Vanhempien lausahdukset ja teesit

Yksi laudahdus joka on jäännyt päähän ja itsekin käytän on "jos ite sinne pääsit, niin pääset sieltä myös pois". Ja minä raukkaparka olin silloin puussa kiinni kun ekan kerran tän kuulin...

Buahah, kiitos Targuin

Isärakas aina välillä valittaa, kun ensin se herää viideltä torille, sitten se tulee neljältä kotiin, nukkuu puoli tuntia ja syö, menee sitten tekemään seuraavan päivän torikuormaa ja saa sen valmiiksi aina vasta puoliltaöin, joskus myöhemminkin.
Ja lisävalaisuna ennen varsinaista keskusteluamme, meillähän on noin kolme työntekijää joka päivä puutarhalla töissä.

Minä: Mikset muuten tee niin, että sillä aikaa kun olet torilla, työntekijät tekisi kakkoskuormaa ja tyrkkäisit sen vain illalla kuormiksen kyytiin ja jättäisit sen päivän kuorman seuraavana päivänä läpikäytäväksi?
Iskä: No menee aika hankalaksi, ei ole kovin hyvä idea.

Neljä päivää myöhemmin, olen isän kanssa töissä torilla...
*Isän hyvä torikauppiastuttava tulee juttelemaan, puheenaihe kääntyy iskän pitkiin työpäiviin*
Iskä: Olen mie miettinyt sitäkin, että jättäis työntekijät tekemään aina toista kuormaa päivällä ja sit illalla vaan vaihtais päikseen, jättäis torilla olleen kuorman seuraavaks päiväks kotiin.

Hyvät ideat on aina omia? Olin aika lähellä ruveta nauramaan, kun kuulin iskän esittävän sitä, kun se antoi niin selkeästi ymmärtään että se on SEN idea, eikä se ole vielä edes puhunut siitä muille. Heh.

Miehet.


Muoks. 23.6.
Minä: "Sitten kun menen sinne sinfoniaan ensi vappuna, niin voisin kai olla sen la-su yön jonkun sikäläisen kontulaisen luona..?"
Iskä: "Siellä pitää sitten olla kiltisti."
Minä: "Tottakai!"
Iskä: "Ei ne kontulaisporukat kai mitään rytyläisporukkaa taida olla."

Hm, kuka on väittänyt että olisi?

Isä keksi juuri "Holomiehen".

Kyseessä ei ole homon ja molon risteytys vaan Aikahypyn Al, joka on siis hologrammi. Mutta emmehän me voi olettaa, että hän sen muistaisi, kun eilen selitin mikä on hologrammi... Vierasperäiset sanat ja nimet ovat aina olleet hänelle ylitsepääsemättömän vaikeita.

Kuten Dumbledore on Dickersson. No, ehkä hän sen oikeasti osaisi sanoa, mutta luulee että se naurattaa minua vieläkin, kun hän sen keksi vuonna kalakeitto, kun Pottereiden lukemisen aloitin... Eli käyttää sitä edelleen.

Minun äitini hokee suuttuessaan sitää vikaa sanaa, tyyliin näin:

"Nyt tuo sai loppua jo..*itsekseen mutisten* loppua jo..

Ja tämä aiheuttaa meissä muissa suurta hilpeyttä.

"Jos et mitään muuta ole minulta oppinut niin sen ainakin että kangastuksen nähdessään ihminen ei näe keitaita vaan luulee näkevänsä vettä."
-Äitini lausahdus-

Isosiskostani tuli isotyttö sen jälkeen kun minä synnyin, eli 5-vuotiaana. Minä ja kaksi vuotta nuorempi siskoni ollaan yhä edelleen pikkutyttöjä . Nuorimmaisina saamme varmaan pitää tuon nimityksen loppuun asti.

Äidillä ja minulla on yhteisymmärrys sanojen kanssa. Eli jos hän sanoo jotain mikä olisi täysin käsittämätötä niin minä ymmärrän mutta kerran tämäkin petti: Istuttiin autossa odottamassa pikkusiskon leiribussia. Autossa oli kuuma ja äiti käski avata autonoven. Ihmettelin sitä hiljaa mielessäni, koska oltiin parkkipaikalla ja kuka tahansa voisi sitten rysäyttää siihen sitten. No tottelevaisena avasin sitten oven ja äiti alkoi ihmetellä kovaan ääneen mitä ihmettä minä teen kun avaan oven parkkipaikalla! Aloin väittämään vastaan että itsehän sinä käskit. Äiti vastasi sitten siihen "enhän sanonut, vaan että avaa ikkuna". "Ethän sanonut, vaan että avaa ovi", totesin minä siihen. "No kyllähän sun pitäis tietää mitä minä tarkoitan!" äiti vastasi siihen

Meidän äiti tokaisi minulle eilen: "Sä olet varmasti maailman ensimmäinen nainen, joka vihitään tietokoneen kanssa!". Olen ilmeisesti hänen mielestään liikaa koneella

Tässä hiukan äitini lausahduksia:

"Joko olis työpäivä täynnä?" (kuuluu iltaisin, kun tietokone on laitettava kiinni)

"Asutteko työ täällä kuin hotellissa?"
Samaan sarjaan kuuluu:
"Ei tämä oo mikään majatalo/lepokoti."

Keskustelua:

Äiti: Tehkää nyt jotain tuolle teidän pöydälle! Pitääkö minun olla aina raivaamassa teidän jälkiä?
Minä: No älä raivaa sitten.
Äiti: No kun rasittaa katsoa, kun ette sitä kuiteskaan siivoa.

Tästä huomaa äitini olevan itsepäinen ja vielä sen lisäksi toivoton perfektionisti...

Siivosin huoneeni tiistaina ja menin sen jälkeen isälle. Tänään tulin kotiin, ja heti kun olin saanut kenkäni pois, aäitini sanoo:"Imuroikaas nyt huoneenne, isoäiti tulee kohta käymään.". Neljä päivää, ja sitten taas imurointi. Tiesin että äitini ei kuitenkaan ollut käynyt huoneessani, joten laitoin oven kiinni, imurin päälle, istuin sängylle ja liikuttelin vain imuria Eikä kukaan huomannut mitään.

Tämän lausahduksen sanoi äitini mies, ei siis isäni, mutta jäi erittäin hyvin mieleen, ja menee kai tässä joukossa.

"Onpa siinä jäänyt siilinjärven ukko auton alle."

Tämän lausahduksen satuin kuulemaan kun olin äitini ja hänen kyydissään. Hädissäni katselin ympärilleni ja etsin katseellani jotakin miestä, joka olisi jäänyt auton alle (huomautuksena asiasta tietämättömille, Siilinjärvi on meidän naapurikuntamme). Minä tietysti kysyn että missä, en minä mitään nähnyt. Selityksenä että "minä tarkoitin siiliä". Ei sillä että olisin iloinnut siilin kuolemasta, mutta moinen sanonta nauratti hyvän tovin.

Meidän äiti käyttää huomaamattaan yhä useammin toteamusta "No niin lapsukaiset, leikkiväiset, nauravaiset" kun aikoo alkaa paasaamaan siivoamisesta tai nukkumaanmenosta.

Noniin, jälleen äitini mies lohkaisi mielestäni erittäin loistavan kommentin.

Katsottuaan Salkkarit hän lähti hakemaan ulkoa puita uuniin. Sisälle tultuaan hän sanoi ilmeisesti Salkkarien innoittamana: "Kuu on tehnyt Jarkot".

Kuu on tehnyt Jarkot...

Mun isäni heittäytyy välillä tahattomasti runolliseksi:

"Nyt kirjat hyllyyn tai tulee remmiä pyllyyn"
"Mullon jano, voi että, juon viiniä kuin vettä"

Perusteluni 3-vuotiaalle pojalle, miksi hänen pyllynsä pitää pestä aamuin illoin: "Kärpänen lentää sinun pyllysi luo, haistelee ja sanoo 'Hyh, hyh, onpa pahan hajuinen tämä puhdas pylly. Pitää mennä munimaan jonnekin muualle!' ja lentää pois. Jos pyllyäsi ei pestä, niin kärpänen sanoo, että 'Haiseepas tämä likainen pylly hyvältä! Tänne minä munin!" ja munii sinun pyllyysi."

"Elä hättäile, istu mättäälle, kyllä se pipo vielä löyttyy" Omasta lapsuudestani muistan elävästi, kun äitini hoki tätä meille jokaiselle silloin, kun jotain oli hukassa tai muuten vain ahdisti.
Lisäksi äitilläni oli tapana karjaista meille: "nyt kartanolle siitä!" kun olimme hänen tiellään. Useimmiten pyörimme haitolla juuri silloin keittiössä, kun hän yritti tehdä ruokaa tai leipoa.

kielo sanoi:

Lisäksi äitilläni oli tapana karjaista meille: "nyt kartanolle siitä!" kun olimme hänen tiellään.

Click to expand...

Minun äitini puolestaan kehoitti vastaavassa tilantessa:
"Pihalle siitä, ettei kasva matoja keuhkoihin!"

Painelimme tietenkin kiiruusti ulos, koska kukaan ei todellakaan halunut matoja sisuksiinsa...

Vetehinen sanoi:

Jotkut äidin lausahdukset kertovat suuresta välittämisestä

Minä: Mul on ihan varmana nenä murtunut!
Äiti: Eikä oo, muuten se ois turvonnu ja kipeä.
Minä: No se on kipeä ja hiukkasen turvonnut!
Äiti: No ei se ole.

Loppujen lopuksi uskon vielä tänä päivänä että nenäni oli jotenkin murskana, sillä ennen kuin epäilin murtumista nenäni oli suora, murtumisepäilyn jälkeen siinä on kyömy. Mutta äiti ei uskonut (no kai se nenä murtuu jos juoksee toista, vahingossa, täysillä päin ja lyö nenän sen henkilön otsaan?)

Sitten äiti keksii aina ne halventavat nimitykset henkilöistä mm. Takkutukka luuska on eräs luokkalaiseni Äiti on vaan ihana

Click to expand...

Tämähän kuulostaa jo tutulta o.o

Aina jos minua sattui lapsena, pää kolahti johonkin tai sormet jäi auton ovien väliin, niin äiti vaan ihan tyynesti: ''Ei hätä ole tämän näköinen - ei edes pieni ja punainen.'' ja ojentaa jääpalapussin.

Ja jos sattui vähän pahemmin, esim kerran kun laskin skeittilaudalla ehkä 7 v isoa mäkeä alas, ja kaatusin niin polvet, kädet, kasvot ihan polttavissa asfaltti-ihottumissa. Auts.

Minä: Sattuu! Auttaisko kylmä vesi?
Äiti: No ei se taida, kyl sä nyt pari haavaa kestät.
Minä: Mutku.. yks mun kaverin äiti sano et asfaltti-ihottumaa auttaa kylmä vesi tai yleensä kylmä.
Äiti: No mutku, mutku! Kun mie olin penska, niin ei valitettu pikku naarmuista. Mees nyt suihkuu, etkä oo siellä puoltatuntia kun sulla on sellanen tapana.

Ja minun kaveritkin saa aina kaikenlaisia lempi-nimiä, ainakin Rillirouskutatti, Pööörhö, Jokulikka, Tyyppi-jonka-nimi-tais-olla--- , Mini-Pörrö, Se-likka-joka-lukee-sitä, Hörhöhepolikka.

Jos mie laulan kotona, no ainakin 2 kertaa oon porukoiden kuullen, niin yleensä kuuluu vaan: ''NYSSE LEIPÄLÄPI UMPEE ANKKA, EIHÄN TÄÄLÄ VOI EES TEHÄ SUDOKUJA!'' tai '' LUULEKS OLEVAS JOKU RADIO? TOI KUULOSTAA LÄHINNÄ ..*mutinaa ja mynthon-pastillien rouskutusta*''

Siskollani on ehkä kivoimmat rastat mitä tiedän, mutta valitettavasti koko suku ei tunnu olevan samaa mieltä.
Olimme kerran mummoni ja ukkini luona kylässä, mummo oli koko illan katsellen jotenkin hassusti siskoni rastoja, ja sitten kun siskoni meni vessaan, mummoni tokaisi:
"On siinä kyllä niin kaunis tyttö, mutta onpas ***n rumat hiukset." Siinä hiljeni koko huone, ennen kunnon naurunremakkaa.

//Nerwen luuti örkkikieltä.

Vanhemmillani sanat vaihtuvat tai sitten en muista niitä... Yksiä legendaarisimmista:
Mua ei kiinnosta mistä te tykkäätte! Ruoka-valitusten jälkeen tämä repliikki...
Mä en voi tehä sille mitää En muista mihin liittyy XD
Saara kulta, mä en voi muuttua patjaksi Aina, kun tarvitsen jotain...
Mitä väliä sillä on? Aina, kun valitan joistain meidän luokkalaisista...
Siivoa huoneesi! Ja jotain kirosanoja vielä siihen, ja tyypit ihmettelee miksi kiroilen... Tuo huudahdus toistuu aina luppoajallani...