Vihreän Lohikäärmeen Joulukalenteri 2013!

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kas tässä! Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta kurkistaa Tinfang Warble, mystinen soittoniekka Kadonneitten tarujen kirjasta (ja vielä sitä vanhemmiltakin ajoilta). Ohessa hän soittelee huiluaan J.R.R. Tolkienin runossa, joka on alun perin vuodelta 1914, muokkailtu ja korjaeltu sittemmin ja julkaistu vuonna 1927 siinä asussa, josta oheinen käännös:

J.R.R. Tolkien (suomeksi käännettynä) sanoi:
Oi tilulii! Oi tilulii!
Miten helisyttää hän huiluaan!
Oi tilluliita Tinfang Warblen!

Tanssahtelee yksinään,
hypähtelee kivellään,
liihottelee keijun lailla,
hämärillä ruohomailla,
nimeltään hän Tinfang Warble!

Ensi tähti näyttäytyy,
lamppunsa nyt syttyy
siniliekkiin lepattavaan.
Ei huilunsa soi minulle,
ei huilunsa soi sinulle,
ei meille soita ollenkaan.

Soitto kuuluu yksin hälle,
sävelet nuo Tinfang Warblen!

* * *

Alkukielellä riimit menevät suunnilleen näin:

Tinfang Warble -runon J.R.R. Tolkien sanoi:
O the hoot! O the hoot!
How he trillups on his flute!
O the hoot of Tinfang Warble!
Dancing all alone,
Hopping on a stone,
Flitting like a fawn,
In the twilight on the lawn,
And his name is Tinfang Warble!
The first star has shown
And its lamp is blown
to a flame of flickering blue.
He pipes not to me,
He pipes not to thee,
He whistles for none of you.
His music is his own,
The tunes of Tinfang Warble!

P.S. Nimen Warble olisi ehkä myös (osatessaan) voinut kääntää. Sehän tarkoittaa "liverrystä, viserrystä jne."
 
Tarinoita Lukitarin ja Kyty Tremulantin talvisista seikkailuista

Kyty on aivan innoissaan vastasataneesta lumesta ja päätti rakentaa lumiukon. Lukitar ei pitänyt Kytyn puuhista ja ihan kiusallaan rikkoi Kytyn lumiukon. Lukitarin ilkeys ei kuitenkaan lannistanut Kytyä vaan hän rakensi ukkonsa uudelleen.
 

Liitetiedostot

  • Lukitar ja Kyty-lumiukko3.jpg
    Lukitar ja Kyty-lumiukko3.jpg
    466,8 KB · Katseluja: 37
Näin Joulua odotellessa lämmittää rommitoti kylmän päivän päätteeksi. Kas näin se tehdään:

1. Valmista kupponen hyvää kuumaa teetä
2. Sekoita teehen 4 cl tummaa rommia
3. Makeuta sokerilla tai hunajalla makusi mukaan

Jos haluat totisi alkoholittomana, jätä vaihe 2 välistä.
 
Neljäs luukku: Haltialaulu Rivendellissä

Kun Thorin & kumpp. saapuivat Rivendelliin matkallaan kohti Yksinäistä vuorta, heitä tervehti riehakas haltioiden laulu, joka alkoi näin: Hoi! Mitähän asioitte, ja mikä on matkanne pää? "Varmaan olette sitä mieltä että jopa oli hölynpölyä" totesi siihen kertoja ja lisäsi myöhemmin: "Sitten he aloittivat toisen laulun ja se oli yhtä hassu kuin ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut tähän kokonaisuudessaan".

Monet pitkät vuodet olemme joutuneet pohtimaan, millainen mahtoi olla tuo toinen laulu, mutta Douglas A. Anderson on sen (tai ainakin niin voimme ajatella) meille löytänyt ja iloksemme julkaissut toimittamassaan teoksessa The Annotated Hobbit. Kyseinen laulu oli kahdessa Tolkienin käsikirjoituksessa, varhaisempi versio ilman otsikkoa ja myöhäisempi otsikoituna Elvish Song in Rivendell. Andersonin mukaan runo on ilmeisesti peräisin aivan 1930-luvun alusta, ajalta jolloin Tolkien kirjoitti Hobittia. Ehkä Tolkien hyvinkin viittaa juuri tähän runoon Hobitin tekstissä puhuessaan "toisesta laulusta", jonka hän syystä tai toisesta jätti julkaisematta niin Hobitissa kuin myöhemminkin.

Ja näin sen pika pikaa suomensin:

Haltialaulu Rivendellissä" sanoi:
Kotiin, kotiin, veikot iloiset!
Aurinko on laskemassa, tammikin
jo hämyyn kietoo jalkojaan.
Kotiin nyt! Käy illan varjot esiin
kukkuloiden alta, loistaa kalpeana
öiset kukat valkoiset ja makeat.

Kotiin! Linnut karkaa pimeyttä,
ensimmäinen tähti välkähtäen
syttyy hopeisena taivaankanteen.
Kotiin! Liihottavat lepakotkin,
tulisijan ääreen istukaamme.
Kotiin! Kotiin nyt ja laulamaan!

Laula! Kanssani nyt laula iloisesti!
Antaa laulun raikua ja kaikua!
Kuulla sakarat, linnulla untuvat,
purjeet nostaa kuu, lintu lentoon laittautuu.
Kukalla nuppu, puulla lehtihuppu,
kukka avautuu, tuulessa huojuu puu!

Laula! Kanssani nyt laula iloisesti!

(Ette sentään joudu elämään pelkän käännöksen varassa. Runon alkuteksti löytyy, paitsi The Annotated Hobbit -teoksesta, luonnollisesti myös netistä, esimerkiksi tästä osoitteesta:

http://halloftimelibrary.com/shireofthehobbits/mathomhouse/elfsongs.htm

Samalla sivulla on muitakin runoja ennen haltialaulua ja sen jälkeen. Jos nyt joku haluaa kommentoida puolen tunnin aherruksena syntynyttä käännöstä, olisi hauska kuulla nimenomaan vaihtoehtoisia tapoja vääntää säkeet suomeksi - ja sellaisia, joissa tiettyjen säkeiden kömpelö rytmi on korjattu.)
 
Luukku viisi: Haluatko toivottaa hyvää joulua quenyaksi?

Se käy vallan mainiosti tällä lauseella:

Merin sa haryalye alasse nó vanyalye Ambarello


Että mistäkö moinen lause on peräisin? No, kuulemma vuonna 1999 muuan Michael Dawson kertoi erään Dorothyn (liekö sitten Kansasista kotoisin?) kertoneen hänen äidilleen (siis herra Dawsonin äidille, ei Dorothyn) olleensa puolestaan kirjeenvaihdossa J.R.R. Tolkienin kanssa ja kysyneen, miten voipi sanoa haltiakielellä (Dorothy kirjoitti: "Elfin language") lauseen "I wish you a merry Christmas". Tolkienin mukaan (ja tämä on siis Dorothylta rouva Dawsonille ja sitä kautta herra Dawsonille ja viimein meille erinäisten nettilähteiden välityksellä kulkenutta ei-ihan-ensikäden tietoa) lause oli vaikea kääntää, koska haltiat eivät juhlineet joulua ja siksi heillä ei ollut sanaa joululle. Niinpä hän ehdotti jouluntoivotuksen tilalle lähinnä sopivaa haltioiden toivotusta, joka on tuossa ylempänä präntättynä suurin kirjaimin. Englanniksi käännettynä lause (joka on selvästikin quenyaa, muttei ihan uusinta versiota siitä) kuuluu "I hope that you have happiness before you pass from the world" eli meikäläisen rahvaan puhetavalla "Toivon, että saat osaksesi onnea ennen kuin jätät maailman" - loppuosa nó vanyalye Ambarello on toki tarkoitettu vain meille kuolevaisille eli jälkeentulevaisille, seuraajille, sairaalloisille ja millä nimellä haltiat meitä nyt suvaitsevatkin kutsua.

Koko lauseen (merin-lause, niin kuin sitä alan piireissä nimitetään [niin se fakkislangi syntyy ja kehittyy]) todenperäisyyttä on toki kriittisesti pohdittu, koska niin kuin mekin olemme antaneet ymmärtää, tieto ei todellakaan ole ensikäden tietoa. Mutta monet asiantuntijat, kuten Carl F. Hostetter, uskovat jokseenkin vakaasti, että merin-lause on aito eikä mikään quenyan Piltdownin ihminen (jos nyt keksittyjen kielien sanoja ja alkuihmisen kallonpalasia voi keskenään luontevasti verrata) ja siis lähteen arvovaltaisuuden kannalta paras mahdollinen haltiakielinen jouluntoivotus. Voihan toki itse kukin ryhtyä uusquenyan tai uussindarin harrastajaksi ja kokoilla tunnetusta sanastosta jouluntoivotuksen. Kristus on quenyaksi Hrísto / Hristo ja "syntymä, syntymäpäivä" ainakin oli nosta joskus quenyan alkuvaiheissa, kun sitä vielä kutsuttiin qenyaksi eikä siitä kai kovin moni Ronaldin ja Edithin lisäksi mitään tiennyt. Ja niin pois päin, mutta miksi nähdä moista vaivaa, kun kerran kielen isä ja luoja oli sitä mieltä, että tämä näin sopiva on.

Jos ken haluaa tutustua merin-lauseesta käytyyn keskusteluun tarkemmin, kannattaa lukea tämä (mitenköhän minä asiasta ylipäätäni osasin kertoa? Etten olisi lukenut samaisen tekstin):

http://www.elvish.org/elm/merin.html

Ja jos haluaa kuulla sen ääneen lausuttuna, Petri Tikka auttaa YouTubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=ErZ64X0bfEA

Näine kaikkineni toivotan itse kullekin säädylle hyvää joulukuun viidettä päivää (och samma på kwenja)!
 
Kiitos Dracaenan joka muistutti tässä LOPULTA tämän päivän luukku. Pahoittelen myöhäistä ajankohtaa.

Kohti+joulua.jpg
 
Tämän päivän luukkua ei ole mahdollista laittaa näkyviin suoraan tähän topikkiin. Se ei ole omatekemäni, mutta kuitenkin niin kaunis, että haluan jakaa sen kanssanne. Katsokaa siis täältä DeviantART:sta Priteeboyn tekemä neliulotteinen joulumaisema: Christmas Village.
Hyvää toista adventtia!
 
Onhan se tällekin päivälle luukku saatava ja lumiukkoähkyn välttämiseksi säästelen ukkoani ja laitan riesaksenne vuodentakaisia askartelujani.
uQifEeu8MFZJI14u7tURrSxIweRGbVVYhDy6TdDLht8=w512-h683-no
 
Luukku 15: runo kolmesta hobitista

Vielä ehtii päivän luukun lähettää. Tämä on hassu pieni runo, joka on peräisin The History of Middle-earth sarjan osasta kuusi (s. 98). Se kuului Tarun Sormusten herrasta ensimmäisten lukujen ensimmäiseen kirjoitusvaiheeseen ja unohtui sitten seuraavista. Käsikirjoituksessa laulun esittää Marmaduke Brandybuck -niminen hobitti, josta myöhemmin kehkeytyi Merri. Näin se menee, näin se kulukee (viimeinen rivi on Atheonin käsialaa, kiitos siitä!):

Näin kerran kolme hobittia raitilla,
he kulkivat touhuissaan itään.
Oli yksi mykkä, siis siksi vaiti, ja
muut eivät virkkaneet mitään.

"Ehtoota", tokaisin, "hyvää syyskuuta";
vaan eivät he piitanneet siitä.
Yksi oli kuuro kuten myös kaksi muuta,
olipa hauskaa tavata niitä.


Tässäpä vielä värssyt alkukielellä:

As I was sitting by the way,
I saw three hobbits walking;
One was dumb with naught to say,
The others were not talking.

'Good night' I said. 'Good night to you!'
They headed not my greeting:
One was deaf like the other two.
It was a merry meeting.
 
Smaug ja Bilbo.jpg Luukku 16: Tämä vielä puuttui?

Koska on jo myöhä, lienee paikallaan avata luukku tällekin päivälle, koska kukaan muukaan ei ole sitä vielä tehnyt. Ei nukkumaan ilman luukkua, se on periaatteeni. En kuitenkaan hädissäni muuta keksinyt kuin kierrättää vanhan vitsini, jolla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa, mutta jonka kuva-aihe ainakin on tietyllä tavalla ajankohtainen. Pyydän tuhannesti anteeksi niiltä, jotka ovat vitsin jo lukeneet ja miljoonasti niiltä joiden mielestä se on mauton. (Hassua pyytää itseltään anteeksi, mutta käyhän se niinkin.) Vaan pitemmittä puheitta, tässä se on.

[Attachment=305]
 
Ylös