokuvien vaikutuksesta. Olisi tietysti upeaa, että maailma toimisi haluamallamme tavalla ja kaikki olisi epäkapitalistista, autenttista ja, krhm, oikealla tavalla inklusiivista, mitä ikinä viimeksimainittu sitten tarkoittaakaan. Minusta on myös hassua, miten tätä asiaa ajatellaan jotenkin monokulttuurisuuden kautta: joo, olisi hienoa nähdä kokonaan uusia pukukulttuureja ja musiikkeja ja mitä ikinä, mutta minä olen ainakin itse ajatellut tätä asiaa nimenomaan länsimaisessa mediassa toimivien näyttelijöiden näkökulmasta - eivät ei-valkoiset näyttelijät automaattisesti edusta jotain muuta kulttuuria, vaan he voivat olla ihan samalla tavalla identiteetiltään länsimaalaisia kuin joku valkoinen näyttelijä. Eikö Tolkien-aiheinen media saa ikinä heijastella tätä todellisuutta? Ja jos ei saa (ja painotan tässä että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä enkä tässä nyt jaottele ihmisiä sen perusteella mitenkään) niin minusta on kyllä sitten myös melko epärehellistä sanoa, että ihonvärillä ei ole väliä - kun sillä nyt ihan ilmiselvästi on väliä ja se määrittää koko ihmisen paikkaa jossain tietyssä mediassa, hänen muun identiteettinsä, ajatustensa ja ammattitaitonsa kustannuksella. Pitääkö ei-valkoisen näyttelijän aina edustaa jotain omaa erillistä kulttuuriaan ihonvärinsä takia, vaikka hän ei siihen millään tavalla kuuluisi tai samaistuisi?

Tollywood-Hobitista vielä: nämä ihonväärin liittyvät keskustelut siirtyisivät kyllä myös sinne aika sutjakasti, sillä kolorismin muodossa esiintyvä valkoisuuden suosiminen on aivan järkyttävän iso ongelma eteläaasialaisella mediakentällä. Eli ei se pelkkä kulttuurista toiseen siirtäminenkään ratkaise näihin kuvioihin liittyviä rakenteellisia ongelmia, vaan samat teemat nousevat esiin kaikkialla. On tietysti täysin jokaisen valinta, keskittyykö omassa ajattelussaan vain ja ainoastaan alkuteoksen pilkuntarkkaan adaptaatioon vai ottaako siinä huomioon myös tämmösiä laajempia, median yhteiskunnalliseen rooliin liittyviä aspekteja - vai sijoittuuko kenties näiden kahden välille. Mutta olen kyllä voimakkaasti sitä mieltä, että ei-valkoisten läsnäolo mediassa saa aivan liian helposti osakseen syytöksiä tokenismista ja joutuu vastaamaan vaatimuksiin siitä, että nyt pitäisi olla laadukasta, ja tarkasti mietittyä, epäkapitalistista, hyvin tehtyä ja mitä ikinä - miksi moinen painolasti nimenomaan ei-valkoisille näyttelijöille, joiden asema läntisessä fantasiassa on muutenkin raskaampi ja ainaisen syynin alla?

PS. Haluan tässä nyt tehdä pienen disclaimerin: minä en tässä topikissa todellakaan ole Amazonin puolella - vastustan kyseistä yhtiötä todella ankarasti ja itse asiassa Amazon-boikottini onkin iso syy sille, miksen tätä tulevaa sarjaa aio katsoa. Tämä ihan siltä varalta vaan, jos joku erehtyy luulemaan minua Amazon-faniksi... :D
 
Minä taas olen täällä kitisemässä siitä näkökulmasta, että inhoan kaikkia tähän asti valtavilla rahasummilla tehtyjä, massayleisölle mahdollisimman hyvin myyviksi hiottuja, omaan silmääni sieluttomia filmiadaptaatioita. Näen Amazonin sarjan trailerissa ainoastaan lisää samaa rahan kiilto silmissä laskelmoitua tavaraa. Ehkä se on kyynistä, ehkä pitäisi vain viattomasti iloita siitä, että kapitalismin lait ovat vihdoin antamassa edes vähän ilmaisutilaa myös muille kuin valkoisille näyttelijöille ja että naishahmotkin "saavat" olla myös taistelijoita muutenkin kuin muinaisen ennustuksen toteuttaakseen (vaikka niiden onkin oltava edelleen konventionaalisen kauniita myös miekka tai pyssy kädessään, jos aikovat käydä hyviksistä). En vain kykene siihen. Näen pelkkää laskelmointia, voittojen maksimointia, totaalista piittaamattomuutta alkuteoksen sisällöstä ja hengestä niiltä osin kuin ne saattaisivat vahingoittaa myyntiä.

Muoks: Siitä "monokulttuurisuudesta" sen verran, että käsittääkseni Black Panther Afrikassa sijaitsevine Wakanda-valtakuntineen on sekin koettu todella hyvänä ja monien ei-valkoisten ihmisten mielestä voimauttavana ja tervetullutta samaistumismateriaalia tarjoavana elokuvana. En siis ihan näe, miksei sama kuvio fantasiamaailmaan sovellettuna, esimerkiksi Haradista kertovana, sitten olisikaan hyvä asia. Miksi fantasiamaailman pitäisi toistaa todellista länsimaista yhteiskuntaa? Miksei siinä voisi olla mieluummin tilaa kokonaisille korkeakulttuureille, joissa ei valkoisia ihmisiä tai haltioita tai kääpiöitä tarvita lainkaan? Miksei voisi tarjota sen kautta kokonaan uutta näkökulmaa niin Keski-Maahan kuin ehkä länsimaisiin yhteiskuntiinkin? Länsimaissahan se kuitenkin esitettäisiin, länsimaisella moraalikoodilla pelattaisiin ja englantia puhuttaisiin, ihan niin kuin Black Pantherissakin, eli se olisi hyvin puhtaasti länsimainen elokuva. Vain ilman valkoisen ihon dominanssia.
 
Last edited:
Ilmeisesti tällaisia kirjoihin perustuvia tv-sarjoja ja elokuvia tehdessä pyritään vetoamaan ensisijassa sellaisiin potentiaalisiin katsojiin jotka eivät ole lukeneet kirjoja. Noudatetaan kyseisen lajityypin elokuvien tai tv-sarjojen yleisiä, odotettavissa olevia tyyli- ja kerrontakaavoja (ja tekoajan poliittisen korrektiuden vaatimuksia) ja jätetään kirjailijan mahdolliset persoonalliset erikoisuudet vähemmälle. Tällöin oletetaan saatavan maksimimäärä kirjoihin perehtymättömiä uusia katsojia ja uskotaan että kirjojen fanit katsovat kyllä filmin paremman puutteessa vaikka purnaisivatkin. Kenties joillain ratkaisuilla tai niistä vuodetuilla ennakkokaavailuilla suorastaan provosoidaan kirjafaneja, jotta näiden kiihkeät protestit hankkisivat elokuvalle tai tv-sarjalle lisää julkisuutta?

Minä haluaisin itse katsoa sellaisia filmitoteutuksia jotka kunnioittaisivat mahdollisimman pitkälle kirjailijan alkuteosten henkeä, mutta ajattelen että (minun silmissäni) huonompikin elokuva- tai tv-toteutus Tolkienista on kuitenkin hyvä, jos ja kun se saa monia uusia ihmisiä myös lukemaan kirjoja ja keskustelemaan tällä foorumilla. Se, mitä olen tulossa olevasta tv-sarjasta lukenut ja kuvien ja trailerin muodossa nähnyt, herättää minussa varovaista kiinnostusta. Ties vaikka olisin valmis maksamaan ainakin ensimmäisen tuotantokauden näkemisestä. (Se, että suurella rahalla tehdään suuren yleisön sovituksia joiden tarkoituksena on hankkia paljon rahaa, ei sinänsä minua närästä.)

@Sidhiel oli huolissaan siitä, että riidat eri tulkinnoista voivat repiä faniyhteisöjä. Tämä oli minusta kiinnostava näkökohta. Itselleni se ei olisi tullut mieleen, koska minulle ei koskaan (valitettavasti?) ole muodostunut mitään ystävyys- tai yhteisöllisiä suhteita Tolkien-harrastuksen merkeissä, se on ollut yksinäistä lueskelua tai nimimerkin turvin netissä nokkelointia.

Kysymys kirjojen sovittamisesta liittyy tosiaan muunkinlajisten taideteosten uudelleentulkinnan arvioimiseen, kuten @Círdan totesi. Suurimman osan ihmiskunnan historiastahan uudelleentulkintoja on tehty hyvin vapaasti ja suruttomasti. Perinteisesti vanhemmat teokset (tai vaikka kuvitukset historiallisista tapahtumista) esitettiin anakronistisesti kulloisenkin esitysaikakauden oloihin mukautettuina. Historiallisen anakronismin mahdollisuuteen (ja epäsuotavuuteen) alettiin ilmeisesti kiinnittää huomiota vasta 1700-luvulla.

Nykyään taas kaikki historian olemassaolleet aikakaudet ja myös mielikuvitusmaailmat koetaan jonkinlaisena vapaasti käytettävissä ja yhdisteltävissä olevana rekvisiittavarastona. Klassisten näytelmätekstien tai vaikka oopperoiden kulloisistakin uusista toteutuksista olen viimeisten parin vuosikymmenen aikana lähinnä lukenut. Ymmärrän että jokin Sofokleen tai Shakespearen näytelmä tai Verdin ooppera voidaan sijoittaa kirjoitusaikansa (tai kuvaamansa ajan) asemesta vaikkapa nykyaikaan. Mutta en oikeastaan ymmärrä miksi 1500-luvun Venetsiaan sijoittuva tarina pitäisi sijoittaa 1930-luvun Chicagoon tai 1200-luvun Japaniin. Jotta tällainen uudelleensijoittelu oikeasti avaisi joitakin uusia näkökulmia, niin sekä sovituksen tekijöiden että katsojien pitäisi mielestäni tuntea varsin hyvin kaikki relevantit aikakaudet, ja näin ei varmaankaan ole. Minusta jokin tällainen sovitus ei suinkaan osoita keksijänsä idearikkautta vaan ennemminkin epätoivoista ideaköyhyyttä.

Ja hiukan eri suuntaan menevänä tendenssinä on ollut esimerkiksi tietyssä klassisen musiikin alakulttuurissa puristinen pyrkimys eri vuosisatojen tai jopa vuosikymmenien musiikin esittämiseen mahdollisimman autenttisia alkuperäisiä esityskäytäntöjä ja periodisoittimia käyttäen. Ehkä joku kulttuuriteoreetikko olisi kirjoittanut jonkin tulkinnan tämäntapaisten erisuuntaisten tendenssien mahdollisesta keskinäisestä suhteesta?
 
Last edited:
Nyt mennään sivuraiteille Tolkienista, mutta mieleeni juolahti selllainen seikka, että vaikka Tarzan-hahmon alkuperäiset lähtökohdat ovat umpirasistiset, niin itse asiassa ei olisi mitään hyvää syytä, miksei Tarzan voisi olla mustaihoinen. Tarinat olisivat aivan yhtä jännittäviä, eikä kaiken ylle tulisi pilveä siitä, että vaikka valkoisen miehen kasvattaisivat apinat, olisi hän silti viidakon valtias ja mustat alkuasukkaat sivuhahmoja. Juuri tälla tavoin tehtyjä muutoksia tarinoihin katsoisin mielelläni. Myös Keski-Maasta kertova sarja, jossa pääosassa olisivat numenorilaisten rosvoretkiä torjuvat haradilaiset, olisi mielenkiintoinen. Tuomas Myllylän sarjakuvassa Pakanat muinais-Suomeen saapuu islamilainen oppinut mustan henkivartijansa kanssa, mistä vihjataan tarinan Seppo Ilmarisesta syntyneen. Tämäkin on toteutettu niin hyvin, ettei siinä tunnu olevan nokan kopauttamista. Mutta kaiken kaikkiaan minusta pitäisi mennä tarinan ehdoilla, eikä nöyrtyä sen hetkisen kulttuuri-ilmaston vaatimusten edessä.

Voihan olla, että Amazon-sarjassa loppujen lopuksi onnistutaan tuottamaan oikealla tavalla värikäs näyttelijäkaarti, ei sen puoleen. Tässä vasta spekuloidaan.
Itse en usko, että omistamme poikkeava sankarihahmo herättäisi mielenkiintoa. Tarzan ei toimisi mustaihoisena, koska häneen ei kukaan identifioituisi. Ei mustiin hobitteihin/haltioihinkaan. Malli ei toimi meille.
 
Itse en usko, että omistamme poikkeava sankarihahmo herättäisi mielenkiintoa. Tarzan ei toimisi mustaihoisena, koska häneen ei kukaan identifioituisi. Ei mustiin hobitteihin/haltioihinkaan. Malli ei toimi meille.

Keille "meille"? Jos ihminen ei kykene samastumaan edes muihin ihmisiin (tai humanoideihin) ollaan aika huteralla pohjalla. Useimmat ihmiset kun kykenevät omasta nimenomaisesta olemuksestaan poikkeavien ihmis/humanoidihahmojen lisäksi hyvin asettumaan myös vaikkapa kaniinien (Ruohometsän kansa), maatilan eläinten (Lotta ystävämme, Eläinten vallankumous), hyönteisten (mm. piirretyt elokuvat Antz, Mehiläisen elokuva), kalojen (Nemoa etsimässä) vihreän jätin ja lörppäsuun aasin (Shrek), elollistettujen tavaroiden (Toy Story) jne. nahkoihin tai kuoriin ja eläytymään siihen, mitä niille tapahtuu. Koetko identifioitumisvaikeuksia myös silloin, jos ihmissankari edustaa eri sukupuolta tai seksuaalista suuntausta kuin sinä?
 
Tarzan ei toimisi mustaihoisena

Tarzanin erääksi esikuvaksi mainittu Mowgli, Kiplingin viidakkotarinoiden susien kasvattama poika, oli alkuasukas (intialainen), ja valkoihoisten lukijoiden keskuudessa varsin suosittu jo 1800-luvun lopulla. (Kiplingin toinen sankari, Kim, oli sitten intialaisten katulasten keskellä kasvanut eurooppalainen poika.) Mutta Burroughs rakentaa Tarzanin - varakreivi Greystoken - alkuperän ja kasvuympäristön välille vielä suuremman ja ehkä jännittävämmän kontrastin.
 
Jos nyt tuosta rotuasiasta haluaa vängätä (minun silmääni ihan muut asiat olivat isoja ongelmia trailerissa) niin kyseessähän ei ole joku meidän maailmassamme täysin irrallinen fantasialuomus vaan oman maailmamme kuvitteellinen historia. Olen ainakin itse elänyt siinä käsityksessä, että Eriador ja Rhovanion sijoittuvat nimenomaan myöhemmin Eurooppana tunnetulle alueelle, ja kun tarinoissa myös kulttuuri on selkeän eurooppalaista varhaiskeskiaikaista tavaraa ja fantasiaelementitkin perustuvat selkeästi eurooppalaiseen folkloreen, voi minusta hyvällä syyllä olettaa, että hahmot ovat kaikki eurosentrisen vaaleaihoisia. Tietenkään tämä ei nykyaikaisessa inklusiivisessa filminteossa käy (vaikka jostain syystä passasi kyllä Jacksonin filmipläjäyksissä), mutta minun mielestäni olisi ollut siinä tilanteessa rehellisempää jättää Keski-Maa rauhaan, luoda kokonaan uusi, inklusiivisempi fantasiamaailma ja tehdä siitä sarja kuin kaupata Tolkienin nimellä tarinaa, jolla selvästi on hyvin vähän tekemistä minkään Tolkienin luoman kanssa.

Ensimmäisellä ajalla ihmiset vaelsivat kuitenkin paljon ja kauas, jonkinlaisia itäläisiä päätyi jopa äärilänteen Beleriandiin saakka. Esimerkiksi Númenoriin on Edainin kolmen heimon lisäksi oikeasti voinut päätyä aika kirjavaakin sakkia. Ei varmasti mitään kokonaista itäläisheimoa, mutta ihmisillä on taipumusta aina jossain määrin lisääntyä naapurikansojen kanssa – vapaaehtoisesti tai pakotettuina. Lisäksi vuosituhannet eteläisellä saarella ovat epäilemättä vaikuttaneet númenorilaisten väritykseen.

Läntisimmillä haltiaheimoilla toki on selkeästi kuvatut ”rotupiirteensä”, mutta heidänkin alkukotinsa oli kaukana idässä eikä Keski-Maan ”kulttuurisessa Euroopassa”. Tolkien ei tietääkseni milloinkaan edes kuvannut tarkasti muita kuin luoteisen Keski-Maan haltioita, ja eri puolilla mannerta tai mantereita on epäilemättä kehittynyt erinäköisiä haltioita. Yksittäinen ruskeaihoinen Arondir muuten vaaleaihoisten haltioiden joukossa on siis aivan hyvin sovitettavissa Tolkienin kehykseen: olihan haltioilla laivoja, joilla satunnaisten yksilöiden siirtyminen kaukaiselta alueelta toiselle onnistui vaivattomasti.

Tuntuu siksi hyvin erikoiselta, jos joku väittää, (1) ettei ollut olemassa tummaihoisia haltioita [kun Tolkien ei koskaan tällaista julistusta ole esittänyt eikä koskaan kuvannut kuin aivan pientä nurkkaa maailmastaan, ja kun tiedetään hänellä olleen monenvärisiä ihmiskansojakin], tai (2) ettei luoteiseen Keski-Maahan olisi voinut päätyä tummaihoinen haltia [kun teleri/sindar olivat erinomaisia purjehtijoita ja laivanrakentajia ja kun Tolkien itse on kertonut lukuisista valtavan pitkistä maitse tapahtuneista kansainvaelluksista].

Se, että alkuperäinen motiivi tällaisille erivärisille hahmoille saattaa olla moderneista ideologioista lähtöisin, ei siis automaattisesti tarkoita, että ne rikkoisivat Tolkienin maailman lainalaisuuksia. Se tietysti rikkoisi, jos selvästi vaaleaihoisiksi tiedetyt henkilöt olisi kaikki vaihdettu vaikkapa tummaihoisiksi (vrt. musta Mannerheim). Nythän mitään tällaista ei ole tapahtunut. Eri asioiden mittasuhteet on hyvä hahmottaa.
(P.S. En sano, ettei "värivaihdettuja" tulkintoja saisi tehdä; ne vain olisivat jo selvä poikkeama maailman tunnetuista kehyksistä.)
 
Last edited:
Ylös