Tämä on ensimmäinen karkea versio tekstistä, jonka on tarkoitus muotoutua tarinaksi haltioiden vallan päättymisestä ilmastokatastrofin myötä. Teksti on kirjoitettu yhtä kyytiä päästä ilman minkäänmoisia apuvälineitä ja moni asia kaipaa vielä tarkentelua ja viilailua; jätä palaute Verhon pääkeskusteluun.
---
Lopun alku
Täytetyt tavoitteet
Aurinko on laskemassa ja linnut lentelevät puiden lomitse. On lämmin loppukesän päivä ja keli on ollut mitä mainioin. Sitä luulisi, ettei mikään voisi pilata tämmöistä rauhoittavaa sielunmaisemaa, mutta parvekkeen tunnelma on synkkä ja hiljainen. Kefka katsoo eteenpäin kohden taivaanrantaa kuin tyhjyyteen, mutta silmissä on myös terävä viha ja katkeruus. Välistä hän huokaisee syvään ja pudistelee päätään. Hän on tullut sulattelemaan katkeraa kalkkia, sillä haltioiden neuvoston ratkaisu oli kaikkea muuta kuin hänen mieleensä.
Maailmaa on tähän mennessä aina hallittu useiden eri haltiakansojen toimesta, joista hallitsevassa asemassa ollut oli vaihdellut ja sotia oli sodittu, mutta välissä oli ollut myös rauhankausia. Ja nyt "ne urpot" olivat päättäneet kaataa kuningaskunnat ja perustaa koko maailman kattavan Suurvallan! Jo pelkkä nimi on Kefkan mielestä typerä, kuinka muka äänestäminen saati lopullinen asevoimien yhdistäminen ratkaisisi mitään? Jo uuden yhdistyneen valtakunnan nimi enteilee Kefkan mielestä heikkoja aikoja, sillä onhan se kompromissi. Terävä ja viisas hallitseminen keskitetysti hallitsijan toimesta toimii paljon paremmin kuin neuvottelu. Tämä oli osoitettu jo monituhatvuotisin perintein! Mitään suurta ei voida saavuttaa sillä, että kaikki vetävät omaa köyttään ja sitten yritetään muka löytää ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. "Pah! Humpuukia!" ja Kefka paiskoo juomalasinsa maahan.
Kefkaa arvostettiin. Hän oli valtakuntansa armeijan ylipäällikkö ja oli hänen ansiotaan, että viimeinen ihmisten linnake oli onnistuttu kukistamaan muutamia vuosia aiemmin. Sota ihmisiä vastaan oli kestänyt useita vuosituhansia. Ihmiset ovat halveksittavia: he eivät suostuneet edistykseen, he olivat taantumuksellisia kuolevaisia. Paras ihminen on kuollut ihminen. Vaikka haltioiden keskuudessa on ajoittain esiintynyt myös sympatioita ihmisiä kohtaan, on yleinen ilmapiiri kuitenkin selvä: tässä maailmassa on tilaa vain parhaille, kuolemattomille, geneettisille huipuille. Haltiat ovat vahvempia, älykkäämpiä, nopeampia, sitkeämpiä ja kestävämpiä. Maailma kuuluu heille ja ihmiset olivat asettuneet poikkiteloin. He ovat saaneet maksaa siitä käyvän hinnan. Tämä on asia, josta kaikki haltioiden hallitsevassa asemassa olevat ovat samaa mieltä.
Juuri sota ihmisiä vastaan oli kuitenkin tuonut eri haltiakansat yhteen: he olivat nyt jo vuosisatoja toimineet yhteisenä rintamana jättäen taakseen erimielisyydet ja kaunat, jotka siihen asti olivat himmentäneet haltioiden edistymistä. Ihmiset kuitenkin olivat osoittautuneet ärsyttävän sitkeiksi ja neuvokkaiksi, vaikka heidän välineistönsä on paikoin haltioiden vastaaviin verrattuna hyvinkin yksinkertaisia - tai ainakin haltioiden mielestä. Monta taistelua oli hävitty nöyryyttävillä tavoilla, jotka olivat vaikuttaneet haltioista moukan tuurin yhteensattumilta. Tämä oli tehnyt haltioista entistäkin häijympiä ja halu tuhota ihmiset oli kasvanut niin suureksi, että heidät haluttiin jyrätä pois koko planeetalta. Ihmisistä on jäljellä enää hajanaisia pieniä yhteisöjä, jotka eivät kykene tekemään merkittävää vastarintaa. Kaikki, kaikki ihmisten valtakunnat oli yksi kerrallaan ajettu ahtaalle ja tuhottu. Viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen.
Kefka olisi halunnut jatkaa armeijan ylipäällikkönä ja nostaa Kestalian hallitsevaan asemaan. Uuden Suurvallan muodostaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että armeijat yhdistetään ja Kefka todennäköisesti siirretään pienempään rooliin; hänen keinonsa kun ovat toimivia, mutta niille ei ollut enää tilausta Suurvallan alaisuudessa. Monet itseasiassa ihmettelivät sitä, kuinka helppoa Doman tuhoaminen lopulta oli ollut: Kefkan joukot olivat päässeet iskemään kuin kuuma veitsi voihin linnoitukseen, joka oli vaikuttanut tyystin saavuttamattomalta. Ennen Kefkan yritystä kaikki hyökkäykset olivat kimmonneet, lukuisat eri taktiikat olivat epäonnistuneet ja tuntui kuin Doman yllä olisi ollut lumous. Kansa hurrasi lopullisen voiton myötä, mutta tämä myös herätti pelkoa muiden hallitsevien haltioiden keskuudessa: mikä Kefkan oivallus oli ollut? Ja Kefka tiesi hyvin asemansa, mutta hän ei hyväksynyt sitä. Hänelle kuuluisi enemmän!
Yksi asia kuitenkin toi hänelle toivoa: kuten kaikki haltiat, myös hän on kuolematon. Hänellä on aikaa.
Mahdin siemen
Kävi kuten Kefka oletti: hänet sysättiin syrjään ja hänet lähetettiin pois haltioiden pohjoiselta kotimantereelta suorittamaan "kunniallista tehtävää puolustaa eteläisiä alueita kaikilta uhilta". Lukiessaan tehtävänantoa Kefka pyöritteli silmiään - eihän etelässäkään enää mitään merkittäviä uhkia ollut - mutta hän suostui siihen, sillä siinä on myös hyvät puolensa: hän pääsee pois useimpien valvovien silmien alta.
... jatkunee myöhemmin!
---
Jätä palaute Verhon pääkeskusteluun.
---
Lopun alku
Täytetyt tavoitteet
Aurinko on laskemassa ja linnut lentelevät puiden lomitse. On lämmin loppukesän päivä ja keli on ollut mitä mainioin. Sitä luulisi, ettei mikään voisi pilata tämmöistä rauhoittavaa sielunmaisemaa, mutta parvekkeen tunnelma on synkkä ja hiljainen. Kefka katsoo eteenpäin kohden taivaanrantaa kuin tyhjyyteen, mutta silmissä on myös terävä viha ja katkeruus. Välistä hän huokaisee syvään ja pudistelee päätään. Hän on tullut sulattelemaan katkeraa kalkkia, sillä haltioiden neuvoston ratkaisu oli kaikkea muuta kuin hänen mieleensä.
Maailmaa on tähän mennessä aina hallittu useiden eri haltiakansojen toimesta, joista hallitsevassa asemassa ollut oli vaihdellut ja sotia oli sodittu, mutta välissä oli ollut myös rauhankausia. Ja nyt "ne urpot" olivat päättäneet kaataa kuningaskunnat ja perustaa koko maailman kattavan Suurvallan! Jo pelkkä nimi on Kefkan mielestä typerä, kuinka muka äänestäminen saati lopullinen asevoimien yhdistäminen ratkaisisi mitään? Jo uuden yhdistyneen valtakunnan nimi enteilee Kefkan mielestä heikkoja aikoja, sillä onhan se kompromissi. Terävä ja viisas hallitseminen keskitetysti hallitsijan toimesta toimii paljon paremmin kuin neuvottelu. Tämä oli osoitettu jo monituhatvuotisin perintein! Mitään suurta ei voida saavuttaa sillä, että kaikki vetävät omaa köyttään ja sitten yritetään muka löytää ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. "Pah! Humpuukia!" ja Kefka paiskoo juomalasinsa maahan.
Kefkaa arvostettiin. Hän oli valtakuntansa armeijan ylipäällikkö ja oli hänen ansiotaan, että viimeinen ihmisten linnake oli onnistuttu kukistamaan muutamia vuosia aiemmin. Sota ihmisiä vastaan oli kestänyt useita vuosituhansia. Ihmiset ovat halveksittavia: he eivät suostuneet edistykseen, he olivat taantumuksellisia kuolevaisia. Paras ihminen on kuollut ihminen. Vaikka haltioiden keskuudessa on ajoittain esiintynyt myös sympatioita ihmisiä kohtaan, on yleinen ilmapiiri kuitenkin selvä: tässä maailmassa on tilaa vain parhaille, kuolemattomille, geneettisille huipuille. Haltiat ovat vahvempia, älykkäämpiä, nopeampia, sitkeämpiä ja kestävämpiä. Maailma kuuluu heille ja ihmiset olivat asettuneet poikkiteloin. He ovat saaneet maksaa siitä käyvän hinnan. Tämä on asia, josta kaikki haltioiden hallitsevassa asemassa olevat ovat samaa mieltä.
Juuri sota ihmisiä vastaan oli kuitenkin tuonut eri haltiakansat yhteen: he olivat nyt jo vuosisatoja toimineet yhteisenä rintamana jättäen taakseen erimielisyydet ja kaunat, jotka siihen asti olivat himmentäneet haltioiden edistymistä. Ihmiset kuitenkin olivat osoittautuneet ärsyttävän sitkeiksi ja neuvokkaiksi, vaikka heidän välineistönsä on paikoin haltioiden vastaaviin verrattuna hyvinkin yksinkertaisia - tai ainakin haltioiden mielestä. Monta taistelua oli hävitty nöyryyttävillä tavoilla, jotka olivat vaikuttaneet haltioista moukan tuurin yhteensattumilta. Tämä oli tehnyt haltioista entistäkin häijympiä ja halu tuhota ihmiset oli kasvanut niin suureksi, että heidät haluttiin jyrätä pois koko planeetalta. Ihmisistä on jäljellä enää hajanaisia pieniä yhteisöjä, jotka eivät kykene tekemään merkittävää vastarintaa. Kaikki, kaikki ihmisten valtakunnat oli yksi kerrallaan ajettu ahtaalle ja tuhottu. Viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen.
Kefka olisi halunnut jatkaa armeijan ylipäällikkönä ja nostaa Kestalian hallitsevaan asemaan. Uuden Suurvallan muodostaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että armeijat yhdistetään ja Kefka todennäköisesti siirretään pienempään rooliin; hänen keinonsa kun ovat toimivia, mutta niille ei ollut enää tilausta Suurvallan alaisuudessa. Monet itseasiassa ihmettelivät sitä, kuinka helppoa Doman tuhoaminen lopulta oli ollut: Kefkan joukot olivat päässeet iskemään kuin kuuma veitsi voihin linnoitukseen, joka oli vaikuttanut tyystin saavuttamattomalta. Ennen Kefkan yritystä kaikki hyökkäykset olivat kimmonneet, lukuisat eri taktiikat olivat epäonnistuneet ja tuntui kuin Doman yllä olisi ollut lumous. Kansa hurrasi lopullisen voiton myötä, mutta tämä myös herätti pelkoa muiden hallitsevien haltioiden keskuudessa: mikä Kefkan oivallus oli ollut? Ja Kefka tiesi hyvin asemansa, mutta hän ei hyväksynyt sitä. Hänelle kuuluisi enemmän!
Yksi asia kuitenkin toi hänelle toivoa: kuten kaikki haltiat, myös hän on kuolematon. Hänellä on aikaa.
Mahdin siemen
Kävi kuten Kefka oletti: hänet sysättiin syrjään ja hänet lähetettiin pois haltioiden pohjoiselta kotimantereelta suorittamaan "kunniallista tehtävää puolustaa eteläisiä alueita kaikilta uhilta". Lukiessaan tehtävänantoa Kefka pyöritteli silmiään - eihän etelässäkään enää mitään merkittäviä uhkia ollut - mutta hän suostui siihen, sillä siinä on myös hyvät puolensa: hän pääsee pois useimpien valvovien silmien alta.
... jatkunee myöhemmin!
---
Jätä palaute Verhon pääkeskusteluun.
