Verho - Fantasiamaailman rakentaminen

Luin vasta nyt yhteenputkeen nämä viestit. Tarinaa en siis lukenut ja loppua kohden alkoi ajatus karkailla kun yritin pitää mielessä ne huomiot mitä tein aiemmista. Pieniä juttuja, mutta enpä minäkään niin hurjan iso ola
Hauskaa tässä on minusta mm se että mantereet sijoittuvat napa-alueille. En tiedä onko aivan napojen tuntumassa asutusta, mutta jos on niin pitkät pimeät ja valoisat jaksot kutkuttavat omaa mielikuvitustani.
Tuohon eri kansojen eristämiseen (jos sitä haluaa tavoitella) voi luoda kulttuurillisia juttuja. Haltiat ovat tahtoneet pitää eri kansat erillään ja vähentää mahdollisuutta että nämä liittoutuisivat yhteen haltioita vastaan. Tämä on voinut tapahtua esimerkiksi erilaisten uskontojen kautta jotka rajoittavat liikkumista tai kanssakäymistä. Myös kielimuuri voi olla ongelmana ja ehkä se voi myös olla syy siihen miksi kansat ovat pysyneet erillään vielä senkin jälkeen kun haltiat eivät enää hallitse.

Se mikä minusta on mielenkiintoinen ja hyvä juttu on se että ottaa lähtökohdaksi järkevät maailmanlait ja järjestyksen. Se että ei voi selittää jonkun tietyn tapahtuman syytä taikka seurauksia ei ole niinkään tärkeä. Toki olen myös sellainen lukija jota jää häiritsemään jos löytyy selkeitä virheitä (joku ehkä muistaa mm Hedvigin sukupuoliongelman) ja sitten niitä yritetään selitellä ties millä maagisella. Magian puuttuminen ja asioiden selittäminen tieteellisesti on minusta kunnioitettava lähtökohta. Molemmille tyyleille on paikkansa ja tykkään molemmista, mutta magia on joskus liian helppo ratkaisu asioiden selittämiseksi. Tämän ei silti tarviutse tarkoittaa että maailma toimisi täysin 100% samojen lakien mukaan kuin tämä omamme. Tärkeintä on että se pitää kiinni omista laeistaan.

Sain nyt illasta inspiraation pitkästä aikaa tähän. Ennen väsyn iskemistä sain tunnin aikana hieman kasattua tekstiä joka sitten todennäköisesti kaipaa joskus myöhemmin lisää laventamista. Parempi kuitenkin kai saada edes jotakin aikaiseksi että alkaa syntyä "oikeita" palasia palapeliin, vaikka kuinka karkeita vielä tässä vaiheessa ovatkin kun niin vähän tekemisaikaa on tälle antanut. Miettimisaika onkin sitten aivan oma asiansa ja sitä ei kukaan kellota...

---

Meren aallot lyövät rantaan ja merestä nousevat portaat. Portaat nousevat rantaa vehreyden keskellä, ensin pensaiden ja puiden reunoittamina, mutta pian seassa nousee laajempia muureja ja seinustoja. Nämä eivät kuitenkaan olleet tavallisten ihmisten tekosia, sillä ne eivät ole pinnaltaan tasaisia tahi tasakulmiin pakotettuja, eivätkä tee symmetrisen yksinkertaisen pyöreitä kaariakaan, eikä niissä ole ihmisen kädentaidoin luotuja kuvioitakaan.

Sen sijaan ne olivat paikoin kasvien peittämiä, paikoin käsittämättömän monimutkaisten kuvioiden vallassa ja sateella niistä kulki vesi kauniisti kastellen kaikki kasvit juuri tarpeellisin määrin vettä ja loput varastoituvat säiliöön, johon ei mitenkään päässyt ihminen käsiksi ellei sitten väkivalloin. Siitä huolimatta nämä rakennelmat ovat ihmisten asuttamia ja ne kuuluvat Aaltojen kansalle.

Kukaan ei tiennyt mistä Aaltojen kansa oli tullut. Muinaiset tarut osasivat kertoa jumalten viskoneen laivoja taivaalta ihmisiä täynnään, mutta viskoneen niin ettei kukaan laivoissa ollut kuollut vaan oli tuonut ne hellästi perille. Tämän käsittäminen on hankalaa, sillä jos jumalat laivoja viskoivat, niin kuinka ne tulivat perille niin ettei tullut turmia? Silläpä moni olikin aikojen saatossa jättänyt vanhat tarinat vähäiseen arvoon ja vaikka ne oli kirjattu ylös, niin vain harvat olivat niistä kiinnostuneet.

Jumalatkin olivat arvonsa menettäneet, sillä Aaltojen kansa oli oppinut hallitsemaan kasveja ja moni oli hairahtunut pitämään heitä muiden kuolevaisten yläpuolella heidän taitojensa tähden. Jumaliahan olivat he itse, sillä kaikenlaista kaunista kykenivät he kasveja hallitsemalla luomaan. Jos jossakin oli vaara talolla sortua jyrkänteeltä, niin kasvit kyettiin yhyttämään vahvistamaan ja siirtämään maata. Ja jos myrsky ehti jo aiheuttaa tuhon, oli kasveilla käsittämätön kyky palauttaa alue ajan saatossa takaisin aivan kuten se oli ennen ollut. Mutta kasvit eivät tehneet tätä hyvää hyvyyttään, vaan sillä, että aaltolaiset laittoivat ne toimimaan näin.

Rannan portailla istui Kehka ja hän jos kuka oli innoissaan. Hän oli ollut pitkään hieman hyljeksitty, eikä hän ollut koskaan kyennyt saamaan itselleen ystäviä, mutta häntä silti arvostettiin hänen tietämyksensä vuoksi. Ja tämä tietämys haluttiin saattaa pysyväksi ja tämän tähden Kehka oli erityisen innoissaan, sillä jo pitkään aaltolaiset olivat haikailleet kuolemattomuudesta. Se oli viimeisiä asioita, joiden vuoksi he eivät voineet tai uskaltaneet kutsua itseään ihmistä enemmäksi. Viimeiset vuosikymmenet olivat kuluneet siihen, että kaikenlaisia eläimiä oli koetettu saada elämään ikuisesti. Epäonnistumiset olivat seuranneet toistaan, mutta lannistuminen ei ollut suvaittua.

Vähitellen erilaiset eläimet saatiin pysymään aina tietyn iän puitteissa eivätkä ne osoittaneet ikääntymisen merkkejä. Ja kun riittävän moni erilainen eläin oli saatu elämään ikinuorina vailla merkkejä vanhuudesta ja sairauksista tulivat ne kaikki tapetuksi. Minkään toisen olennon ei haluttu enää jatkossa jakavan heidän saavutustaan ja he kokivat oppineensa ja ymmärtäneensä kaiken tarvittavan, jotta ensimmäiset ihmiset voitaisiin asettaa haltiakehtoihin. Jopa säilökasvit joiden avuin kaikki tutkimustieto oli kerätty saivat roihuta ja kuolla kun kaikki oli saatu talteen useammaksi kopioksi papereille ja turvaan useampaan sijaintiin.

Kehka on yksi ensimmäisistä, joka saisi kokea kuolemattomuuden. Häntä ei pelottanut mahdolliset ongelmat, sillä hänellä olisi kaikki maailman aika korjata kaikki mahdolliset ongelmat. Halvaantuminen, epämuodostumat, aistihäiriöt... kaiken voisi korjata kunhan hän vain olisi kuolematon. Lopulta hän olisi ehta haltia - ja kenties vihdoinkin saisi tunnustusta muutoinkin kuin tietämyksensä tähden.

---

Jokainen tälle mahdollisesti annettu peukalo menköön Kointähden laariin papukaijamerkkien muodossa, kun on malttanut aina välillä joskus nostaa asiaa esille

Muoks! Ah joo totta tosiaan ja kiitoksia kaikille kommenteista

Onko Kehka itämerensuomalainen haltia? Nimessä on vähän sellaista sointia...

Luin uudelleen koko ketjun läpi, ja minusta voisi esittää vielä semmoisen huomion, että moni asia nykymaailmassa on muodostunut orgaanisen kehityksen tuloksena. Esimerkiksi latinan kieli oli alkujaan pienen italialaisen heimokunnan äidinkieli, joka tuli Rooman vallan levitessä imperiumin kylkiäisinä käyttökieleksi suureen osaan Välimerta ja Eurooppaa. Sitten Länsi-Rooma kukistui ja latina hajosi erilaisiksi kansankieliksi, mutta Rooman piispa säilytti vanhan latinan kirkollisena kielenä, josta tuli siten myös oppineiden kieli, olihan kirkko vuosituhannen ajan tieteiden tärkein tukija. Löytöretkien aika koitti ja espanjalaisten ja portugalilaisten kolonialismin tuloksena syntyi latinasta johdettuja kansankieliä puhuva Latinalainen Amerikka. Jos joku olisi katsonut avaruudesta käsin Rooman kaupungin perustamista, olisi hän tuskin osannut ennakoida tällaista kehitystä.

Tarinan opetus: lukuisat monimutkaiset asiat ovat yhtäaikaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, eikä siitä sekamelskasta ota Merrikään selvää.

Hei, katsokaa mitä löysin!