Veganismi ja eläintuotteet: eettiset ja yleiset kysymykset

Luvailin

Kontulainen
Tämä alkaa mennä poispäin veganismiaiheesta, mutta:
"virkanautoja", ideaalitapauksessa kyyttöjä ja suomenkarjaa, jotka ylläpitäisivät laidunekosysteemejä
Espoossa näitä jo on. Tietääkseni ainoat naudat Kehä I:n sisäpuolella :) Osa rannasta on aidattu näille, ja aitojen eri puolilla vaikutus näkyy hyvin selkeästi.

Ymmärtääkseni monia maanteiden varsia, ramppien sivustoja jne. hoidetaan kylvämällä niittykasveja ja jollain tavalla niittämällä (tosin kai lähinnä näkyvyyden parantamiseksi), ja ne ovatkin hyviä elinympäristöjä esim. monille perhosille. Toivoisin, että niittyjä perustettaisiin myös puistojen ja piha-alueiden isoille ruohokentille (edes joihinkin kohtiin - en tiedä miten hyvin niityt kestävät ihmisten kulutusta): sellainen iso tasainen nurmikko, jota ainakin pk-seudun puistot ovat täynnä, on omassa mielessäni alkanut tuntua tuulahdukselta menneistä ajoista, jolloin luonnon monimuotoisuutta ei pidetty arvossa.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Vantaan Päiväkummussa oli ainakin teinivuosinani niittykasveille varattu kenttä. Se oli aidattu, etteivät ihmiset talloisi kasveja tai päästäisi koiriaan möyrimään niiden sekaan, ja sen reunalla oli infokyltti, jossa kerrottiin myös niityn hoitotoimenpiteistä.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Sedälläni oli maisemalampaita, kun oli vielä sen ikäinen että jaksoi niitä hoitaa talvella. Ne viettivät kesät mukavaa elämää käyskennellen, syöden ja lojuen lähipitäjien kulttuurimaisemaa hoitaen, siten että niiden aitausta siirrettiin kesän kuluessa. Ja koska setä vietti talvella niiden kanssa paljon aikaa, niin ne olivat kesyjä ja huomionkipeitä ja tönivät päällä jos rapsutus loppui. :grin:
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Ymmärtääkseni monia maanteiden varsia, ramppien sivustoja jne. hoidetaan kylvämällä niittykasveja ja jollain tavalla niittämällä (tosin kai lähinnä näkyvyyden parantamiseksi), ja ne ovatkin hyviä elinympäristöjä esim. monille perhosille.
Se vaan kun ne kasvavat isolta osin lupiinia, joka ei sovi ravintokasviksi monillekaan pörriäisille.
Toivoisin, että niittyjä perustettaisiin myös puistojen ja piha-alueiden isoille ruohokentille (edes joihinkin kohtiin - en tiedä miten hyvin niityt kestävät ihmisten kulutusta): sellainen iso tasainen nurmikko, jota ainakin pk-seudun puistot ovat täynnä, on omassa mielessäni alkanut tuntua tuulahdukselta menneistä ajoista, jolloin luonnon monimuotoisuutta ei pidetty arvossa.
Apila, ratamo, maahumala yms. ovat kohtalaisen kestäviä ja kivana osana nurmikkoa. Myös voikukka pärjää kohtalaisesti. Joku yrtti oli myös jossa on pienet punertavat kukat joka kestää kävelyä.
Tietenkään missään polulla missä on jatkuvaa kävelyä samalla "radalla" tuskin mikään kestää, mutta jos on isompi nurmialue missä ihmiset satunnaisesti kulkevat vähän eri reittejä voisi joku tällainen kasvi pärjätäkin.
 
Last edited:

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Vanhemmat jättävät aina kesäisin muutaman metri kertaa metri laikun sinne tänne pihaa apilaa ja muita luonnonkukkia ajamatta ruohonleikkurilla, juurikin pörriäisille. Samoin kuin ravinteiden takia ajavat pudonneiden syksyn lehtien yli leikkurilla, jolloin niiden sisältämä ravinne palaa maahan eikå joudu esim roskikseen eikä myöskään keväällä ole homeista lehtikerrosta häiritsemässä uutta kasvua, koska vaahteranlehdet ainakin ovat niin isoja, etteivät yhden talven aikana maadu ilman että ne ovat silppuna. Kesäisin on nättiä ja hyödyllistä, eipä tarvitse tuontikukkia istutella, kun jokin oikein tiheä apilapikkupelto ajaa saman asian.
Tästä kaikesta johtuen pihalla kasvaa melkein kaikkia tavallisia niittykukkia, sinne on levinnyt muutama esiintymä päivänkakkaroita. Sinivuokot ovat myös vallanneet ojanpenkan, ja kilpailun takia olemme nyppineet ihan vierestä pois leskenlehdet, koska niitä nyt on joka paikassa muutenkin. Lupiinit tietysti nypimme pois heti taimina, etteivät leviä hallitsemattomasti, samoin kuin selvästi tiellä olevat piikikkäät kasvit.
 
Last edited:

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Näitä virkanautoja voisi paimentaa sitten työttömät, niin ratkeaisi sitten tuokin ongelma.
Minä ainakin tahtoisin paimentaa virkanautoja tai -lampaita, vaikka opiskelija olenkin enkä suoranainen työtön. :p
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Meidänkin pihallamme kasvaa päivänkakkaroita, ja ruohonleikkuu on paikoin melkoista pujottelua, kun kukat puhkeavat pitkin pihan laitaa miten sattuu ja ne kaikki yritetään säästää. Äiti hommasi viime kesänä myös jonkinlaisen "niittystarttipaketin", jossa oli kaksi isoa vihreää biohajoavasta materiaalista valmistettua harsokangasta, joihin oli puristettu niittykukkien siemeniä. Idea oli se, että kankaat levitetään pihalle ja kiinnitetään reunoistaan ja sitten ne muutaman viikon sisällä lahoavat sateessa ja tarjoavat hyvän kasvualustan siemenille. Valitettavasti tämä ei kauhean hyvin toiminut käytännössä, mutta kyllä sieltä muutama kukka sentään nousi. Odotan mielenkiinnolla, näkyykö vaikutus millään tavalla ensi kesänä.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Minä ainakin tahtoisin paimentaa virkanautoja tai -lampaita, vaikka opiskelija olenkin enkä suoranainen työtön. :p
Itse asiassa sehän on täysin mahdollista! Metsähallituksella on joka vuoden alussa haku paimenviikoille. Kuulin tästä sen verran myöhään etten kerennyt tämän vuoden hakuun mukaan, mutta ens vuonna aion kokeilla onneani. Pistin jo kalenteriini ensi tammikuulle muistutuksen asiasta 😂

 

Toope

Kontulainen
Tämä ja kolme seuraavaa viestiä ovat peräisin Suuria (ja ei nin suuria) surunaiheita -keskustelusta. Tämän viestin alkuun on liitetty Isilmírën viesti, johon Toopen viesti on vastaus.

Konnavahtinne Tik


Eläinuutiset ovat aina jotenkin koskettavia. Myönnän, että itkeä tirautin mursun takia. Väsynyt, yksin ja nälissäänhän otus oli.
Tottahan ne ovat koskettavia. Toivoisin vain, että useampi ihminen surisi myös niitä noin 82 miljoonaa eläintä, jotka Suomessa vuosittain enemmän tai vähemmän kurjan ja lyhyen laitoselämän päätteeksi ehdoin tahdoin tapetaan ihmisille ruuaksi.
Ihmiset tarvitsevat ruokaa kuten petoeläimet. Se on luonnollista.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Ihmiset tarvitsevat ruokaa kuten petoeläimet. Se on luonnollista.
Ihmiset tarvitsevat ruokaa kuten muutkin kaikkiruokaiset eläimet. Sen ei tarvitse olla eläinperäistä kuin hyvin harvassa tapauksessa.

On kaukana luonnollisesta, että suurin osa planeetan nisäkäs- ja lintubiomassasta on ihmisen karjaa, jonka laitumet ja rehupellot vievät niin paljon tilaa, että ihmisen itselleen valtaamaan alueen kanssa ne ovat ajaneet villieläimet todella ahtaalle. Villejä otuksia onkin enää ehkä nelisen prosenttia edellä mainitusta biomassasta.

On kaukana luonnollisesta, että niin moni ihminen syö niin paljon muiden eläinten lihaa. Niiden tapettaviksi kasvatettavien eläinten elinolot ovat usein myös hyvin kaukana luonnollisesta.

On luonnollista surra, kun upea villieläin kuolee pelastusyrityksistä huolimatta. Olisi luonnollista surra myös niitä miljardeja eläimiä, jotka ihmiset joka vuosi ehdoin tahdoin tappavat, ja yrittää vähentää niiden hengen kustannuksella hankitun ravinnon määrää omassa ruokavaliossa niin paljon kuin kykenee.
 

Kointähti

Koala on steroids
Tähän väliin sopii muistaa Petri Kaivannon ja Seppo Lehdon toimiva ratkaisu liikakansoitukseen ja kasvavaan lihannälkään:


Maa, taivas ja meri
Täällä tuoksuu ihmisveri
Liikaa ihmisiä kaikkialla
Niemissä, notkoissa, Kangasalla

Ei muuta kun syömään
Ja ylikansoitusta lyömään
Kansat murhataan
Ja gargantuat hotkii vaan
 

Dracaena

Raseena
Ruoaksi tulevien eläinten tehotuotanto on kyllä äärimmäisen kaukana petoeläinten ja saaliseläinten asetelmasta. Vaikka biologisesti lihansyönti onkin ihmisille ihan OK juttu, tällä hetkellä elämme niin toisenlaisessa tilanteessa, että biologialla ja luonnon kiertokululla on aika vaikea perustella tapaa, jolla liharuokaa tuotetaan ja syödään.
Onneksi kasviksista saa ravitsemuksellisesta näkökulmasta tosiaan (tietääkseni) kaikkea sitä mitä lihastakin paitsi B12-vitamiinia, ja sitä puolestaan saa apteekista.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Paatuneena sekasyöjänä tunnen kyllä välillä piston sydämessäni, ja lihan suhteen kulutustottumukseni ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käytän vähemmän paitsi lihaa ylipäätään, niin myös suhteessa vähemmän pihviä sun muuta kalliimpaa lihaa, ja enemmän halvempia osia (joista sivumennen sanoen saa paljon parempaa ruokaa, joskin niiden kypsyminen kestää kauemmin) sekä lappulihaa. Moraalia mahdollisesti kestämätön ideologiani on, että kun eläin kerran teurastetaan, niin sitä pitää kunnioittaa käyttämällä siitä muutakin kuin sisäfile ja jauheliha. Kaksinaismoraali kohdallani tulee siitä, että ostan halvalla tehotuotettua lappulihaa, vaikka toivoisin voivani ostaa eettisesti tuotettua lihaa. Ääh.

Eläinperäisistä tuotteista en omalta kohdaltani ole ihan helpolla luopumassa. Olin nuorempana kahdeksan vuotta lähes täysin kasvissyöjä, ja atoopikkona ihoni voi tuolloin huonosti. Tilanne korjaantui kohtuunopeasti, kun palautin eläinperäiset elementit ruokavaliooni. Atopian huomaa nykyään ehkä viitenä päivänä vuodessa. Tämä toimi minulla, mutta minä en ole mikään ravintoneuvoja. Jokaisen on löydettävä ruokavalionsa itse. Lisäksi satun ihan häpeilemättä pitämään lihasta. Ja kalasta. Ja munista. Ja juustosta ja jogurtista ja kahvikermasta ja hunajasta. Pidän myös kasviksista ja viljelen niitä itsekin. Vegaaniset tuotteet ovat kokemukseni mukaan nykyään ihan hyvänmakuisia, ja syön (ja teen) mielelläni kasvisruokaa. Mutta joku Beyond Meat -pihvi - niin hyvänmakuinen ja lihanoloinen kuin onkin - ei korvaa mulle grillattavaa lihaa tai makkaraa jos semmoinen on mieliteko.

Ruoka on jostain kumman syystä asia, joka tuntuu aina herättävän ihmisissä poikkeuksellisen suuria tunteita ja suunnatonta halua olla oikeassa. Kaikkihan ovat toki tietyllä tavalla tämän aiheen asiantuntijoita, koska jokaisen täytyy syödä useamman kerran joka päivä. Minusta olisi hyvä, jos ravintokeskustelua pystyttäisiin käymään asiapohjalta, eikä kenenkään valitsemaa ruokavaliota asetettaisi henkilötasolla kyseenalaiseksi, vaikka sitten söisi karkkia ja sipsejä. Vegaanien ilkkuminen ituhipeiksi on tällä osastolla ehkä typerintä mitä tiedän.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Facebookissahan on ryhmäkin nimeltä Sipsikaljavegaanit. Se korostaa nimenomaan sitä, että vegaanisuus tarkoittaa elämistä ilman eläinperäisiä tuotteita eikä mitään terveysruokaan keskittymistä.
 
Ylös