Mahtaisiko tällaiselle topiikille olla kysyntää?
Aina välillä kirjoja tai lehtiä lukiessaan - joskus jopa elokuvissa tai televisiota katsoessaan - tulee vastaan niin herkullinen, liikuttava, pähkähullu tai muuten vain muistamisen arvoinen sitaatti, että sen haluaisi tallettaa ja esittää ystävilleen (tai niiden puutteessa kaupan kassalle).
En tarkoita nyt lainkaan sellaisia todellisia mahtisitaatteja, kuten "Tulin, näin, voitin" tai "Jokainen on oman onnensa seppä" tai "Auch ich bin ein Berliner", vaan aivan vahingossa löytynyttä helmeä, joita muut kontulaiset tuskin koskaan saisivat ihailla ellet SInä sitä heidän kanssaan jaa.
Suotavaa olisi toki hieman perustella syytä sitaatin esittämiseen, mainita lähde mahdollisimman tarkkaan ja valottaa sitaatin löytymistilannetta, ettei tästä tulisi pelkkää luetteloa - sellaisiahan keskusteleva mielenlaatumme karttaa.
Pitemmittä puheitta, tiedä sitten onko tämä sellainen sitaatti, joita peräänkuulutin, mutta ajatuksen tämän topiikin perustamiseen sain juuri tästä. Olin näet lukemassa mainiota ja asiallista opusta H. Karttunen,...[et al.], Tähtitieteen perusteet (kolmas laitos, 2000) ja tarkemmin sanottuna perehtymässä mustan aukon (synkeään) olemukseen (sivu 418), kun vastaani käveli - matemaattisten kaavojen, kaarien ja suorien lomasta tämä lause, joka niin inhimillisellä ja yllättävällä tavalla kertoo siitä, mitä nuo mustat aukot parhaiten tekevät. Lopussa kiitos seisoo:
"Mustaa aukkoa kohti putoava havaitsija saavuttaa aukon keskipisteen omasta mielestään äärellisessä ajassa eikä tapahtumahorisontin ohittaessaan huomaa mitään erikoista, mitä nyt viimeistään silloin musertuu tohjoksi vuorovesivoimien vaikutuksesta."
(Ah ja voi! Pääsisinpä kirjoittamaan tästä tenttivastauksen, jossa voisin käyttää kerrankin sanoja "musertuu tohjoksi" luvan kanssa. )
Aina välillä kirjoja tai lehtiä lukiessaan - joskus jopa elokuvissa tai televisiota katsoessaan - tulee vastaan niin herkullinen, liikuttava, pähkähullu tai muuten vain muistamisen arvoinen sitaatti, että sen haluaisi tallettaa ja esittää ystävilleen (tai niiden puutteessa kaupan kassalle).
En tarkoita nyt lainkaan sellaisia todellisia mahtisitaatteja, kuten "Tulin, näin, voitin" tai "Jokainen on oman onnensa seppä" tai "Auch ich bin ein Berliner", vaan aivan vahingossa löytynyttä helmeä, joita muut kontulaiset tuskin koskaan saisivat ihailla ellet SInä sitä heidän kanssaan jaa.
Suotavaa olisi toki hieman perustella syytä sitaatin esittämiseen, mainita lähde mahdollisimman tarkkaan ja valottaa sitaatin löytymistilannetta, ettei tästä tulisi pelkkää luetteloa - sellaisiahan keskusteleva mielenlaatumme karttaa.
Pitemmittä puheitta, tiedä sitten onko tämä sellainen sitaatti, joita peräänkuulutin, mutta ajatuksen tämän topiikin perustamiseen sain juuri tästä. Olin näet lukemassa mainiota ja asiallista opusta H. Karttunen,...[et al.], Tähtitieteen perusteet (kolmas laitos, 2000) ja tarkemmin sanottuna perehtymässä mustan aukon (synkeään) olemukseen (sivu 418), kun vastaani käveli - matemaattisten kaavojen, kaarien ja suorien lomasta tämä lause, joka niin inhimillisellä ja yllättävällä tavalla kertoo siitä, mitä nuo mustat aukot parhaiten tekevät. Lopussa kiitos seisoo:
"Mustaa aukkoa kohti putoava havaitsija saavuttaa aukon keskipisteen omasta mielestään äärellisessä ajassa eikä tapahtumahorisontin ohittaessaan huomaa mitään erikoista, mitä nyt viimeistään silloin musertuu tohjoksi vuorovesivoimien vaikutuksesta."
(Ah ja voi! Pääsisinpä kirjoittamaan tästä tenttivastauksen, jossa voisin käyttää kerrankin sanoja "musertuu tohjoksi" luvan kanssa. )