Vuonna 2002 (hui, onko siitä jo niin kauan
) ollessani neljännellä luokalla isukki osti Hobitin minulle synttärilahjaksi. Kansikuva näytti kivalta ja pidin lukemisesta; joten miksei. Aloitin kirjan, ja luin sen heti kannestsa kanteen.
Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta ennakkoluuloista paksuja kirjoja kohtaan, en halunnut aloittaa Trilogian lukemista ollenkaan.
Myöhemmin, kuudennella luokalla olin aivan kuolettavan ihastunut yhteen poikaan luokallani ( ja muuten nyt kun ajattelee tarkemmin, niin tämä tapaus oli ihan hobitin näköinen.
), ja kun hän piti kirjaesitelmän Trilogiasta, minun oli pakko lukea se saman tien. En muista olivatko elokuvat ilmestyneet jo tuolloin, ja jos olivat, en ollut niitä ainakaan nähnyt.
Kun luin trilogiaa ensimmäistä kertaa, nukahtelin tosi usein ja hyppäsin sivuja yli; se olikin aika raskasta luettavaa. Sain sen kuitenkin loppuun monta kuukautta myöhemmin, ja hylkäsin opuksen jonnekin kirjahyllyn perukoille, ja sain takaisin ennakkoluuloni paksuja kirjoja kohtaan.
Sitten taas, myöhemmin, seitsemännellä luokalla koulussa, piti lukea Trilogian ensimmäinen osa jotakin esitelmää tms. varten, ja silloin innostuin lukemaan kirjan kokonaan, joka sivun.
Elokuvista katsoin ensimmäisen ja toisen tuolloin kaksi vuotta sitten, seitsemännellä luokalla, äidinkielen opettajani oli hurahtanut Tolkieniin ja suositteli niitä. Ja tuon kolmannen osan elokuvista näin vasta viime syksynä. Ehkäpä hyvä niin, olin siihen aika pettynyt, eivätkä muutkaan elokuvat ihan täyttäneet odotuksiani, mutta olivat kuitenkin ihan tyydyttäviä.
Vuosi-kaksi vuotta sitten luin myös Hobitin uudestaan, ja tykästyin siihen ihan täysin. Löytyi paljon kaikkea uutta, ja Trilogiakin oli helpompi ymmärtää, kun luki Hobitin ajatusella uudestaan.
Muutamat kavereistani ovat myös tykästyneet Tolkieniin, joten kirjoja tulee vähän väliä selattua ja etsittyä tarkistuksia yms. kaikenlaisiin juttuihin. Kesälomalla tulee varmaan luettua trilogia, taas, se on vähän niin kuin joka kesäinen traditio..