Gladiaattori, se on sana joka liittetään usein turmeltuneisuuteen, barbaarimaisuuteen ja turhaan verenvuodattamiseen.
Mutta silti kaikki rakastavat gladiaattoreja, niin rikkaat kuin köyhätkin.
Minun mielestäni se on mainetta, kunniaa ja yksi tie ryysyistä rikkauksiin. Verinen tie...
Minun taustani on hyvin yleinen Etelä-Murdanovian armottomilla ruohotasangoilla. Köyhäperhe, perheessä paljon lapsia
ja hallitsijoiden vuosisatainen perinne sortaa maatilallisia.
Kun täytin kymmenen, niin perheeni lähetti minut Grodukseen, miksikö? Niin oli tapana.
Grodus oli yksi lukuisista kaupungeista jotka elivät gladiaattoreilla. Murdanovian maatilallisten tapa oli
lähettää nuorin poika johonkin näistä kaupungeista koulutettavaksi. Se on tasan yhtä vanha tapa, kuin maatilallisten sorto.
Gladiaattoreiden ei tarvitse nähdä koskaan nälkää ja heillä on mahdollisuus nousta rikkauksiin.
Oma tarinani alkaa Groduksen areenan kuumalta hiekalta, viiden vuoden koulutsen jälkeen.
"Minä näin teidän tulevan, minä näin teidän koulutuksenne, minä näin teidän kehittyvän ja nyt voin sanoa
että olen ylpeä teistä! Huomenna teidän verinen tienne kuuluisuuksiin alkaa. Useimmat teistä kohtaa parempansa
ja täten kohtaatte noutajanne. Leväkää nyt ja taistelkaa huomenna hyvin!" Sergian puhui kuuluvalla äänellään parvekkeelta
ja poistui sen jälkeen omaan lukaaliinsa.
Mercriados tärisi jännityksestä, kuolemaa hän ei enää pelännyt. Viiden vuoden valmentautumisen jälkeen se olisi ollut
jo pettymys.
Bricdan, Mercriadosin paras ystävä näytti yhtä tyyneltä kuin aina, mutta se oli hänen tapansa käsitellä asioita.
Mercriados hymyili tyytyväisenä että omasi noinkin loistavan ystävän.
"Odotatko huomista?" Bricdan kysyi tyynesti ja tuijotti muita areenalta poistuvia nuoria.
"Tietenkin, etkö sinä?"
"Odotan, mutta..." Bricdan empi ja jatkoi sisuuntuneempaan sävyyn: "Eikö sinua häiritse että voimme menettää hyviä ystäviämme?"
"Tietenkin, mutta minä tiesin kohtaloni jo viiden vanhana", Mercriados vastasi ja tuijotti hetken areenan portteja
jotka veivät maanalle.
"Aika rajua, minulle se tuli yllätyksenä. Täytin kymmenen ja seuraavana päivänä isä pisti minut vankkureihin.
Se oli pelottava kokemus." Bricdan selitti väristen.
"Kaikilla on oma tarinansa." Mercriados vastasi ja hymyili ystävänsä hermostumiselle.
"Mietin vain vanhempiani. Mahtavatko he olla täällä huomenna?" Bricdan pohti puoliksi itsekseen.
"Luultavasti, itse kävin lapsena katsomassa kahdesti mikä on tulevaisuuteni ja usein siellä oli silloisten
tulokkaiden vanhemmat paikalla." Mercriados vastasi.
"Oletko koskaan ihmetellyt miksi Zurdomian on täällä myös. Hänen isänsä on rikas."
"Hänen isänsä on ollut gladiaattori", Mercriados vastasi tyytyväisenä ja jatkoi: "Zurdomin isä on minun isäni serkku"
"Älä kuseta!" Bricdan huudahti
"En valehtele, mutta eipä se minun kohtalooni liity mitenkään." Mercriados tuhahti ja tuijotti huoneensa karua ovea.
"Hmmm. Voi olla, mutta nämä asia kiertävät yleensä hyvin suvussa." Bricdan totesi tyytyväisenä ystävänsä paljastuksesta.
"Tule illalla ruokailuun!" Bricdan huusi peräänsä ja jatkoi juoksua omaan huoneeseensa.
Huoneet muistuttivat hyvin paljon vankikoppeja, joita ne aikoinaan olivat olleet kun rikollisia tavattiin syöttää
mitä mielenkiintoisimmille eläimille tai tapatettiin minotaureilla, jäteillä tai örkeillä. Huoneet oli onneksi muutettu mukavammiksi
kun taisteluista tehtiin urheilua ja gladiaattoreille saatiin enemmän oikeuksia.
Mercriados kaatui vuoteelleen hikisenä, väsyneenä ja nälkäisenä. Hetken päästä hän jo nukkui,
ja illan juhlatkin olisivat jääneet näkemättä ilman Bricdania. Ne olivatkin juhlat, joita kukaan ei koskaan voinut unohtaa.
***
Lihaksikas, hyvin ruskettunut, ellei jopa kuparin värinen gladiaattori seisoo keskellä valtavaa areenaa.
Hänen ympärillä makaa paljon muitakin sotureita jopa minotaurin kylmettynyt ruumis makaa muiden joukossa.
Voitokas gladiaattori katselee keisarilliseen aitioon ja huutaa jotain erikoista, koska yleisö hiljenee
ja valtava kuiskuttelu valtaa koko areenan.
"Mercriados... Mercriados!" huuto kaikuu hänen uniensa kivisillä käytävillä. "Mercriados!"
"-Mitä?"
"Me myöhästymme kohta aloituksesta." Bricdan sanoi ja yritti selvästi hoputtaa ystäväänsä ripeämpään toimintaan.
Mercriados hieroi silmiään ja katseli ympärilleen, Bricdanin kantaessa vesivatia tämän sängylle.
"Muista että meillä on nyt tarkeä ilta. Pitää olla puhdas." Bricdan totesi ja äänessä oli havaittavissa selkeää ilkikurisuutta.
Merciriados oli pahastua kunnes katsoi itseään ja peilikuvaansa vedestä. Hän oli yltäpäältä hiekassa
ja hänen ominaistuoksunsa olisi saanut kääpiönkin kateelliseksi.
"Niinpä kai." hän tuhahti ja alkoi pestä itseään.
Tovin kuluttua Bricdan ja siistiytynyt Mercriados pääsivät lähtemään ruokasalia kohti. Matkalla he huomasivat
muitakin poikia juoksevan kiireellä ruokailusalia kohti. Mercriados hymyili.
"Mikä nyt sinua huvittaa?" Bricdan kysyi ja vaikutti hivenen uteliaalta.
"Muutkin ovat näköjään myöhässä ja iso Piemar taitaa olla eniten myöhässä"
"-Kuinka niin?"
"Hän on kiireessään unohtanut vaatteensa." Mercriados vastasi ja purskahti nauruun kun Piemar
oli piiloutunut varjoiseen nurkkaan käytävällä. Bricdan katsoi Mercriadosin osoittamaan nurkkaan ja yhtyi nauruun.
Piemar oli varsin isokokoinen Murdanovianin mittapuulla, eli reilusti yli seitsemän jalkaa pitkä
ja monet olettivat hänessä olevan pisara ellei parikin barbaarin verta.
Piemar oli mukava kaikille ja hyvin lempeäluontoinen, monet olettivatkin hänen visiittinsä areenoille olevan
sen takia hyvin lyhyt ikäinen. Piemaria pidettiin myös hidas järkisenä, mutta se johtui täysin hänen rauhallisesta
sekä kauaskantoisesta pohdiskelustaan.
Piemar, Mercriados ja Bricdan olivat vapaa-ajallaan yleensä yhdessä ja harjoituksissakin yrittivät auttaa aina toisiaan.
Mercriados ja Bricdan saapuivat suureen ruokailusaliin jonka jykevät ruskeaapuuta olevat pöydät
oli peitetty valkoisilla liinoilla. Pöytiin oli laitettu paljon erillaisia ruokia, kuten kanaa, sikaa ja jopa lammasta oli tarjolla.
Lisukkeiksi oli laitettu perunoita, riisiä, lanttua ja lukuisia erillaisia vihanneksia. Bricdan alkoi katsella levottamasti
ympärilleen ja yritti etsiä hyvää istumapaikkaa. Huoneeseen oli jo saapunut noin kahdeksankymmentä
poikaa sadastaviidestätoista.
"En ole koskaan nähnyt noin paljon ruokaa samassa paikassa ja vieläpä noin paljon herkkuja." Bricdan hämmästeli
ja kompuroi omalle paikalleen. Mercriados istuutui hänen vasemmalle puolelle ja katsoi ystäväänsä.
"Se on joillekin viimeinen ruokailu. Joten en ole yhtään yllättynyt." Mercriados vastasi.
"-En ollut ajatellut sitä noin..." Bricdan kuiskasi hiljaa itselleen.
"Ei pidä ajatella huomista kun voi keskittyä nykyiseen tilanteeseen" Piemar kommentoi väliin matalalla äänellään,
jonka olisi helposti kuvitellut paljon vanhemmalle miehelle.
Piemar istuutui Mercriadosin vasemmalle puolelle ja hänen lauseensa sai tavallisesti huolettoman Bricdanin tyytyväiseksi.
"Minulle kaikkea ja paljon!" Bricdan huudahti ja tarttui ensimmäisenä kanankoipeen. Piemar hymyili lämpimästi
ja Mercriados katseli ystäviään pohtien.
Pohtien huomista ja viiden vuoden takaa alkanutta ystävyyttä.
"Ja minulle sitä samaa mutta tuplasti enemmän!" Piemar mörähti ja alkoi kerätä ruokaa lautaselle.
Mercriados hymyili vaisusti ja ajatteli liittyä ilonpitoon ystäviensä mukana.
Se olikin heidän toiseksi viimeinen juhla-ateria yhdessä...
***
Auringon ensisäteet tunkeutuivat Mercriadosin huoneeseen pienestä viemärin aukkoa muistuttavasta ikkunasta.
Mercriados istuis sängyllään ja valmistautui henkisesti tulevaan koitokseen.
"Mercriados" laiha mies sanoi ovensuulta.
"-Niin, herra?"
"Tiedät varmaan kuka on vastustajanamme?" Sergian kysyi ja siirtyi istumaan huoneen ainoalle tuolille.
"Cornuksen kaupingin oppilaat" Mercriados vastasi ja tuijotti hivenen hölmistyneenä herraansa.
"Kyllä. Ja ihmettelet varmaan miksi olen täällä, paikassa jossa en ole käynyt pariin vuoteen." Sergian jaaritteli,
aiheuttaen uusia kysymyksiä Mercriadosin mieleen.
"Niin."
"-Syy olet sinä. Olet yksi parhaista täällä ja jos selviät tarpeeksi pitkään hengissä niin sinä voit päästä vielä pitkälle."
Sergian selitti ja hymyili hyvin isällisesti.
"E-en, en minä ole erikoinen. Zurdom on taitavin meistä siinä missä Piemar on vahvin ja Urzolein on
luultavasti sitkein ihminen mitä olen tavannut."
"Vaiti!" Sergian jyrähti.
"-Kyllä, herra"
"Tiedät kyllä mitä minä tarkoitan, taktisuutesi ja sen myötä ilmeinen johtajuus on sinun vahvin puolesi
ja kaikessa muussa olet hyvä."
"M-mutta..." Mercriados änkytti.
"Vain sinulla on loistava kyky johtaa, joten minä haluan että pidät pojistani huolta parhaimman mukaan"
Sergian sanoi ja poistui huoneesti yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin.
Mercriados istui neuvottomana sängyllään ja tuijotti mattoaan joka peitti kylmän kiviattian.
"Hän on oikeassa", Piemar tokaisi möreällä äänellään.
"Miten sinä... Vakoilitko sinä?" Mercriados kysyi hyvin syyttävään sävyyn ja vaikutti loukkaantuneelta.
"Minä... Minä en nukkunut hyvin ja sitten hän käveli huoneeni ohi, joten ajattelin ottaa selvää..."
"-Miksi hän on täällä." Mercriados sanoi keskeyttäen Piemarin.
"Niin."
"Olisin varmaan tehnyt itse samoin." Mercriados totesi ja nousi lähteäkseen aamupuurolle.
"-Älä unohda kypärääsi." Piemar huomautti ja hymyili hivenen ilkikurisesti.
"Ei minulla ole kypärää." Mercriados sanoi.
"-Nyt on. Katso." Piemar sanoi ja osoitti sormellaan tuolilla olevaa kypärää.
"Se-se on ryhmänjohtajan kypärä." Mercriados änkytti järkytyksestä.
"Menemmekös komentaja Mercriados." Piemar kiusasi ja ratkesi nauramaan kalpealle Mercriadosille.
Bricdan odotti ystäviään jo aamupuuro jonossa, ja hän vaikutti jälleen tyyneltä itseltään.
"Mikä teillä kesti kaverit? Olen jo odottanut teitä yli neljännes tunnin." Bricdan kysyi syyllistävään sävyyn.
"Älä puhu komentaja Mercriadosille tuohon sävyyn." Piemar komensi möreällä äänellään.
"Mitä hemmettiä? Mercriados, mitä hemmetiä Piemar selittää?" Bricdan tivasi Mercriadosilta, joka oli yhä valkoinen
kuin uusi lakana.
"Hän teki minusta tämänpäivän taisteluiden ryhmänjohtajan."
"-Kuka?" Bricdan kysyi epäilevään sävyyn ja epäili kaveriensa jekuttavan tätä.
"Sergian", Piemar vastasi Mercriadosin puolesta ja näytti kylpärän joka oli yhä Mercriadosin vapisevissa käsissä.
"Mutta sehän on hienoa!" Bricdan huudahti ja riensi halaamaan parhaita ystäviään.
"Mercriados ei vain ole ihan samaa mieltä kanssasi." Piemar totesi ja rupesi nauramaan toverinsa ahdingolle.
"Mercriados sinä olet kuin luotu tuohon tehtävään. Mutta nyt puurolle ettei tarvitse tyhjin vatsoin käydä taisteluun."
Bricdan vakuutteli ja siirtyi puurojonoon.
"Kiitos." Mercriados kuiskasi hiljaa ja siirtyi jonoon Piemarin taakse.
Aamu alkoi lähestyä puolta päivää ja Groduksen pojat olivat jo valitsemassa varusteitaan,
kun Sergian saapui alas varustetiloihin.
"Teitä on nyt sataviisitoista ja iltaan mennessä teitä on enään jäljellä noin puolet. Se ei ole ehkä rohkaisevaa,
mutta selviämisenne riippuu täysin teistä ja uudesta johtajastanne Mercriadoksesta. Voitte mennä."
Sergian lopetettua puheensa alkoi valtava puheensorina oppilaiden kesken ja yhä useammat katseet
hakeutuivat Mercriadosiin.
"Nyt se siis alkaa." Mercriados sanoi itselleen ja alkoi puhua kovaan ääneen: "No niin toverit, me menemme tuonne,
viihdytämme ihmisiä omalla verellämme ja eritoten vastustajiemme verellä. Kaikki tukevat toinen
toistaan jos tilanne sen vain suo, mutta sankaria ei leikitä. He eivät elä koskaan kauaa. Porteille pojat!"
Ja noilla sanoilla Mercriados lähetti ystävänsä, harjoittelutoverinsa pitkälle ja verentäyttämälle tielle.
***
Mercriados suojasi silmiään puolipäivän kirkkaalta auringonpaisteelta, samalla kun käveli suuresta portista areenalle.
Cornusin oppilaat seisoivat kolmessa suorassa rivissä katse Sergianin aitioon päin.
He seisoivat oikealla aitiosta katsottuna ja Groduksen oppilaat marssivat vasemmalle puolelle myöskin kolmeen riviin.
Cornusin ja Groduksen oppilaide väliin jäi kapea käytävä.
Sergianin vieraana oli haukankasvoinen lihaksikas mies, jonka julma olemus sai Mercriadosin värähtämään.
Samainen mies käveli lähemmäksi aition reunaa ja hymyili. Miehen hymyssä oli kunnioitusta herättävää
pirullisuutta ja kasvojen lukuisat arvet vääristivät hänen hymynsä eräänlaiseksi irvistykseksi.
"Xoris!" Mies jyrähti ja Cornusin riveistä käveli rotevanoloinen, joskin Piemaria pienempi, miehenalku.
Xoris käveli käytävää pitkin aition eteen, jonka jälkeen Sergian astui ulos varjosta.
"Mercriados" Sergianin ääni oli rauhallinen ja kantoi selkeänä areenan jokaiseen kolkaan.
Mercriados käveli rauhallisesti Xorisin vierelle ja yllätti tyyneydellään jopa itsensä. Gladiaattorit tervehtivät
Sergiania ja haukankasvoista miestä, jonka jälkeen molemmat ryhmät poistuivat omiin varustetiloihinsa.
Mercriados luki seinällä olevasta savitaululusta päivänohjelman ja kääntyi sitten poikien puoleen.
"Toverit, ensiksi meillä on kolme vastaan kolme ottelu. Piemar ja Urzolein tulee kanssani. Me olemme ensiksi.
Bricdan vaikutti hivenen loukkaantuneelta kun häntä ei valittu ystäviensä mukaan.
Mercriados huomasi tämän ja käveli ystävänsä luokse: "En ottanut sinua koska jos minä kuolen niin he tarvitsevat varajohtajan."
"Mutta... Et sinä saa mennä."
"Miten voin käskeä menemään toisia kuolemaan jos itse ihmettelen vain täällä, se ei herätä kunnioitusta.
Olisinko silloin johtohahmo?"
"Et... A-anteeksi..." Bricdan änkytti
"Hyvä. Näemme pian, ainakin toivottavasti."
He seisoivat omalla puolellaan areenaa ja katselivat Coruksen kolmea poikaa, joista yksi vapisi rajusti.
Ja kaksi muuta vaikuttivat hyvin hermostuneilta. Piemar ota sinä omasi ja minä otan keskimmäisen Urzolein ota sinä vasemman puoleinen.
"Mutta se vapisee kuin kapinen koira" Urzolein valitti.
"Joskus pahinkin pelkuri on nurkkaan ajettuna pelottava vastus" Mercriados totesi.
Piemar hymyili lempeästi omalle kohteelleen ja taputteli lempeästi rautasta aamuntähteään. Vasemmassa
kädessä hänellä oli kilpi.
Urzolein oli varustautunut perinteisellä lyömämiekalla ja kilvellä. Mercriadosilla oli käytössä sotamiekka,
joka on kevyempi versio puolentoista käden miekasta.
Panssareita ei aloitteleville anneta, koska se olisi hyvän tavaran tuhlausta ja niitä kerääntyy gladiaattoreille
aikanaan voitonmerkkeinä tai merkkipaaluina.
Mercriados nyt oli poikkeus ja vastustajalla Xoris joilla oli kypärät.
Mercriadosin kypärä oli hyvin yksinkertainen silmikkokypärä, jossa oli punainen töyhtö.
Piemar juoksi nuijaansa heiluttaen vastustajansa kimppuun joka katsoi kauhusta kalpeana piikikästä aamuntähteä.
Urzolein sai omaksi ilokseen huomata Mercriadosin toteaman asian paikkansapitävyyden,
kun kuolemanpelon järkyttämä miehenalku alkoi taistella henkensä edestä.
Mercriados pyöri vastustajansa ympärillä kuin tiikeri saaliinsa ympärillä ja hymyili. Piemar jakeli murskaavia
iskujaan vastustajan kilpeen ja katseli vastustajansa horjumista.
Urzolein alkoi jäädä lievästi alakynteen kun vastustaja oli alkanut hitaasti sisuuntua.
Mercriados jakoi tarkaan harkittuja iskuja vastustajaansa kohti, joka torjui jokaisen tarkkaan yrittämättä edes vastaiskuja.
Urzolein alkoi jäädä hetkihetkeltä enemmän alakynteen ja Mercriados jatkoi iskujen vaihtoa jo hivenen turhautuneena.
Valtava rysähdys ja hyytävä tuskan huuti rikkoi tasaisena jatkuneen kalskeen kun Piemarin aamuntähti oli
tunkeutunut vastustajan kilven lävitse käsivarteen.
Mercriadosin vastustaja värähti ja sekunttia myöhemmin toinen kiljaisu täytti areenan kun Mercriadosin miekka
sukelsi vastustajansa lämpimään ruumiiseen. Piemar hymyili lempeästi omalle kohteelleen,
joka valitti tuskaansa polvillaan maassa. Piemar heilautti oikealta nuijaansa valtavalla voimalla.
Valitus loppui voimakkaaseen rusahdukseen, yleisö ratkesi valtaviin suosion osoituksiin.
Urzolein jatkoi hitaasti perääntymistään ja yritti taistella vastaan epätoivon tuomin voimin,
kunnes vastustajan miekka onnistui lävistää hänen kilpikätensä olkapään.
Mercriados juoksi Urzolein luokse, hypäten vastustajansa niskaan. Yleisö haukkoi henkeään
kun uusi tuskanhuudahdus halkoi ilmaa.
Urzolein tippunut miekka lävisti Mercriadosin kaataman vihollisen.
Yleisö hurrasi voimakkaasti voittajakolmikolle joista Urzolein horjui Piemarin tukemana takaisin.
Mercriados tuijotti hetken areenan veristä hiekkaa ja mietti ihmishengen viemisen helppoutta.
Mercriados raahautui rappusia alas ja huomasi potevansa huonoa oloa.
"Ja nyt pidot vasta alkaa..." hän mutisi itsekseen miettien samalla seuraavaa taistelua.
***
Iltapäivä, aurinko lämmiittää voimakkaasti areenan veristä hiekkaa, veren rautainen löyhkä haisee vahvana
ja haavoittuneiden valitushuudot kaikuvat kivisillä käytävillä.
"Mercriados! Me voitimme!" hintelä poika huusi innostuneena, vaikka pitelikin toisella kädellään otsassa
olevaa vertavuotavaa haavaa.
"Hyvä pojat." taas erävoitto meille. Tilanne on jo 8-6 Groduksen oppilaille, mutta millä hinnalla.
Eradom, Frez, Merilin ja monet muut. Kuolleina yhtä kaikki.
"Bricdan!"
"Niin Merc?"
"Kuinka monta kuollutta ja paljonko haavoittuineita?" Mercriados kysyi ja hiveli veristä kypäräänsä.
Bricdan mumisi itsekseen ja näytti hyvin mietteliäältä ennen kuin vastasi: "Noin kolmisenkymmentä ja haavoittuneita on toinen samanmoinen."
"Eli taistelukuntoisia on joku kuutisenkymmentä", Mercriados mumisi itsekselleen.
"Seuraava ottelu alkaa. Viisi viittä vastaan." Bricdan muistutti ajatuksiinsa eksynyttä Mercriadosia.
"Bricdan, sinä saat johtaa seuravaa ryhmää. Ota Piemar ja Zurdom mukaasi. Kaksi muuta saat itse valita."
"Selvä." Bricdan oli selkeästi yllättynyt, mutta ei ulkoiselta tyyneydeltään näyttänyt sitä ulkopuolisille.
Bricdan nappasi tikarinsa ja lähti marssimaan rappusia ylös. Piemar iski Mercriadosille silmää ja hymyili tyytyväisen oloisena.
Hurraus kuului vahvana varastetiloilla ja jokunen tuskanhuuto toi vaihtelua yleisön mylvimiseen.
Nudian oli portinkaltereiden takana katselemassa taistelua ja huusi välillä tilanteen kehittymistä.
"Piemar murskasi jälleen yhden pään! Ja Bricdan suolisti yhden tikareillaan. Mutta menetimme Inyverin!"
Nudian huusi Mercriadosille.
"Zurdom seivästi keihäällään kaksi muuta vieläpä yhtäaikaa! Yksi jäljellä." Nudian kuulosti innostuneelta
ja taistelun tuoman adrenaliinin hurmaamana. Mercriados hymyili tyytyväisenä.
"He voittivat! Piemar mursi aamuntähdellään polven, Zurdom lävisti sen kyljen ja Alejar iski sapelillaan kaulaan."
Hetken kuluttua he raahautuivat alas nostetunkalteriportin takaa alas varastolle. Piemar vaikutti
tyytyiväiseltä ja Bricdan puuskutti vahvasti.
"S-sillä oli kirves!" Bricdan totesi ja hengitti syvään.
"En ole hetkeen nähnyt hänen väistelevän noin paljon. Se oli kuin hobitti olisi käynyt jätin kimppuun." Piemar
totesi ja hymyili ystävänsä väsymykselle.
"Neljä neljää vastaan. Biren, Gerus, Ertes ja Uminon menevät seuraavaksi." Mercriados komensi.
"Xoris ja kolme muuta ovat vastassa." Nudian huusi taas portilta.
"Ei hemmetti!"
"Mitä nyt?" Piemar kysyi möreällä äänellään ja katsoi hämmästyneenä Mercriadosin käytöstä.
"Xoris..." Mercriados vastasi ja Piemar teki jo nyt kunniaa Birenille ja kumppaneille.
Xoris oli lahdannut jo muutaman miehen ja hän ei ollut hävinnyt vielä kertaakaan, saati sitten loukkaantunut.
"Ertes on mennyttä! Gerus... Poistui." Nudianin into alkoi laantua kummasti, sillä Gerus kuului hänen ystäväpiiriinsä.
"Uminon tappoi yhden uhraamalla itsensä. Juoksi keihästä päin ja työnsi miekkansa tämän rintaan."
Nudian alkoi kuulostaa jo pahoinvoivalta, mutta se alkoi hukkua suosionosoituksien ja hurraamisen alle.
"Hemmetti mylvikää vaan. Minä tapan sinut Xoris!" Mercriados uhosi.
"Biren vei kaksi muuta mutta Xoris löi hänet kahtia kirveellään." Nudian vaikeni hiljaiseen hetkeen ja
tuijotti veristä areenaa kyynel valuen hänen poskeaan pitkin. Mercriados seisoi hänen vierellään ja tuijotti aploodeista nauttivaa
Xorista verenhimoisesti.
Ilta alkoi laskeutua ja viimeinen taistelu alkoi olla lähellä. Tilanne oli tasan. Kuolleita oli noin kuusikymmentä,
haavoittuineita neljäkymmentä joista viisi kuolee saamiinsa vammoihin, viimeistään seuraavaan aamuun mennessä.
"Yksi ottelu vielä. Kolme kolmea vastaan." Bricdan kertoi Mercriadosille ja piteli reidessä olevaa haavaa,
jonka keihäs oli raapaissut.
"Minä menen, Nudian ja Qelos tulevat kanssani." Mercriados ilmoitti ja siirtyi areenaa kohti.
Mercriadosilla oli jälleen sotamiekkansa mukana ja Nudian otti itselleen piikkihansikkaat, ne olivat metallivahvisteiset
ja niistä lähtivät kolme tikarinpituista terää, karhunkynsiksi niitä useimmat kutsuivat.
Qelos otti mukaansa valtavan moukarinsa.
Kolme vastustajaa käveli omasta portistaan areenalle, ensimmäinen oli hyvin paljon örkin näköinen, likainen roteva
ja luultavasti tyhmä kuin vanha ränsistynyt saapas.
Toinen taas vaikutti jotenkin kärppämäiseltä, mutta kolmas areenaan tulija sai Mercriadosin veren kiehumaan raivosta.
Ja yleisön hurraamaan.
Xoris astui tyynenä areenalle heilutten tapparaansa tyytyväisenä puolelta toiselle, kuin lämmitellen lihaksiaan.
Mercriados hymyili ajatellessaan tulevaa yhteenottoa.
***
Tunnelma areenalla oli lähes käsin kosketeltavissa, yleisö hurrasi taukoamatta kuudelle gladiaattorin alulle,
jotka valmistautuivat tappamaan toisiaan.
Areenan hiekka oli pitkän päivän aikana muuttunut ruosteenpunaiseksi, soihtuja oli joka puolella ja
niiden valo piti areenan hämärimmätkin kolkat valoisina.
Hiki valui gladiaattorien vartaloa pitkin, lihakset olivat jännittyneinä, he odottavat, että joku tai jokin tekisi aloitteen.
yhtäkkiä Qelos ryntäsi moukariaan heiluttaen Xorisin kimppuun, Nudian ryntäsi örkkimäisen soturin kimppuun
ja Mercriados tyytyi kärppämäiseen viholliseen.
Yleisö eli joka hetkessä, imien tunnelmaa kuin mikä tahansa loinen. Kun rauta ja teräs vihelsi leikatessa ilmaa,
syntyi sykähdyttävä hiljaisuus, jokaisen torjunnan ja iskun aikana he vetivät kuorossa henkeä.
Valtava hurraaminen syntyi huikeiden onnistumisien myötä.
Nudian onnistui hämäämään hidasälyistä vastustajaansa haamuväistöllä, se näytti siltä kuin hän olisi väistämässä oikealle,
mutta oikeasti hän pysyi paikoillaan.
Örkkimäinen gladiaattori huomasi omaksi hölmistymisekseen huitovansa tyhjää, Nudianin piikkihansikkaan karhunkynnet
uppoutuivat vastustajan leuasta sisään ja porautui aina aivoihin asti.
Lämmin veri virtasi Nudianin käsivartta pitkin.
Sekuntteja myöhemmin Qelos tipahti polvilleen ja alkoi kylmänviileästi kerätä suolistoaan takaisin vatsaansa,
kunnes Xorisin tappara heilahti leveässä kaaressa. Qelosin pää tömähti pehmeään hiekkaan.
"Eiii!!!" Nudian kiljaisi ja lähti karhunkynnet valmiusasennossa juoksemaan Xorisin päälle.
Mercriados survaisi sotamiekkansa kärppämäiseen vastustajaansa ja kääntyi katsomaan Nudiania.
Xoris heilautti kirvestään valtavalla voimalla ja sen terä pureutui metallivahvisteisen piikkihansikkaan
lävitse aina ranteeseen asti.
Xoris hymyili sadistisesti Nudianille ja tarttui tämän terveeseen oikeaan käteen, alkaen pakottaa tätä survaisemaan
itseään rintaan.
"Mercriados! Auta..." Nudian alkoi valittaa kipuaan kun kynnet alkoivat millimilliltä uppoutua tämän rintakehästä sisään.
Nudianin helpotukseksi Xeros hellitti yllättäen otteensa, Mercriados iski miekallaan Xerosia kohti
joka kierähti ketterästi pois miekan tieltä.
Yleisö hurrasi suosikkejaan ja tunnelma oli suorastaan huumaava. Joukueidensa johtajat kiertelivät
toinen toistaan jaellen iskuja puolelta toiselle, testaillen aukoja puolustuksessa ja mahdollisia piilotettuja voimavaroja.
Yhtäkkiä Mercriados vajosi polvilleen ja alkoi... nauraa.
Nauru oli mielipuolista ja hänen silmissään loisti hulluus.
"Mitä hemmettiä!?" Xoris ärähti ja katsoi hämmentyneenä Mercriadosia.
"Olet kuollut." jäätäkin viileämpi ääni totesi ja järjetön nauru jatkui taas. Hiljaa hän siirsi kätensä miekankahvalla,
niin että terä oli osoitettu häneen itseensä.
"Pyh. Olet tullut hulluksi." Xoris sanoi ja kohotti tapparaansa.
Yllättäen Mercriados nousi ylös ja sivalsi Xoriksen kurkun. Hetken hiljaisuus, tapparan tömähdys
ja Xorisin kädet siirtyivät kurkulle. Hän yritti epätoivoisesti pitää sydänverensä sisällään,
mutta hitaasti se valui sormien lävitse pieninä suihkuina.
Hitaasti Xoris alkoi vapista ja vajota polvilleen, kunnes epätoivoiselta kuullostava korina alkoi hiipua.
"Kosto oli minun ja sinun aikasi on nyt päättyvä." Mercriados sanoi jäätävällä äänellään ja hymyili julmasti Xorisille.
Mercriados potkaisi polvillaan olevaa Xorisia päähän, se irtosi osittain irti ja jäi roikkumaan tämän niskaan
kun Xoris vajosi kuolleena maahan.
Mercriados tuijotti mylvivää yleisöä joka hoki hänen nimeään ja osa jo huuteli hänen nimensä tulevaa lyhennettyä
muotoa. Hän ei välittänyt enään heistä, hän välitti vain tovereistaan ja itsestään.
Tulevaisuus toisi Mercriadosille, eli Mercosille paljon uusia ja entistäkin kovempia haasteita.
Mutta ensimmäiset askeleet olivat jo otettu verisellä tiellä maineeseen ja kunniaan. Mercriados,
joka myöhemmin Mercos Teloittajana tunnetaan ei halunnut ajatella voitonjuhla iltaa pidemmälle.
***
Sarja jää tauolle. (Liian vähän lukijoita. Ps. MTV3 logiikkaa)
Todellisuudessa syy on muut kirjoitus projektit joilla on enemmän kiire ja koe viikko. ^^ Kiitän lukijoita.
Mutta silti kaikki rakastavat gladiaattoreja, niin rikkaat kuin köyhätkin.
Minun mielestäni se on mainetta, kunniaa ja yksi tie ryysyistä rikkauksiin. Verinen tie...
Minun taustani on hyvin yleinen Etelä-Murdanovian armottomilla ruohotasangoilla. Köyhäperhe, perheessä paljon lapsia
ja hallitsijoiden vuosisatainen perinne sortaa maatilallisia.
Kun täytin kymmenen, niin perheeni lähetti minut Grodukseen, miksikö? Niin oli tapana.
Grodus oli yksi lukuisista kaupungeista jotka elivät gladiaattoreilla. Murdanovian maatilallisten tapa oli
lähettää nuorin poika johonkin näistä kaupungeista koulutettavaksi. Se on tasan yhtä vanha tapa, kuin maatilallisten sorto.
Gladiaattoreiden ei tarvitse nähdä koskaan nälkää ja heillä on mahdollisuus nousta rikkauksiin.
Oma tarinani alkaa Groduksen areenan kuumalta hiekalta, viiden vuoden koulutsen jälkeen.
"Minä näin teidän tulevan, minä näin teidän koulutuksenne, minä näin teidän kehittyvän ja nyt voin sanoa
että olen ylpeä teistä! Huomenna teidän verinen tienne kuuluisuuksiin alkaa. Useimmat teistä kohtaa parempansa
ja täten kohtaatte noutajanne. Leväkää nyt ja taistelkaa huomenna hyvin!" Sergian puhui kuuluvalla äänellään parvekkeelta
ja poistui sen jälkeen omaan lukaaliinsa.
Mercriados tärisi jännityksestä, kuolemaa hän ei enää pelännyt. Viiden vuoden valmentautumisen jälkeen se olisi ollut
jo pettymys.
Bricdan, Mercriadosin paras ystävä näytti yhtä tyyneltä kuin aina, mutta se oli hänen tapansa käsitellä asioita.
Mercriados hymyili tyytyväisenä että omasi noinkin loistavan ystävän.
"Odotatko huomista?" Bricdan kysyi tyynesti ja tuijotti muita areenalta poistuvia nuoria.
"Tietenkin, etkö sinä?"
"Odotan, mutta..." Bricdan empi ja jatkoi sisuuntuneempaan sävyyn: "Eikö sinua häiritse että voimme menettää hyviä ystäviämme?"
"Tietenkin, mutta minä tiesin kohtaloni jo viiden vanhana", Mercriados vastasi ja tuijotti hetken areenan portteja
jotka veivät maanalle.
"Aika rajua, minulle se tuli yllätyksenä. Täytin kymmenen ja seuraavana päivänä isä pisti minut vankkureihin.
Se oli pelottava kokemus." Bricdan selitti väristen.
"Kaikilla on oma tarinansa." Mercriados vastasi ja hymyili ystävänsä hermostumiselle.
"Mietin vain vanhempiani. Mahtavatko he olla täällä huomenna?" Bricdan pohti puoliksi itsekseen.
"Luultavasti, itse kävin lapsena katsomassa kahdesti mikä on tulevaisuuteni ja usein siellä oli silloisten
tulokkaiden vanhemmat paikalla." Mercriados vastasi.
"Oletko koskaan ihmetellyt miksi Zurdomian on täällä myös. Hänen isänsä on rikas."
"Hänen isänsä on ollut gladiaattori", Mercriados vastasi tyytyväisenä ja jatkoi: "Zurdomin isä on minun isäni serkku"
"Älä kuseta!" Bricdan huudahti
"En valehtele, mutta eipä se minun kohtalooni liity mitenkään." Mercriados tuhahti ja tuijotti huoneensa karua ovea.
"Hmmm. Voi olla, mutta nämä asia kiertävät yleensä hyvin suvussa." Bricdan totesi tyytyväisenä ystävänsä paljastuksesta.
"Tule illalla ruokailuun!" Bricdan huusi peräänsä ja jatkoi juoksua omaan huoneeseensa.
Huoneet muistuttivat hyvin paljon vankikoppeja, joita ne aikoinaan olivat olleet kun rikollisia tavattiin syöttää
mitä mielenkiintoisimmille eläimille tai tapatettiin minotaureilla, jäteillä tai örkeillä. Huoneet oli onneksi muutettu mukavammiksi
kun taisteluista tehtiin urheilua ja gladiaattoreille saatiin enemmän oikeuksia.
Mercriados kaatui vuoteelleen hikisenä, väsyneenä ja nälkäisenä. Hetken päästä hän jo nukkui,
ja illan juhlatkin olisivat jääneet näkemättä ilman Bricdania. Ne olivatkin juhlat, joita kukaan ei koskaan voinut unohtaa.
***
Lihaksikas, hyvin ruskettunut, ellei jopa kuparin värinen gladiaattori seisoo keskellä valtavaa areenaa.
Hänen ympärillä makaa paljon muitakin sotureita jopa minotaurin kylmettynyt ruumis makaa muiden joukossa.
Voitokas gladiaattori katselee keisarilliseen aitioon ja huutaa jotain erikoista, koska yleisö hiljenee
ja valtava kuiskuttelu valtaa koko areenan.
"Mercriados... Mercriados!" huuto kaikuu hänen uniensa kivisillä käytävillä. "Mercriados!"
"-Mitä?"
"Me myöhästymme kohta aloituksesta." Bricdan sanoi ja yritti selvästi hoputtaa ystäväänsä ripeämpään toimintaan.
Mercriados hieroi silmiään ja katseli ympärilleen, Bricdanin kantaessa vesivatia tämän sängylle.
"Muista että meillä on nyt tarkeä ilta. Pitää olla puhdas." Bricdan totesi ja äänessä oli havaittavissa selkeää ilkikurisuutta.
Merciriados oli pahastua kunnes katsoi itseään ja peilikuvaansa vedestä. Hän oli yltäpäältä hiekassa
ja hänen ominaistuoksunsa olisi saanut kääpiönkin kateelliseksi.
"Niinpä kai." hän tuhahti ja alkoi pestä itseään.
Tovin kuluttua Bricdan ja siistiytynyt Mercriados pääsivät lähtemään ruokasalia kohti. Matkalla he huomasivat
muitakin poikia juoksevan kiireellä ruokailusalia kohti. Mercriados hymyili.
"Mikä nyt sinua huvittaa?" Bricdan kysyi ja vaikutti hivenen uteliaalta.
"Muutkin ovat näköjään myöhässä ja iso Piemar taitaa olla eniten myöhässä"
"-Kuinka niin?"
"Hän on kiireessään unohtanut vaatteensa." Mercriados vastasi ja purskahti nauruun kun Piemar
oli piiloutunut varjoiseen nurkkaan käytävällä. Bricdan katsoi Mercriadosin osoittamaan nurkkaan ja yhtyi nauruun.
Piemar oli varsin isokokoinen Murdanovianin mittapuulla, eli reilusti yli seitsemän jalkaa pitkä
ja monet olettivat hänessä olevan pisara ellei parikin barbaarin verta.
Piemar oli mukava kaikille ja hyvin lempeäluontoinen, monet olettivatkin hänen visiittinsä areenoille olevan
sen takia hyvin lyhyt ikäinen. Piemaria pidettiin myös hidas järkisenä, mutta se johtui täysin hänen rauhallisesta
sekä kauaskantoisesta pohdiskelustaan.
Piemar, Mercriados ja Bricdan olivat vapaa-ajallaan yleensä yhdessä ja harjoituksissakin yrittivät auttaa aina toisiaan.
Mercriados ja Bricdan saapuivat suureen ruokailusaliin jonka jykevät ruskeaapuuta olevat pöydät
oli peitetty valkoisilla liinoilla. Pöytiin oli laitettu paljon erillaisia ruokia, kuten kanaa, sikaa ja jopa lammasta oli tarjolla.
Lisukkeiksi oli laitettu perunoita, riisiä, lanttua ja lukuisia erillaisia vihanneksia. Bricdan alkoi katsella levottamasti
ympärilleen ja yritti etsiä hyvää istumapaikkaa. Huoneeseen oli jo saapunut noin kahdeksankymmentä
poikaa sadastaviidestätoista.
"En ole koskaan nähnyt noin paljon ruokaa samassa paikassa ja vieläpä noin paljon herkkuja." Bricdan hämmästeli
ja kompuroi omalle paikalleen. Mercriados istuutui hänen vasemmalle puolelle ja katsoi ystäväänsä.
"Se on joillekin viimeinen ruokailu. Joten en ole yhtään yllättynyt." Mercriados vastasi.
"-En ollut ajatellut sitä noin..." Bricdan kuiskasi hiljaa itselleen.
"Ei pidä ajatella huomista kun voi keskittyä nykyiseen tilanteeseen" Piemar kommentoi väliin matalalla äänellään,
jonka olisi helposti kuvitellut paljon vanhemmalle miehelle.
Piemar istuutui Mercriadosin vasemmalle puolelle ja hänen lauseensa sai tavallisesti huolettoman Bricdanin tyytyväiseksi.
"Minulle kaikkea ja paljon!" Bricdan huudahti ja tarttui ensimmäisenä kanankoipeen. Piemar hymyili lämpimästi
ja Mercriados katseli ystäviään pohtien.
Pohtien huomista ja viiden vuoden takaa alkanutta ystävyyttä.
"Ja minulle sitä samaa mutta tuplasti enemmän!" Piemar mörähti ja alkoi kerätä ruokaa lautaselle.
Mercriados hymyili vaisusti ja ajatteli liittyä ilonpitoon ystäviensä mukana.
Se olikin heidän toiseksi viimeinen juhla-ateria yhdessä...
***
Auringon ensisäteet tunkeutuivat Mercriadosin huoneeseen pienestä viemärin aukkoa muistuttavasta ikkunasta.
Mercriados istuis sängyllään ja valmistautui henkisesti tulevaan koitokseen.
"Mercriados" laiha mies sanoi ovensuulta.
"-Niin, herra?"
"Tiedät varmaan kuka on vastustajanamme?" Sergian kysyi ja siirtyi istumaan huoneen ainoalle tuolille.
"Cornuksen kaupingin oppilaat" Mercriados vastasi ja tuijotti hivenen hölmistyneenä herraansa.
"Kyllä. Ja ihmettelet varmaan miksi olen täällä, paikassa jossa en ole käynyt pariin vuoteen." Sergian jaaritteli,
aiheuttaen uusia kysymyksiä Mercriadosin mieleen.
"Niin."
"-Syy olet sinä. Olet yksi parhaista täällä ja jos selviät tarpeeksi pitkään hengissä niin sinä voit päästä vielä pitkälle."
Sergian selitti ja hymyili hyvin isällisesti.
"E-en, en minä ole erikoinen. Zurdom on taitavin meistä siinä missä Piemar on vahvin ja Urzolein on
luultavasti sitkein ihminen mitä olen tavannut."
"Vaiti!" Sergian jyrähti.
"-Kyllä, herra"
"Tiedät kyllä mitä minä tarkoitan, taktisuutesi ja sen myötä ilmeinen johtajuus on sinun vahvin puolesi
ja kaikessa muussa olet hyvä."
"M-mutta..." Mercriados änkytti.
"Vain sinulla on loistava kyky johtaa, joten minä haluan että pidät pojistani huolta parhaimman mukaan"
Sergian sanoi ja poistui huoneesti yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin.
Mercriados istui neuvottomana sängyllään ja tuijotti mattoaan joka peitti kylmän kiviattian.
"Hän on oikeassa", Piemar tokaisi möreällä äänellään.
"Miten sinä... Vakoilitko sinä?" Mercriados kysyi hyvin syyttävään sävyyn ja vaikutti loukkaantuneelta.
"Minä... Minä en nukkunut hyvin ja sitten hän käveli huoneeni ohi, joten ajattelin ottaa selvää..."
"-Miksi hän on täällä." Mercriados sanoi keskeyttäen Piemarin.
"Niin."
"Olisin varmaan tehnyt itse samoin." Mercriados totesi ja nousi lähteäkseen aamupuurolle.
"-Älä unohda kypärääsi." Piemar huomautti ja hymyili hivenen ilkikurisesti.
"Ei minulla ole kypärää." Mercriados sanoi.
"-Nyt on. Katso." Piemar sanoi ja osoitti sormellaan tuolilla olevaa kypärää.
"Se-se on ryhmänjohtajan kypärä." Mercriados änkytti järkytyksestä.
"Menemmekös komentaja Mercriados." Piemar kiusasi ja ratkesi nauramaan kalpealle Mercriadosille.
Bricdan odotti ystäviään jo aamupuuro jonossa, ja hän vaikutti jälleen tyyneltä itseltään.
"Mikä teillä kesti kaverit? Olen jo odottanut teitä yli neljännes tunnin." Bricdan kysyi syyllistävään sävyyn.
"Älä puhu komentaja Mercriadosille tuohon sävyyn." Piemar komensi möreällä äänellään.
"Mitä hemmettiä? Mercriados, mitä hemmetiä Piemar selittää?" Bricdan tivasi Mercriadosilta, joka oli yhä valkoinen
kuin uusi lakana.
"Hän teki minusta tämänpäivän taisteluiden ryhmänjohtajan."
"-Kuka?" Bricdan kysyi epäilevään sävyyn ja epäili kaveriensa jekuttavan tätä.
"Sergian", Piemar vastasi Mercriadosin puolesta ja näytti kylpärän joka oli yhä Mercriadosin vapisevissa käsissä.
"Mutta sehän on hienoa!" Bricdan huudahti ja riensi halaamaan parhaita ystäviään.
"Mercriados ei vain ole ihan samaa mieltä kanssasi." Piemar totesi ja rupesi nauramaan toverinsa ahdingolle.
"Mercriados sinä olet kuin luotu tuohon tehtävään. Mutta nyt puurolle ettei tarvitse tyhjin vatsoin käydä taisteluun."
Bricdan vakuutteli ja siirtyi puurojonoon.
"Kiitos." Mercriados kuiskasi hiljaa ja siirtyi jonoon Piemarin taakse.
Aamu alkoi lähestyä puolta päivää ja Groduksen pojat olivat jo valitsemassa varusteitaan,
kun Sergian saapui alas varustetiloihin.
"Teitä on nyt sataviisitoista ja iltaan mennessä teitä on enään jäljellä noin puolet. Se ei ole ehkä rohkaisevaa,
mutta selviämisenne riippuu täysin teistä ja uudesta johtajastanne Mercriadoksesta. Voitte mennä."
Sergian lopetettua puheensa alkoi valtava puheensorina oppilaiden kesken ja yhä useammat katseet
hakeutuivat Mercriadosiin.
"Nyt se siis alkaa." Mercriados sanoi itselleen ja alkoi puhua kovaan ääneen: "No niin toverit, me menemme tuonne,
viihdytämme ihmisiä omalla verellämme ja eritoten vastustajiemme verellä. Kaikki tukevat toinen
toistaan jos tilanne sen vain suo, mutta sankaria ei leikitä. He eivät elä koskaan kauaa. Porteille pojat!"
Ja noilla sanoilla Mercriados lähetti ystävänsä, harjoittelutoverinsa pitkälle ja verentäyttämälle tielle.
***
Mercriados suojasi silmiään puolipäivän kirkkaalta auringonpaisteelta, samalla kun käveli suuresta portista areenalle.
Cornusin oppilaat seisoivat kolmessa suorassa rivissä katse Sergianin aitioon päin.
He seisoivat oikealla aitiosta katsottuna ja Groduksen oppilaat marssivat vasemmalle puolelle myöskin kolmeen riviin.
Cornusin ja Groduksen oppilaide väliin jäi kapea käytävä.
Sergianin vieraana oli haukankasvoinen lihaksikas mies, jonka julma olemus sai Mercriadosin värähtämään.
Samainen mies käveli lähemmäksi aition reunaa ja hymyili. Miehen hymyssä oli kunnioitusta herättävää
pirullisuutta ja kasvojen lukuisat arvet vääristivät hänen hymynsä eräänlaiseksi irvistykseksi.
"Xoris!" Mies jyrähti ja Cornusin riveistä käveli rotevanoloinen, joskin Piemaria pienempi, miehenalku.
Xoris käveli käytävää pitkin aition eteen, jonka jälkeen Sergian astui ulos varjosta.
"Mercriados" Sergianin ääni oli rauhallinen ja kantoi selkeänä areenan jokaiseen kolkaan.
Mercriados käveli rauhallisesti Xorisin vierelle ja yllätti tyyneydellään jopa itsensä. Gladiaattorit tervehtivät
Sergiania ja haukankasvoista miestä, jonka jälkeen molemmat ryhmät poistuivat omiin varustetiloihinsa.
Mercriados luki seinällä olevasta savitaululusta päivänohjelman ja kääntyi sitten poikien puoleen.
"Toverit, ensiksi meillä on kolme vastaan kolme ottelu. Piemar ja Urzolein tulee kanssani. Me olemme ensiksi.
Bricdan vaikutti hivenen loukkaantuneelta kun häntä ei valittu ystäviensä mukaan.
Mercriados huomasi tämän ja käveli ystävänsä luokse: "En ottanut sinua koska jos minä kuolen niin he tarvitsevat varajohtajan."
"Mutta... Et sinä saa mennä."
"Miten voin käskeä menemään toisia kuolemaan jos itse ihmettelen vain täällä, se ei herätä kunnioitusta.
Olisinko silloin johtohahmo?"
"Et... A-anteeksi..." Bricdan änkytti
"Hyvä. Näemme pian, ainakin toivottavasti."
He seisoivat omalla puolellaan areenaa ja katselivat Coruksen kolmea poikaa, joista yksi vapisi rajusti.
Ja kaksi muuta vaikuttivat hyvin hermostuneilta. Piemar ota sinä omasi ja minä otan keskimmäisen Urzolein ota sinä vasemman puoleinen.
"Mutta se vapisee kuin kapinen koira" Urzolein valitti.
"Joskus pahinkin pelkuri on nurkkaan ajettuna pelottava vastus" Mercriados totesi.
Piemar hymyili lempeästi omalle kohteelleen ja taputteli lempeästi rautasta aamuntähteään. Vasemmassa
kädessä hänellä oli kilpi.
Urzolein oli varustautunut perinteisellä lyömämiekalla ja kilvellä. Mercriadosilla oli käytössä sotamiekka,
joka on kevyempi versio puolentoista käden miekasta.
Panssareita ei aloitteleville anneta, koska se olisi hyvän tavaran tuhlausta ja niitä kerääntyy gladiaattoreille
aikanaan voitonmerkkeinä tai merkkipaaluina.
Mercriados nyt oli poikkeus ja vastustajalla Xoris joilla oli kypärät.
Mercriadosin kypärä oli hyvin yksinkertainen silmikkokypärä, jossa oli punainen töyhtö.
Piemar juoksi nuijaansa heiluttaen vastustajansa kimppuun joka katsoi kauhusta kalpeana piikikästä aamuntähteä.
Urzolein sai omaksi ilokseen huomata Mercriadosin toteaman asian paikkansapitävyyden,
kun kuolemanpelon järkyttämä miehenalku alkoi taistella henkensä edestä.
Mercriados pyöri vastustajansa ympärillä kuin tiikeri saaliinsa ympärillä ja hymyili. Piemar jakeli murskaavia
iskujaan vastustajan kilpeen ja katseli vastustajansa horjumista.
Urzolein alkoi jäädä lievästi alakynteen kun vastustaja oli alkanut hitaasti sisuuntua.
Mercriados jakoi tarkaan harkittuja iskuja vastustajaansa kohti, joka torjui jokaisen tarkkaan yrittämättä edes vastaiskuja.
Urzolein alkoi jäädä hetkihetkeltä enemmän alakynteen ja Mercriados jatkoi iskujen vaihtoa jo hivenen turhautuneena.
Valtava rysähdys ja hyytävä tuskan huuti rikkoi tasaisena jatkuneen kalskeen kun Piemarin aamuntähti oli
tunkeutunut vastustajan kilven lävitse käsivarteen.
Mercriadosin vastustaja värähti ja sekunttia myöhemmin toinen kiljaisu täytti areenan kun Mercriadosin miekka
sukelsi vastustajansa lämpimään ruumiiseen. Piemar hymyili lempeästi omalle kohteelleen,
joka valitti tuskaansa polvillaan maassa. Piemar heilautti oikealta nuijaansa valtavalla voimalla.
Valitus loppui voimakkaaseen rusahdukseen, yleisö ratkesi valtaviin suosion osoituksiin.
Urzolein jatkoi hitaasti perääntymistään ja yritti taistella vastaan epätoivon tuomin voimin,
kunnes vastustajan miekka onnistui lävistää hänen kilpikätensä olkapään.
Mercriados juoksi Urzolein luokse, hypäten vastustajansa niskaan. Yleisö haukkoi henkeään
kun uusi tuskanhuudahdus halkoi ilmaa.
Urzolein tippunut miekka lävisti Mercriadosin kaataman vihollisen.
Yleisö hurrasi voimakkaasti voittajakolmikolle joista Urzolein horjui Piemarin tukemana takaisin.
Mercriados tuijotti hetken areenan veristä hiekkaa ja mietti ihmishengen viemisen helppoutta.
Mercriados raahautui rappusia alas ja huomasi potevansa huonoa oloa.
"Ja nyt pidot vasta alkaa..." hän mutisi itsekseen miettien samalla seuraavaa taistelua.
***
Iltapäivä, aurinko lämmiittää voimakkaasti areenan veristä hiekkaa, veren rautainen löyhkä haisee vahvana
ja haavoittuneiden valitushuudot kaikuvat kivisillä käytävillä.
"Mercriados! Me voitimme!" hintelä poika huusi innostuneena, vaikka pitelikin toisella kädellään otsassa
olevaa vertavuotavaa haavaa.
"Hyvä pojat." taas erävoitto meille. Tilanne on jo 8-6 Groduksen oppilaille, mutta millä hinnalla.
Eradom, Frez, Merilin ja monet muut. Kuolleina yhtä kaikki.
"Bricdan!"
"Niin Merc?"
"Kuinka monta kuollutta ja paljonko haavoittuineita?" Mercriados kysyi ja hiveli veristä kypäräänsä.
Bricdan mumisi itsekseen ja näytti hyvin mietteliäältä ennen kuin vastasi: "Noin kolmisenkymmentä ja haavoittuneita on toinen samanmoinen."
"Eli taistelukuntoisia on joku kuutisenkymmentä", Mercriados mumisi itsekselleen.
"Seuraava ottelu alkaa. Viisi viittä vastaan." Bricdan muistutti ajatuksiinsa eksynyttä Mercriadosia.
"Bricdan, sinä saat johtaa seuravaa ryhmää. Ota Piemar ja Zurdom mukaasi. Kaksi muuta saat itse valita."
"Selvä." Bricdan oli selkeästi yllättynyt, mutta ei ulkoiselta tyyneydeltään näyttänyt sitä ulkopuolisille.
Bricdan nappasi tikarinsa ja lähti marssimaan rappusia ylös. Piemar iski Mercriadosille silmää ja hymyili tyytyväisen oloisena.
Hurraus kuului vahvana varastetiloilla ja jokunen tuskanhuuto toi vaihtelua yleisön mylvimiseen.
Nudian oli portinkaltereiden takana katselemassa taistelua ja huusi välillä tilanteen kehittymistä.
"Piemar murskasi jälleen yhden pään! Ja Bricdan suolisti yhden tikareillaan. Mutta menetimme Inyverin!"
Nudian huusi Mercriadosille.
"Zurdom seivästi keihäällään kaksi muuta vieläpä yhtäaikaa! Yksi jäljellä." Nudian kuulosti innostuneelta
ja taistelun tuoman adrenaliinin hurmaamana. Mercriados hymyili tyytyväisenä.
"He voittivat! Piemar mursi aamuntähdellään polven, Zurdom lävisti sen kyljen ja Alejar iski sapelillaan kaulaan."
Hetken kuluttua he raahautuivat alas nostetunkalteriportin takaa alas varastolle. Piemar vaikutti
tyytyiväiseltä ja Bricdan puuskutti vahvasti.
"S-sillä oli kirves!" Bricdan totesi ja hengitti syvään.
"En ole hetkeen nähnyt hänen väistelevän noin paljon. Se oli kuin hobitti olisi käynyt jätin kimppuun." Piemar
totesi ja hymyili ystävänsä väsymykselle.
"Neljä neljää vastaan. Biren, Gerus, Ertes ja Uminon menevät seuraavaksi." Mercriados komensi.
"Xoris ja kolme muuta ovat vastassa." Nudian huusi taas portilta.
"Ei hemmetti!"
"Mitä nyt?" Piemar kysyi möreällä äänellään ja katsoi hämmästyneenä Mercriadosin käytöstä.
"Xoris..." Mercriados vastasi ja Piemar teki jo nyt kunniaa Birenille ja kumppaneille.
Xoris oli lahdannut jo muutaman miehen ja hän ei ollut hävinnyt vielä kertaakaan, saati sitten loukkaantunut.
"Ertes on mennyttä! Gerus... Poistui." Nudianin into alkoi laantua kummasti, sillä Gerus kuului hänen ystäväpiiriinsä.
"Uminon tappoi yhden uhraamalla itsensä. Juoksi keihästä päin ja työnsi miekkansa tämän rintaan."
Nudian alkoi kuulostaa jo pahoinvoivalta, mutta se alkoi hukkua suosionosoituksien ja hurraamisen alle.
"Hemmetti mylvikää vaan. Minä tapan sinut Xoris!" Mercriados uhosi.
"Biren vei kaksi muuta mutta Xoris löi hänet kahtia kirveellään." Nudian vaikeni hiljaiseen hetkeen ja
tuijotti veristä areenaa kyynel valuen hänen poskeaan pitkin. Mercriados seisoi hänen vierellään ja tuijotti aploodeista nauttivaa
Xorista verenhimoisesti.
Ilta alkoi laskeutua ja viimeinen taistelu alkoi olla lähellä. Tilanne oli tasan. Kuolleita oli noin kuusikymmentä,
haavoittuineita neljäkymmentä joista viisi kuolee saamiinsa vammoihin, viimeistään seuraavaan aamuun mennessä.
"Yksi ottelu vielä. Kolme kolmea vastaan." Bricdan kertoi Mercriadosille ja piteli reidessä olevaa haavaa,
jonka keihäs oli raapaissut.
"Minä menen, Nudian ja Qelos tulevat kanssani." Mercriados ilmoitti ja siirtyi areenaa kohti.
Mercriadosilla oli jälleen sotamiekkansa mukana ja Nudian otti itselleen piikkihansikkaat, ne olivat metallivahvisteiset
ja niistä lähtivät kolme tikarinpituista terää, karhunkynsiksi niitä useimmat kutsuivat.
Qelos otti mukaansa valtavan moukarinsa.
Kolme vastustajaa käveli omasta portistaan areenalle, ensimmäinen oli hyvin paljon örkin näköinen, likainen roteva
ja luultavasti tyhmä kuin vanha ränsistynyt saapas.
Toinen taas vaikutti jotenkin kärppämäiseltä, mutta kolmas areenaan tulija sai Mercriadosin veren kiehumaan raivosta.
Ja yleisön hurraamaan.
Xoris astui tyynenä areenalle heilutten tapparaansa tyytyväisenä puolelta toiselle, kuin lämmitellen lihaksiaan.
Mercriados hymyili ajatellessaan tulevaa yhteenottoa.
***
Tunnelma areenalla oli lähes käsin kosketeltavissa, yleisö hurrasi taukoamatta kuudelle gladiaattorin alulle,
jotka valmistautuivat tappamaan toisiaan.
Areenan hiekka oli pitkän päivän aikana muuttunut ruosteenpunaiseksi, soihtuja oli joka puolella ja
niiden valo piti areenan hämärimmätkin kolkat valoisina.
Hiki valui gladiaattorien vartaloa pitkin, lihakset olivat jännittyneinä, he odottavat, että joku tai jokin tekisi aloitteen.
yhtäkkiä Qelos ryntäsi moukariaan heiluttaen Xorisin kimppuun, Nudian ryntäsi örkkimäisen soturin kimppuun
ja Mercriados tyytyi kärppämäiseen viholliseen.
Yleisö eli joka hetkessä, imien tunnelmaa kuin mikä tahansa loinen. Kun rauta ja teräs vihelsi leikatessa ilmaa,
syntyi sykähdyttävä hiljaisuus, jokaisen torjunnan ja iskun aikana he vetivät kuorossa henkeä.
Valtava hurraaminen syntyi huikeiden onnistumisien myötä.
Nudian onnistui hämäämään hidasälyistä vastustajaansa haamuväistöllä, se näytti siltä kuin hän olisi väistämässä oikealle,
mutta oikeasti hän pysyi paikoillaan.
Örkkimäinen gladiaattori huomasi omaksi hölmistymisekseen huitovansa tyhjää, Nudianin piikkihansikkaan karhunkynnet
uppoutuivat vastustajan leuasta sisään ja porautui aina aivoihin asti.
Lämmin veri virtasi Nudianin käsivartta pitkin.
Sekuntteja myöhemmin Qelos tipahti polvilleen ja alkoi kylmänviileästi kerätä suolistoaan takaisin vatsaansa,
kunnes Xorisin tappara heilahti leveässä kaaressa. Qelosin pää tömähti pehmeään hiekkaan.
"Eiii!!!" Nudian kiljaisi ja lähti karhunkynnet valmiusasennossa juoksemaan Xorisin päälle.
Mercriados survaisi sotamiekkansa kärppämäiseen vastustajaansa ja kääntyi katsomaan Nudiania.
Xoris heilautti kirvestään valtavalla voimalla ja sen terä pureutui metallivahvisteisen piikkihansikkaan
lävitse aina ranteeseen asti.
Xoris hymyili sadistisesti Nudianille ja tarttui tämän terveeseen oikeaan käteen, alkaen pakottaa tätä survaisemaan
itseään rintaan.
"Mercriados! Auta..." Nudian alkoi valittaa kipuaan kun kynnet alkoivat millimilliltä uppoutua tämän rintakehästä sisään.
Nudianin helpotukseksi Xeros hellitti yllättäen otteensa, Mercriados iski miekallaan Xerosia kohti
joka kierähti ketterästi pois miekan tieltä.
Yleisö hurrasi suosikkejaan ja tunnelma oli suorastaan huumaava. Joukueidensa johtajat kiertelivät
toinen toistaan jaellen iskuja puolelta toiselle, testaillen aukoja puolustuksessa ja mahdollisia piilotettuja voimavaroja.
Yhtäkkiä Mercriados vajosi polvilleen ja alkoi... nauraa.
Nauru oli mielipuolista ja hänen silmissään loisti hulluus.
"Mitä hemmettiä!?" Xoris ärähti ja katsoi hämmentyneenä Mercriadosia.
"Olet kuollut." jäätäkin viileämpi ääni totesi ja järjetön nauru jatkui taas. Hiljaa hän siirsi kätensä miekankahvalla,
niin että terä oli osoitettu häneen itseensä.
"Pyh. Olet tullut hulluksi." Xoris sanoi ja kohotti tapparaansa.
Yllättäen Mercriados nousi ylös ja sivalsi Xoriksen kurkun. Hetken hiljaisuus, tapparan tömähdys
ja Xorisin kädet siirtyivät kurkulle. Hän yritti epätoivoisesti pitää sydänverensä sisällään,
mutta hitaasti se valui sormien lävitse pieninä suihkuina.
Hitaasti Xoris alkoi vapista ja vajota polvilleen, kunnes epätoivoiselta kuullostava korina alkoi hiipua.
"Kosto oli minun ja sinun aikasi on nyt päättyvä." Mercriados sanoi jäätävällä äänellään ja hymyili julmasti Xorisille.
Mercriados potkaisi polvillaan olevaa Xorisia päähän, se irtosi osittain irti ja jäi roikkumaan tämän niskaan
kun Xoris vajosi kuolleena maahan.
Mercriados tuijotti mylvivää yleisöä joka hoki hänen nimeään ja osa jo huuteli hänen nimensä tulevaa lyhennettyä
muotoa. Hän ei välittänyt enään heistä, hän välitti vain tovereistaan ja itsestään.
Tulevaisuus toisi Mercriadosille, eli Mercosille paljon uusia ja entistäkin kovempia haasteita.
Mutta ensimmäiset askeleet olivat jo otettu verisellä tiellä maineeseen ja kunniaan. Mercriados,
joka myöhemmin Mercos Teloittajana tunnetaan ei halunnut ajatella voitonjuhla iltaa pidemmälle.
***
Sarja jää tauolle. (Liian vähän lukijoita. Ps. MTV3 logiikkaa)
Todellisuudessa syy on muut kirjoitus projektit joilla on enemmän kiire ja koe viikko. ^^ Kiitän lukijoita.
