Vapaata Tolkien-tunnelmointia

...Joskus, varsinkin yöllä, on vain pakko äkkiä nousta istumaan sängylle ja katsoa ulos ikkunasta. Tulee hetki, jolloin on pakko fiilistellä- otan kynän pieneen käteeni ja annan ajatuksen viedä. Välillä on suloista ja kaunista fiilistelyä, välillä pelkoa ja ahdistusta, välillä surua ja iloa. Ikuistan ne aina, luonnoksista aina maalauksiin asti.

Joistakin tietyistä kappaleista tulee kiksejä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Where will you go tai Adiemus. Kummastakin tulee juuri se "Aargh, nyt on pakko leikkiä luovaa"- olo ja selkäpiissä värisee mukavasti.
Koulun käytävillä tulee välillä kiljaistua "Nyäärgh, se oli Frodon syytä se!" Tai "Nyt tekee mieli metsästä hobitteja, Gräyh!" Ja muut saavat kuulla selitystä "Niistä oudoista LoTR- sätkyistä" Ja katsahtavat toisiinsa.

...Sekavaako? Älä narraa. o,,Ô
 
Koska otsikossa ystävällismielisesti sanottiin v a p a a t a Tolkien-tunnelmointia, päätin sitten vähän purkaa tämän hetkisiä tunnelmointejani Tolkien-maailmasta.

Ajattelin tässä tunnelmoida sellaista, mitä tänään koin kävellessäni ulkona pakkassäässä auringon paisteessa. Oli vain niin uskomattoman kaunista, kun auringon säteet kimmelsivät puiden kuuraisilla oksilla. Jotenkin vain mieleeni eksyi ajatus, että tälläistä Keskimaassa olisi ollut talvella. Jossakin päin Keskimaata olisi ollut taatusti noin kaunista, kauniimpaakin. Siellä jossakin, missä haltiat vaelsivat ennen siirtymistään Länteen. Jotenkin voin kuvitella kauniin haltianeidon astelemassa kevyesti kimaltelevan lumen päällä, huurteisten puiden lomassa. Laulamassa. Aww. Talvessa on taikaa, omanlaistansa taikaa, kyllä vain.

Toista tunnelmointiani ei kyllä varsinaisesti voi sanoa tunnelmoinniksi, mutta.. Aloitin tässä juuri lukemaan Hobittia uudestaan, sen jälkeen olisi tarkoitus lukea myös Sormusten Herra (olisin mielelläni aloittanut Silmarillionista tai Keskeneräisistä Taruista, mutta kumpaakaan ei kirjaston hyllyltä pahimpaan hätään löytynyt). Olen päässyt Klonkun arvoitusleikkeihin, ja täytyy vain sanoa, että Bilbo on kyllä kovin rohkea niinkin pieneksi otukseksi. Ajatella jos itse olisi samassa tilanteessa, pimeässä paikassa. Sitten paikalle sattuisi joku omituinen otus, jollaiseen ei olisi ennen törmännyt, ja joka päätyisi aloittamaan arvoitus-leikin! Sinänsä ehkä koomista (arvoitusleikki siis). Mutta minun aivoni luultavasti eivät saisi aikaiseksi minkään näköisiä vastauksia arvoituksiin, saati sitten muistelisivat jonkinmoisia vasta-arvoituksia. No, tietenkin kyseessä on kirjan hahmo ja sellaiset nyt kyllä tuppaavat olemaan erilaisia kuin minä. Mutta siltikin ihailen sitä (pelonsekaista?) rohkeutta, jota Bilbosta tuossa(kin) tilanteessa löytyi.
 
lumina-neiti sanoi:
No, tietenkin kyseessä on kirjan hahmo ja...
Click to expand...

Siis häh :D Tolkienhan kirjoitti, että hobitit ovat niin pieniä ja vikkeliä ja pelokkaita, että välttelevät meitä ;) Kyllä niitä on olemassa, usko pois! (No siis, haluaisin uskoa. Vähän liiankin hyvin, melkein odottaa joka aamu koulumatkalla että hobitti hyppää pusikosta ja kun joku oksa rasahtaa niin "oho, siellä taitaa olla hobitti!")

Kuitenkin, Tolkienhan kuvasi hobitit "yhden ja kahden kyynärän mittaisiksi", ja kun ajatellaan kyynärää, sehän on (minun tietojeni mukaan) n. 60 cm. Ajatelkaa nyt, semmoinen 60 cm:n pikku höpötti kävelee vastaan *heh* Elokuvissa on tosiaan hieman liioiteltu hobittien kokoa, koska no... Jos Aragornin ja Legolasin (taipuuko se Legolasin vai Legolaksen?) pitäisi olla pitkiä ja n. 180 cm, hobittien korkeintaan 120 cm, jollaisia Merrin ja Pippinin pitäisi olla vasta enttien vesiä juotuaan. Tässä suhteessa elokuva taas sotii Tolkienin tosiasioita vastaan.
 
Parin viikon takainen reissu Englantiin oli melkein taukoamatonta Tolkien-tunnelmointia. Vihreä, kumpuileva maalaismaisema vei ajatukset Kontuun nopeammin kuin ehti sanoa "Hobittila" ja paikallinen arkkitehtuuri vielä korosti vaikutelmaa. Monissa vanhoissa taloissa näki pyöreitä ikkunoita (varsinkin eteisen seinässä) ja ulko-ovissa oli nupit keskellä. Hobitti-arkkitehtuuria, jesh. :D

Pahaksi onneksi myös englantilaisen isäntäperheen rouva oli LOTR-fanaatikko, joten autostereoissa soi arvaatte kyllä mikä soundtrack. Matkan varrella bongailtiin tuttuja paikannimiä (Buckland, Bagshot) ja lyötiin jarrut pohjaan kun löydettiin vanha pubi nimeltä Green Dragon. Mielessä kävi että mitähän jos ottaisi pari rohkaisuryyppyä ja kiipeäisi pöydälle kajauttamaan hobittien juomalaulun. :p Houkutus oli suuri mutta en sitten lopulta uskaltanut. Ehkä ensi kerralla, mikäli pubissa sattuu olemaan vähän hiljaisempi ilta ja muut asiakkaat vähän enemmän tunnelissa. :beer:
 
Nyt kesän ovella en toivoisi mitään muuta enemmän, kun että parantuisin tästä hermoja raastavasta nuhasta ja voisin kömpiä Hobittilan jonkin kummun päälle, lojua riippumatossa kuin kuollut lahna ja vain katsella pilviä.

Lintujen ääniä, tuulen suhinaa, koivuja, heinäsirkkoja. Kesä Hobittilassa.

-Pharaoh
 
Voi kuinka toivoisin että pääsisin nyt Kontuun! Viettää leppoisia kesäpäiviä siellä ja katsoa kuinka lapset kirmaa innoissaan niityillä. Katsella pilviä, tuota kaikkea rentoa elämää. Kävellä ympäri Kontua ja välillä levätä.

Lintujen ääniä, tuulen suhinaa, koivuja, heinäsirkkoja. Kesä Hobittilassa.
Click to expand...

Ah, noita sinne tietenkin kaipaisin. Mutta haluaisin nauttia kyllä koko vuodesta, ah, kuinka kaunis kevät siellä mahtaakaan olla.. Sitten syksyllä kun lehdet vaihtavat väriään ja talvella istuskella takan edessä ja katsella tulta. Lueskella kirjoja lämpimässä kolossa. :)
 
Tosiaan, nauttia Hobittilassa koko vuodesta... Ja nauttia ystävällisten hobittien tavoista ja vieraanvaraisuudesta ympäri vuoden, välillä käydä samoilemassa hieman metsissä ja matkustella aina Rivendelliin saakka... Ruvetaanko hobiteiksi?
 
Idril~ sanoi:
Ruvetaanko hobiteiksi?
Click to expand...

Kuulostaa hyvältä. Milloinkas olisi tarkoitus lähteä ja muuttaa sinne rinnakkaisuniversumiin asumaan? Itseltäni menee about viikko pakkaamiseen kun on päässyt tuota koti-irtaimistoa vähän kertymään enkä raaskisi ihan kaikkea omaisuuttani jättää. Yksi sana: mathom.
 
Anne sanoi:
Itseltäni menee about viikko pakkaamiseen kun on päässyt tuota koti-irtaimistoa vähän kertymään enkä raaskisi ihan kaikkea omaisuuttani jättää. Yksi sana: mathom.
Click to expand...

Nomutta. Ota roina mukaan. Valkovaaroillahan on kokonainen talo ihan mathomia varten.

Itselläni on nyt hyvin enttimäinen olo. Kesä tekee tuloaan Forodwaithiinkin, metsä tuoksuu mahtavalta. Minäkin voisin viettää viikon vain hengittäen havumetsän tuoksua. Sitten - enttimäisyyden karistua - voisin lähteä juoksemaan Rohanin tai Ard-Galenin aroille ja päivän päätteeksi käydä levolle Orod-na-Thônin pohjoisrinteiden kuusenoksien suojaan.
 
Myöskin Ithilien on varmasti kaunis tähän vuodenaikaan. Olisi hienoa päästä rauhan aikana sinne tallustelemaan. Voisi kuljeksia tienviertä seuraillen ja etsiä merkkejä menneistä ajoista. Sitten voisi pysähtyä johonkin aurinkoiseen rinteeseen syömään evästä ja torkkumaan. Voisi vaikka sytyttää nuotionkin ja keräillä erilaisia yrttikasveja mukaansa kuivatettavaksi talven varalle.

Sieltä voisi sitten ihan rauhassa kuljeskella vaikka Minastirithiin päin jossa odottaisi jossain mukavassa kulmauksessa oma pieni tupa jonka ikkunalla kukkisi pelargue ja jonka seinustalla olisi aurinkoinen penkki johon voisi istahtaa lajittelemaan yrttejä. Joku ohikulkija voisi tervehtiä ja jäädä kyselemään miten retki meni. Sovittaisiin että illalla tavataan jossain mukavassa pubissa tms. ja jatketaan kesken jäänyttä juttua, koska toisella on jo kiire kaivolle vettä hakemaan.
Illalla kun aurinko punaisi kattoja, mutta ei enää yltäisi kadulle asti, lähtisi suunnistamaan sovittuun tapaamispaikkaan jossa tunnelma olisi rento ja miellyttävä. Voisi istua jossain mukavassa ikkunapöydässä ja rupatella hyvän juoman ääressä. Joku innostuisi välillä laulamaan jonkun tutun laulun joka kertoo menneistä ajoista tai sankareista.
Myöhemmin kun ilta on jo viileämpi voisi suunnistaa tuttuja katuja myöten kotiin jossa oma sänky odottaa. Vielä ennen nukahtamista voisi mielessä käväistä, että toivottavasti huomenna ei sada, koska pitäisi lähteä ostamaan hiukan leipää ja suolaa ja jotain muuta pientä ja hyödyllistä.

Tätä tunnelmointia voisin jatkaa vaikka koko kesän läpi, mutta sitä ei varmaan kukaan jaksaisi lueka läpi :D
 
Sarah McLachlanin biisi "World On Fire" vei taas äsken ajatukset Keski-Maahan. Saan aina hyvät kiksit tuon kappaleen sanoista ja mielessä alkaa välähdellä kuvia TSH:sta, tarinan hahmoista ja tapahtumista.

Kah, onhan tästä biisistä musavideokin jossain, antakees ku mie etin... :D

http://www.theargonath.cc/videos/mv/worldonfire-uruviel.wmv
 
Jaamar sanoi:
Tätä tunnelmointia voisin jatkaa vaikka koko kesän läpi, mutta sitä ei varmaan kukaan jaksaisi lueka läpi :D
Click to expand...

Minä ainakin jaksan :D Yleensä puran itse pahimman tunnelmointivireen kirjoittamalla *kröh kröh* "pienimuotoista" (wordissa fonttikoolla 13 about 36 sivua :roll: ) fanfiction-stooria. Suosittelen ehdottomasti muillekin =)
 
Jaamar sanoi:
Sieltä voisi sitten ihan rauhassa kuljeskella vaikka Minastirithiin päin jossa odottaisi jossain mukavassa kulmauksessa oma pieni tupa
Click to expand...

Tuskinpa Virran yli tarvitsisi mennä. Emyn Arnenilla voisi olla pittoreski umbrialaistyyppinen kukkulakaupunki Ithilienin suuriruhtinaan palatseineen.
 
Nyt on sellainen olo, että haluaisi kivuta Minas Tirithin korkeimalle huipulle ja antaa viileän yötuulen sivellä kasvoja. Voisi jopa sataa hieman. Kylmää ja tuulista ja pimeää. Ah.

-Pharaoh
 
Tui sanoi:
Yksi sana: mathom.
Click to expand...

Kun muutin viime kesänä tänne Kallioon, äitini käski pakata kaikki turhat kamat valtavaan pahvilaatikkoon vintille vietäväksi ja kirjoittaa laatikon päälle isoilla kirjaimilla MATHOM. Äiti vielä kehtaa väittää ettei muista Tarusta paljon mitään, kun viimeksi nuoruusvuosinaan sitä luki.

Mathom-tavarat ovat oikeasti mahdottomia. Niitä EI voi heittää pois, muttei oikein ole järkeä säilyttääkään. Enkä kyllä anna niitä pois muille, hobittien lailla ;)

Aiheeseen palatakseni, kesä on ollut ihana, mutta syksyä kuitenkin odotan kovasti. Silloin on jälleen aika sytyttää kynttilät (huumaan itseni tuoksukynttilöillä. heh heh.) ja tarttua Taruun - en ole lukenut sitä muutamaan vuoteen. shokeeraavaa (minulle siis). Joku viime syksynä kirjoitti syksyn lehdistä ja Lothlórienista. Ylistys niille. Kun vielä nyt löytäisin täältä Helsingin Kalliosta jonkin metsäntapaisen..

(Ja miten niin on outoa, että olen pitkään poissa Konnusta, ja palaan tänne yks kaks keskellä yötä? :D)
 
Pari yötä sitten huomasin, että taivaalla näkyy taas tähtiä. Ja kaunis keltainen kuunsirppi. Syksyähän se meinaa, mutta samalla tuli hyvin rauhallinen ja "taianomainen" olo sitä näkyä katsellessa. Maailma on taas vähän mystisempi paikka kun saa tuijottaa universumin syvyyksiin.
 
Minulla näyttää tulevan aina syksyisin ikävä Ardaan. Niin tänäkin vuonna, vaikka muuten olen ollut jo pitemmän aikaa melko pahoin vieraantunut Tolkienista. Eilen päätin tehdä asialle jotain. Pakkasin reppuun Tarun ja hieman evästä ja lähdin metsään hobitoimaan. Ilma oli melko vilpoinen, mutta tunnelma mitä mainioin. Istuin mättäällä, luin Odotettua juhlaa ja popsin eväitä. Välillä poimin puolukoita, enimmäkseen suoraan suuhun, mutta vähän myös kotiinviemisiksi. Iltapäivästä alkoi aurinkokin paistaa, jolloin kiipesin puiden varjosta aukealle mäen päälle jatkamaan lukemista. Näin vierähti mukavasti nelisen tuntia, kunnes nälkä ajoi hobitin kotiin (evästä oli siis liian vähän).

Saa nähdä, miten lukemisen kanssa tällä kertaa käy. Edellisen yrityksen jäljiltä kirjanmerkki oli Morian länsiportin kohdalla. Kaksi vuotta sitten yritin useampaan otteeseen saada Tarua taas luetuksi, mutta pisimmillään pääsin juuri Moriaan. Eipä sillä, en aio ottaa asiasta mitään suorituspaineita. Luen niin pitkälle kuin tuntuu kivalta. Toisaalta haluaisin kyllä todella päästä Lórieniin ja Edorasiin tällä kertaa, viime vierailuista on vierähtänyt jo viisi vuotta ja ikävä on sen mukainen!
 
Syksyllä Ardaa kaipaa eniten. Se on totta. Nykyään aina kun näen illalla tähdet ja pilvettömän taivaan, mielessäni on vain yksi sana, Eldar, tähtien kansa.
 
No hei pitkästä aikaa!

Aloitin TSH:n pitkästä aikaa. Lukutahti muiden kiireiden takia toki hidasta, mutta se ei haittaa, koska eihän tässä toki olla "ensimmäistä kertaa pappia kyydissä". Painotus nyt onkin siinä, että teos luetaan erityisen tarkkaan ja yllättävästi melko pitkän Tolkien-tauon jälkeen kirjasta löytää uusia piirteitä, joita ei enää muistanutkaan tai joita ei ehkä ole ikinä edes huomannut, syystä tai toisesta.

Ajattelematta yhtään kirjan välttämättämöntä ja oleellisinta juonta, nousee pintaan harmi siitä, ettei Frodo päässyt lähtemään aiemmin matkalleen. Hän viivytteli ja voi! vaara uhkaa jo. Nyt hobittini ovat juuri tavanneet Gildorin, joten vielä olisi matkaa tapahtumiin, joista itse pidän koko kirjassa ehkä eniten: Konkarin tapaaminen, Viimapää, Elrondin Neuvonpito ja Moria. On jopa mukavaa edetä olosuhteiden pakon vuoksi hitaasti tietäen, että jossain vaiheessa alkaa suurieleinen tunnelmointi TSH:n sivuja kahlaten, tuoksuja haistellen ja Keski-Maan erämaita silmiensä alle kuvitellen.

Niin, mitäpä tässä muuta. Maininnan varmaan ansaitsee se, että työpöydän taustakuvaksi oli pakko pistää Gondorin symboli: puu ja seitsemän tähteä. Erittäin tyylikäs kokonaisuus: valkoinen mustalla taustalla - yksinkertaista ja kaunista. Ehkä sitä katsellessa voisi itsensä ajatella Minas Tirithin kaduille tai Suuren Virran rantamille katsellen, kuinka Osgiliathin tornit loistavat laskevan auringon kajossa - takana häämöttävä Mordor nukkuu. Jossain Mustan Portin lähettyvillä voisi nähdä, kuinka outo kumara olento tunkeutuu mustaan valtakuntaan ja jää kiinni. Ja se kertoo nimen: Reppuli. Ja se kertoo myös: Kontu. Ja heti kun on aurinko muutamaan otteeseen laskeutunut, ryntäävät Yhdeksän kohti länttä.
 
Hui, tunnen oloni täällä ihan orvoksi, kaikki tuntuu olevan melkoisia hardcore-faneja tietomäärältään. Itselläni ei pysy Tolkien-tietous pääni sisällä edes kiitettävästi, mutta asiaa varmaan edesauttaa Keskeneräisten Tarujen Kirjan pölyttyminen kaapin perukoilla.

Mutta itse asiaan, itseäni on koskettanut aina Túrin Turambarin tarina, ja ilahduin suuresti, kun kyseinen mestariteos julkaistiin omana teoksenaan. Myös yksi Tolkienin kuuluisimmista taruista, Belenin ja Lúthienin onneton rakkaustarina jaksaa aina vain koskettaa minua, se rakkaus ei ole tästä maailmasta, se on eeppistä, ja siitä mistä minä pidän. Itseäni viehättää Tolkienin teoksissa erittäin tarkkaa tapahtumapaikan ja tunnelman kuvailu, ja joskus tunnenkin katselevani Ardan sykähdyttäviä maisemia sieluni silmin, ja hienolta näyttävät :D . Itse olen muutenkin erittäin, sanotaanko, eläinrakas ja luonnonläheinen ihminen, siksi Tolkien varmaan iskikin eniten. Taru Sormusten Herrasta on myös mahtava kirjallisuuden merkkiteos, ja sitä luin jo lapsena kuunnellen samalla jotain Maidenia ''taustamusiikkina'' :grin: . Käsittääkseni Tolkien on toiminut myös innoittajana monille Black Metal-yhtyeille, kuten Gorgorothille ja Burzumille.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös