Viimeisin keikka

Husky

Ilmaanhaukkuja
Meiltä on täällä näköjään puuttunut ketju, johon voi tulla hehkuttamaan/haukkumaan/whatever viimeisimmän kokemansa musiikkitapahtuman. Itselleni keikoilla käyminen on elämäntapa, ja on aina mukavaa kuulla mitä muut ovat olleet katsomassa ja mitä ovat keikoista tykänneet. Muiden arvioista muilla foorumeilla olen monesti löytänyt itsekin mielenkiintoista kuunneltavaa ihan yli genrerajojen.

Korkkaan tämän topicin nyt julistamalla, että avasin sekä keikka- että festarivuoden 2020 männä perjantaina Tampereella loppuunmyydyssä Talvihelvetissä. Talvihelvetti on siis kesäisin Viikinsaaressa järjestettävän Saarihelvetin sisartapahtuma, ja kuten tapahtuman nimestä saattaa voida arvailla niin kyse oli semmosesta vähän raskaamman musiikin sirkuksesta. Oltiin liikkeellä neljän hengen porukalla, josta muut asuvat Mansessa ja minä Helsingissä.

Ekana bändinä isossa salissa soitti saksalainen Lord of the Lost. En tiennyt bändistä juuri mitään etukäteen, mutta jännästi tuli heti ensitahdeista mieleen että ihan kuin Depeche Mode ja Rammstein kohtaisivat. Pidin tästä kovasti ja tarkempi tutustuminen on kyllä tarpeen.

Seuraavana esiintyi viime kesänä jo kovaksi todettu industrial metal -bändi Fear of Domination ja huh huh mikä meno. Piti jossain vaiheessa vaihtaa paikkaa kun joku ruuhkatukka innostui niin että hiukset olivat naamalla(ni) koko ajan :D

Ison lavan viimeisenä soitti Insomnium, joka on kyllä hyvä, mutta biisit ovat toisinaan vähän... pitkäveteisiä. Ohjelmisto tosin parani loppua kohti ja mitä pidemmälle keikka eteni sen parempi meno.

Klubin puolella soitti illan aikana pari pienempää orkesteria, mutta niitä emme jaksaneet tunkea kuuntelemaan (tapahtumassa oli 1500 ihmistä eivätkä kaikki mahtuneet millään pikkulavan puolelle) + illan viimeisenä orkesterina ruotsalainen Machinae Supremacy, joka oli viime kesän Saarihelvetissä jo todettu ei-ehkä-niin-kiinnostavaksi. Bändien lopetettua bileet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan Klubin lavalle nousi Stereo Terror DJ's, joka tanssitti porukkaa yhdestä puoli viiteen aamulla ja jota olin odottanut varmaan ihan yhtä paljon kuin bändejä. Kelatkaapa dj-settiä, jossa voi olla ihan mitä vaan Combichristista Güntheriin. Vähän jossain kohtaa harmitti, kun olin hankkinut lipun "jo" 3.35 lähtevään bussiin, mutta kyllä mä kolmen jälkeen olin sitten kumminkin jo ihan valmis lähtemään kotiin. Bussimatka meni nukkuessa ja pysäkiltä oli viiden minuutin kävely kotiin. Lauantai menikin ihan pelastusarmeijalle. MUTTA OLIPAHAN HYVÄT FESTARIT!
 
Uuh aivan loistava ketju! Tulen spämmimään tämän täyteen kaikkia erilaisia reivejä joihin olen jotenkin päässyt mukaan. Viimeksi olin ennen joulua Infected Rainin, Eluveitien ja Lacuna Coilin keikalla, mutta hypetin sitä jo silloin ilonaiheissa, joten keskittynen nyt sitten sitä edelliseen keikkaan, joka oli Mayhemin ja Gaahls WYRDin keikka Tavastialla.
Mayhem nyt on aina Mayhem ja silkkaa kultaa minun pienille korvilleni, mutta huhheijjaa sitä Gaahlin lavakarismaa. Hän vain oli siellä ihan rauhassa ja jengi sekoaa. Itse siis myös, eturivissä, johon luikahdin hobitinkokoni ansiosta varsin ovelasti kahden pitkän jätkän välistä. Gaahl ei itse näytä ymmärtävän sitä, mikä merkitys hänellä homona on ollut queer-nuorten elämässä, siis niiden queer-nuorten, jotka pitävät myös bläkkiksestä, kuten minä. Ja aivan loistavaa että hänen läsnäolonsa ajoi änkyröitä änkyröimään muualle kyseisestä tilasta, Mayhemin kuuntelijasakki on kuitenkin, hmm, melko vaihtelevaa porukkaa. Tuli mukava ja turvallinen olo ja sain homoliputtaa itsekseni kaikessa rauhassa ilman että kukaan katsoi pahalla silmällä, kuten joissakin pienemmissä bläkkis/muu rymistely-keikkailtamissa on käynyt, jeij. :)
 
Viimeksi olin ennen joulua Infected Rainin, Eluveitien ja Lacuna Coilin keikalla,

Eluveitie tuli nähtyä John Smithissä 2018 ja tykkäsin kovasti. Pitäisi oikeastaan enemmän kuunnella heitä, korvan taakse :)

Jaa edellinen keikka? No Martti Servo ja Napander Oulussa viimeviikolla! Sen verran taustaa, että yhtä kaikkiruokaisen ystävän kanssa ollaan tosifaneina kierretty Martin keikoilla jo kymmenen vuotta pitkin maata, yksi vuosi on vain tainnut jäädä väliin.

Martin keikoilla on aina hyvä fiilinki, bändi svengaa ja Martin välispiikit tuovat toiset ulottuvuudet käden ulotuvuudelle. :)

Ps: Kaikkiruokaisuudesta tuli mieleen kun joulukuun alussa lomareissulla kuuntelimme mökin saunassa kahden aikaan yöllä Timo Kaukolammen ambient -pimputusta station to station to station...
 
Koronakevään ja kokoontumisrajoitusten jälkeen kesä näytti ankealta. Saarihelvetti kuitenkin piti pintansa ja ilmoitteli että joo järjestetään jos hallituksen linjaukset suo. Toki jo lautalla jaettiin halukkaille käsidesejä ja maskeja ja muutenkin oli tehostetut hygieniajärjestelyt. Turvavälit? No joo, miten sä estät jos porukka haluaa keikalla olla kylki kyljessä. Järjestäjän puolelta kaikki oli kuitenkin hyvin mietitty.

Tultiin Tampereelle torstaina, hengailtiin leirintäalueella ja käytiin illalla baarissa vaihtamassa festarirannekkeet.

Perjantaina paineltiin kuuden maissa alueelle. Festarialue sijaitsee saaressa joten logistiikka aiheuttaa lauttaliikenteen takia omat haasteensa. Kerettiin kuitenkin kutakuinkin ajoissa mestoille.

Bloodred Hourglass Ihan sikahyvä! Päästiin jossain kohtaa pomppimaankin.
Ruoska Räjäytti lauantain osalta pankin. Tavallaan nauratti Rammstein-lookalike -homma, mutta onhan ne biisit tosi tarttuvia.
Brymir En ollut ikinä ennen kuullutkaan. Tutustumisen arvoinen.
Ensiferum Tosi hauska folkmetal-bändi!

Meidän ei ollut tarkoitus lähteä jatkoklubille vielä pe, mutta paikalliset kaverit pakottivat sinne about aseella uhaten. Hyvät bileet! Lähdettiin mukamas ajoissa pois, mutta sitten häröiltiin (syötiin yms.) mökillä niin ettei päästy paljon ennen neljää nukkumaan.

Lauantaiaamuna oli vähän ohut olo kunnes saatiin sapuskaa. Lautalle tultiin taas samoihin aikoihin kuin perjantaina.

Fear of Domination Industrial metalia, hauska.
…And Oceans Finntrollin laulajan toinen projekti. Kaveri halus nähdä, ei tää huono ollut mutta ei mun makuun (toisin kuin se Finntroll).
Omnium Gatherum Saatiin koko porukka yhtaikaa kasaan ja katseltiin tätä baarialueelta. Ihan ok.
King Satan Tämä. On. Kova. Oli mulle yksi festarien pääbändeistä.
Turmion Kätilöt IHAN HULLU MENO ALUSTA LOPPUUN. Tartteeko nyt paljon muuta edes sanoa.

Paikallinen kaveri oli sitten vielä onnistunut järkkäämään meidät päätösklubille jonon ohi. Klubilla soitti Stereo Terror DJ's ja siellä me sit tanssittiin niin Rammsteinin kuin Scooterinkin tahtiin. Homma lähti täysin lapasesta. Mutta hauskaa oli!

Sunnuntaina mökki piti luovuttaa klo 12 ja vähän jännitti saadaanko kamat kasaan siiheksi. Ite olin valmis about klo 11 ja kaveri oli hädin tuskin aloittanut... Siitä sit junalle, junassa tungettiin kamat lokeroon ja painuttiin ravintolavaunuun lähtöskumpalle. Stadin päässä kaverin mies oli vastassa ja mentiin porukalla pizzalle. Sen jälkeen kyllä pehmeä punkka jo kutsui. Lisäksi ääni on aika lahjakkaasti lähtenyt, joten näinä aikoina ei viitti kauheasti suutaan aukaista.

Tän koronakevään jälkeen arvostan varmaan enemmän kuin ikinä ennen sitä, että olen päässyt yhtään mihinkään yleisötapahtumaan tänä vuonna. Jos tää on jotain opettanut niin sen ettei ihmisten ilmoilla riekkuminen ole mikään itsestäänselvyys.
 
Viime lauantaina oltiin Helsingissä On the Rockissa, kun lauteilla olivat King Satan, Ruoska ja Stereo Terror Dj's.

Paikassa oli tiedätte-kyllä-minkä takia rajoitettu kapasiteetti, ja keikalle myytiin ennakkoon vain 120 lippua! Tämähän oli lipun hankkineen näkökulmasta loistavaa, koska tilaa oli! OTR ei ole mikään iso paikka muutenkaan (vetää jonkun 350 henkeä).

Ensimmäisenä soitti King Satan, jonka olin nähnyt parilla festarikeikalla aiemmin. Nyt kuitenkin soitettiin niitä pidempi keikka. Bändi oli hyvässä iskussa ja meno oli aika hypnoottinen. Sanoitukset pyörivät aika paljon okkultististen teemojen ympärillä. Aiemmin oli jo tullut todettua tämä kovaksi livebändiksi, mutta NYT oli kova! Hyvänen aika kun Satanized soi korvamatona seuraavat kaksi päivää! Alkoi heti tehdä mieli lähteä noiden seuraavalle keikalle marraskuussa Tampereelle.

Seuraavana soitti Ruoska, tuo Juvan Rammstein. Tarttuvia biisejä, huudatusta ja veden linkoamista yleisön päälle. En tiedä mitä Ruoskan raiderissa lukee, mutta vettä ja vesipulloja lenteli lavalta siihen tahtiin että siellä oli varmaan ainakin kaksi lavallista tarjolla ?

Illan päätti Stereo Terror Dj's samalla kaavalla kuin tossa aiemmin on tullut kerrottua. Aamuneljään siinä taas meni. Joskus kahden aikaan yöllä baariin tunki yhtäkkiä hirveä määrä porukkaa, ja kolmeen mennessä olivat taas häipyneet. Mikähän pikainvaasio tuokin oli.

Hirmu hauskaa oli taas kerran. Normalisoituispa tää jo pian. Seuraava keikka on tiedossa vasta tammikuussa...
 
Last edited:
Keulinpas tänne mutta menneisyydellä, olin 24. helmikuuta Slipknotin ja Behemothin keikalla. Sanomattakin selvää että rääyin ripsarit ja kajalit pitkin naamaa ennen kuin Corey Taylor oli edes ollut paikalla viisi minuuttia. Mutta kun! Kaltaiselleni teinimaggotille tämä oli eräänlainen kummallinen elämä-voittaa tilanne. Kolmetoistakesäisenä olin varma että en eläisi edes täysi-ikäiseksi. Mutta kyllä sitä vaan Psychosocialia luukuttamalla selvittiin, ja sitten monia vuosia myöhemmin istun Hartwall-areenalla vollottamassa että minä jumaliste selvisin tänne asti. Nyyh. Oli pakko paeta vessoille jossa sain täyden itkukohtauksen ja istuin hetken aikaa vessan lattialla ja vikisin. No, siitä tietysti noustiin ylös, korjailtiin meikki ja palattiin takaisin riehumaan. Ja se että Corey muisti muistaa seksuaalivähemmistöjä välispiikissään, pikku Sidhiel oli samaan aikaan erittäin itkuinen, onnellinen ja hyväksytty.
Ja on se pakko myöntää että Behemoth on upea livenä! (Ja Nergal ehkä hivenen, hivenen, hiukan seksikäs corpse paintissaan, en sitten sanonut tätä, shhh..
" lesbouden varmistaa se että on poikkeuksia sääntöön esim bändien keulahahmojen suunnalta, kröhöm Seregor kröhöm Nergal kröhöm Shagrath, kröhöm..
" Ja lisäksi se että kyseinen retkue coveroi The Curea, eihän sitä pieni goottityttö kestä ilman illan toista itkukohtausta, tai ensimmäistä koska Behemoth esiintyi ensimmäisenä.
Keikat menivät aika lailla vollotusfestariksi, mutta siinähän ei ole mitään uutta,terveisin Rammsteinin keikan hysteerikko.
 
Viimeisimmästä keikasta on ihan liikaa aikaa. Mulla oli kolmelle eri keikalle liput nyt syksyllä, ja kaksi niistä on siirretty tammikuulle ja yksi peräti kesäkuulle. Keikkoja odotellessa...

Viime viikolla ostin lipun tammikuiseen Talvihelvettiin, tuohon tamperelaiseen festarikauden avaukseen, koska ilmoittivat myyvänsä sinne vain jonkun 30% kapasiteetista. Bändeistä en tunne kuin Ruoskan enkä tiedä olenko menossa tai voidaanko sitä edes järjestää, mutta ottais aika paljon päähän jos jäisin ilman lippua ja haluaisinkin mennä. Lipusta pääsee takuuvarmasti eroon halutessaan ja tietty rahat takas jos peruuntuu.

Oi koronarokote, tule jo!
 
Oijoi, pääseepä tänne pitkästä aikaa hehkuttelemaan!

Elokuussa oltiin Saarihelvetissä, mutta kuitataan se nyt vaan sillä että hauskaa oli! (Taisin kirjoittaa siitä jonnekin muualle jotain.) MUTTA viime viikonloppuna oltiin kaverin kanssa ensimmäistä kertaa yli vuoteen klubikeikalla! Siis KLUBIKEIKALLA. Me ihan varta vasten matkustettiin Hesasta lievempien ravintolarajoitusten Tampereelle, missä soitto soi 4.30 asti.

Oltiin siis lauantaina Tampereen yo-talolla, ja voi jessus että mä olinkin kaivannut kaikkea tätä (enemmän kuin olin tajunnutkaan): maskittomuutta, turvavälittömyyttä, narikkamaksuja, kaljajonoja, tungosta ja tahatonta tönimistä, iloisia ihmisiä, myöhäistä aukioloaikaa. En muista milloin viimeksi olen MILLÄÄN keikalla nähnyt noin paljon hymyileviä naamoja ja tuollaista... no, omistautumista bilettämiselle. Porukka näytti päästelevän puolentoista vuoden höyryjä pihalle, hyvällä tavalla.

Ekaksi soitti yksi suosikkibändeistäni, tamperelainen King Satan. Sali ei ollut vielä täynnä okkultististen säkeiden kaikuessa, mutta meno oli huimaa. Tykkään tämän bändin biiseistä ja lavaenergiasta, ja kaikki tähän asti näkemäni keikat ovat olleet ihan liian lyhyitä.

Toisena esiintyi Fear of Domination, joka on ihan ok mutta menee mulla tosiaan siihen "ihan ok" -osastoon. En siis toki valita. Bändi esitteli uuden naisvokalistin Jessican, joka on toki erilainen kuin Sara mutta suoriutui upeasti. Tässä vaiheessa sali oli täynnä. Hetkinen. Milloin mä oon viimeksi ollut jossain missä sali on täynnä? No niinpä!

Puolenyön jälkeen iltaa jatkoi Stereo Terror dj's ja jollette ole tätä kaksikkoa ikinä livenä nähneet niin menkää kattomaan kun tilaisuus ilmaantuu. Näiltä voi odottaa mitä vaan Rammsteinista Scooteriin ja Raptorista Fröbelin palikoihin.

Kotia kohti lähdin 3.45 junalla, kotona aamuseiskalta ja olin koko sunnuntain ihan sekaisin. Mutta oli se sen arvoista!

Ens viikolla mennään sit katsomaan Turmion Kätilöitä!
 
Minä täällä taas!

Oltiin parin kaverin kanssa eilen On the Rocksissa Turmion Kätilöiden keikalla ja voi hyvä Eru mikä meno. Jos oli Tampereella viikko takaperin kolmen esiintyjän voimin kova meininki, niin Helsingissä pistettiin eilen TK:n kanssa vielä astetta paremmaksi. Paikka oli tupaten täynnä, koronapassit katsottiin ennen sisäänpääsyä ja ilmassa oli suurta urh... no, juhlan tuntua. Kyllä huomasi, että jengillä oli alla pitkä kuiva kausi keikkojen suhteen. Olin keikan alussa melko lähellä lavaa, mutta siellä alkoi keikan puolivälissä touhu olla sen verran vallatonta että siirryin suosiolla salin takaosaan.

En muista ihan tällaista riehumista todistaneeni vuosiin missään. En muista myöskään kovin monesti olleeni keikalla, jossa takariviä myöten pogoillaan ja osallistutaan. Kätilöiden keikoilla jaksaa myös aina naurattaa rankkojen sanoitusten ja letkeiden välispiikkien välinen kontrasti.

Ja mikä setti! Pirunnyrkki! Sikiö! Teurastaja! Pyhä maa! Turvasana! Ihan tykkiä alusta loppuun.

Tuli tehtyä myös henkkoht historiaa, sain illan aikana päälleni kolmet juomat. Yleisesti ottaen juomien kaatuminen päälle on ollut todella harvinaista edes eturivissä. Ekat kaljat oli niskassa tokan biisin aikana... Ehkä tämäkin kertoo keikan intensiivisyydestä jotain. Poislähtiessä portsari ei vielä meinannut millään löytää takkiani 😂 Hieno ilta ja tää koronanjälkeinen fiilis ja yleinen innostuneisuus teki siitä vielä hienomman!

Seuraava tiedossa oleva (=lippu ostettu) keikka on Ruoska 18.12.
 
Oijoijoijoi. Olin pe kavereiden kanssa On the Rocksissa (Hki) Fear of Dominationin keikalla ja Stereo Terrorin jatkobileissä. Olihan tätä taas kaivannut! FOD oli kovempi kuin yhdelläkään aiemmin näkemälläni keikalla ja vaikken ole tähän asti pitänyt sitä omalta osaltani ns. ykköskorin bändinä niin alan kyllä lämmetä! Uudesta (no oli se jo syksyllä mukana) naissolistista kaveri sanoi hyvin että "Jessica ei oo täällä laulamassa vaan ottamassa shown haltuun ja koko ajan tuntuu että se hyökkää lavalta päälle".

Stereo Terrorin disco jatkui sitten pilkkuun asti ja jaksoin loppuun asti! Alkoholia tuli juotua silleen mukavan sopivasti. Hyviä biisejä tuli niin paljon ettei baaritiskille hirveesti ehtinyt. (Eikä vessaan.) Kotipysäkillä bussista jäädessä n. klo 4 aamu jo sarasti ja kotiin päästyä kiittelin itseäni siitä että olin viitsinyt tehdä jääkaappiin valmiiksi yöpalaa. Lauantaina tunsin valvomisen (22,5 h) nahoissani, keski-ikäisenä tuo valvominen tuppaa olemaan melkeinpä pahempaa kuin alkoholi. MUTTA OLI SE TAAS SEN ARVOISTA.
 
Rockfest 22, eli aika montakin viimeisintä keikkaa. Lost Society (loistava), Fever 333 (eeppinen livenä), Megadeth (loistava), Me and that Man (oikein hyvää oikein hyvää), Huora (en ymmärrä sitä live-energian määrää??), Candlemass (ihan jees) + n määrä muita bändejä, ja ensimmäisen päivän kylmettyminen niin pahasti sateessa, että Nightwish jäi näkemättä. Seuraavana päivänä tuuli ja kun sää oli ihana viimeisenä päivänä, niin oli sitten joku ihme väsy päällä.
 
Kraah, mulla on kevään jälkeen jäänyt raportoimatta ainakin Sauna Open Air, Saarihelvetti, Maija Vilkkumaa ja hirrrrvee läjä pienempien vähän tuntemattomampien bändien keikkoja. En jaksa enää palata niihin sen enempää kuin että kaikki keikat ja tapahtumat ja bändit on olleet genrestä riippumatta hienoja. MUTTA eilen olin Helsingin Kulttuuritalolla ekaa kertaa (!) katsomassa 22-pistepirkkoa ja en voi kyllä käsittää miksen ole nähnyt niitä ennen! Tyypit on kuitenkin tehneet musaa 40 vuotta... Yksi motivaattori olikin ehkä vähän raadollinen, tajusin nimittäin että nämä eivät ole enää mitään nuoria poikia ja jos bändin haluaa nähdä niin hyvä hetki on nyt ennen kuin joku esim. kupsahtaa. No eivät kyllä näyttäneet mitään kupsahtamismerkkejä keikalla vaan lähinnä päinvastoin.

Keikka lähti käyntiin niin, että kun osa ihmisistä ei ollut vielä saapunut (ajallaan) saliin niin Asko alkoi silti soittaa ja laulaa yksin erittäin hiljaa. Salin hälinä hiljeni hetkessä ja loppuporukkakin riensi saliin. (Jos tapahtuman alkamisajaksi on ilmoitettu klo 19 niin miksi ihmeessä erityisesti tämmösillä konserttisalityyppisillä keikoilla jengi ei voi tulla paikoilleen ajallaan?) Parin tunnin aikana oli monenlaista tempoa ja fiilistä. Isoimmat hitit (Birdy ja Don't Say I'm So Evil) jätettiin tylysti soittamatta, eikä sillä ollut mitään väliä. Välispiikit olivat varsin hauskoja. Esim. ennen vikaa biisiä narikkaan kiiruhtaneille höröteltiin että "hei, me nähdään teidät". Bändillä oli Espen lisäksi keikalla mukana toinenkin rumpali. Keikan aikana tuli mieleen että näin tiukkaa soittamista on tullut harvoin nähtyä.
 
Last edited:
eilen olin Helsingin Kulttuuritalolla ekaa kertaa (!) katsomassa 22-pistepirkkoa ja en voi kyllä käsittää miksen ole nähnyt niitä ennen! Tyypit on kuitenkin tehneet musaa 40 vuotta... Yksi motivaattori olikin ehkä vähän raadollinen, tajusin nimittäin että nämä eivät ole enää mitään nuoria poikia ja jos bändin haluaa nähdä niin hyvä hetki on nyt ennen kuin joku esim. kupsahtaa. No eivät kyllä näyttäneet mitään kupsahtamismerkkejä keikalla vaan lähinnä päinvastoin.

Tuolla olisin halunnut olla, mutta oli päällekkäinen meno. No, olen onneksi joskus viime vuosituhannella nähnyt 22PP:n esiintyvän. Yksi minun ja vaimoni harvoja yhteisiä suosikkeja.
 
Keikkavuosi 2023 on omalta osalta potkaistu käyntiin!

Talvihelvetti 5.1.2023

Talvihelvetti on Saarihelvetin sisarfestari, joka keksittiin olikohan 2018. Olen ollut paikalla joka kerta kun se on järjestetty (korona...) ja tykkään tästä tapahtumasta tosi paljon. Kulkuyhteydet eivät voisi paremmat olla ja tapahtuman jälkeen pääsee yöbussilla melkein kotiovelle Helsinkiin.

Tampereen Pakkahuone on loistava paikka tällaisen pienimuotoisen festarin järjestämiseen: on Pakkahuoneen puoli, jonne mahtuu isommankin bändin yleisö, ja on Klubin puoli jossa pienemmät bändit soittavat. Tänä vuonna festareilla soittaneista bändeistä kaikkia ei tullut tsekattua yleisen sosialisoinnin vuoksi, mutta ne mitkä katsottiin olivat sitäkin kovempia.

Melodista death metalia soittava Brymir avasi pelin klubin puolella. Viime kesänä bändin nähneenä tiesin suunnilleen mitä odottaa. Brymir kiersi loppuvuodesta Euroopassa Finntrollin kanssa 39 keikan verran joten soittotuntuma oli tuoreeltaan kohtuullisen hyvässä iskussa. Kova!

Salin puolella Brymirin jälkeen mekasti industrial metal -orkesteri Fear of Domination eikä pettänyt tälläkään kertaa! Herranen aika mitkä bileet. FOD jota en vielä pari vuotta sitten pitänyt mitenkään erityisen ihmeellisenä nostaa silmissäni osakkeitaan joka kerta kun bändin näen. Laulajat Jessi ja Saku tuntuvat olevan aina aivan liekeissä.

Illan pääesiintyjä oli Finntroll, jonka soittotuntuma ks. Brymir. Avan tolkuton show. Luulin että soittaisivat enimmäkseen Vredesvävdin biisejä, mutta niin sitä ihminen erehtyy; tulikin hieno sekoitus uutta ja vanhaa (esim. Jaktens Tidiltä soitettiin kolme biisiä). Ensi viikolla on muuten luvassa lisää tätä.

Turmion Kätilöt: Omen X -kiertue 14.1.2023

Kätilöiden kolmesti siirtynyt Helsingin Jäähallin Black Boxin keikka (jonka piti olla jo 2020) toteutui viimein. Keikan piti olla osa edellisen Global Warning -levyn kiertuetta, mutta kerkesivät näiden koronahässäköiden aikana tekaista jo uuden Omen X -levyn, joten sen nimellä mentiin.
Itse suhtaudun vähän nihkeästi Jäähalliin keikkapaikkana; sisäkeikoilla tykkään enemmän pienemmistä paikoista ja ajattelin että paikka olisi jotenkin... kolkko. Black Boxissa kaikki yläkatsomot on kuitenkin rajattu pois, ainoastaan permanto on käytössä ja kenttä on rajattu paksuilla mustilla verhoilla, mikä estää tyhjän tilan kaikumisen ja tekee tilasta akustisesti ihan miellyttävän. Tila vetää semmosen 3000 ihmistä ja loppuunmyytyhän tuo oli.

Lämppäreitä oli kolme, joista kaksi jätimme suosiolla väliin ja tulimme sopivasti katsomaan saksalaista goottimetallibändiä Lord of the Lostia. En tiedä miksi mulle tulee tästä bändistä aina jotenkin vahvat Depeche Mode -vibat, mutta ei kai se ainakaan huono vertailukohta ole. Kadotettujen herra sai yleisön moneen otteeseen pomppimaan biisien kuten Blood for Blood ja Die Tomorrow tahtiin.

Illan pääesiintyjä vetäisi sitten vaatimattoman 2 h 15 min keikan. Alussa soitettiin aika paljon uudempaa matskua, mutta loppua kohti materiaali vanheni ja bileet vaan parani. Kerkesin keikan aikana olla useassa eri osassa permantoa ja joka puolella takariviä myöten oltiin täysillä mukana. Keikalla oli kaikenlaista erikoissisältöä, kuten Raaka Peen tytär laulamassa, porukkaa tanssimassa ilmassa, lihakoukkuihin ripustettu mies, taustatanssijoita jne. Oli kyllä hienoo.

Naitu / Kyntövuohi / Minä määrään / Suolainen kapteeni / Sano kun riittää / Sormenjälki / Totuus / Isä meidän / U.S.C.H. / Hades / Dance Panique / Viha ja rakkaus / Gabriel / Tirehtööri / Kuolettavia vammoja / Vie se pois / Pirun nyrkki / Jalopiina / Irstauden ilosanoma / Käy Tanssiin / Lepositeet / Verta ja lihaa / Pyhä maa
Encore: Osasto-A / Kärsi / Teurastaja / Sikiö
 
Viime keikat olivat Tuskassa viime kesänä, mutta en ilmeisesti kirjoittanut siitä tänne. Näin Jinjerin ja Mercyful Faten eturivistä! Uuh! Tatiana Schmailyuk <3 Heilung oli yhtä ihana kuin aina. Muistelisin, että kesällä näin myös melko paljon muitakin oikein hyviä keikkoja samaisilla festareilla, kuten Eluveitien, Lost Societyn uudelleen ja Ensiferumin.
Viime marraskuussa kävin katsomassa Arch Enemya ja Behemothia eturivistä ja se eturivin riehuminin päätyi jopa sekunnin mittaiselle klipille Arch Enemyn instagramiin (tämä on saavutus). Olen nähnyt Arch Enemyn vain kerran aikaisemmin Tuskassa joskus varmaan viisi vuotta sitten ja silloin en vielä ollut tutustunut heidän musiikkiinsa, joten se oli vaan enemmän "aha, ihan siistiä" -luokan materiaalia.
 
Tänään oli Hesan G-Livelabissa Maija Vilkkumaan Neverheard-keikka! Neverheard tarkoittaa tässä yhteydessä, että keikalla ei soiteta yhtään hittibiisiä. Ei Satumaatangoa, ei Ingalsin Lauraa, ei Eitä, ei Mun elämää, ei Kesää... Sen sijaan 17 biisiä joita on soitettu keikoilla kauan sitten ja/tai hyvin harvoin. Ja kova setti olikin. Biisejä oli valittu koko Maijan tuotannon matkalta. G-Livelabin tila on melko pieni joten keikka oli aika intiimi; bändi mm. käveli lavalle yleisön läpi. Itselleni biisilistassa ei sikäli ollut yllätyksiä, että kaikki ne vähemmän soitetut biisit olisivat oikein hyvin kelvanneet mutta valitettavasti kaikkea ei voi soittaa. Erityisen ilahduttavia biisejä oli mukana useita. Maijan spiikit naurattivat yleisöä ja kaiken kaikkiaan jengi tuntui keikalla viihtyvän.

Pistän settilistan spoileriin siltä varalta että joku on menossa Neverheard-kiertueen muille keikoille eikä halua spoilaantua.

Jäässä
Tyyny
Ilosanoma
Rock n'roll
Ei susta huomaa
Parempii aikoja
Ne jotka tyytyy
Pyörii
Uula
Liperiin Nivalaan
Mä haluan
Yksin huudat sun yöt
Superpallo
Kusipää
Mä haluun naimisiin
---
Noinko vaikeeta se on
Kenen sylissä istuit
 
No minäpä tässä taas.

Keskiviikkona oltiin Helsingin Tavastialla juhlistamassa Maija Vilkkumaan Ei -albumin 20-vuotissynttäriä. Tupa oli täynnä kuten asiaan kuuluu. Bändin kokoonpanokin oli poikkeuksellinen, sillä nykyistä rumpalia Ilkka Tolosta lukuunottamatta kaikki soittajat olivat samoja kuin tuon levyn tekoaikoihin: basisti Niko Kokko, kitaristi Mikko Kosonen ja kosketinsoittaja Tero Pennanen. Eli se porukka, jota moni Maija-fani pitää legendaarisimpana bändinä.

Keikalla kuultiin Ei -levyn biisit samassa järjestyksessä kuin ne ovat levyllä (olipas kyllä jotenkin hauskaa kun koko ajan tiesi mikä biisi tulee seuraavana, tuota levyä on meinaan tullut aikoinaan niin paljon luukutettua että biisijärjestys on todellakin selkärangassa) ja välispiikkeinä Maijan muisteluita kyseisistä biiseistä ja niihin liittyvistä tapahtumista. Erityisen huvittavana yleisö tuntui pitävän kertomusta kitaristi Kososen roikkumisesta yhdellä kädellä hiihtohissin kapulassa. Kovin oli nostalgista eikä pelkästään biisimateriaalin takia, sillä juuri tuon levyn aikoihin tutustuin keikoilla muihin faneihin, joiden kanssa on hengailtu yhdessä erilaisilla (muidenkin artistien) keikoilla nyt parikymmentä vuotta välillä enemmän välillä vähemmän, ja joista osa oli nytkin paikalla. On jotenkin hirveän kiva lähteä keikkapaikalle tietäen, että voi lähteä yksin ja sen oman porukan löytää aina tietystä kohdasta lavan edestä.

Koska keikka oli aikamatka vuoteen 2003, niin encoressakin kuultiin ainoastaan biisejä jotka olivat silloin jo olemassa: Totuutta ja tehtävää, Ingalsin Laura, yleisössä valtavaa riemastusta aiheuttanut Ne jotka tyytyy ja viimeisenä tietysti se yksi joka on suurempi muita eli Satumaa-tango. Herranen aika kun meinas loppua kunto kesken. Vikan biisin aikana tuli pogoiltua niin että nyt on polvi hajalla ja kattelen täällä telkkaria koipi suorana. Semmosta se on kun keski-ikäisenä rupeaa riehumaan :D

Keikan jälkeen hengailtiin tovi baarissa ja vaihdettiin tuttujen kanssa kuulumisia ja ideoitiin jonkinlaista pikku kesämiittiä. Tää pieni yhteisö, joka meille on jotenkin vaan ajan mittaan muodostunut, on ihan omanlaisensa. Ilman Maijaa kukaan meistä ei todennäköisesti tuntisi toisiaan. Vaikka me ei nähdä usein, niin kyllä mun elämäni olisi ollut paljon köyhempää ilman näitä tyyppejä. Meillä on parikin eri someryhmää, joissa keskustelu on toisinaan hyvinkin vilkasta. Välillä analysoidaan biisien sanoja, välillä panikoidaan lippujen loppumista tai kysellään yöpaikkoja. Mutta aina me sitten palataan siihen olennaisimpaan: Hei päivänä x.x. on keikka paikassa X, ketkä kaikki on tulossa?!
 
Ylös