roverandom
Kontulainen
Sorrunpa minäkin spammaamaan. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. Menen jonnekin nurkkaan häpeämään heti lähetettyäni tämän viestin.
Mutta oi, Viggon osoite. Ja Sänkimiesseura. Oi niitä aikoja! Jo pariin otteeseen tänä vuonna topikin pariin palanneena ei voi muuta sanoa kuin että apua, kuinka paljon siitä on aikaa. Omia viestejä lukiessa ehkä hieman nolottaa, tai vähintään tulee sellainen olinpa-minä-pieni-olo. Ja minä muuten olin pieni. Ja nyyppä. Ja isot pahat kontulaiset olivat pelottavia. (En tosin vaikuta kasvaneen niistä ajoista yhtään, hyvä minä.)
Sänkimies ei muuten ihkutuksesta kulu. Elokuvia katsoessa sitä aina välillä unohtaa kaiken dialogin tai juonen seuraamisen, ja vain tuijottaa ruutua lumoutuneena. Ne hiukset. Se miekka. Ja se sänki...
Ja nyt sinne nurkkaan.
Mutta oi, Viggon osoite. Ja Sänkimiesseura. Oi niitä aikoja! Jo pariin otteeseen tänä vuonna topikin pariin palanneena ei voi muuta sanoa kuin että apua, kuinka paljon siitä on aikaa. Omia viestejä lukiessa ehkä hieman nolottaa, tai vähintään tulee sellainen olinpa-minä-pieni-olo. Ja minä muuten olin pieni. Ja nyyppä. Ja isot pahat kontulaiset olivat pelottavia. (En tosin vaikuta kasvaneen niistä ajoista yhtään, hyvä minä.)
Sänkimies ei muuten ihkutuksesta kulu. Elokuvia katsoessa sitä aina välillä unohtaa kaiken dialogin tai juonen seuraamisen, ja vain tuijottaa ruutua lumoutuneena. Ne hiukset. Se miekka. Ja se sänki...
Ja nyt sinne nurkkaan.